Miehen ja naisen välinen ystävyys

Tällä hetkellä minulla ei ole muuta kuin yksi homoystävä, ja hänen kanssaan emme ole koskaan tunteneet vetoa toisiimme. Aiemmin on ollut useitakin miespuolisia ystäviä joihin en ole kokenut vetoa, kaksi tulee heti mieleen, mutta heidän kanssaan elämä on johtanut eri teille. Ei kun toinen heistä kyllä tunnusti kokevansa vetoa minuun. Kyllä hieman kiusallisena koen miespuoliset heteroystävät silloin kun olen itse parisuhteessa. Mieheni naispuolista ystävää tapaamme yleensä niin että kumppanitkin on mukana, tosin ei tämä mikään ehdoton sääntö toki ole. Mutta siis jos vaikka töissä tai harrastuksessa tapaisin kivan miehen niin ei tulisi mieleenkään alkaa aktiivisesti ystävystyä hänen kanssaan silloin kun olen parisuhteessa. 

Vierailija kirjoitti:

Tällä hetkellä minulla ei ole muuta kuin yksi homoystävä, ja hänen kanssaan emme ole koskaan tunteneet vetoa toisiimme. Aiemmin on ollut useitakin miespuolisia ystäviä joihin en ole kokenut vetoa, kaksi tulee heti mieleen, mutta heidän kanssaan elämä on johtanut eri teille. Ei kun toinen heistä kyllä tunnusti kokevansa vetoa minuun. Kyllä hieman kiusallisena koen miespuoliset heteroystävät silloin kun olen itse parisuhteessa. Mieheni naispuolista ystävää tapaamme yleensä niin että kumppanitkin on mukana, tosin ei tämä mikään ehdoton sääntö toki ole. Mutta siis jos vaikka töissä tai harrastuksessa tapaisin kivan miehen niin ei tulisi mieleenkään alkaa aktiivisesti ystävystyä hänen kanssaan silloin kun olen parisuhteessa. 

Mies. Sama. Ei tulis mieleenkään alkaa ystävystyä vastakkaiseen sukupuoleen jos olen parisuhteessa. Isolla varmuudella pelkkää draamaa luvassa.

Pahin ehkä omalla kohdalla on ollut sulattaa sellainen tilanne, jossa uusi kumppani on kertonut että hänellä on naispuolisia ystäviä, mutta ei ole halunnut että tapaan heitä koska "ei halua että heistä tulee minunkin ystäviä sillä siitä tulee turhaa draamaa sitten kun erotaan".

Tuli sellainen olo, että ensinnäkin suhteemme kohtalo on jo etukäteen päätetty, ja toiseksi että tulen aina jäämään toiselle sijalle näihin ystäviin verrattuna.

Vierailija kirjoitti:

Pahin ehkä omalla kohdalla on ollut sulattaa sellainen tilanne, jossa uusi kumppani on kertonut että hänellä on naispuolisia ystäviä, mutta ei ole halunnut että tapaan heitä koska "ei halua että heistä tulee minunkin ystäviä sillä siitä tulee turhaa draamaa sitten kun erotaan".

Tuli sellainen olo, että ensinnäkin suhteemme kohtalo on jo etukäteen päätetty, ja toiseksi että tulen aina jäämään toiselle sijalle näihin ystäviin verrattuna.

Ja isoin syy on se että sä näkisit heti keho kielestä ym onko siellä ollut jtn muuta taustalla. 

Myönnän, että näin miehenä asia on ongelmallinen. Naispuolinen kaveriporukka on tosi jees, ei siinä mitään, aina hauskaa ja vapautunutta esim. iltaa istuessa. Ei ole mitään jännitteitä kun on kyseessä ryhmä. Mutta kahdenvälinen kaveruussuhde naisen kanssa on haasteellinen. Syyt:

- Jos nainen on ulkonäöltään ja muodoiltaan sellainen, että voisin hänen kanssaan näyttäytyä julkisesti (jos vaikka joku näkee ja miettii että ai ovatko nuo pari), niin tunnen häneen väistämättä myös seksuaalista vetoa, jolloin kaveruus on vaikeaa. Siinä on silloin liian paljon vaiettua ja kiusallista ja kierreltyä. Eli dilemma muotoiltuna toisin: voin näyttäytyä naisen kanssa julkisesti jo hän on sellainen jonka kanssa voisin seurustellakin, mutta tällöin tunnen häntä kohtaan seksuaalista vetovoimaa, joka tekee aidosta kaveruudesta hyvin hankalaa. Tilanne jossa nainen näyttää siltä että hänen kanssaan kehtaa mennä ihmisten ilmoille mutta en tuntisi häntä kohtaan mitään seksuaalista, on käytännössä mahdoton, paradoksaalinen. 

- Jos taas nainen on ulkonäöltään ja muodoiltaan sellainen, että en näyttäytyisi hänen kanssaan julkisesti (esim. todella ylipainoinen tai poikkeuksellisen ruma), en tunne häneen seksuaalista vetoa, jolloin kaveruus on ihan mahdollista, mutta tosiaan vain yksityisissä olosuhteissa, esim. ihan vain viestitellen hauskoja juttuja tai joskus toisen luona kahvilla käyden. En koskaan lähtisi vaikka syömään tai leffaan tällaisen kanssa, vaikka olisi kuinka mukavaa. Ja se saattaisi loukata häntä, jos hän hoksaa asian, joten ei kaveruus ongelmatonta tällöinkään olisi. 

Vierailija kirjoitti:

Harrastuksesta olen saanut muutaman hyvän naisystävän (olen mies) eikä ole mitään seksuaalista kiinnostusta heitä kohtaan. Ylipäätään en koe minkäänlaista vetoa kaikkia naisia kohtaan vaikka kivoja olisivatkin.

Olisi hienoa jos olisi joku tutka jolla voisi tietää varmasti että mies on tällainen. Olen itse naisena tällainen etten todellakaan mieti/himoa seksiä kaikkien kanssa vaikka olisivat kivannäköisiä, niin en sellaista miestäkään haluaisi.

Ei ole vastakkaista sukupuolta olevia ystäviä, miehelläni oli yksi. Kunnes.. tämä nainen pyyteli paljon apua mieheltä, juuri kuskausta ym. Tästä saimme aviokriisin aikaiseksi, koska kyseistä naista ei koskaan esitelty mulle ja mies tapasi naista aina ilman mua. Ja oli ystävä monen vuoden ajalta, kunnes mieheni alkoi autella naista omasta mielestäni liikaa jolloin aloin kyseenalaistaa koko ystävyyden. 

Riitelimme asiasta, mieheni oli juurikin sitä mieltä, ettei mulla ole sanomista hänen kaverisuhteisiinsa. Tosin hän painotti, että kyseessä on todellakin vain kaveri eikä muuta. 

Lopulta totesin, etten sulata heidän kaveruuttaan enää enkä aio jäädä sitä katsomaan. En pysty. Jolloin mies tajusi että erohan tästä meinaa tulla. Halusi kuitenkin sitten jatkaa mun kanssani ja lopetti auttelut ja tapaamiset ystävänsä kanssa. 

Näin meillä, mies sai ihan itse valita mihin suuntaan haluaa elämäänsä jatkaa. En yksinkertaisesti en kestänyt tilannetta enää. Silloin pitää tehdä omat päätöksensä. Jos ystävä olisi ollut tärkeämpi, olisimme eronneet. 

Minulla on enemmän miespuolisia ystäviä kuin itseni kanssa samaa sukupuolta olevia, olen siis nainen. Ikinä ei ole tullut mieleenikään minkäänlainen seksuaalinen kanssakäyminen heidän kanssaan. Puolisoni on todellakin tietoinen useista "poikakavereista", eikä se ole meidän yhteiselossa näkynyt minkäänlaisena mustasukkaisuutena eikä epäilyjä muusta kun kaveruudesta, en myöskään itse epäile puolisoani kun hengailee naispuolisten ystävien kanssa. Monen monet bileet on koko joukolla pidetty ja mm. risteilyjä ja joidenkin kanssa etelänmatkojakin. Luottamus on luja ja molemminpuolinen. Avioliitto ei meille tarkoita, että ystävät pitäisi heivata, päinvastoin, hyviä ystäviä ei ole varmaan kenelläkään liikaa. 

Ei ole vastakkaista sukupuolta olevia ystäviä, miehelläni oli yksi. Kunnes.. tämä nainen pyyteli paljon apua mieheltä, juuri kuskausta ym. Tästä saimme aviokriisin aikaiseksi, koska kyseistä naista ei koskaan esitelty mulle ja mies tapasi naista aina ilman mua. Ja oli ystävä monen vuoden ajalta, kunnes mieheni alkoi autella naista omasta mielestäni liikaa jolloin aloin kyseenalaistaa koko ystävyyden. 

Siinähän se onkin, että ei niiden nais/mieskavereiden pitäisi olla sen kummempia kuin samaa sukupuolta olevien. Tarkoitan, että missä tahansa ystävyyssuhteessa on epätervettä, jos toinen on koko ajan apua vailla eikä ystävyys ole vuorovaikutteista. 

Ihan samalla tavalla mua ärsyttää, kun miehellä oli mieskaveri, joka ei kunnioittanut yhtään meidän parisuhdetta, vaan esim. yritti tunkea kylään klo 22.30 miehen loman aikana, vaikka tietää mulla olevan työpäivä seuraavana päivänä. Tai soitteli koko ajan, monta kertaa päivässä, kun oltiin lomamatkalla tms. 

Yllättävästi mustasukkaisuutta tulee ihan sieltä poikaporukasta joskus, kun mies alkaa seukkaamaan. Sanotaan esim. suoraan, että risteilylle voi tulla "tutut naiset" = omat puolisot, mutta uusi pitäisi jättää rannalle, kun "meillähän on niin toimiva porukka". Olin äimänä ja totesimme oman miehen kanssa, että joo emme kuulu toimivaan porukkaan, jossa ei muut seurustelemaan saa alkaa ja mukaan tuoda. Tämä ei siis kohdistunut minuun, vaan muun kaverin seurustelukumppaniin. Mutta sama kaveri siis tuo kylään änkijä ja soittelija. Onneksi mieheni osaa ihan itse laittaa tälle rajat.

Se on aina kyllä merkki jostain, jos normaalisti ei voi toisen kavereihin tutustua. Miksi ihmeessä ei? No ehkä ilmiselvästä syystä. Meilläkään ei koskaan ole ollut edes sellaista keskustelua, että me ollaan vaan kavereita. Se on niin itsestään selvää, että mitä ihmettä sitä pitäisi kertoa. 

Sitten tästä että et voi kontrolloida ketkä mun kavereita on. En niin, eikä ole tarvis. Mutta toisaalta niissä kaverisuhteissa ei ole mitään sellaista pyhyyttä, että niistä ei voisi tai saisi keskustella ihan samaan tapaan kuin muista asioista, jotka vaikuttavat parisuhteeseen. 

Lisäksi ajattelen, että sellainen ei ole oikea ystävä, joka ei kunnioita toisen parisuhdetta. Siis pyri toimimaan siten, että ystävällä on ns. paras mahdollinen elämä ja totta hittolainen hyvä parisuhde on osa sitä. Sen vuoksihan juuri minä tutustun ystävieni puolisoihin ja he minun, jotta voisimme tukea toisiamme kaikin tavoin tässä toisinaan väistämättä pskassa elämässä.

Summana: jos se puoliso joskus kyseenalaistaa kaveruuden toiseen sukupuoleen tai samaan sukupuoleen, ihan sama, niin kannattaahan sitä ystävyystoimintaa ainakin tarkastella siitäkin näkökulmasta. Voihan se toinen olla mustasukkainen hullu, joka ainoastaan pyrkii kontrolloimaan sun kaverisuhteita - mutta entäs jos se ei olekaan?

Vierailija kirjoitti:

Yllättävästi mustasukkaisuutta tulee ihan sieltä poikaporukasta joskus, kun mies alkaa seukkaamaan. Sanotaan esim. suoraan, että risteilylle voi tulla "tutut naiset" = omat puolisot, mutta uusi pitäisi jättää rannalle, kun "meillähän on niin toimiva porukka". Olin äimänä ja totesimme oman miehen kanssa, että joo emme kuulu toimivaan porukkaan, jossa ei muut seurustelemaan saa alkaa ja mukaan tuoda. Tämä ei siis kohdistunut minuun, vaan muun kaverin seurustelukumppaniin. Mutta sama kaveri siis tuo kylään änkijä ja soittelija. Onneksi mieheni osaa ihan itse laittaa tälle rajat.

Se on aina kyllä merkki jostain, jos normaalisti ei voi toisen kavereihin tutustua. Miksi ihmeessä ei? No ehkä ilmiselvästä syystä. Meilläkään ei koskaan ole ollut edes sellaista keskustelua, että me ollaan vaan kavereita. Se on niin itsestään selvää, että mitä ihmettä sitä pitäisi kertoa. 

Nämä kuulostaa tutulta. Siis että jostain kumman syystä ei voida esitellä kumppanille kavereita, kumppani ei ole tervetullut vaikka muiden tyttö/poikaystävät on jne.

Eli lähtökohtaisesti jos ei ole mitään salattavaa niin miksi ihmeessä ei halua näyttää kumppanille että omat kaverit on oikeasti vain kavereita ja miten dynamiikka toimii ryhmässä. Totta kai uuteen ihmiseen tutustuminen vie aikaa, jos kaverit ei ole siihen valmiita niin eivät joko usko suhteen kestävän tai ovat itse niitä mustasukkaisia. Aika lyhytnäköistä sulkea oma kumppani (tai jonkun toisen kaverin uusi kumppani) ulos ystäväpiiristä. Silloin ei tosiaan kannata ihmetellä jos ei mene kotona läpi nämä "se on vaan hyvä ystävä" jutut jos kyseistä "ystävää" ei ole koskaan edes esitelty.

Nämä kuulostaa tutulta. Siis että jostain kumman syystä ei voida esitellä kumppanille kavereita, kumppani ei ole tervetullut vaikka muiden tyttö/poikaystävät on jne.

Syitähän voi olla monia muitakin kuin se, että kaveri ei olekaan vain kaveri, mutta ongelmaksi jää se, että mikähän syy sitten kuulostaisi hyvältä syyltä. Itse en keksi ainottakaan.

Kirjoitin tuolla aiemminkin, että jos ei ole mitään salattavaa, ei ole mitään salattavaa. Tämä pätee kyllä toisinkin päin, eli ei parisuhteessakaan pitäisi olla mitään sellaisia asioita, joita salailtaisiin kavereilta.

Itselläni on monia mieskavereita ja -ystäviä, eikä se ole koskaan ollut mikään issue. Useat tunsin jo vuosia ennen kuin mieheni tapasin. Hän tutustui heihin normaalia kautta, eli jos satuimme vaikka viihteellä tapaamaan jonkun kaverin, hän luonnollisesti istahti hetkeksi pöytään, pidettiin juhlia, jonne kutsu oli avec, jne. Joidenkin kanssa hän on ystävystynyt syvemmin = tapaavat myös ilman minua ja joihinkin pintapuolisemmin, eli tapaa vain juhlissa ja vastaavissa. 

Me emme toisaalta ole mitenkään erityisen mustasukkaisia muutenkaan, mutta ymmärrän, että ihmiset ovat tässä erilaisia. En itse pidä mustasukkaisuudesta luonteenpiirteenä, mutta olen varma, että löytyy paljon ihmisiä, jotka eivät pidä minun jääräpäisyydestäni tai siitä, että olen aika herkkä sanomaan melko napakasti. He eivät siis olisi hyviä kumppaneita minulle, enkä minä mustasukkaiselle. Mutta eihän näin tarvitsekaan olla.

Eikä kaikki mustasukkaisuus ole mitään kontrolloivaa hulluutta, oikeasti. Etenkin jos taustalla on epämääräisiä puheita, puolitotuuksia, valkoisia valheita, jne. josta toistuvasti jää kiinni. Tai sitten ihan oikeasti pettämistä ja valehtelemista.

Tosin noista jo voi kysyä, että onko mustasukkaisuudesta kyse laisinkaan, vaan luottamuksen puutteesta, aiheesta.

Lisään vielä sen, että itse en suostuisi olemaan yhdenkään miehen ystävä, joka ei ole halukas esittelemään minua puolisolleen, vaan välttelee tilannetta. Ajattelen siitä niin, että kumpaa meistä hän häpeilee tai kummalle meistä hän jotain salailee.

Ymmärrän hyvin sen, että jos olisin miehen taustalla joku hämärä hahmo, jonka luona käydään ja jota tapaillaan, mutta jota ei koskaan näe, niin totta kai se vähintään kysymyksiä ja ihmettelyä herättää.

Tällä ei mielestäni ole mitään tekemistä sen kanssa, että ystävät halutaan sulkea pois tms. Vaan on ihan normaalia kanssakäymistä normaalin kanssakäymisen ehdoin. 

Tottakai on miespuolisia ystäviä. Käydään viihteellä ja pidetään jatkuvasti yhteyttä. Olen onnellisesti naimisissa ja mitään ongelmaa ei ole. Naispuolisia ystäviä on 2, heidän kanssaan tavataan max 3 kertaa vuodessa. Olen aina paremmin tullut toimeen miesten kanssa, jää se turha draama pois...Elisabeth 52.

Itsellä on ystävyys johtanut yleensä panopuuhiin ennemmin tai myöhemmin. Minulle sopii hyvin fwb , mutta naisille tuntuu olevan vaikeampaa. Olettaisin omalla kohdalla ainoan toimivan ystävyyden naisen kanssa menevän isolla ikäerolla jolloin toinen ei edes pysty kuvittelemaan seksiä kanssani. No iso-D aina poikkeuksena.

Tästä keskustelusta tuli mieleen, että onkohan ne naiset, joilla on koko ikänsä ollut paljon miehiä kavereina ja ystävinä, aika vahvoja, aktiivisia, toiminnallisia ja sosiaalisia tyyppejä, jotka kuuluvat isoon kaveriporukkaan?  Eli onko kyse isosta kaveriporukasta, jossa kaikki tuntevat toisensa? On yhteisiä illanistujaisia, juhlia ja urheiluaktiviteetteja?

Voisin kuvitella, että tuollaisessa aktiivisessa ympäristössä vastakkaisten sukupuolien välinen ystävyys toimisi mutkattomasti. Ihmiset eivät ehkä vetäydy niin olemaan pelkästään kahdestaan, vaan se yhteisö pitää ystävyydet terveellä pohjalla

Mietin tätä, koska itse en ole tuollainen aktiivinen, rohkea ja toimelias tyyppi. Minulla ei ole koskaan onnistunut ystävyys miesten kanssa. Oikeastaan vain se on toiminut, että olen mieheni kanssa tavannut ystäväpariskuntia.

Olen rauhallinen ja keskustelen mielelläni ihmisten kanssa. Sellainen kuvio on toistunut, että joku mies hakeutuu seuraani, haluaa olla vain kahdestaan ja keskustella kanssani syvällisiä ja henkilökohtaisia. Nämä miehet ovat sitten ihastuneet minuun ja joskus minä heihin. Ymmärrän, että niin käy helposti kun tutustuu läheisesti ja ollaan vain kahdestaan. Siksi en haluakaan tuollaisia tilanteita miesten kanssa enkä ystävystyä heidän kanssaan.

Onko tässä ajatuksessa mielestänne perää? Millaisia olette luonteeltaanne te naiset, joilla on mutkattomia ystävyyssuhteita miesten kanssa? Entä millaiset harrastukset ja kiinnostuksenkohteet?

Vierailija kirjoitti:

Hänen kanssaan naiset lähti yleensä viimeisenä vaihtoehtona, mutta hänellä oli todella hyvät tarjoamiset, vimpan päälle viinit, juustot, viskit, jne. Oli myös ihan liikkiksen herkkä miellyttämään.

No jopas. Käytin vähän omaa murretapaa ilmaista asia. "Lähteä jonkun kanssa" tarkoittaa suunnilleen samaa kuin "alkaa kanssa".

Tämän miehen tilanne oli siis semmoinen, että hänelle naiset viesti/soitteli, että mitäs pera, mitäs kuuluu ja hän innolla vastaili. Jossain vaiheessa tuli sit se "no voisinhan mä vaikka torstaina käymään tulla" viesti. Silloin tämä vähän reppana säntäsi valmistelemaan vierailua.

Hän oikeasti kerskui sitten minulle, miten naiset ovat häneen hulluna, vaikka kyllä sinne mentiin ihan kuin  jonnekin spa-lomalle. Hän usein kertoi myös ihastuneensa ja että kyllä se nainen x vielä tulee toistekin😢

Jälkeenpäin olen oikeasti vähän miettinyt, että mitä ja miten olisi p

Ihanaa, että kylän naisilla on ollut tällainen iltapala-Pera yhteisenä panokaverimiehenä, mutta panokaveruus ja ystävyys on kuitenkin varsin eri juttuja. 

Lienee tavallisempaa, että naiset on lähtökohtaisesti "ystävyys = seksi ei kiinnosta" kun miehet "ystävyys = seksi olis kiva lisä". Harvoin se miehilläkään mikään pelkkä mukana roikkumisen syy on, kun yleensä helpomminkin saa.

Hauska oli lukea tuon ig-saalistajamiehen tarinaa. Että aika paljon on ukko valmis näkemään vaivaa irtoseksiä saadakseen. Joillekin sillä ulkonäöllä vaan on niin kovasti väliä. Joku henkisesti tasapainosempi tyyppi käyttäisi vastaavasti (ja eiköhän vähempikin riittäisi) aikaa puolisoonsa, ja saisi siitä ihan toisenlaista laaja-alaista rakkaus- ja elämänkumppanihyötyä. Mutta joka tapauksessa, oli mukava lukea miehen yritteliäisyydestä. Siitä vois jokainen nollatason efortin tinderukko ottaa mallia. 

Vierailija kirjoitti:

Tästä keskustelusta tuli mieleen, että onkohan ne naiset, joilla on koko ikänsä ollut paljon miehiä kavereina ja ystävinä, aika vahvoja, aktiivisia, toiminnallisia ja sosiaalisia tyyppejä, jotka kuuluvat isoon kaveriporukkaan?  Eli onko kyse isosta kaveriporukasta, jossa kaikki tuntevat toisensa? On yhteisiä illanistujaisia, juhlia ja urheiluaktiviteetteja?

Voisin kuvitella, että tuollaisessa aktiivisessa ympäristössä vastakkaisten sukupuolien välinen ystävyys toimisi mutkattomasti. Ihmiset eivät ehkä vetäydy niin olemaan pelkästään kahdestaan, vaan se yhteisö pitää ystävyydet terveellä pohjalla

Mietin tätä, koska itse en ole tuollainen aktiivinen, rohkea ja toimelias tyyppi. Minulla ei ole koskaan onnistunut ystävyys miesten kanssa. Oikeastaan vain se on toiminut, että olen mieheni kanssa tavannut ystäväpariskuntia.

Olen rauhallinen ja keskustelen mielelläni ihmisten kanssa. Sellainen kuvio on toistunut, että jok

Mulla on miespuolisia ystäviä ja olen osa isompaa kaveriporukkaa, jonka kautta olen heihin tutustunut. Kiinnostuksenkohteet on sellaisia, että skenessä on ehkä yhtä paljon miehiä ja naisia. Ystävyydet tavallisia, on normaalia tavata vain kaverina kahdestaan myös eri sukupuolen kavereita. Yhteisöllä on kyllä joku vaikutus tuohon, että on sellainen kaverikulttuuri. Vaikuttaa voi sekin, että ihmiset on seksuaalisesti aika kranttuja. Tiedä häntä. 

Persoonana olen aktiivinen ja sosiaalinen, mutta en välttämättä toiminnallinen. Jutellaan paljon, syvällisiäkin. Vahvuudesta en tiedä, riippuu varmaan keneltä kysyy... 

Vierailija kirjoitti:

Tottakai on miespuolisia ystäviä. Käydään viihteellä ja pidetään jatkuvasti yhteyttä. Olen onnellisesti naimisissa ja mitään ongelmaa ei ole. Naispuolisia ystäviä on 2, heidän kanssaan tavataan max 3 kertaa vuodessa. Olen aina paremmin tullut toimeen miesten kanssa, jää se turha draama pois...Elisabeth 52.

😂Kyllä meidän kaveripiirissä miehet ovat järjestäin aiheuttaneet draamoja huomattavasti enemmän kuin naiset, ihan vain toilailluillaan. Niitä on sitten puitu ja ihmetelty ja riidelty ja rähisty. Naiset paikkailevat ja solmivat sopua siinä välissä.

Miesten mustasukkaisuus toisistaan ja vaimoistaan on aiheuttanut myös aivan älyttömiä hetkiä, kuten myös juoruilu. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tottakai on miespuolisia ystäviä. Käydään viihteellä ja pidetään jatkuvasti yhteyttä. Olen onnellisesti naimisissa ja mitään ongelmaa ei ole. Naispuolisia ystäviä on 2, heidän kanssaan tavataan max 3 kertaa vuodessa. Olen aina paremmin tullut toimeen miesten kanssa, jää se turha draama pois...Elisabeth 52.

😂Kyllä meidän kaveripiirissä miehet ovat järjestäin aiheuttaneet draamoja huomattavasti enemmän kuin naiset, ihan vain toilailluillaan. Niitä on sitten puitu ja ihmetelty ja riidelty ja rähisty. Naiset paikkailevat ja solmivat sopua siinä välissä.

Miesten mustasukkaisuus toisistaan ja vaimoistaan on aiheuttanut myös aivan älyttömiä hetkiä, kuten myös juoruilu. 

 

Näin teillä. Toisilla eri tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Itsellä on ystävyys johtanut yleensä panopuuhiin ennemmin tai myöhemmin. Minulle sopii hyvin fwb , mutta naisille tuntuu olevan vaikeampaa. Olettaisin omalla kohdalla ainoan toimivan ystävyyden naisen kanssa menevän isolla ikäerolla jolloin toinen ei edes pysty kuvittelemaan seksiä kanssani. No iso-D aina poikkeuksena.

Mulla on ollut 9 miespuolista ystävää elämäni aikana. Yhden kanssa päädyin seurustelemaan. Kahden kanssa oli kaveripanoa. Kahden kanssa on ollut muuten fyysistä hellyyttä, haettu että oisko jotain seksuaalista, mutta ei sitten suhde kääntynyt siihen suuntaan. Eli puolet platonista ystävyyttä, puolet jotain muuta. Ystävyyssuhteet on kestäneet vuosia. Nyt heistä 4 on yhä elämässäni. FWB tuhosi toisen kanssa sen ystävyyspuolen, mutta kavereita ollaan edelleen. 

Oon ns. tavisnainen, normaalipainoinen (kun se palstalla miehiä varmaan kiinnostaa), en (ainakaan diagnosoidusti) hullu, ulkonäöltäni omasta mielestäni ihan hyvännäköinen.