Lue keskustelun säännöt.
Muita viisikymppisiä joita harmittaa elämättä jäänyt nuoruus?
28.07.2024 |
Minä tuhlasin nuoruuteni kotileikkiin narsistimiehen palvelijana. Koskaan hän ei ollut tyytyväinen mihinkään. Nyt viisikymppisenä täytyisi löytää joku suunta elämään ja löytää jotain iloa. Ajelehdin vain miehen tunnetilojen mukana kymmeniä!!!!!! vuosia. Opiskelin kyllä ammatin ja tein töitä, mutta minun työntekoni oli vähän kuin harrastus, tein töitä kun se miehelle sopi. Aina lasten sairastelut olivat minun hoidettavana ja se olin minä kuka olin pois töistä silloin. Nyt tässä iässä harmittaa hukatut vuodet, kaikki nuoruuden huolettomuus jäi kokematta.
Kommentit (92)
Minä myös juuri eronnut tuollaisesta. Tarvitsin näköjään sen kokemuksen, että voin jatkaa uudella energialla. Haistan nuo tyypit kaukaa, eli olen vapaampi valitsemaan aidompaa seuraa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulta vei uskovaisuus ns nuoruuden. Elin kuin nunna, ei poikia eikä biletystä, ei alkoholia jne. Nyt sitten viisikymppisenä ihan eri homma, miehiä riittää ja välillä juon.
Mikä ihmeen nuoruuden huolettomuus?
Vierailija kirjoitti:
Minä myös juuri eronnut tuollaisesta. Tarvitsin näköjään sen kokemuksen, että voin jatkaa uudella energialla. Haistan nuo tyypit kaukaa, eli olen vapaampi valitsemaan aidompaa seuraa.
Mä en taas ite ymmärrä miten ihmiset tarvii kokemuksen tollasista suhteista, ennen kun osaa tunnistaa tollaset ihmiset. Ite ainakin osasin jo lapsena ihan luonnostaan aistia ketkä on hyvää seuraa ja ketkä ei
Vierailija kirjoitti:
Minulta vei uskovaisuus ns nuoruuden. Elin kuin nunna, ei poikia eikä biletystä, ei alkoholia jne. Nyt sitten viisikymppisenä ihan eri homma, miehiä riittää ja välillä juon.
Tämäkö on sitten kivaa? Jotenkin surullista lähinnä. Miehet, viina ja biletys on täysin yliarvostettua, miksi niitä tarvitaan siihen, että olisi mukavaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikä ihmeen nuoruuden huolettomuus?
Se kun ei tarvitse huolehtia kuin itsestään ja voi mennä ja tulla miten haluaa. Ei ole tilivelvollinen kenellekään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä myös juuri eronnut tuollaisesta. Tarvitsin näköjään sen kokemuksen, että voin jatkaa uudella energialla. Haistan nuo tyypit kaukaa, eli olen vapaampi valitsemaan aidompaa seuraa.
Mä en taas ite ymmärrä miten ihmiset tarvii kokemuksen tollasista suhteista, ennen kun osaa tunnistaa tollaset ihmiset. Ite ainakin osasin jo lapsena ihan luonnostaan aistia ketkä on hyvää seuraa ja ketkä ei
Mä en, koska molemmat vanhempani on äärettömän itsekeskeisiä ja manipuloiva, joten sellaiset ihmiset tuntui alitajuisesti tutuilta ja turvallisilta, ja siitä syystä minua on myös helppo manipuloida.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei jäänyt elämättä, lapsen sain paljon myöhemmin.
No mutta sinä luultavasti tykkäsit silloin nuorena elää nimenomaan sellaista elämää, ja halusit olla sen miehen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä ihmeen nuoruuden huolettomuus?
Se kun ei tarvitse huolehtia kuin itsestään ja voi mennä ja tulla miten haluaa. Ei ole tilivelvollinen kenellekään.
Monelle tuollainen elämä on yhtä kuin yksinäisyys, ja se ettei kukaan tosiaan välitä vaikka kuolisit. Ei lainkaan huoletonta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä ihmeen nuoruuden huolettomuus?
Se kun ei tarvitse huolehtia kuin itsestään ja voi mennä ja tulla miten haluaa. Ei ole tilivelvollinen kenellekään.
Onko sitten kivaa olla kykenemätön ottamaan vastuuta ja epäluotettava onkin täysin oma asia🙄
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla jäi lapsuus nuoruus ja aikuisuus elämättä narsistiäidin ,ja hänen kasvatuksensa takia.
Ei nuoruus takaa huolettomuutta. Mulle nuoruus oli nimenomaan huolten painamaa aikaa. Rahattomuus, työnsaanti, opinnot, epäonnistuvat ihmissuhteet, epävarmuus, alkoholi ym.
Useammalle varmaan viisikymppisenä on helpompi olla huoleton. Itselläkään nyt 48-vuotiaana ole juuri huolen häivää.
Ala säkin elää sitä huoletonta elämää nyt, älä nuoruutta haikaile :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä ihmeen nuoruuden huolettomuus?
Se kun ei tarvitse huolehtia kuin itsestään ja voi mennä ja tulla miten haluaa. Ei ole tilivelvollinen kenellekään.
Se on kaukana huolettomasta. Kipuilua siitä kuka on ja mitä elämältään haluaa. Jatkuva ahdistus omasta taloudesta ja tulevaisuudesta. Monet ihmissuhteet katkeavat tai viilenevät. Yksinäisyyttä, köyhyyttä, mt-ongelmia ja kelan kanssa taistelua.
Vierailija kirjoitti:
Minulla jäi lapsuus nuoruus ja aikuisuus elämättä narsistiäidin ,ja hänen kasvatuksensa takia.
Olin niin peloteltu ja arka, että en uskaltanut seurustella, enkä perhettä perustaa, mikä oli suurin haaveeni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä ihmeen nuoruuden huolettomuus?
Se kun ei tarvitse huolehtia kuin itsestään ja voi mennä ja tulla miten haluaa. Ei ole tilivelvollinen kenellekään.
Onko sitten kivaa olla kykenemätön ottamaan vastuuta ja epäluotettava onkin täysin oma asia🙄
Miksi pitää tahallaan ymmärtää väärin? Olet varmaan aika negatiivinen ihminen noin yleensäkin.
Ehkä se snadisti harmittaa että piti mennä kimppaan jo 18-vuotiaana silloisen ihastuksen kanssa. Sitten selvisi että tuo nainen ei yksinkertaisesti halua lapsia ja erottiin kun olin 28v. Sitten taas siinä kohtaa itsellä se lapsenteko oli kovasti mielessä ja tuli ehkä vähän liiankin hätäisesti sitten valittua uusi kumppani ja alettua siihen lastentekoon. Aika nopeasti selvisi että ei tuo nainen ole kyllä lainkaan mua varten, mutta kun samaan aikaan oli juuri se lapsi tulossa niin ei siinä auttanut eroakaan miettiä. Sitten lasta kasvatettiin yhdessä, vaikkei tultukaan juurikaan toimeen keskenään. Ja vaikka pikkulapsiaika meni, niin jotenkin kuitenkin jämähdin siihen liittoon. Ei sitä halunnut erota, yhteinen lapsi ja kaikkea. Sitten 45-vuotiaana kun lapsi oli jo teini, niin päätin että nyt saa riittää ja minä lähden. Vaan siinä kohtaa iski vastaan se että nuoruus on todellakin jo mennyt. Ei sitä osannut enää deittailla eikä tiennyt etikettejä. Oli erittäin vaikeaa löytää enää uutta. Eikä sitä enää bailattu, tai juhlittu. Kyllä se nuoruus vain nyt oli ja meni. No on tässä löytynyt vierelle kumppani sittemmin, mutta onhan sitä tullut mietittyä mitä kaikkea sitä menetti nuoruuden mukana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä myös juuri eronnut tuollaisesta. Tarvitsin näköjään sen kokemuksen, että voin jatkaa uudella energialla. Haistan nuo tyypit kaukaa, eli olen vapaampi valitsemaan aidompaa seuraa.
Mä en taas ite ymmärrä miten ihmiset tarvii kokemuksen tollasista suhteista, ennen kun osaa tunnistaa tollaset ihmiset. Ite ainakin osasin jo lapsena ihan luonnostaan aistia ketkä on hyvää seuraa ja ketkä ei
Mä en, koska molemmat vanhempani on äärettömän itsekeskeisiä ja manipuloiva, joten sellaiset ihmiset tuntui alitajuisesti tutuilta ja turvallisilta, ja siitä syystä minua on myös helppo manipuloida.
No onko se nyt oikeasti niin vaikeata? Itsekkin kasvanut huonossa perheessä, ja ymmärsin heti, että tämä ei ole oikein. Kuuntelet vain itseäsi millaisia tunnereaktioita toineen saa aikaan, ja teet päätökset sen mukaan. Jos on taas emotionaalisesti riippuvainen toisesta tai kuvittelee harhaisesti, että huono käytös on normaalia, eikä osaa lähteä tuhoavasta ihmissuhteesta, niin siinä tapauksessa se on kokijan vika ja täysin omaa syytä
No, minä kyllä elin nuoruudessa hieman liikaakin, mutta en kyllä kadu mitään. Minulla ei ole lapsia.
Olen kyllä huomannut tietynlaisen ilmiön niiden kavereiden keskuudessa, jotka tekivät lapset suhteellisen nuorena. Kun nuoruusvuodet menevät täysin lasten kanssa, jossain vaiheessa alkaa jännittävä yöelämä kiinnostamaan. Tämä on ollut ajoittain hieman surullistakin seurattavaa, kun alkoholiin tottumattomat rouvaihmiset juovat liikaa, ja sitten sekoilevat kaupungin yössä.
Oma meno jo rauhoittui siinä vaiheessa, kun osalla ystävistä vasta alkoi se menovaihe. Mutta kukin tyylillään.
Mjaa, no mä oon aina ollut tahattomasti sinkku, pl pari parin kk seurustelua, eikä mulla silti ole mitään kokemusta mistään huolettomuudesta nuorena (tai milloinkaan).