Miehen ja naisen välinen ystävyys

On, useitakin. Monet ystävyyssuhteet ovat kestäneet vuosia, osa jo pari vuosikymmentä. Olen nainen.

Näissä kaveruuksissa on AINA toinen osapuoli ihastunut siihen "kaveriinsa".

Naisena on (opiskelut, työt ja harrastukset miesvoittoisia joten ystävämateriaalia on ollut tarjolla ja kohtaan arki elämässäni merkittävästi enemmän miehiä kuin.m naisia). Mutta jokainen miespuolinen ystävä on jossain  vaiheessa ilmaissut kiinnostuksen enempäänkin. Joidenkin kanssa tästä on päästy yli, toiset ovat jääneet matkalle. Itse olen ollut kiinnostunut kahdesta ystävästäni, toisesta tuli ensimmäinen aviomies ja toisesta toinen parisuhde.

No on mulla kyllä. Olen ehkä poikkeava mies tai jotain. Mulla on töiden kautta jäänyt 3 naista keiden kanssa pidän säännöllisen epäsäännöllisesti yhteyttä ja yhteenkään en tunne minkäänlaista seksuaalista vetovoimaa, en siis pienintäkään. Mukavia tyyppejä, fiksuja sellaisia, niin tulee käytyä lounailla ja on käyty viihteelläkin. Sitten mulla on neljäs, myös töiden kautta jäänyt naispuolinen ystävä, johon kyllä tunnen voimakastakin seksuaalista vetovoimaa. En tietenkään ole siitä naiselle mitään maininnut, enkä mitään tule tekemään. Olen siis avioliitossa elävä perheen isä ja pettämishommat on ehdoton no-no. Mutta tätä neljättä naispuolista ystävää toki kaikkein mieluiten näen ja hänen kanssaan en ole viihteellä käynytkään. Ihan vain lounastamassa päiväsaikaan. En nyt pelkää että mitään tapahtuisi, mutta se ei ajatuksena ole mukava, että olisin viihteellä kahdestaan sellaisen naisen kanssa.

Nuorempana elin enemmän omasta ymmärryksestäni käsin ja tällöin oli miespuolisia kavereita. Yksi kerrallaan sitten halusivat suhteeseen, vonkasivat, vähintään kaveriseksiä jos ei muuta. Jos saivat seksiä ilman suhdetta niin suhdetta ei tullut. Kokemattomat halusivat ensin yleensä suhteen. Jopa vanhat ukot 40v ikäerolla

En uskalla olla enää edes ystävällinen miehelle. Tiedossa on, mikä heidän luontonsa on. Mies on siittäjä ja se siitä. Ammattiroolissaan toimivan miehen kanssa hoidan työhön liittyvät asiat ja heitäkin välttelen parhaani mukaan. Lounas mieskollegan kanssa? Ei kiitos

Lisäksi tähän, kun sain ensimmäisen lapseni, minua huonosti kohdelleet miessukulaiset alkoivat yhtäkkiä puhumaan synnytyksestäni. Koin tämän todella ahdistavana, seksuaalisena ahdisteluna. En ole tekemisissä enää heidänkään kanssa. Jotkut miehet raiskaavat siskojaan ja jopa raamatussa on tarinoita siitä, kuinka "tyttäret makaavat isiään" ... yea right. Halleluja ja kiitos nykyajalle, että voi elää ilman miestä

Ei ole. Aina on ihastuminen ollut kyseessä.

Olen nainen ja minulla on useita miespuolisia ystäviä. Omasta puolestani voin sanoa varmasti, että en ole kokenut heitä kohtaan minkäänlaisia romanttisia tai seksuaalisia tuntemuksia. Näiden ystävieni puolesta en voi tietenkään varmasti sanoa, mitä heidän päässään liikkuu, mutta mitään viitteitä sellaiseen en ole heidän puoleltaan havainnut. Olemme olleet tässä vuosikymmenien aikana parisuhteissa ja sinkkuina kuka milloinkin, eikä suhdestatus ole koskaan vaikuttanut tähän asiaan millään lailla. Sellaiset ystävyydet, joissa toinen on alkanut kehittää tunteita minua kohtaan, ovat yleensä asian selvittyä hiipuneet ja jääneet taakse luontevasti ja ilman dramatiikkaa. Mainittakoon, että yhdessä tapauksessa minuun ihastunut oli nainen. 

MIKSI jätetään pois työkaverit/opiskelukaverit ja ystävien puolisot? Miksi yksi suuri romanttinen sosiaalinen ryhmä ei ole poisluettu, siis kaunottaret jotka ovat sukua naimakaupan kautta?

Haaremi muuten tarkoittaa ryhmää naisia jotka ovat saman miehen (siis miehen, ei naisen) käytössä seksikumppaneina, (nimenomaisesti muslimitaloudessa naisjäsenille varattu talo tai talon osa).

Kyllä on, Mutta on minulla ystävinä ja kaverina myös heitä, joista voin sanoa, että ainkain olen kokenut seksuaalistakin vetoakin heitä kohtaan. Vaan jotta voisimme olla kavereita ja ystäviä jatkossakin, niin minun että heistö jokaiseb tulee osata niin kuin sanotaan käyttäytyä

Tulee ts. tiedostaa ja ymmärtää, että mitä on kaveruus ja ystävyys. Yksi merkittävä ero itselleni on se, että en harrasta seksiä, enkä kyttää tai odota sopivaa paikkaa tai hetkeä jolloin voisimme mahd. harrastaa seksiä kaverini tai ystäväni kanssa. 

Mutta olisi minusta typerää alkaa valehdella itselleni tai jolleikn toiselle, että ei en mitenkään voisi kokea n.n kaveriani tai ystävääni kohtaan ikiimaailmassa mitään seksuaalsita vetoa.

Muutoinkin minusta on tärkeää tiedostaa ja ymmärtää, että meistä jokaislla on omat rajamme. Eli vaikka on parisuhteessa, niin ei minusta voi ajatella että toinen olsi seksiobjekti, jonka kanssa voisi harrasta seksiä vain siksi, että on hänen kanssaan parisuhteessa. Toisen on osoitettava haluavansa sitä myös (Tietysti vaikeassa ja ikävässä tilanne on parisuhteessa, jos seksuaalisethalut menevät kovin ristiin)   

Täytyy siis tajuta toisen yksinkertaistaen fyysiset rajat mutta yhtä hyvin myös "henkiset rajat" Kuten esimerkiksi kyetä arvostamaan ja kunnioittamaan tai ainakin kyetä jatkamaan omaa elämäänsa ja olla loukkaamatta ja satuttamatta toista siksi, että hän haluaa tehdä erilaisia valintoja ja päätöksiä, jotka eivät välttämättä ole aina sellaisia kuin, mitä itse toivosi tai haluaisi niiden olevan. - Ja samalla olla kuvittelematta, että voisi toisen "käännyttää" omalle puolelleen.

Uskovainen mies

Ei mahdollista. Jossain vaiheessa kettu on kolossa.

Aina se ajatus pimpsasta on lopulta pilannut kaveruuden.

Jostain syystä mietin sukupuolista kanssakäymistä kaikkien tapaamieni naisten kanssa, poislukien siskot ja äiti. Ääneen en kuitenkaan ajatuksiani kehtaa laukoa vaikkapa jollekin naispuoliselle serkulle.

Naisella voi olla ystävänä homomies mutta ei heteroa. Miehen seksuaalisuus on sellainen että heteromies menee jossain vaiheessa kiimaan jos hän viettää paljon aikaa naisen kanssa johon on ystävälliset välit. Jo sitä ennen jomman kumman puoliso alkaa mustasukkaiseksi. 

Jos nuo mainitsemasi rajaukset tehdään, niin ei minulla ole koskaan ollut naispuolisia kavereita. 

Toisaalta missä minä olisin heihin tutustunutkaan? No ehkä harrastuksissa, jos minulla olisi sosiaalisia harrastuksia.

Kyllä se minun kokemukseni mukaan aika harvinaista on, että mies ja nainen ovat ystäviä, eikä kumpikaan ole yhtään kiinnostunut toisesta seksuaalisesti. Siinä herää vähän kysymys, että miksi sitten tykkäävät toisistaan edes ystävinä (pitävät toisiaan hyvinä tyyppeinä?), mutta kuitenkin sen verran luontaantyöntävinä, ettei seksi tulisi mieleenkään.

Olisi kyllä ihan mielenkiintoinen kokemus omalta kannaltanikin tuollainen täysin platoninen suhde toiseen sukupuoleen.

Miehiäkin on varmaan erilaisia, mutta itse en voi helposti suhtautua naiseen epäseksuaalisesti vaikka haluaisinkin. Selkeästi vanhempien naisten kohdalla se onnistuu, mutta ei muuten.

Vierailija kirjoitti:

On, useitakin. Monet ystävyyssuhteet ovat kestäneet vuosia, osa jo pari vuosikymmentä. Olen nainen.

Näin minullakin. On ollut enemmänkin,  mutta kuolo on korjannut. Ikävä on ollut kova, ystävää ei mikään korvaa. Muutama on vielä jäljellä, tapaillaan silloin tulin ja käydään lounaalla, sinkkumiehiä ovat. Minä elävän leski.

Ei. Olen kaveerannut kahden naisen kanssa seksin tai parisuhteen toivossa.

On aina ollut myös mieskavereita, mut nyt tuntuu että nykyään sos elämäkin on pienentynyt niin että entistä useammalla on vaikeuksia pysyä vaan siellä kaverillisessa hengailussa, ennen kaveriporukat oli isompia. Ärsyttävää. Se että on sinkku ei aina tarkoita että on fyysistä seuraa etsimässä! N35

Jokainen mun aikuisen ikäni naispuolista kaverisuhteista on ollut seksin tai suhteen takia. M45. Noita suhteita on ollut paljon.

On, useita. En koe seksuaalista vetoa kaikkiin miehiin eikä miehet kaikkiin naisiin.

Jos molemmat tuntevat ystävyyttä/kaveruutta/samanhenkisyyttä, miksi sukupuolen pitäisi estää ystävyys? Ei sitä minun kohdalla tee ikä, kansallisuus tai vaikka koulutustasokaan. 

Ihan uteliaisuudesta, kuinka sinä koet vaikka suhteen lankomieheesi tai ystävättäresi mieheen? Mukava, kaverillinen, mutta ei seksuaalista vetoa, eiks niin. 

Näin se on mun ystävämiesten kanssa. Tunnen heidän vaimonsa ja he puolisoni eikä ongelmia. Jos viisi minuuttia seuraa vuorovaikutustamme, näkee platonisen ja mutkattoman suhteen.

Haaremiteoria nyt on tuollaisenaan mun näkökulmasta outo. Toki haluan, että jos elämässä tapahtuu kriisejä, voidaan olla puolin ja toisin tukena, mutta en kyllä ystävistä mitään varamiesreserviä tee.