Kuka maksaa huonekalut

Vanhemmat luultavasti jos kysytää että kuka, parisuhteessa olisi kumpi.

Puoliksi maksetaan, molempien käyttöön ne kuitenkin tulevat.

Puoliksi ollaan maksettu kaikki ja yhdessä sovittu, mitä ostetaan. Ei olla aviossa, mutta testamentit tarkoitus teettää ja sinne laittaa sitten, että koti irtaimistoineen menee avopuolisolle. Ero jos tulee, niin meillä menee talous tiukille ja tod. näk koko kämppä myyntiin, joten siinä vaiheessa huonekalujen ostosuhteilla tuskin on enää hirveästi painoarvoa :D

Ei tuolla tavalla voi elamista jakaa. Kumpi katsoo enemman telkkaria, se maksaa 80 prosenttia, kumpi viettaa pitemman ajan suihkussa maksaa enemman. Kodin hankinnat on yhteisia.

Yhdessä ollaan ostettu puoliksi. 

Vierailija kirjoitti:

Puoliksi maksetaan, molempien käyttöön ne kuitenkin tulevat.

Onko teillä mietitty, miten huonekalut sitten jos muutatte erilleen? Vai ollaanko me ihan tosikkoja, kun mietitään juurikin näitä ostosuhteita kuten joku äsken tuossa kirjoitteli? Minä en jotenkin voi olla miettimättä sitä, että yhdessä ostettaisiin 2 metrin sohva ja sitten jos täytyy vaihtaa asuntoa, mä en tule niin isoa sohvaa ikinä tarvitsemaan ja on nekin sohvarahat menneet hornan tuuttiin. Tähän mennessä sohvat mitä ollaan katseltu ovat maksaneet 1000-2000 € eli ei ihan pieni hankinta ole.

Meillä ostaa se, joka uuden sohvan haluaa. Siis mies. Sama muidenkin huonekalujen tai verhojen kanssa. Mitään ei osteta eikä makseta yhdessä, ei ole ollut ongelma yli 25 vuoteen.

No meillä se menee aika fiilispohjalta ja sillä, kummalla on rahaa tai halua maksaa. Joskus puoliksikin, vähän nyt miten sattuu.

Meillä maksoi se kumpi halusi. Perintöjä tuli kummallekin, koskaan ei laskettu että kumpi maksaa. Liittomme olisi kaatunut ennen kuin olisi alkanutkaan jos matemaattisesti kaikki kulut olisi pitänyt jakaa. Lapset saivat monien harrastusten kautta löytää mieleisimmät. Eivät olleet luuhailemassa vaan kavereidenkin kanssa harrastamassa.

Ap täällä. Mä olen siis reissutyössä ja sen takia voisin olla ostamassa itselleni pienempää asuntoa keskeisemmältä paikkakunnalta, josta olisi sitten helpompi työreissut hoitaa. Tuntuu vaan kohtuuttomalta, että joutuisin kustantamaan huonekalut puoleentoista asuntoon, miehen ja mun yhteiseen ja sitten minun omaani.

Sohva maksetaan yhdessä vaikka et siinä istuisi koskaan. Huonekalut maksetaan puoliksi jos on suunnilleen samanlaiset tulot. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puoliksi maksetaan, molempien käyttöön ne kuitenkin tulevat.

Onko teillä mietitty, miten huonekalut sitten jos muutatte erilleen? Vai ollaanko me ihan tosikkoja, kun mietitään juurikin näitä ostosuhteita kuten joku äsken tuossa kirjoitteli? Minä en jotenkin voi olla miettimättä sitä, että yhdessä ostettaisiin 2 metrin sohva ja sitten jos täytyy vaihtaa asuntoa, mä en tule niin isoa sohvaa ikinä tarvitsemaan ja on nekin sohvarahat menneet hornan tuuttiin. Tähän mennessä sohvat mitä ollaan katseltu ovat maksaneet 1000-2000 € eli ei ihan pieni hankinta ole.

Aiemmissa suhteissa eron hetkellä on jaettu yhdessä ostetut huonekalut suurinpiirtein tasan.

Tyyliin toiselle sohva ja keittiökalusteet ja toinen ottaa sängyn, tv-pöydän ja lipaston. Ei ole ollut ongelmaa.

Kannattaako edes teidän muuttaa yhteen jos huonekalujen maksuistakin tarvii kysellä näillä palstoilla. 

Aloittaja näyttää olevan jo toinen jalka ulkona suhteesta, kun miettii, miten kaksimetrisen sohvan käy erossa. Suosittelenkin siis, että huonekaluostokset tehdään siltä pohjalta. Sanot miehellesi, että koska kuitenkin jossain vaiheessa erotaan, niin ostetaan huonekalut sen mukaan. Jos ap haluaa sohvan itselleen eron yhteydessä, hän ostaa sen ja jos mies, niin sitten mies ostaa jne. Tehkää myös jo tässä vaiheessa paperi muustakin irtaimistosta, niin ei tarvitse sitten riidellä, kun väistämätön koittaa. 

On niin helppoa, kun kaikki rahat on yhteisiä. Ei tartte miettiä tuollaisia joutavuuksia. 

Mulla on vuokrakämppä työpaikaikkakunnalla (Helsinki) ja sen kalustuksena sänky, jalkalamppu, pari tuolia ja pieni pöytä. Tulee tehtyä viikot pitkää päivää ja sitten kotiin ajoissa, siis siihen kotiin joka on se oikea koti jossa kaikki mukavuudet ja sinne hankittu kaikki yhdessä.

Vierailija kirjoitti:

Aloittaja näyttää olevan jo toinen jalka ulkona suhteesta, kun miettii, miten kaksimetrisen sohvan käy erossa. Suosittelenkin siis, että huonekaluostokset tehdään siltä pohjalta. Sanot miehellesi, että koska kuitenkin jossain vaiheessa erotaan, niin ostetaan huonekalut sen mukaan. Jos ap haluaa sohvan itselleen eron yhteydessä, hän ostaa sen ja jos mies, niin sitten mies ostaa jne. Tehkää myös jo tässä vaiheessa paperi muustakin irtaimistosta, niin ei tarvitse sitten riidellä, kun väistämätön koittaa. 

Kummallakaan ei ole tahtotilana erota, yhdessä ollaan oltu jo vuosikymmen. Meillä nyt vain on tällainen eriskummallinen parisuhde. Ei vain ole meidän toiveesta elämä muuttunut sellaiseksi, että voitaisiin yhdellä paikkakunnalla olla. Mies ei halua muuttaa ja on molemmille raskasta, että olen paljon tien päällä töiden takia. Mies on valmis omasta aloitteestaan kustantamaan minun kakkosasunnosta jonkun verran, jos sillä summalla saisi isomman asunnon, jotta voitaisiin minun työpäivinäkin asua yhdessä. Yksinään minulla on vain yksiöön varaa.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on vuokrakämppä työpaikaikkakunnalla (Helsinki) ja sen kalustuksena sänky, jalkalamppu, pari tuolia ja pieni pöytä. Tulee tehtyä viikot pitkää päivää ja sitten kotiin ajoissa, siis siihen kotiin joka on se oikea koti jossa kaikki mukavuudet ja sinne hankittu kaikki yhdessä.

Meillä välimatka olisi useampi sataa kilometriä, jolloin ei ole aina realistista viikonlopuiksi tulla "oikeaan kotiin". Etenkään talvella, kun vuorokaudet lyhyitä ja työpäivät pitkiä.  Joudun ajamaan autolla töissä muutenkin todella paljon ympäri Suomen, eli kakkosasunto olisi ihan koti sitten viikon-pari ajan kerrallaan, josta työmatkaa autolla tulisi tunti-pari aina suuntaansa. Siellä tulisi olla mahdollista tehdä etätöitäkin.

En ole vielä koskaan ollut niin alisteisessa suhteessa, että puoliso maksattaisi minulla omia hankintojaan. Jos vanha sohva kelpaa minulle, en osallistu uuden ostamiseen. En osta puolisolle pelikonetta tai -kuulokkeitakaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on vuokrakämppä työpaikaikkakunnalla (Helsinki) ja sen kalustuksena sänky, jalkalamppu, pari tuolia ja pieni pöytä. Tulee tehtyä viikot pitkää päivää ja sitten kotiin ajoissa, siis siihen kotiin joka on se oikea koti jossa kaikki mukavuudet ja sinne hankittu kaikki yhdessä.

Meillä välimatka olisi useampi sataa kilometriä, jolloin ei ole aina realistista viikonlopuiksi tulla "oikeaan kotiin". Etenkään talvella, kun vuorokaudet lyhyitä ja työpäivät pitkiä.  Joudun ajamaan autolla töissä muutenkin todella paljon ympäri Suomen, eli kakkosasunto olisi ihan koti sitten viikon-pari ajan kerrallaan, josta työmatkaa autolla tulisi tunti-pari aina suuntaansa. Siellä tulisi olla mahdollista tehdä etätöitäkin.

Ok, no mulla ei ole 250 kilsaa sinne oikeaan kotiin jonka nyt hurauttaa omalla autolla nopeasti. Ja silloin tällöin etätyötkin mahdollisia sieltä kotoa. Ja tosiaan sellaisessa duunissa jossa voi määritellä että tekee töitä joinain päivinä vaikka 15 tuntia jos siltä tuntuu.