Miehen ja naisen välinen ystävyys

Olen eri, mutta sun työpaikkasi taitaa olla Oy Taivas Ab, jossa on töissä enkeleitä, jos olet lähes kolmenkymmenen vuoden ajan onnistunut säilyttämään uskosi, että miehet ovat jotenkin parempia ja reilumpia työkavereita kuin naiset. Tai vastaavasti, oletko tullut ajatelleeksi, että ne sun naisvaltaiset työpaikat ei ehkä olleet mitään malliduuneja, vaan sinne oli sattunut tavallista ikävämpää porukkaa?

Ei älä vastaa, ennätit kiertää ennen 27 v uraasi kaikki sairaalat ja terveyskeskukset, joten sä tiedät.

Noin kommentoivana naisena todistit juuri pointtini.

No mulla on kyllä myös paljon naisia ystävinä. Urheilen naisjoukkueessa ja harrastan toista lajia aktiivisesti kerhossa, jossa on molempia. 

 

Ja nyt taas poistun tältä negapalstalta, toivottavasti lopullisesti.

Omat parisuhteeni ovat aina alkaneet ystävyydestä, jossa mies on selvästi alkanut ajan saatossa osoittamaan kiinnostusta. 

Eräs miespuolinen paras ystävä minulla oli pari vuotta, kunnes molemmat tahoillamme alettiin seurustelemaan aika samoihin aikoihin. Muistan, että siinä oli aina ilmoilla sellainen mahdollisuus, että oltaisiin oltu enemmän ja molemmat tahoillaan mietti, alkaako tapailemaan toista. Itse en jostain syystä halunnut silloin ottaa riskiä, että homma ei toimisi ja menettäisin rakkaimman ystäväni.

Mutta vastauksena kysymykseesi; ainakin itselläni aidossa syvässä ystävyydessä miehen kanssa on aina tietty kipinä, mahdollisuus tms auki, jos molemmat on sinkkuja. Varattuina eri juttu. Kunnioitan parisuhteita, enkä koskaan antaisi mitään tapahtua parisuhteessa olevan / parisuhteessa ollessani. Ihminen ei ole tunteidensa orja.

N35

Olen 32-vuotias mies ja minulla on pidempään ollut ystävinä naisiakin ilman, että siinä on yhtään mitään muuta. Erityisesti eräs lukioaikainen sydänystäväni, jonka olen ehtinyt tuntea jo 15 vuotta, mutta alusta asti olemme olleet toisillemme yksinomaan ystäviä, enkä mitään muuta ole väliltämme koskaan edes odottanut. 

Häntä ja muita aiemmin mainitsemiani naispuolisia ystäviäni rakastan yksinomaan platonisesti. 

Mielenkiintoinen aihe. Sanoisin omasta ystävä porukasta johtuen. Naiset ketkä sanovat miesten voivan olla ystäviä nauttivat huomiosta. Näkee selvästi miehen kiinnostuksen mutta nämä eivät myönnä sitä.

On mulla yksi. Harrastan tavoitteellisesti miesvaltaista lajia ja hän taas on töissä naisvaltaisella alalla. Ehkä tästäkin syystä meillä synkkaa hyvin. Mua yleensä treenikaverit on yrittäneet iskeä ja häntä taas työkaverit. Meillä on tosi kivaa yhdessä, samanlainen huumorintaju, jutellaan myös syvällisiä + koskaan en ole tuntenut seksuaalista tai romanttista vetoa häntä kohtaan, ei ole ns. mun tyyppiäni siinä mielessä. Tunnen myös hänen vaimonsa ja lapsensa ja ihan avoimesti hän vaimolleen saattaa vaikka sanoa, että treenien jälkeen lähtee mun kanssa yksille.

Vierailija kirjoitti:

Omat parisuhteeni ovat aina alkaneet ystävyydestä, jossa mies on selvästi alkanut ajan saatossa osoittamaan kiinnostusta. 

Eräs miespuolinen paras ystävä minulla oli pari vuotta, kunnes molemmat tahoillamme alettiin seurustelemaan aika samoihin aikoihin. Muistan, että siinä oli aina ilmoilla sellainen mahdollisuus, että oltaisiin oltu enemmän ja molemmat tahoillaan mietti, alkaako tapailemaan toista. Itse en jostain syystä halunnut silloin ottaa riskiä, että homma ei toimisi ja menettäisin rakkaimman ystäväni.

Mutta vastauksena kysymykseesi; ainakin itselläni aidossa syvässä ystävyydessä miehen kanssa on aina tietty kipinä, mahdollisuus tms auki, jos molemmat on sinkkuja. Varattuina eri juttu. Kunnioitan parisuhteita, enkä koskaan antaisi mitään tapahtua parisuhteessa olevan / parisuhteessa ollessani. Ihminen ei ole tunteidensa orja.

 

N35

Tällaiset ystävät onkin just tosi haitallisia parisuhteelle ja rikkoo sitä parisuhdetta, kun ollaan tavallaan tunnetasolla epälojaajeja kumppanille, vaikka mitään konkreettista ei tapahdu.  Jos taas mitään tällaista vivahdetta siinä ystävyydessä ei ole, niin silloinhan se on täysin ok asia, että on toisen sukupuolisia ystäviä.

On ollut. He olivat parisuhteessa, minä en. En kokenut heitä puoleensavetävinä.

Minusta olisi aika psykopaattista, että en olisi 37 v työuran aikana ystävystynyt kenenkään kanssa sen vuoksi, että työkaverini olivat miehiä. Miten voisi olla työpaikassa vuosikymmeniä, eikä löytää yhtään ketään ihmistä, josta tulee ystävä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omat parisuhteeni ovat aina alkaneet ystävyydestä, jossa mies on selvästi alkanut ajan saatossa osoittamaan kiinnostusta. 

Eräs miespuolinen paras ystävä minulla oli pari vuotta, kunnes molemmat tahoillamme alettiin seurustelemaan aika samoihin aikoihin. Muistan, että siinä oli aina ilmoilla sellainen mahdollisuus, että oltaisiin oltu enemmän ja molemmat tahoillaan mietti, alkaako tapailemaan toista. Itse en jostain syystä halunnut silloin ottaa riskiä, että homma ei toimisi ja menettäisin rakkaimman ystäväni.

Mutta vastauksena kysymykseesi; ainakin itselläni aidossa syvässä ystävyydessä miehen kanssa on aina tietty kipinä, mahdollisuus tms auki, jos molemmat on sinkkuja. Varattuina eri juttu. Kunnioitan parisuhteita, enkä koskaan antaisi mitään tapahtua parisuhteessa olevan / parisuhteessa ollessani. Ihminen ei ole tunteidensa orja.

 

N35

Tää on just näin. Vaikka ihminen ei pettäisi. Liian lähelle päässyt kaveri ketä kohtaan on tunteita tulee aiheuttamaan tunnetason ongelmia omaan parisuhteeseen.

Mulla on ollut ja on edelleenkin paljon miespuolisia kavereita. Ja itse asiassa kaikki (kaikki!) seurustelusuhteenikin ovat alkaneet kaveruudesta. Silti suurin osa näistä kavereista on jäänyt kavereiksi. Olen kyllä monestakin huomannut, tai ovat itse sanoneet, että olisi enemmänkin kiinnostusta. Joskus se on ollut molemminpuolistakin. Mutta voittopuolisesti kyllä niin päin, että itselläni vähemmän kiinnostusta kuin heillä. Olen tuntenut jopa pettymystä aina kun tällainen kävi ilmi, että sekö heillä vain olikin mielessä, eikä ystävyys, jota itse pidin suuressa arvossa. Silloinkin, kun kiinnostus oli molemminpuolista, tunsin myös tuon pettymyksen tunteen. Vaikeita asioita.

Sivusuhteet kuin olisi sivuvaunussa varakulkija.

En itse tykkäisi olla varahenkilön varahenkilö.

Rehellisyys maan perii, valheella lyhyet jäljet.

Rakkaus yhteen on riittävän kokonaisvaltaista.

Ei ole joustoa, venymisgeeniä ulkoa tuleviin

oollanko vain kavereita-

ehdotelma-kyhäelmä- ajatuspieruihin.

Ei ole eikä todennäköisesti tule. En edes haluaisi.

Vierailija kirjoitti:

Minusta olisi aika psykopaattista, että en olisi 37 v työuran aikana ystävystynyt kenenkään kanssa sen vuoksi, että työkaverini olivat miehiä. Miten voisi olla työpaikassa vuosikymmeniä, eikä löytää yhtään ketään ihmistä, josta tulee ystävä?

Samaa ajattelen. On itselläni sattumaa, että pitkäaikaiset työkaverit on enimmäkseen miehiä, joten tavallinen ystävyys, eli että voidaan käydä lounaalla tai yksillä töiden jälkeen tms. on ihan normaalia. Outoa olisi minusta, että olisin vasiten pyrkinyt ystäväksi vain naisten kanssa, oli sitten mitään yhteistä tai ei.

Esim. oma miesystävä on hyvin samanhenkinen, naimisissa kuten minäkin, olimme mieheni kanssa heidän häissään, tavataan myös perheittäin jne. Paljosta olisin en vain minä vaan myös mieheni jäänyt paitsi, jos olisin vain sen vuoksi torjunut tämän ystävyyden, että hän on mies.

Mulla on kaksi erittäin läheistä miespuolista ystävää. Molemmat olleet jo teini-iästä asti. 

Toisen kanssa me joskus kokeiltiin harrastaa seksiä, herravarjele miksi ihmeessä. :D Oltiin molemmat nuoria sinkkuja, niin kai se oli vain sellainen "kun ei ole muutakaan tekemistä" - tyyppinen juttu. Eihän siitä mitään tullut. Ystävä sanoikin, kuin yrittäisi sisartaan *anna. :D 

Kohta 30 vuotta ollaan oltu jo ystäviä, ja molemmat ovat ystävystyneet myös mieheni kanssa. 

Eli todellakin voi olla mies ja nainen vain ystäviä. 

Tuollaiset lapsuus ajan ystävyydet jne jos molemmilla puolisot tai molemmat haluttavia ihmisiä voi toimia.  Ei ole sitä puutetta kummallakaan ja ystävyys on perustettu ennenkuin tajuttu edes mitään seksistä.

Mut kyllä se aikuisena vaan on aika pieni mahdollisuus löytää Oikeasti pyyteetön ystävä.

Mulla oli vuosia ystävä joka oli mies mutta lopulta ihastuin niin rankasti että se ystävyys lopetettiin. Nyt minulla on uusi mahdollisuus ja mies ystävä, mutta fyysinen himo meinaa tulla ongelmaksi. En haluaisi sössiä tätä ja koitan pystyä olemaan pelkkä ystävä. Tilanne on molemmilla haastava. Mutta haluan onnistua ja toivon että pahin kinkkisyys menee ohi.

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli vuosia ystävä joka oli mies mutta lopulta ihastuin niin rankasti että se ystävyys lopetettiin. Nyt minulla on uusi mahdollisuus ja mies ystävä, mutta fyysinen himo meinaa tulla ongelmaksi. En haluaisi sössiä tätä ja koitan pystyä olemaan pelkkä ystävä. Tilanne on molemmilla haastava. Mutta haluan onnistua ja toivon että pahin kinkkisyys menee ohi.

Järjetöntä touhua. Tuosta ei seuraa muuta kuin ongelmia.

Voi tietenkin olla ystäviä. Onhan useampi avioliittokin päättynyt siksi kun ollaan vain ystäviä.

Olen mies ja riippuu ihan siitä miten ymmärretään se ettei ole mitään seksuaalisia tunteita. Minulla on naispuolisia kavereita, joiden kanssa mistään seksuaalisesta en ole koskaan haaveillut tai havitellut, mutta jos olisin sinkku ja joku heistä tekisi aloitteen niin lähtisin leikkiin ihan mielelläni. Käytännössä naispuolisia ystäviä, jotka eivät ole oman makuni mukaan erityisen kauniita tai luonteeltaan erityisen viehättäviä, mutta eivät mitenkään vastenmielisiä tai ikäviäkään ihmisiä. Eli rumasti sanottuna menisivät paremman puutteessa. Toisaalta jos mietitään että pitäisikö naisystäväni nyt sitten jotenkin olla huolissaan siitä että nämä naiset uhkaavat parisuhdettamme esimerkiksi kun parisuhteessamme on kuivempi kausi, niin ei. Ei seksi näiden naisten kanssa ole missään nimessä niin houkutteleva ajatus, että uhraisin sen vuoksi yhtään mitään. Seksi kelpaisi siis silloin kun siinä olisi vaarassa korkeintaan ystävyys heidän kanssaan, ei missään muussa tapauksessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näissä kaveruuksissa on AINA toinen osapuoli ihastunut siihen "kaveriinsa".

Eihän naiset koskaan edes suostu sanomaan miehelle että ei ole kiinnostunut kun naiset pitää tavallaan löyhässä hirressä miestä että saa mieheltä palvelua kun valehtelee miehelle että saattaa olla mahdollisuus naiseen. Ja naisilta kun kysytään niin mies on aina vain kaveri vaikka jäisi verekseltään kiinni housut kintuissa omalle puolisolle. Tuossa on ne kaksi "ystävyys" tyyliä mitä miehen ja naisen välillä voi olla.

Itselläkin on ollut ennen paljon naisia ystävinä mutta järjestäen on etsinyt muita ystäviä kun ne ystävyydet naisen kanssa on mennyt niin että puhelimeni huutaa koko ajan että naista pitäisi kuskata millon minnekin tai sitten naiselle pitäisi tehdä jotain tai nainen tarvitsisi rahaa "lainaan". Laina sen takia heittomerkeissä kun yksikään nainen ei ole velkojaan maksanut.

Todellista asiaa rustattu siinä mielessä, että ystävyys, kaveruus punnitaan, kun menee toisella huonosti ja löytyykö jelppiä.

Mikään suhde  ei tahdo kestää yksipuolista toiselta niistämistä.

Kaveri menee vaihtoon, meetingit harvenee kun aina saa olla lehmä, jolta lypsetään.