Miehen ja naisen välinen ystävyys

Voisin kuvitella, että tuollaisessa aktiivisessa ympäristössä vastakkaisten sukupuolien välinen ystävyys toimisi mutkattomasti. Ihmiset eivät ehkä vetäydy niin olemaan pelkästään kahdestaan, vaan se yhteisö pitää ystävyydet terveellä pohjalla.

Olen oman kaveripiirini varmaan sosiaalisin henkilö, eli minulla taitaa olla ns. eniten ystäviä ja kavereita, molempia sukupuolia.

Se ystäväpiiri, joka kokoontuu eniten porukalla ei kyllä ole mitenkään erityisen aktiivinen = meillä ei ole mitään yhteistä harrastusta, vaan kokoonnumme ihan vaan oleskelemaan yhdessä. On illanistujaisia ja mökkiviikonloppuja ja reissuja. Mukaan tulee he, ketkä pääsee. Onneksi usein lähes kaikki.

Lisäksi minulla on ystäviä ja kavereita, joita vain minä tapaan, eli he eivät tunne tätä porukkaa. Mukaan mahtuu yksi naisporukkakin, joka tuntee muutaman tuosta "ydinporukasta", eli mieheni ja pari naisystävääni. 

Kuulostaapa monimukaiselta, kun sitä yrittää auki kirjoittaa😄 

Minä itse en ole tippaakaan aktiivinen, eli en tykkää yhdessä olosta, jossa koko ajan tehdään jotain. Päinvastoin, tykkään jutella ja pohdiskella kaikkea mahdollista maan ja taivaan välissä, asiallisia asioita ja täysin outoja ja scifejä. 

Minä vetäydyn joidenkin ystävieni ja kaverieni kanssa (jälleen molempia sukupuolia) olemaan aika useinkin kahden, silloin juttelemme asioista, joita ei ehkä haluta puida isommalla porukalla tai asioista, joista isompi porukka ei ole kiinnostunut (ammatilliset jne). En ole koskaan ajatellut, onko tämä yhteisön mielestä terveellä pohjalla, mutta oletan niin, koska kommentteja en ole asiasta kuullut. 

Vahvuudesta en minäkään osaa sanoa, lienee tosiaan riippuu tilanteesta ja siitä, keneltä kysytään!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tottakai on miespuolisia ystäviä. Käydään viihteellä ja pidetään jatkuvasti yhteyttä. Olen onnellisesti naimisissa ja mitään ongelmaa ei ole. Naispuolisia ystäviä on 2, heidän kanssaan tavataan max 3 kertaa vuodessa. Olen aina paremmin tullut toimeen miesten kanssa, jää se turha draama pois...Elisabeth 52.

😂Kyllä meidän kaveripiirissä miehet ovat järjestäin aiheuttaneet draamoja huomattavasti enemmän kuin naiset, ihan vain toilailluillaan. Niitä on sitten puitu ja ihmetelty ja riidelty ja rähisty. Naiset paikkailevat ja solmivat sopua siinä välissä.

Miesten mustasukkaisuus toisistaan ja vaimoistaan on aiheuttanut myös aivan älyttömiä hetkiä, kuten myös juoruilu. 

 

 

Näin teillä. Toisilla eri tavalla.

Ja kolmansilla kolmannella tavalla. Meidän kaveripiiristä on draamailijat karsittu pois sukupuolesta huolimatta. Molempia on nähty, mutta ei jaksa pitää yhteyttä. 

Sen verran on kyllä itselläkin kokemusta, että en lähtisi näiden perusteella itseäni rajoittamaan ystävyyttä sukupuolen perusteella, ymmärrän, että kyseessä ei ole kaikki naiset tai kaikki miehet. Joten tällä perusteella en voisi itse möläyttää, että tulen paremmin toisen sukupuolen kanssa toimeen.

Ei ole, panisin aina ja heti kaikkia naispuoleisia kavereita jos antaisivat siihen vihjeen. Heteromiehillä se vaan menee näin.

Tää on jotenkin uskomatonta lukea tätä keskustelua omien kokemusten pohjalta. Olen nainen, jolla pitkin elämää ollut miepuolisia(kin) ystäviä. En laske ystäväksi työ-, opiskelu- tai naisystävieni kautta tulleita kavereita, joiden kanssa en sovitusti näe kahdenkesken. Työ - tai koulukaverit, joita tapaan myös kahdenkesken vapaa-ajallani, lasken ystäviksi, muut luokittelen kavereiksi / työkavereiksi tm. Ja näitä ystäviä minulla on ollut kymmenisen, ja koskaan kukaan ei ole ehdottanut tai tavoitellut mitään asiatonta. Välillä olen ollut sinkku, välillä seurusteleva ja nykyisin naimisissa, samoin heidän tilanteensa on vaihdellut, ja meidän tekemisissä tai suhteessa muutos on näkynyt ainoastaan puheenaiheissa ja siinä, että jommankumman osapuolen löytäessä kumppanin meillä on ollut ystävän kanssa luonnollisesti vähän vähemmän aikaa viettää aikaa tai viestitellä koska uusi suhde on vienyt ajasta valtaosan. Näinhän se menee samaakin sukupuolta olevien ystävien kanssa. Yhteinen tekeminen näiden ystävien kanssa vaihtelee persoonan mukaan, jonkun kanssa pelataan ja jutellaan, toisen kanssa meitä yhdistää soittaminen ja kolmannen kanssa retkeily. Kyläillään, ja joskus on perhettäkin mukana, ainakin sillä jonka luona sillä kertaa kyläillään. Saatetaan auttaa esim.autoa lainaamalla, tukemalla ja kuuntelemalla vaikeissa tilanteissa tai piristämällä muuten vaan, muuten osaltani aikalailla samanlaista ystävyyttä kuin tyttökavereiden kanssa, mutta vähän toiminnallisempaa. Tyttökaverin kanssa saatetaan istua ja kahvitella tuntitolkulla, poikien kanssa siihen liitetään aina jotain toiminnallista ja kahvit ja juttelut tulevat ikäänkuin siinä ohessa. Ja tilaisuuksia ehdotella tai pyrkiä viemään asioita tiettyyn suuntaan olisi kyllä kaikkien kanssa ollut, mutta pidän päivänselvänä ettei sellaista kenenkään näistä kanssa tulisi koskaan tapahtumaan. Arvostus ystävyyttä ja liittojamme kohtaan on valtava, ja mielestäni ystävyytemme on täydellisiä näin ja olisi vaikea kuvitella yhdenkään heistä havittelevan yhtään mitään muuta. Ja kaikki nämä ystävät ovat minusta ulkoisesti sellaisia varmaan yleisesti ajatellen kivan näköisiä niinkuin koen itsekin olevani, en tosin pidä sitä piirrettä kovinkaan merkittävänä ihmissuhteissa mutta tarkoitan ettei haluttomuus viedä asioita toisenlaiseen suuntaan johdu siitä ettäkö joku kokisi toisensa jollain tapaa luotantyöntäväksi tm. Minä koen nämä ystävät turvallisina, kivoina, elämääni sisältöä ja lämpöä tuovina ihmisinä, arvostan ystävyyksiä todella ja ymmärrän olla kiitollinen heistä jokaisesta. Näin myös tyttökavereitteni kohdalla mutta tämä keskustelu koski vastakkaista sukupuolta olevia ystävyyksiä. Jonkin verran on käyty tätä keskustelua myös heidän kanssaan, ja olisi todella vaikea kuvitella heidän feikkaavan fiiliksiään suhteeni, en ymmärrä mitä siitä hyötyisivät. Mustasukkaisuutta on ollut pitkin matkaa minun puolisoni suunnalta, ja minun on lukuisista keskusteluista huolimatta todella vaikea käsittää sitä, kun itse en ole mustasukkaista sorttia ollenkaan, johtuen varmaan osittain juuri näistä omista vilpittömistä ystävyyssuhteistani johtuen. En van osaa nähdä yhtä ainoaa syytä mustasukkaisuuteen kun tiedän ettei siihen kertakaikkiaan kohdallani ole mitään syytä. Mutta tuo on tosiaan ainut asia missä koen haasteita ja koen todella harmillisena omalla kohdallani näissä erisukupuolten välisissä ystävyyssuhteissa. 

Siinä on aina erikoislaatuinen kipinä, vire, mielenkiinto.

Koska on Luotu Mies ja Nainen.

Mulla on ollu miespuolisia ystäviä useita, osa vieläkin elämässä. Kenenkään kanssa ei ole koskaan vaihdettu mitään poskipusuja kummempaa. Tiedän, että ainakin pari näistä hyppäisi samatien mun lakanoihin, jos pyytäisin. Mutta näiden kanssa sovittu, ettei tehä asioista  monimutkaisia, kun ystävyys kaikille seksiä tärkeämpää. 

Luonteeltani olen avoimen rempseä ehkä vähän "jätkämäinenkin", tykkään uusista ihmisistä ja rakastan paskaläppää, jota varmaan helpompi viljellä äijäporukassa.. Naama ihan kai ok ja kroppa perushoikka. 

Vierailija kirjoitti:

Ei ole, panisin aina ja heti kaikkia naispuoleisia kavereita jos antaisivat siihen vihjeen. Heteromiehillä se vaan menee näin.

Ei mene. Kaikki heteromiehet eivät ajattele munallaan, kaikki eivät ole samanlaisia. On fiksumpia ja enemmän viettiensä vietäviä ja kaikenlaisia siltä väliltä. 

En van osaa nähdä yhtä ainoaa syytä mustasukkaisuuteen kun tiedän ettei siihen kertakaikkiaan kohdallani ole mitään syytä. Mutta tuo on tosiaan ainut asia missä koen haasteita ja koen todella harmillisena omalla kohdallani näissä erisukupuolten välisissä ystävyyssuhteissa. 

Tunteeko miehesi näitä ystäviäsi? Tapaatteko koskaan niin, että hänkin on mukana?

Itselläni on täysin sama tilanne kuin sinulla. Tosin myös monien naisystävieni miehet ovat ystäviäni, mutta sitä varmaan voisi sanoa pariskuntaystävyydeksi, jos nyt luokitella tahtoo.

Sinun tilanteestasi nousee pari asiaa mieleen. On mahdollista, että miehesi on mustasukkainen luonne. Jotkut ovat ja tässä tapauksessa miehesi olisi myös mustasukkainen muustakin ajankäytöstäsi jne. Eli jos noita miesystäviä ei olisi, hän varmaan olisi mustasukkainen myös kiinteämmistä naisystävyyksistä, mutta tietysti nämä miehet ovat "luonnollisempi" kohde. Tätä voi suhteessa työstää, jos mies myöntää mustasukkaisuuden = on kuten mikä tahansa luonteenpiirre, joka aiheuttaa suhteessa hankausta.

Joka tapauksessa olisi hyvä, jos miehesi tuntisi ja tapaisi näitä ystäviä. Voihan olla, että tavallaan luonnikasta tapaa ei ole, mutta tämä kannattaisi ihan järjestää. Viettäkää aikaa yhdessä, onhan noita keikkoja, tms. minne voi porukalla lähteä. Kun mies pääsee useasti näkemään, että mitään kemiaa ei tosiaankaan ole, se helpottaa kaikissa tapauksissa.

Vierailija kirjoitti:

Siinä on aina erikoislaatuinen kipinä, vire, mielenkiinto.

Koska on Luotu Mies ja Nainen.

Sosiaalisesti lahjattomat ihmiset kuvittelevat että kaikki ihmiset ovat samanlaisia kuin he itse eivätkä ymmärrä että ihmisiä on hyvin monenlaisia. 

Maailma on täynnä ihmisiä joilta sukupuolten välinen ystävyys onnistuu, ja myös täynnä heitä joille se on vaikeaa.

Jos sinulla on vastakkaisen sukupuolen kanssa aina joku kipinä, ei se tarkoita sitä että kaikilla olisi. 

Ei ole ollut. Yksi tyttö kaverina on ollut harrastuksen kautta ja ei siinä niin älyttömän pitkään näin kosmisesti ajateltuna mennyt, ennen kuin päädyimme sänkyyn (tai itseasiassa sohvalle).

Vierailija kirjoitti:

Mulla on ollu miespuolisia ystäviä useita, osa vieläkin elämässä. Kenenkään kanssa ei ole koskaan vaihdettu mitään poskipusuja kummempaa. Tiedän, että ainakin pari näistä hyppäisi samatien mun lakanoihin, jos pyytäisin. Mutta näiden kanssa sovittu, ettei tehä asioista  monimutkaisia, kun ystävyys kaikille seksiä tärkeämpää. 

Luonteeltani olen avoimen rempseä ehkä vähän "jätkämäinenkin", tykkään uusista ihmisistä ja rakastan paskaläppää, jota varmaan helpompi viljellä äijäporukassa.. Naama ihan kai ok ja kroppa perushoikka. 

Toi onnistuu, koska et ole täysin Nainen. Itse kerroit.

No joo, en mä prinsessa ole, mut naiseks kaikki on mut silti tähän asti luokitellu. 

Kiitos vastauksestasi ja pohdinnastasi. Ymmärrän tuon pointin ja olen noista samaa mieltä, mutta meidän tilanteessa mieheni tosiaan tuntee tai tietää jollain tasolla nämä ystäväni, osa on hänelle ollut jo ennestään toista kautta tuttuja ennen kuin minä olen heihin omaa kauttani tutustunut, mutta he eivät ole koskaan kaverustuneet/ystävystyneet, toisin kuin sitten minä, jolle se on noin muutenkin luontaisempaa. Osaan olen tutustunut ensin itse ja kaikki nämä ovat meillä kyläilleet niinkin että puolisoni on ollut kotona, välillä ovat käyneet itsekseen ja välillä omien kumppaniensa kanssa. Mieheni ei ole kauhean innokas näistä kyläilyistä ollut, saattaa laittaa kahvit ja hetken istuskella kanssamme mutta lähtee sitten omiin puuhiinsa, joka saattaa vaikuttaa vähän tylyltä vaikka rauhalliseksi introvertiksi tiedetäänkin. Mieluummin sitten tapaan näitä ystäviäni jossain muualla itsekseni, vaikka joskus kahvittelemaan pyydänkin. Ja tosiaan puolisoni ei koe ajastani mustasukkaisuutta, hänellä ei ole mitään viestittelyä tai ajanviettoani tyttökavereideni kanssa vaan tämä liittyy nimenomaan vain kaverimiehiini riippumatta heidän siivilisäädyistään. Pelkää jotain käyvän ja välillä epäilee käyneenkin, eikä ymmärrä tarvettani näihin suhteisiin ja tietynlaiseen syvällisyyteen mitä kaikissa ystävvyyssuhteissani haen. Itselleni ystävyyssuhde ilman sellaista tietynlaista intensiivisyyttä on kaverisuhde, joita siis niitäkin on, mutta koen nämä syvät luottamukselliset ystävyyssuhteet elämäni hienoimpina ja tärkeimpinä asioina oman perheeni ja liittoni lisäksi. Miehelleni taas riittää oma perhe ja pari lapsuudesta asti olevaa kaveria joiden kanssa ei mitään jätin syvällisiä keskusteluja välitä käydä eikä luultavasti siksi ymmärrä minun tarpeitani tässä enkä minäkään sitä osaa tämän paremmin selittää, mutta tunnen sen olevani niin iso osa itseäni etten siitä voisi puolisoni(kaan) vuoksi luopua vaan koitan tasapainotella asian kanssa jatkuvasti. Mutta aiheuttaa tosiaan vaihtelevasti jonkinasteista kitkaa, riitoja, kriisejä ja väärinkäsityksiä kaikesta asian eteen tekemästäni huolimatta. Mutta väittäisin ja tiedän omalta kohdaltani että se itse ystävyys todellakin on mahdollista, vaikka omalla kohdallani näitä ongelmia onkin. Ja osa ystävistäni on siis hyvinkin tietoinen näistä ongelmista ja osa vähän vähemmän mutta jollain tasolla olen tätä kaikkien ystävieni kanssa myös käsitellyt. 

Vierailija kirjoitti:

No joo, en mä prinsessa ole, mut naiseks kaikki on mut silti tähän asti luokitellu. 

Niin ja eikähän tällä ole mitään merkitystä edes, kun kyllä kunnon heteromies aina, aina, aina seksiä haluaa, jos voi edes kuvitella toisen naiseksi!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On, useitakin. Monet ystävyyssuhteet ovat kestäneet vuosia, osa jo pari vuosikymmentä. Olen nainen.

Näin minullakin. On ollut enemmänkin,  mutta kuolo on korjannut. Ikävä on ollut kova, ystävää ei mikään korvaa. Muutama on vielä jäljellä, tapaillaan silloin tulin ja käydään lounaalla, sinkkumiehiä ovat. Minä elävän leski.

Miehet elättelevät sitä toivoa oikeasta suhteesta. Tiedän tapauksia, jossa kaverimies saa naisensa 20 vuoden "ystävyyden" jälkeen. Ihastus on ollut siellä koko ajan. Miehet myös elättelevät seksisuhdetta tai lyhyempää suhdetta, koska oma parisuhde voi mennä pieleen. 

Nämä kaverimiehet ovat niitä, jotka eivät pelaa röyhkeää jännämies peliä vaan kaveria peliä. Monet naiset ymmärtävät jännämiesten jälkeen vasta miksi mies voi olla hänen puolisonsa ja kaveri samalla. Kaikki on vaan helpompaa, kun ajatukset ovat samalla tasolla. 

Vierailija kirjoitti:

Myönnän, että näin miehenä asia on ongelmallinen. Naispuolinen kaveriporukka on tosi jees, ei siinä mitään, aina hauskaa ja vapautunutta esim. iltaa istuessa. Ei ole mitään jännitteitä kun on kyseessä ryhmä. Mutta kahdenvälinen kaveruussuhde naisen kanssa on haasteellinen. Syyt:

- Jos nainen on ulkonäöltään ja muodoiltaan sellainen, että voisin hänen kanssaan näyttäytyä julkisesti (jos vaikka joku näkee ja miettii että ai ovatko nuo pari), niin tunnen häneen väistämättä myös seksuaalista vetoa, jolloin kaveruus on vaikeaa. Siinä on silloin liian paljon vaiettua ja kiusallista ja kierreltyä. Eli dilemma muotoiltuna toisin: voin näyttäytyä naisen kanssa julkisesti jo hän on sellainen jonka kanssa voisin seurustellakin, mutta tällöin tunnen häntä kohtaan seksuaalista vetovoimaa, joka tekee aidosta kaveruudesta hyvin hankalaa. Tilanne jossa nainen näyttää siltä että hänen kanssaan kehtaa mennä ihmisten ilmoille mutta en tuntisi

Mies avaa miesten ajatusmaailmaa. Juuri näin tämä menee. Se että naiset ei tykkää, tulee alapeukkuja. Tuon kaverin kanssa voisi harrastaa seksiä, mutta parisuhteeseen siitä ei olisi.

Miehelleni taas riittää oma perhe ja pari lapsuudesta asti olevaa kaveria joiden kanssa ei mitään jätin syvällisiä keskusteluja välitä käydä eikä luultavasti siksi ymmärrä minun tarpeitani tässä enkä minäkään sitä osaa tämän paremmin selittää, mutta tunnen sen olevani niin iso osa itseäni etten siitä voisi puolisoni(kaan) vuoksi luopua vaan koitan tasapainotella asian kanssa jatkuvasti.

Kiitos selvennyksestä, tämä on mielestäni mielenkiintoinen ja tärkeäkin asia mietiskellä.

Ymmärrän sinua niin hyvin, koska itse olen samanlainen, kaikenlainen pohdiskelu ja juttelu, kevyestä "syvälliseen" on itselleni myös äärimmäisen tärkeää ja olen todella kiitollinen, että olen löytänyt useampia ihmisiä, joiden kanssa sitä saan tehdä. Ja samalla tavalla koen ystävyyden ja kaveruuden eron, enkä sano sitäkään, etteikö kaveritkin olisi tärkeä osa elämää, mutta ystävyys se on, mikä kannattelee.

Mutta niin useita ystäviä en ole minäkään löytänyt, että voisin alkaa heitä sukupuolen vuoksi dissaamaan! Ja todellakaan näiden ihmisten kanssa ei tulisi mieleenkään seksi, ei minun eikä heidän. Hourulaan toimittaisivat, jos alkaisin moisia höpinöidä.

Nousi ajatus, että ehkäpä syy on tuossa, minkä lainaisin. Kenties miehesi kokee ja etenkin pelkää, että ei riitä sinulle ja häntä hirvittää ja harmittaa ajatus, että joku toinen mies sen tekee. Ja toisaalta taas, kun hän ei näitä asioita tarvitse, niin ehkä ne hänestä ovatkin pelkkää hömppää ja turhaa, jota riesaat mukanasi hänestä hölmöjen syiden vuoksi.

Mikä saa minut miettimään, että onkohan varmaa, että tämä asia ei teitä erota? Anna anteeksi tämä suorasukaisuus, en todellakaan tahdo loukata, mutta itse ajattelen, että tämä ominaisuus on niin iso ja tärkeä minullekin, että en tiedä, miten jaksaisin, jos minun täytyisi sitä miehelle puolustella tai selittää.

Sitä paitsi, laihana lohtuna, eihän sitä itse voi valitakaan. Niin tiukkoja oloja tuskin tulee, ellei sitten täysin päädy totaalialistetuksi hellan ja nyrkin väliin jotenkin konstein, että sen voisi itsestään leikata ja lakata sitä toteuttamasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Myönnän, että näin miehenä asia on ongelmallinen. Naispuolinen kaveriporukka on tosi jees, ei siinä mitään, aina hauskaa ja vapautunutta esim. iltaa istuessa. Ei ole mitään jännitteitä kun on kyseessä ryhmä. Mutta kahdenvälinen kaveruussuhde naisen kanssa on haasteellinen. Syyt:

- Jos nainen on ulkonäöltään ja muodoiltaan sellainen, että voisin hänen kanssaan näyttäytyä julkisesti (jos vaikka joku näkee ja miettii että ai ovatko nuo pari), niin tunnen häneen väistämättä myös seksuaalista vetoa, jolloin kaveruus on vaikeaa. Siinä on silloin liian paljon vaiettua ja kiusallista ja kierreltyä. Eli dilemma muotoiltuna toisin: voin näyttäytyä naisen kanssa julkisesti jo hän on sellainen jonka kanssa voisin seurustellakin, mutta tällöin tunnen häntä kohtaan seksuaalista vetovoimaa, joka tekee aidosta kaveruudesta hyvin hankalaa. Tilanne jossa nainen näyttää siltä että hänen kanssa

Mies avaa miehen maailmaa, ei miesten maailmaa. Minä olen mies, 46 v, taipuvainen tosin tuumaamaan, että siinä nöösipoika yrittää avata miesten maailmaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hänen kanssaan naiset lähti yleensä viimeisenä vaihtoehtona, mutta hänellä oli todella hyvät tarjoamiset, vimpan päälle viinit, juustot, viskit, jne. Oli myös ihan liikkiksen herkkä miellyttämään.

No jopas. Käytin vähän omaa murretapaa ilmaista asia. "Lähteä jonkun kanssa" tarkoittaa suunnilleen samaa kuin "alkaa kanssa".

Tämän miehen tilanne oli siis semmoinen, että hänelle naiset viesti/soitteli, että mitäs pera, mitäs kuuluu ja hän innolla vastaili. Jossain vaiheessa tuli sit se "no voisinhan mä vaikka torstaina käymään tulla" viesti. Silloin tämä vähän reppana säntäsi valmistelemaan vierailua.

Hän oikeasti kerskui sitten minulle, miten naiset ovat häneen hulluna, vaikka kyllä sinne mentiin ihan kuin  jonnekin spa-lomalle. Hän usein kertoi myös ihastuneensa ja että kyllä se nainen x vielä tulee toistekin😢

Jälkeenpäin olen oike

Voisin kirjoittaa kirjan viimeisestä 9 vuodesta.  Mun mielestä on tosi outoa ettei naiset tosiaan ymmärrä sitä miten paljon miehet tai jotkut miehet ovat valmiita tekemään asioita sen pi....n eteen..

Täälläkin pidetään tyyliin kalliina sitä että tarjoaa ruuat ja pari drinkkiä. Ei mies tekisi sitä pelkästään seksin takia.

Samaan aikaan nytkin joku höylää prostituoitua jonka tunti hinta on 500€.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hänen kanssaan naiset lähti yleensä viimeisenä vaihtoehtona, mutta hänellä oli todella hyvät tarjoamiset, vimpan päälle viinit, juustot, viskit, jne. Oli myös ihan liikkiksen herkkä miellyttämään.

No jopas. Käytin vähän omaa murretapaa ilmaista asia. "Lähteä jonkun kanssa" tarkoittaa suunnilleen samaa kuin "alkaa kanssa".

Tämän miehen tilanne oli siis semmoinen, että hänelle naiset viesti/soitteli, että mitäs pera, mitäs kuuluu ja hän innolla vastaili. Jossain vaiheessa tuli sit se "no voisinhan mä vaikka torstaina käymään tulla" viesti. Silloin tämä vähän reppana säntäsi valmistelemaan vierailua.

Hän oikeasti kerskui sitten minulle, miten naiset ovat häneen hulluna, vaikka kyllä sinne mentiin ihan kuin  jonnekin spa-lomalle. Hän usein kertoi myös ihastuneensa ja että kyllä se nainen x vielä t

Minä luulen, että jmiehet eivät tajua, miten häikäilemättömästi jotkut naiset huom huom huom jotkut! käyttävät hyväkseen sitä, mitä jotkut miehet tekevät pllun eteen.

Tai oikeastaan uskon, että asia on kuten joku tuolla sanoi: muutama pick-up artisti on tehnyt itselleen uuden identiteetin sen päälle, että hänpä tässä oikein ovelasti typeriä naisia pelittää, eikä suostu uskomaan, että mitenkään yleistä ei ole, että nainen tosissaan silmät suurina tarinansa uskoo, vaikka näitäkin tietysti suureen määrään muutama mahtuu.

Sinälläänhän tämä tarina kyllä av-narratiivin kääntää päälaelleen. Olen lueskellut av:ta kymmenisen vuotta ehkä ja enimmäkseenhän täällä huudetaan lompakkoloista, kun nainen kertoo väkivallasta, kysytään, että niin mutta kukas maksaa laskut, ylipäätään toistellaan sitä, miten petollisia ja kavalia naiset ovat.

Vaikealta tuntuu myös uskoa, että nainen voi haluta vain yksinkertaisesti ja yksioikoisesti seksiä, vaan ainoastaan antaa sitä palkkioksi jostakin. Tai no, ei kai normaalia pari- ja seksisuhde elämää eläneille ole.