Lue keskustelun säännöt.
Miniä ei näy suvussa mitenkään
Mitähän tästä pitäisi ajatella, kun poikamme avopuoliso ei näy suvussa mitenkään. Olemme yrittäneet mieheni kanssa kutsua häntä pojan mukana kylään meille, mökille, lomareissuille ja suvun juhliin, rippijuhliin, ylioppilasjuhliin ja hautajaisiin. Seurustelua on kestänyt jo monta vuotta ja vieläkään emme tunne miniää oikein mitenkään. Minua tämä miniän etäisyys tavallansa haittaa, koska olin hyvin läheinen omien appivanhempien kanssa ja haluaisin saman ystävällisyyden taata myös miniälle. Poikani kertoo välillä omia kuulumisiaan, mutta avopuolisostaan puhuu vain jos kysymme mitä hänelle kuuluu. Emme tunkeile emmekä käy heillä kylässä ilman kutsua eli mistään sellaisesta ei voi olla kysymys. En tiedä, onko heille perheenlisäystoiveita, mutta jos on, epäilen suuresti näkisinkö lapsenlapsiani ollenkaan.
Kommentit (624)
Näkyykö sieltä instagrammista kuka on käynyt katselemassa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mutta kun AP miniä saattaa olla ujo eikä osaa tehdä aloitetta kun vasta henkilökohtaisesti kutsuttuna.
Minä en näe tungettelua siinä, että kysyisit ensin miniältä ja hän sitten ensin päättää ja poikasi tulee mukaan. Henkiökohtainen kutsu ENSIN miniälle osoitettuna voi avata asiaa paremmin.
Tungettelua se ei ole, ei missään tapauksessa. Kun nyt EI OLE tähänastiset esitykset tehonneet, niin miksi vaikutat epäröivältä suoran kutsun kohdalla? Jokin ihan uusi keino pitää löytää. Ehdotan entisenä miniänä tätä.
Siis et jutuskele poikasi kanssa vaan yllätät myös hänet. Ei liian vaikeaan paikkaan. Kotikenttä sinulle on liian suuri etu. Mutta jonnekin neutraaliin paikkaan. Maksat syötävät ja juotavat.
Kuinka kaukana poikasi asuu teistä?
ONGELMA ON SE, ETTÄ AP TUNKEE KUTSUMAAN NIIHIN SUKULAISTEN JUHLIIN, EIKÄ ANNA POIKANSA HOITAA OMAN PERHEENSÄ SUKULAISUUSSUHTEITA SÄÄTÄMÄTTÄ KOKO AJAN SIINÄ VÄLISSÄ.
Minäkään en näy anoppini suvussa mitenkään. En vain ole löytänyt anoppini kanssa yhteistä säveltä. Ei hän ole ilkeä tms mutta kun kemiat ei kohtaa, niin ei kohtaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä sen miniän pitäisi siellä sinun suvussasi näkyä? En nyt ymmmärrä ollenkaan.
Ja miten sinä häntä nyt kutsut jo sukulaistesikin puolesta? Eikö ne sun sukulaisesi osaa olla yhteydessä sukulaiseensa eli poikaasi, jos hänet jonnekni haluavat?
Koska ap fantasioi, että miniä harrastaisi hevosia niinkuin hän nuorempana, jotta voisi olla kentän laidalla kannustamassa poikansa naimaa mini-itseään. Ihan samanlaista esineellistävää fantasiaa nämä kaikki jutut ovat. Leikkii jotain nukkekotia ja yrittää siirrellä ihmisiä, keksii jo päästään harrastuksia miniälle jotka sopisivat hänelle
Pointti on nyt se, että en tunne miniää ja en tiedä, vaikka hän olisi minun kanssa hyvinkin samankaltainen taikka sitten aivan erilainen. Ei se minua haittaa, että olemme/olisimme erilaisia. Pääasia on, että hän on mukava näiden vähäisten tapaamisten perusteella ja pääasia on, että hänellä ja pojallamme menee suhteessa hyvin. Tarkoitin ratsastuksella sitä, että olisi todella mielekästä, jos miniällä olisikin samoja kiinnostuksenkohteita kuin jollain muulla meidän perheessä. Ei se olisi keneltäkään mistään pois. Pojan perusteella miniä tykkää samoista asioista kuin mekin eli mökkeilystä ja matkustelusta, joten olisi kivaa että miniäkin tulisi mukaan reissuihimme edes käymään kun poikakin välillä niin tekee. Tai kun sattumalta ollaan samassa kaupungissa minilomalla, voitaisiin käydä katsomassa joku nähtävyys yhdessä. Sitten olisi vaikka vuoden päästä seuraavalla tapaamiskerralla kiva muistella yhteistä muistoa. En sen kummempaa suhdetta miniään tarvitsekaan, kunhan olisi edes jotkut välit.
Terveisin Ap.
Vierailija kirjoitti:
En koskaan sotkeutuisi sukuhulluun mieheen. Näen omia sukulaisianikin harvoin. Pidän outona miestä, joka on naimisissa oman lapsuuden perheensä kanssa enemmän kuin minun.
Tulipa.Ex oli tuollainen,halusi viettää aikaa lapsuuden perheensä kanssa rennosti hengaten.Ainakin pari kertaa kuussa viettivät näitä viikonloppuja.Minutkin halusi mukaan ja osaksi "perhettään", mutta aika harvoin lähdin.Tuntui kiusalliselta, että aikuisena ihmisenä olisin viettänyt niin paljon aikaa heidän kanssaan. Siitä tuli fiilis, ettei hän ollut valmis muodostamaan perhettä mun kanssa ja siksi päätin suhteen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei se taida olla vielä miniä, kun ei ole kirkossa kuulutettu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko ap keskustellut poikasi kanssa tilanteesta? Käykö poikasi avokkinsa kanssa tämän vanhempien luona? Onko hän tehnyt havaintoja, millaiset suhteet tyttärellä on omiin vanhempiinsa, entä muihin sukulaisiin? Joissakin perheissä ollaan melko etäisiä, mikä tietenkin tuntuu sellaisista oudolta, joilla on hyvin läheiset ja lämpimät suhteet. Ehdotan, että otat asian esille poikasi kanssa, ei utelumielessä eikä syytellen, vaan ihan asiallisesti. Voi olla, että keskustelu selvittää tilannetta.
Ap täällä. Pojalta olen kuullut, että ovat välillä miniän vanhemmilla kylässä ja tehneet useammankin yön vierailun miniän vanhemmilla majoittuen. Vaikuttavat siis läheisiltä ainakin vanhempien kanssa olevan. Ohimennen asioita kuulleena miniänkin perhe vaikuttaa hyvin samankaltaiselta kuin meidän eli ei ole kylässä pakko viettää aikaa samassa kahvipöydässä, vaan saavat touhu
Mikä siinä on niin vaikea uskoa, että tuo on universaalia? Miehet jakavat lapsensa mieluusti vaikka 50 naisen kanssa, se ei kiinnosta heitä. Mutta nainen ei halua sinun koskevan lapsiisi etkä selvästi ole onnistunut voittamaan hänen luottamustaan. Tuo on universaalia biologiaa ja toistuu eläimillä sekä ihmisillä. Mies voi maksimissaan ryöstää lapset oman äitinsä insestuaaliseen suhteeseen, mutta näissä tapauksissa miniä yleensä joko lähtee, tappaa itsensä tai päätyy hullujen huoneelle. Miksi yrität pakottaa tätä asiaa? Olet maho, et tule saamaan vieraan naisen vauvoja. Nainen jakaa ne maksimissaan oman äitinsä kanssa, ei sinun
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap:n miniän käytökseen voi vaikuttaa ne lapsuudessa opitut käytösmallit. Ehkä miniän vanhemmat ovat paskat nakanneet saadessaan kutsuja esim. sukulaisnuorten rippijuhliin. Vanhemmat ovat suhtautuneet omiin sisaruksiinsa ja vanhempiinsa kylmästi. Kaikkia sukulaisten hyväntahtoisia kädenojennuksia ja kutsuja on pidetty "turhana pönöttämisenä".
Minun anoppini ei ole koskaan ollut missään tekemisissä oman anoppinsa kanssa ja miehensä suvusta juuri ja juuri sietää miehensä yhtä veljeä. Jo tämän vaimoa haukkuu selän takana ja kadehtii ja solvaa.
Silti hänen mielestään minun pitäisi rientää sinne heille 400 kilsan päähän jatkuvasti, koska hän on sukurakas. On vaan aina minulle ihan hirveä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AP tässä. Ei miniän tarvitse vieraita ihmisiä rakastaa. Kuten aiemmin sanoin, haluaisin vain tutustua häneen edes jotenkin.
Niin. Sinä haluaisit. Hän ei halua. Mitä et ymmärrä?
Onko käytöstavat ihan tuntematon käsite? Ei se nyt niin vaikeaa voi olla, että seurustelee pari kertaa vuodessa ns. viran puolesta rakkan miehensä sukulaisten kanssa.
Kyllä se voi olla. Viimeksi kun ajoimme monta sataa kilsaa miehen veljenpojan 30-vuotispäiville, niin siellä olikin vähintään 50 henkeä kun meidän oli annettu ymmärtää, että ehkä 10 henkeä. Tarjoilu ei toiminut, en tiedä miksi siellä keittiössä sählättiin niin kovasti juuri kahvinkeiton kanssa, olisi luullut yksinkertaiseksi toimitukseksi, mutta ei. Odottelimme kahvia varmaan tunnin verran. Hmph.
Sitten kaiken kukkuraksi kun kerroin Suomen kielioloista, koska heillä on niistä ihan outo käsitys. Miehen veli töksäytti siihen kovalla äänellä että paras olisi kun suomen kieli häviäisi ja jätettäisiin kokonaan käytöstä ja kaikki suomalaiset alkaisivat käyttää vain ruotsia, niin kyllä tunnelma mun kohdaltani latistui täysin. (Asumme siis Ruotsissa ja mieheni suku on ruotsalaista.) Ei paljon tee enää mieli tavata tuollaisia ylimielisiä moukkia, vaikka kyllä meitä yhä yhdessä kutsutaan. Mies on silloin tällöin käynyt yksin niiden pippaloissa.
Mitään kiitosta ei lahjasta ja käynnistä silloin(kaan) tietenkään tullut.
Ei ollut kivaa, enkä kaipaa tuollaisia ihmisiä lähelleni. Miksi siis pitäisi vaivautua tuollaisiin vaivalloisiin sukutapaamisiin, kun tuloksena on mielipaha?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä sen miniän pitäisi siellä sinun suvussasi näkyä? En nyt ymmmärrä ollenkaan.
Ja miten sinä häntä nyt kutsut jo sukulaistesikin puolesta? Eikö ne sun sukulaisesi osaa olla yhteydessä sukulaiseensa eli poikaasi, jos hänet jonnekni haluavat?
Koska ap fantasioi, että miniä harrastaisi hevosia niinkuin hän nuorempana, jotta voisi olla kentän laidalla kannustamassa poikansa naimaa mini-itseään. Ihan samanlaista esineellistävää fantasiaa nämä kaikki jutut ovat. Leikkii jotain nukkekotia ja yrittää siirrellä ihmisiä, keksii jo päästään harrastuksia miniälle jotka sopisivat hänelle
Pointti on nyt se, että en tunne miniää ja en tiedä, vaikka hän olisi minun kanssa hyvinkin samankaltainen taikka sitten aivan erilainen. Ei se minua haittaa, että olemme/olisimme erilaisia. Pääas
Hän kuule varmaan tietää teistä ihan tarpeeksi päättääkseen, että ei halua edes tutustua enempää. Ja täällä sinä obsessoit ja fantasioit hänestä ja hänen lapsistaan, kun hän ei halua olla kanssasi tekemisissä. Todella ahdistavaa. Lopeta
En sen kummempaa suhdetta miniään tarvitsekaan, kunhan olisi edes jotkut välit.
Terveisin Ap.
Kuitenkin otsikoit koko ketjun niin, että nimenomaan haluat, että se miniä asettuu sinun suvussasi sinun määräämän paikkaan ja kerroit, miten sinua oikeastaan kiinnostaa vain se, mitä sukulaiset ja tuttavat ajattelee. Miniästä oikeastaan ihan viis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap:n miniän käytökseen voi vaikuttaa ne lapsuudessa opitut käytösmallit. Ehkä miniän vanhemmat ovat paskat nakanneet saadessaan kutsuja esim. sukulaisnuorten rippijuhliin. Vanhemmat ovat suhtautuneet omiin sisaruksiinsa ja vanhempiinsa kylmästi. Kaikkia sukulaisten hyväntahtoisia kädenojennuksia ja kutsuja on pidetty "turhana pönöttämisenä".
Sukulaiset ovat usein joukko eri ikäisiä ihmisiä, joiden kanssa ei välttämättä ainakaan pintapuolisesti ole kovin paljoa yhteisiä tekijöitä. Sukulaisten kanssa ajan viettäminen parantaa ihmisen sosiaalisia taitoja, opettaa tulemaan toimeen eri-ikäisten ihmisten kanssa ja arvostamaan erilaisuutta (olettaen, että kyse ns. normaalista suvusta, jossa ei joka toinen ole luonnehäiriöinen). Nämä taidot ulottuvat muuhunkin elämään; moni nuori aikuinen on saanut aivan toisenlaisen mallin. Small talk työkavereiden kanssa kuormittaa kohtuuttomasti ja itseä vanhempien työkavereiden kanssa ei kyetä seurus
Hieno kirjoitus.
Sosiaaliset kontaktit ovat todella tärkeitä, sukulaisten kanssa ne ovat erityisen tärkeitä kun sukulaisuus kestää eikä se häviä Muut kaveruussuhteet tulevat ja menevät.
Käykö poikasi vaimon sukukaisia tapaamassa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En koskaan sotkeutuisi sukuhulluun mieheen. Näen omia sukulaisianikin harvoin. Pidän outona miestä, joka on naimisissa oman lapsuuden perheensä kanssa enemmän kuin minun.
Tulipa.Ex oli tuollainen,halusi viettää aikaa lapsuuden perheensä kanssa rennosti hengaten.Ainakin pari kertaa kuussa viettivät näitä viikonloppuja.Minutkin halusi mukaan ja osaksi "perhettään", mutta aika harvoin lähdin.Tuntui kiusalliselta, että aikuisena ihmisenä olisin viettänyt niin paljon aikaa heidän kanssaan. Siitä tuli fiilis, ettei hän ollut valmis muodostamaan perhettä mun kanssa ja siksi päätin suhteen
Sama. Mies piti ajanviettoa sukunsa kanssa yhteisenä aikana minun kanssani. Tunnusti myös rakkautta äidilleen ja toisin päin. Äidinrakastajat jäävät yksin
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä sen miniän pitäisi siellä sinun suvussasi näkyä? En nyt ymmmärrä ollenkaan.
Ja miten sinä häntä nyt kutsut jo sukulaistesikin puolesta? Eikö ne sun sukulaisesi osaa olla yhteydessä sukulaiseensa eli poikaasi, jos hänet jonnekni haluavat?
Koska ap fantasioi, että miniä harrastaisi hevosia niinkuin hän nuorempana, jotta voisi olla kentän laidalla kannustamassa poikansa naimaa mini-itseään. Ihan samanlaista esineellistävää fantasiaa nämä kaikki jutut ovat. Leikkii jotain nukkekotia ja yrittää siirrellä ihmisiä, keksii jo päästään harrastuksia miniälle jotka sopisivat hänelle
Pointti on nyt se, että en tunne miniää ja en tiedä, vaikka hän olisi minun kanssa hyvinkin samankaltainen taikka sitten aivan erilainen. Ei se minua haittaa, että olemme/olisimme erilaisia. Pääas
Mutta kun miniä ei halua sinun seuraa. Lomalla saa olla ilman että sinua edes näkee. Aika pelottava ihminen olet, että ihan sattumalta osut yhtä aikaa samaan paikkaan lomalle ja haluaisit ängetä toisten seuraan. Pelottavaa tuollainen, että utelet pojalta mihin ja milloin menevät ja ängeät sinne.
Jos sitä ei kiinnosta teidän jutut? Jos ihmisillä on 20-30 vuotta ikäeroa, niin voi tulla kommunikaatio-ongelmia ja ylipäätään yhteisen mielenkiinnon kohteet saattaa erota rankasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä sen miniän pitäisi siellä sinun suvussasi näkyä? En nyt ymmmärrä ollenkaan.
Ja miten sinä häntä nyt kutsut jo sukulaistesikin puolesta? Eikö ne sun sukulaisesi osaa olla yhteydessä sukulaiseensa eli poikaasi, jos hänet jonnekni haluavat?
Koska ap fantasioi, että miniä harrastaisi hevosia niinkuin hän nuorempana, jotta voisi olla kentän laidalla kannustamassa poikansa naimaa mini-itseään. Ihan samanlaista esineellistävää fantasiaa nämä kaikki jutut ovat. Leikkii jotain nukkekotia ja yrittää siirrellä ihmisiä, keksii jo päästään harrastuksia miniälle jotka sopisivat hänelle
Pointti on nyt se, että en tunne miniää ja en tiedä, vaikka hän olisi minun kanssa hyvinkin samankaltainen taikka sitten aivan erilainen. Ei se min
Eihän se edes utele, vaan stalkkaa somesta. Täällä oli se toinenkin anoppi, joka jatkuvasti ns. sattumalta törmäsi aina miniään.
Eihän sitä tartte olla tekemisissä, jos ei ole työperäistä velvoitetta. Suomessa on yksilönvapaus ja itsemääräämisoikeus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:n miniän käytökseen voi vaikuttaa ne lapsuudessa opitut käytösmallit. Ehkä miniän vanhemmat ovat paskat nakanneet saadessaan kutsuja esim. sukulaisnuorten rippijuhliin. Vanhemmat ovat suhtautuneet omiin sisaruksiinsa ja vanhempiinsa kylmästi. Kaikkia sukulaisten hyväntahtoisia kädenojennuksia ja kutsuja on pidetty "turhana pönöttämisenä".
Sukulaiset ovat usein joukko eri ikäisiä ihmisiä, joiden kanssa ei välttämättä ainakaan pintapuolisesti ole kovin paljoa yhteisiä tekijöitä. Sukulaisten kanssa ajan viettäminen parantaa ihmisen sosiaalisia taitoja, opettaa tulemaan toimeen eri-ikäisten ihmisten kanssa ja arvostamaan erilaisuutta (olettaen, että kyse ns. normaalista suvusta, jossa ei joka toinen ole luonnehäiriöinen). Nämä taidot ulottuvat muuhunkin elämään; moni nuori aikuinen on saanut aivan toisenlaisen mallin. Small talk työkavereiden kanssa kuormittaa kohtuuttomasti ja itse
Enpä tiedä. Itse en ole edes sisarusteni kanssa liiemmin tekemisissä, mutta ystävät ovat vielä pysyneet.
Ap:n miniän käytökseen voi vaikuttaa ne lapsuudessa opitut käytösmallit. Ehkä miniän vanhemmat ovat paskat nakanneet saadessaan kutsuja esim. sukulaisnuorten rippijuhliin. Vanhemmat ovat suhtautuneet omiin sisaruksiinsa ja vanhempiinsa kylmästi. Kaikkia sukulaisten hyväntahtoisia kädenojennuksia ja kutsuja on pidetty "turhana pönöttämisenä".
Sukulaiset ovat usein joukko eri ikäisiä ihmisiä, joiden kanssa ei välttämättä ainakaan pintapuolisesti ole kovin paljoa yhteisiä tekijöitä. Sukulaisten kanssa ajan viettäminen parantaa ihmisen sosiaalisia taitoja, opettaa tulemaan toimeen eri-ikäisten ihmisten kanssa ja arvostamaan erilaisuutta (olettaen, että kyse ns. normaalista suvusta, jossa ei joka toinen ole luonnehäiriöinen). Nämä taidot ulottuvat muuhunkin elämään; moni nuori aikuinen on saanut aivan toisenlaisen mallin. Small talk työkavereiden kanssa kuormittaa kohtuuttomasti ja itseä vanhempien työkavereiden kanssa ei kyetä seurustelemaan luontevasti, ystävyyssuhteita konmaritetaan, loukkaannutaan herkästi, eikä uskota, että valtaosalla ihmisistä on hyvät aikomukset, yritetään epätoivoisesti löytää Tinderistä matchia harrastusten ja muiden pintapuolisten seikkojen perusteella.
Ihmiselle, jolla on lämpimiä muistoja esim. vanhempiensa sisarusten puolisoista, on aivan itsestäänselvää pyrkiä tutustumaan myös kumppanin sukuun, ellei ole jotain erityistä syytä etäisiin tai viileihin väleihin. Ap:n miniältä luultavasti puuttuu malli luontevasta yhdessäolosta erilaisten ihmisten kanssa. Siihen päälle vielä perusestynyt suomalainen luonne, niin siinä se.