Lue keskustelun säännöt.
Miniä ei näy suvussa mitenkään
Mitähän tästä pitäisi ajatella, kun poikamme avopuoliso ei näy suvussa mitenkään. Olemme yrittäneet mieheni kanssa kutsua häntä pojan mukana kylään meille, mökille, lomareissuille ja suvun juhliin, rippijuhliin, ylioppilasjuhliin ja hautajaisiin. Seurustelua on kestänyt jo monta vuotta ja vieläkään emme tunne miniää oikein mitenkään. Minua tämä miniän etäisyys tavallansa haittaa, koska olin hyvin läheinen omien appivanhempien kanssa ja haluaisin saman ystävällisyyden taata myös miniälle. Poikani kertoo välillä omia kuulumisiaan, mutta avopuolisostaan puhuu vain jos kysymme mitä hänelle kuuluu. Emme tunkeile emmekä käy heillä kylässä ilman kutsua eli mistään sellaisesta ei voi olla kysymys. En tiedä, onko heille perheenlisäystoiveita, mutta jos on, epäilen suuresti näkisinkö lapsenlapsiani ollenkaan.
Kommentit (624)
Vierailija kirjoitti:
Ei teidän välit perheessä kauhean lämpimiltä kuulosta, kun arvuuttelelet täällä vauvapalstalla etkä kysy pojaltasi suoraan. Miksi ihmiset ei vaan puhu asioista?
Tämä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En koskaan sotkeutuisi sukuhulluun mieheen. Näen omia sukulaisianikin harvoin. Pidän outona miestä, joka on naimisissa oman lapsuuden perheensä kanssa enemmän kuin minun.
Tulipa.Ex oli tuollainen,halusi viettää aikaa lapsuuden perheensä kanssa rennosti hengaten.Ainakin pari kertaa kuussa viettivät näitä viikonloppuja.Minutkin halusi mukaan ja osaksi "perhettään", mutta aika harvoin lähdin.Tuntui kiusalliselta, että aikuisena ihmisenä olisin viettänyt niin paljon aikaa heidän kanssaan. Siitä tuli fiilis, ettei hän ollut valmis muodostamaan perhettä mun kanssa ja siksi päätin suhteen
Sama. Mies piti ajanviettoa sukunsa kanssa yhteisenä aikana minun kanssani. Tunnusti myös rakkautta äidilleen ja toisin päin. Äidinrakastajat jäävät yksin
oN MUSTASUKKAINEN KIRJOITUS. ei tuollainen kateus ole hyväksi, se toistuu seuraavassa suhteessa.
Itse olisin aikoinaan samassa tilanteessa halunnut tavata sukuakin, mutta mies esti ja varmaan selitti jotain minusta johtuvia syitä suvulle.
Vierailija kirjoitti:
Ei teidän välit perheessä kauhean lämpimiltä kuulosta, kun arvuuttelelet täällä vauvapalstalla etkä kysy pojaltasi suoraan. Miksi ihmiset ei vaan puhu asioista?
Eihän se nyt käy kun ei pääsisi yhtään marttyroimaan ja ruikuttamaan, vaan joutuisi olemaan aikuinen.
Vierailija kirjoitti:
En sen kummempaa suhdetta miniään tarvitsekaan, kunhan olisi edes jotkut välit.
Terveisin Ap.
Kuitenkin otsikoit koko ketjun niin, että nimenomaan haluat, että se miniä asettuu sinun suvussasi sinun määräämän paikkaan ja kerroit, miten sinua oikeastaan kiinnostaa vain se, mitä sukulaiset ja tuttavat ajattelee. Miniästä oikeastaan ihan viis.
Ap täällä.
Oli kyllä hankala otsikoida ja en miettinyt otsikkoa sen koommin, kun viestin kirjoitin. Ajattelin, että sekin olisi harhaanjohtavaa jos otsikko olisi "miniä ei näy perheessä mitenkään" - ihan kuin hän olisi omalle perhelleen, siis puolisolleen, näkymätön.
Otsikosta viis. Halusin vain myötätuntoa ja kokemusperäistä keskustelua, että miten minun kannattaa edetä miniän kanssa. Tällä palstalla ei monella taida olla aikuisia lapsia vai ettekö ole yhtään kiinnostuneet siitä, kenen kanssa lapsenne seurustelevat ja muodostavat lopulta perheen? En ole missään vaiheessa miniältä udellut mitään, vaan yrittänyt osallistuttaa perheen menoihin, joihin poikakin on menossa ja tulossa. En ole painostanut. Pojan kanssa meillä on hyvät välit, emme tekstaa päivittäin tai viikottain. Hän on minut ottanut seuraajaksi instagramiin ja näen sieltä aivan kuten muidenkin seuraamieni ihmisten menot. Poika päivittää sinne välillä, jos on reissussa. Kerran satuimme aivan sattumalta samaan kaupungiin lomareissulle ja mielestäni olisi ollut todella mahtavaa poika tavata siellä, kun muuten tapaamme noin kerran kuukaudessa. Mielellään olisimme miniänkin tavanneet, koska häntä tapaamme vain kerran vuodessa. Tänä vuonna en ole nähnyt häntä kertaakaan. En muista mainitsinko täällä, mutta kerran minä ja mieheni sekä poika olimme varanneet samalle ajalle reissun Latviaan. Puhelimessa kävi ilmi, että olimme ulkomaille menossa samaan aikaan. Vaikka poika oli siellä ystäviensä kanssa, hänellä liikeni aikaa tavata meidät kaupungilla ja moikata pikaisesti. Olisi ollut ihan mukavaa käydä ravintolassa syömässä, mutta ymmärrettävästi meillä oli omat aikataulut seurueineemme.
Suvun juhliin ei ole kenelläkään pakko osallistua. Aikuisina meillä lapset valikoivat itse, minne menevät. Meillä on ilmeisesti ahdasmielinen tapa, että jokaista vierasta ei kutsuta henkilökohtaisesti. Sen tavan minä kyllä lopetan, koska ymmärrän nyt tämän keskustelun pohjalta, että aikuisille lapsille ei lähetetä enää isän ja äidin kautta kutsuja mummin syntymäpäiville. Mutta tulen varmasti jatkossakin pojalta kysymään, että haluaako hän meidän kanssa samalla kyydillä osallistua juhliin, kun lähes poikkeuksetta suvun juhlat ovat toisella puolella Suomea. Eikö se ole jo ympäristöystävällistä ottaa matkan varrelta kyytiin ja mennä loppumatka samalla autolla? Lopetan sitten varmaan muuten tämän miniän kutsumisen mökille ja muille retkille ja reissuille ja luoksemme kylään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AP tässä. Siis onko tukahduttava päällevyöryminen siis tämä minun tapa, jossa
-soitan pojalle noin kerran kuukaudessa ja POJAN kuulumisten kyselemisen jälkeen sanon, että hän ja puolisonsa ovat tervetulleita käymään meillä päin kahvilla tai meidän mökillä, jos olemme mökillä
-laitan pojalle tekstiviestin, kun joku sukulainen on minulle välittänyt "kutsun", että nyt on pojan serkun ylppärit tai mummin 80-synttärit, pääseekö joku paikalle. (Näitä juhlia ei ole kovinkaan montaa minne kaikki ehditään samaan aikaan, joten poikakin käy ehkä kahdet juhlat vuodessa viettämässä)
-lähetän pojan osoitteeseen postikortin, jossa toivotan heille molemmille hyvää joulua.
-seuraan instagramia ja poika on tehnyt julkaisun, jonka perusteella hän ja avopuolisonsa ovat samassa kaupungissa kesälomalla kuin minä ja mieh
Ja ihan sattumalta olette samassa kaupungissa lomalla yhtä aikaa....jep jep...
En jaksa lukea tuota jäätävää uutta lakanaa.
Aikuistu.
Jätä se miniä rauhaan.
Lopeta poikasi stalkkaaminen.
Lopeta se sukulaisjuhlien kanssa säätäminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En sen kummempaa suhdetta miniään tarvitsekaan, kunhan olisi edes jotkut välit.
Terveisin Ap.
Kuitenkin otsikoit koko ketjun niin, että nimenomaan haluat, että se miniä asettuu sinun suvussasi sinun määräämän paikkaan ja kerroit, miten sinua oikeastaan kiinnostaa vain se, mitä sukulaiset ja tuttavat ajattelee. Miniästä oikeastaan ihan viis.
Ap täällä.
Oli kyllä hankala otsikoida ja en miettinyt otsikkoa sen koommin, kun viestin kirjoitin. Ajattelin, että sekin olisi harhaanjohtavaa jos otsikko olisi "miniä ei näy perheessä mitenkään" - ihan kuin hän olisi omalle perhelleen, siis puolisolleen, näkymätön.
Otsikosta viis. Halusin vain myötätuntoa ja kokemusperäistä keskustelua, että miten minun kannattaa edetä miniän kanssa. Tällä palstalla ei monella taida olla aikuisia lapsia vai ettekö ole yhtää
Miksi et kysy pojalta suoraan? Inhoan turhaa arvuuttelua, kun asiat voi ottaa puheeksi. Kysy pojalta, miksi miniä ei halua tavata teitä vai onko kyse siitä, ettei poika halua miniän tapaavan teitä.
Vierailija kirjoitti:
Onpas täällä ihmisvihaajia.
Ap vaikuttaa kivalta ja kohteliaalta anopilta. Mitä väärää on siinä, että haluaa nähdä ja tutustua poikansa kumppaniin? Tämä sun miniäsi on varmaan tällaisesta ihmisvihaaja suvusta... Harmi.
Miksi anopin pitää tunkea tuohon suhteeseen yhtään mitenkään?
Nuo anoppilaan menot ym on niin menneiden vuosituhansien juttuja. Niiden tarkoitus on ollut kontrolloida miniää, saada häneltä aikaa ja resursseja itselleen, udella asioita tökerösti, saada ihminen "omakseen" jollain oudolla tavalla, sitouttaa. Usein myös kiusata. Näyttää naapureille kulisseja.
Harva, siis todella harva anoppi ja miniä aidosti nauttii toistensa seurasta.
Päästäkää itsenne kahleista ja eläkää kunnioittavasti elämää erikseen onnellisena. Omat lapset pitää yhteyttä jos välit ovat siihen otolliset. Etenkin pojat tuppaa sysäämään sosiaalisen vastuun tyttöystävälle/vaimolle. Siihen ei pidä lähteä mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tää oli varmaan minun anopin aloitus... ollaan oltu mieheni kanssa 5v yhdessä, on kaksi yhteistä lasta enkä silti lähde mihinkään sukujuhliin perheenä. En tosin käy oman sukunikaan juhlissa, mies käy lasten kanssa jos haluaa. Minulla ei ole mielenterveyden kanssa haasteita, olen ihan tavallinen työssäkäyvä ihminen, en vain ole kiinnostunut velvollisuudesta tapaamaan ihmisiä tai osallistumaan.
AP kysy pojaltasi miten hän saa kutsun tai järjestääkö miniä omien vanhempiensa luo tapaamiset ja sitten vaan mennään.
Voisi harkita pojan kanssa sitten vastaavaa. Kyllä minä luulen, että tarpeellista on esittää kutsu tai mikä tahansa tapaaminen suoraan miniälle. Ei niin, että voitte tulla, en minäkään menisi kun se tuntuu minusta poikkeuksellisen kielteiseltä kutsulta. Ylimalkaisuus ei ole hyväksi.
Jos esitän miehelleni noin ylimalkaista kutsua tai tehtävän suorittamista, niin mieheni ei taatusti ryhtyisi toimeen. Kun hän ajattelisi, no ei se niin tärkeää ole. Eli hän kokisi, että se olisi minulle (tunnetasolla) ihan sama tehdä tai jättää. Jotenkin hylkimiseen viittaavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt nämä ap:n kommentit alkaa pikkuhiljaa kuulostaa keksityn tarinan aineksilta. Jokaisessa kommentissa tulee mausteeksi hiukan jotain ärsyttävää, jotta saadaan tarinaa jatkettua. En usko enää tätä. Mutta onhan näitä anoppeja oikeastikin olemassa.
Kertookohan ap nyt ihan kaikkea mä en esimerkiksi käy itse anopilla, koska siellä on ihan kamala ilmapiiri. Anopin mielestä taas varmaan oikein lämmin tunnelma!
Miehen aikuinen autistiveli asuu kotona eikä ikinä tule muuttamaankaan sieltä mihinkään. Anoppi haukkuu tuota huoneessa 247 dataavaa poikaansa jatkuvasti, voivottelee kun ei saa ikinä olla vaan. Veljeä näkyy ehkä kerran vuodessa, pakoilee ihmisiä eikä päästä ketään huoneeseen.
Anoppi passaa miestään ja tuota aikuista poikaa, meitäkin ylipassaa väkisin kyläillessä ja ihan joka kerta valittaa sitten kun kaikkialle särkee, huimaa ja miten olis kiva saada oma mökki, mutta eihän nämä miehet pärjää.
Voi voi kun kolottaa, voi voi jokos nyt menette. Sitten tykittää kuukausien ajan syyllistäviä viestejä kunnes mies kyllästyy ja lähtee syömään possunpaistia ja valmiiksi lohkottuja omenoita pariksi tunniksi, kuuntelee miten velipoika ei ikinä eikä taaskaan.
Autistiveljellä ei ole edes mitään diagnoosia, anopin mielestä hän on vaan hidas/tyhmä jne. Minusta veljestä pitäisi tehdä huoli-ilmoitus, mutten aio sekaantua.
En kestä tuollaista läheisriippuvaisuutta yhtään, ja ihan varmasti anoppi voisi laatia tännekin tekstin:
Miksi en kelpaa miniälle kun kaikkeni annan ja lempijäätelöäkin ostan aina, no, eihän se syönyt kun ei ollut LAKTOOSITONTA, mikä nirppanokka!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En sen kummempaa suhdetta miniään tarvitsekaan, kunhan olisi edes jotkut välit.
Terveisin Ap.
Kuitenkin otsikoit koko ketjun niin, että nimenomaan haluat, että se miniä asettuu sinun suvussasi sinun määräämän paikkaan ja kerroit, miten sinua oikeastaan kiinnostaa vain se, mitä sukulaiset ja tuttavat ajattelee. Miniästä oikeastaan ihan viis.
Ap täällä.
Oli kyllä hankala otsikoida ja en miettinyt otsikkoa sen koommin, kun viestin kirjoitin. Ajattelin, että sekin olisi harhaanjohtavaa jos otsikko olisi "miniä ei näy perheessä mitenkään" - ihan kuin hän olisi omalle perhelleen, siis puolisolleen, näkymätön.
Otsikosta viis. Halusin vain myötätuntoa ja kokemusperäistä keskustelua, että miten minun kannattaa edetä miniän kanssa. Tällä palstalla ei monella taida olla aikuisia lapsia vai ettekö ole yhtää
Tämä oli jo ainakin toinen ketjussa ilmikäynyt loma, joka oli "ihan sattumalta buukattu samaan aikaan, samaan kohteeseen". Latvia ja se ravintolavaraus-paikka.
Kuinka usein tätä mahtaakaan sattua..?
Vierailija kirjoitti:
AP täällä jatkaa. Poikamme aiempi tyttöystävä näkyi elämässämme ja tuli pojan mukana aina silloin tällöin mukaan erinäisiin tapahtumiin. Minusta on ihan ymmärrettävää, että aina ei pääse tai halua tulla mukaan. Tätä uutta suhdetta on kestänyt jo seitsemän vuotta ja meillä ei vieläkään ole miniään oikein mitään suhdetta. Toivotan hänet aina lämpimästi tervetulleeksi ja juttelemme ihan normaaleista arkipäivän asioista, kun olemme harvakseltaan tavanneet. Hän vaikuttaa oikein sympaattiselta ihmiseltä, joten ihmetyttää, mistä tämä etäisyys johtuu ja mitä olemme tehneet väärin.
Jasso. Miksi erosivat, jos pojan ex oli niin mieleinen sinulle. Tuollaiset vertailut exien ja nyxien välillä ovat vaarallisia.
Kokemukseensa perustuen poikasi mahdollisesti suojelee nyksäänsä makealta myrkyltäsi.
Aika monet vanhatkin käyttää instagramia ja snapchattia. Mullakin mummo latasi instagramin ja katselee sieltä, mitä me lapsenlapset tehdään kun ei aina ehditä soitella. Mummikin sen myöntää, että kiva olisi tavata useammin, mutta ymmärtää että aikuisilla lapsilla on jo omat menot ja kiireet. Onko se sitten stalkkaamista vai ei. Aina on hyvin lämmin myös tyttö- ja poikaystäviä kohtaan. Minusta "etäisenä miniänä" on helpompi osallistua juurikin noihin sukujuhliin, kun siellä ei itse ainakaan tarvitse olla huomion keskipisteenä. Muulloin käyn kohteliaisuudesta tapaamassa poikaystävän perhettä ja isovanhempiakin, jos minulla on vapaa viikonloppu ja meidät on kutsuttu (poikaystävän kautta) kylään. Välillä jätän menemättä ja joskus poikaystäväkin jättää menemättä, kun on mielummin minun kanssa. Varmaan välillä jää häneltä ne kutsut välittämättä minulle, koska hänkään ei aina välitä sukuloinnista. Olen tarkoituksella pyrkinyt pitämään asialliset välit poikaystävän vanhempiin. Ihan mukavia he ovat, mutta ei minulla sen suurempaa intoa ole heidän kanssa kaverustua. Nähdään kyllä useammin kuin kerran vuodessa hänen vanhempia, isovanhempia nähdään varmaan sen kerran vuodessa verran.
Minun appivanhemmilleni ei koko aikana mennyt jakeluun niinkin yksinkertainen asia kuin se, että kaikki eivät vaan käy töissä kello 7-15 kuten he.
Kaikilla ei ole yhtäkkiä koko viikonloppua vapaata, kun sillä Pirjo-Irmelillä on hopeahääpäivä 500 kilsan päässä. Täti josta mieheni ei ole koskaan puhunut eikä edes tavannut sitten omien rippijuhliensa vuonna miekka ja kypärä.
Myös nuori ihminen voi olla myös ihan väsynyt, eikä yksinkertaisesti jaksa lähteä ajamaan sinne hornan tuuttiin ja takaisin.
Ja sitten siitä syyllistäminen ja jatkuva pommittaminen kyllä vie ne viimeisetkin halut osallistua juhlissa tiskaamiseen.
Vierailija kirjoitti:
Nyt tulin jo alapeukuista uteliaaksi. Olen tuntenut ihmisen 15v. Tapasimme kaupassa, sanoimme hei ja minä onnittelin ensiasunnosta. Hän kiitteli ja mainitsi, että tekee remontin talkoilla. Miinä nauroin, että minusta ei siihen ole apua, mutta ruokaa voin tehdä, jos hän haluaa. Hän soitti parin päivän päästä ja sovimme asian. Kun lapsi ottaa kumppanin, eivätkö vanhemmat saa edes puhua lapsen lapsuuskavereille saati auttaa? Vai olisiko minun pitänyt lähettää lupa-anomus kolmena kappaleena miniälle?
Miksi sinun piti kyylätä mitä miniäsi tekee ja paheksua että hän silti tuli paikalle syömään kuin hän ei saisi sen miehensä lapsuuskaverin kanssa sopia sellaista, kun se ei sinulle sovi ja sinä veit ne ruuat? Mitä auttamista se on, jos se samalla antaa vallan päättää, kuka sitä ruokaa siellä lapsesi lapsuuskaverin luona syödä ja kuka ei?
En minä paheksunut eilistä, minä säälin sitä, että hän ei ymmärrä, että tuo hänen käytöstapansa vie ystävät - hän on valmis ottamaan kaiken, mitä tarjotaan, mutta ei auta koskaan ketään, ei edes omaa perhettään.
Ja jos lupaan tehdä ruokaa määrän X, tilaaja saa minun puolestani tehdä, sillä mitä haluaa. Enhän minä päätä siitäkään, mita lahjansaaja tekee rahalla. Kun lahja on annettu, se ei kuulu minulle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En koskaan sotkeutuisi sukuhulluun mieheen. Näen omia sukulaisianikin harvoin. Pidän outona miestä, joka on naimisissa oman lapsuuden perheensä kanssa enemmän kuin minun.
Tulipa.Ex oli tuollainen,halusi viettää aikaa lapsuuden perheensä kanssa rennosti hengaten.Ainakin pari kertaa kuussa viettivät näitä viikonloppuja.Minutkin halusi mukaan ja osaksi "perhettään", mutta aika harvoin lähdin.Tuntui kiusalliselta, että aikuisena ihmisenä olisin viettänyt niin paljon aikaa heidän kanssaan. Siitä tuli fiilis, ettei hän ollut valmis muodostamaan perhettä mun kanssa ja siksi päätin suhteen
Sama. Mies piti ajanviettoa sukunsa kanssa yhteisenä aikana minun kanssani. Tunnusti myös rakkautta äidilleen ja toisin päin. Äidinrakastajat jäävät yksin
Kuule jos puoliso otetaan vain keinokohduksi äidinrakkaussuhteeseen niin ei se ole naiselle hyväksi tai reilua. Mies yrittäkööt siittää mahon äitinsä sitten
Ei teidän välit perheessä kauhean lämpimiltä kuulosta, kun arvuuttelelet täällä vauvapalstalla etkä kysy pojaltasi suoraan. Miksi ihmiset ei vaan puhu asioista?