Lue keskustelun säännöt.
Miniä ei näy suvussa mitenkään
Mitähän tästä pitäisi ajatella, kun poikamme avopuoliso ei näy suvussa mitenkään. Olemme yrittäneet mieheni kanssa kutsua häntä pojan mukana kylään meille, mökille, lomareissuille ja suvun juhliin, rippijuhliin, ylioppilasjuhliin ja hautajaisiin. Seurustelua on kestänyt jo monta vuotta ja vieläkään emme tunne miniää oikein mitenkään. Minua tämä miniän etäisyys tavallansa haittaa, koska olin hyvin läheinen omien appivanhempien kanssa ja haluaisin saman ystävällisyyden taata myös miniälle. Poikani kertoo välillä omia kuulumisiaan, mutta avopuolisostaan puhuu vain jos kysymme mitä hänelle kuuluu. Emme tunkeile emmekä käy heillä kylässä ilman kutsua eli mistään sellaisesta ei voi olla kysymys. En tiedä, onko heille perheenlisäystoiveita, mutta jos on, epäilen suuresti näkisinkö lapsenlapsiani ollenkaan.
Kommentit (624)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:n miniän käytökseen voi vaikuttaa ne lapsuudessa opitut käytösmallit. Ehkä miniän vanhemmat ovat paskat nakanneet saadessaan kutsuja esim. sukulaisnuorten rippijuhliin. Vanhemmat ovat suhtautuneet omiin sisaruksiinsa ja vanhempiinsa kylmästi. Kaikkia sukulaisten hyväntahtoisia kädenojennuksia ja kutsuja on pidetty "turhana pönöttämisenä".
Sukulaiset ovat usein joukko eri ikäisiä ihmisiä, joiden kanssa ei välttämättä ainakaan pintapuolisesti ole kovin paljoa yhteisiä tekijöitä. Sukulaisten kanssa ajan viettäminen parantaa ihmisen sosiaalisia taitoja, opettaa tulemaan toimeen eri-ikäisten ihmisten kanssa ja arvostamaan erilaisuutta (olettaen, että kyse ns. normaalista suvusta, jossa ei joka toinen ole luonnehäiriöinen). Nämä taidot ulottuvat muuhunkin elämään; moni nuori aikuinen on saanut aivan toisenlaisen mallin. Small talk työkavereiden kanssa kuormittaa kohtuuttomasti ja itse
Selvästi jonkun vanhuksen kirjoittama, jota ei kukaan enää jaksa eikä pysty diilaamaan sen kanssa ettei lastenkaan ole enää pakko. Minä en ole tekemisissä sukuni kanssa koska ovat ahdistelijoita ja väkivaltaisia. Ei todellakaan kiinnosta opetella taitoja olla tekemisissä raiskarien kanssa, poliisi saa hoitaa suhteeni heihin
Suvun kanssa ollaan oltu tekemisissä silloin, kun on ollut pakko. Valtio ja työ turvaavat sen, ettei tarvitse sietää kusipäitä vaan voi elää rahalla. Jos ei ole hyvää seura, ei ole hyvää seuraa. Sukua tai ei
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin olette onnistuneet antamaan itsetänne huonon ja negatiivisen ensivaikutel an eikä miniää kiinnosta enää tavata teitä. Ei nuoret naiset ole enää tänä päivänä niin kärsivällisiä, kilttejä ja hiljaisia hissukoita, että ne kattois vuosi tolkulla huonoa käytöstä. Aiemmin naiset on joustaneet ja hyväksyneet anopeiltaan vaikka ja mitä kamaluuksia. Ei enää.
Meilläkin anopilla ja appiukolla oli niin rentoa ja iloista meininkiä että! Siihen sisältyi nauramista päin naamaa ja suoranaista vittuilua. Sitten vielä ne eleet ja ilmeet, jotka kertoi, etten ole tervetullut sukuun. Mut hei.. kun eihän he oo tehneet mitään väärää eikä tarkoittaneet mitään pahaa. Omituista, kun tätä miniää ei enää näy kahvipöydässä....
Ja siinäkin häiritsee sitten ainoastaan se, mitä sukulaiset ja tuttavat sanoo...
Tehkää poika perinnöttömäksi jos ei osaa ottaa äidin tunteita huomioon. Kerran vuodessa tapaaminen on liian vähän. Onko avominiä korkeasti koulutettu ja te alemman kerroksen väkeä ?
Me ei olla juurikaan tekemisissä appivanhempien kanssa, koska mies ei hoida sukulaisuussuhteitaan kovin aktiivisesti. Mulla on myös viikonloput aika täynnä menoja, en pääse paikalle jos mieheni kertoo kaksi viikkoa ennen Pirkko-serkkunsa juhlista. Kutsu on voinut tulla hänelle ihan ajoissakin, en tiedä.
Vierailija kirjoitti:
Tehkää poika perinnöttömäksi jos ei osaa ottaa äidin tunteita huomioon. Kerran vuodessa tapaaminen on liian vähän. Onko avominiä korkeasti koulutettu ja te alemman kerroksen väkeä ?
Poika käy kerran kuussa ja näkee vanhempiaan myös sukutapaamisissa. Mitä himettä sinä sössötät?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin olette onnistuneet antamaan itsetänne huonon ja negatiivisen ensivaikutel an eikä miniää kiinnosta enää tavata teitä. Ei nuoret naiset ole enää tänä päivänä niin kärsivällisiä, kilttejä ja hiljaisia hissukoita, että ne kattois vuosi tolkulla huonoa käytöstä. Aiemmin naiset on joustaneet ja hyväksyneet anopeiltaan vaikka ja mitä kamaluuksia. Ei enää.
Meilläkin anopilla ja appiukolla oli niin rentoa ja iloista meininkiä että! Siihen sisältyi nauramista päin naamaa ja suoranaista vittuilua. Sitten vielä ne eleet ja ilmeet, jotka kertoi, etten ole tervetullut sukuun. Mut hei.. kun eihän he oo tehneet mitään väärää eikä tarkoittaneet mitään pahaa. Omituista, kun tätä miniää ei enää näy kahvipöydässä....
Joo tämä. Anoppi ei edes kätellyt tai katsonut silmiin. Passiivisaggressiivista vittuilua ja outoa käytöstä. Uhriutumista. Poikansa paljastui rikolliseksi, taisi olla itsekin. Luojan kiitos pääsin eroon
Olet ap onnekas, että nykynainen kelpuuttaa edes poikasi. Aika iso osa miehistä jää täysin ilman suhdetta ja lapsia
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin tosi outoja ja ilkeitä vastauksia täällä nyt annetaan ap:lle.. siis itse ymmärrän tilannettasi kyllä. Totuus on se, että pojat tuntuvat menevän vaimojen suvuille avioliitossa (tai missä vaan pitkässä suhteessa).
Meillä on se tilanne, että itse en halua tavata mieheni sukua, ei vaan jotenkin jaksa heitä sisällyttää elämääni. Olen kuitenkin yrittänyt tukea mieheni ja lasten suhdetta heihin ja myös sitten itse sen verran pitää yhteyttä, että lapset saavat hyvän suhteen. Mielestäni se on tärkeää. Mutta siis tätäkin kautta tiedän, että miehet menee vaimojen suvuille.
Nyt oma poikani on aikuistunut ja suhteessa, hänen tyttöystävää ei juuri nähdä. Tuskin ollaan mitään tehty väärin, koska ei tosiaan olla edes juuri nähty. Tiedän omasta kokemuksesta, että poika menee tälle suvulle ja meille jää jotkut rippeet.. poika käy sit yksin jonkun kerran vuoteen ehkä. Jos tekevät lapsia, niin toivon, että edes tutust
Noin käy,kun tytöt kasvatetaan huolehtimaan ihmissuhteista ja pojat ei.Pojasta tulee mölli ja ihmissuhteiden vapaamatkustajia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Me ei olla juurikaan tekemisissä appivanhempien kanssa, koska mies ei hoida sukulaisuussuhteitaan kovin aktiivisesti. Mulla on myös viikonloput aika täynnä menoja, en pääse paikalle jos mieheni kertoo kaksi viikkoa ennen Pirkko-serkkunsa juhlista. Kutsu on voinut tulla hänelle ihan ajoissakin, en tiedä.
Sivistykseen kuuluu vastata, ei kiitos tai ei sovi.
Vierailija kirjoitti:
Ap, älä välitä. Tää on pahin saitti kysyä apua mihinkään. Meidän suvussa kutsutaan myös juhliin just noin. Isäni 70v kutsuu kaikki jälkeläisensä, hänet saman ikäiset sisaruksensa kutsuvat kaikki jälkeläisensä. Kutsujan laiskuuttahan se toki on, se on vaan meidän tapa. En koe sitä ongelmana, eikä ole puolisokaan kokenut. Ehkä tämän keskustelun perusteella pyrin itse, etten jatkaisi sitten sitä tapaa, jos se monelle on punainen vaate.. omasta mielestäni se on vaan helppoa... laittaa vaan oman perheen whatsapp ryhmään, että olisi tommoset juhlat, ootte kaikki kutsuttuja..
Jos sun lapsesi asuu jo puolison kanssa kuten ap:llä, niin eihän hän ole enää sinun perhettäsi, vaan hän on perhettä sen puolison kanssa.
Tämähän siinä just on, se ongelma, ei sille puolisolle ole mitään tilaa, kun kaikki toimii kuin häntä ei olisikaan.
No eihän häntä olekan kun ei näy eikä kuulu eikä ole avioliitossa eikä lapsiakaan. On kuin joku outo kämppis
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me ei olla juurikaan tekemisissä appivanhempien kanssa, koska mies ei hoida sukulaisuussuhteitaan kovin aktiivisesti. Mulla on myös viikonloput aika täynnä menoja, en pääse paikalle jos mieheni kertoo kaksi viikkoa ennen Pirkko-serkkunsa juhlista. Kutsu on voinut tulla hänelle ihan ajoissakin, en tiedä.
Sivistykseen kuuluu vastata, ei kiitos tai ei sovi.
Niin, sen miehen kuuluu vastata. Ei missään sanottu, ettei näin tapahtuisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me ei olla juurikaan tekemisissä appivanhempien kanssa, koska mies ei hoida sukulaisuussuhteitaan kovin aktiivisesti. Mulla on myös viikonloput aika täynnä menoja, en pääse paikalle jos mieheni kertoo kaksi viikkoa ennen Pirkko-serkkunsa juhlista. Kutsu on voinut tulla hänelle ihan ajoissakin, en tiedä.
Sivistykseen kuuluu vastata, ei kiitos tai ei sovi.
En tiedä mitä mies on vastannut puolestani
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tehkää poika perinnöttömäksi jos ei osaa ottaa äidin tunteita huomioon. Kerran vuodessa tapaaminen on liian vähän. Onko avominiä korkeasti koulutettu ja te alemman kerroksen väkeä ?
Poika käy kerran kuussa ja näkee vanhempiaan myös sukutapaamisissa. Mitä himettä sinä sössötät?
Ja minusta tuo kerran kuussakin on tosi paljon, ellei ole 20v. 30v:llä tosi iso punainen lippu, melkeinpä deal breaker
Kyllähän tätä ketjua asenneilmapiireineen voi lukea myös tarinana kapitalismin voittokulusta. Ihmisten atomisoimisesta yksinäisiksi kuluttajiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tehkää poika perinnöttömäksi jos ei osaa ottaa äidin tunteita huomioon. Kerran vuodessa tapaaminen on liian vähän. Onko avominiä korkeasti koulutettu ja te alemman kerroksen väkeä ?
Poika käy kerran kuussa ja näkee vanhempiaan myös sukutapaamisissa. Mitä himettä sinä sössötät?
Niin, ajatteleeko äitinsä tunteita oli pointti.
No eihän häntä olekan kun ei näy eikä kuulu eikä ole avioliitossa eikä lapsiakaan. On kuin joku outo kämppis
Koska hänet on ulkoistettu jopa omasta perheestään. Eikä ne lapset häntä enää takaisin tuo. Kyllä ne suhteet tuolla kohtelulla menee jo kauan ennen lapsia.
Ehkä poikasi häpeää miniäänsä tai teitä sukuaan ja ei ole kovin innokas esittelemään teitä toisillenne syvällisemmin? Hänestä se luultavasti on kiinni jos miniä kerran vaikuttaa suht normaalilta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tehkää poika perinnöttömäksi jos ei osaa ottaa äidin tunteita huomioon. Kerran vuodessa tapaaminen on liian vähän. Onko avominiä korkeasti koulutettu ja te alemman kerroksen väkeä ?
Poika käy kerran kuussa ja näkee vanhempiaan myös sukutapaamisissa. Mitä himettä sinä sössötät?
Ja minusta tuo kerran kuussakin on tosi paljon, ellei ole 20v. 30v:llä tosi iso punainen lippu, melkeinpä deal breaker
Puhu suomea
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tehkää poika perinnöttömäksi jos ei osaa ottaa äidin tunteita huomioon. Kerran vuodessa tapaaminen on liian vähän. Onko avominiä korkeasti koulutettu ja te alemman kerroksen väkeä ?
Poika käy kerran kuussa ja näkee vanhempiaan myös sukutapaamisissa. Mitä himettä sinä sössötät?
Niin, ajatteleeko äitinsä tunteita oli pointti.
Äiti on aikuinen ihminen ja ihan itse vastuussa omasta tunnemaailmastaan. Poika näkee häntä poikkeuksellisen paljon.
Jotenkin olette onnistuneet antamaan itsetänne huonon ja negatiivisen ensivaikutel an eikä miniää kiinnosta enää tavata teitä. Ei nuoret naiset ole enää tänä päivänä niin kärsivällisiä, kilttejä ja hiljaisia hissukoita, että ne kattois vuosi tolkulla huonoa käytöstä. Aiemmin naiset on joustaneet ja hyväksyneet anopeiltaan vaikka ja mitä kamaluuksia. Ei enää.
Meilläkin anopilla ja appiukolla oli niin rentoa ja iloista meininkiä että! Siihen sisältyi nauramista päin naamaa ja suoranaista vittuilua. Sitten vielä ne eleet ja ilmeet, jotka kertoi, etten ole tervetullut sukuun. Mut hei.. kun eihän he oo tehneet mitään väärää eikä tarkoittaneet mitään pahaa. Omituista, kun tätä miniää ei enää näy kahvipöydässä....