Lue keskustelun säännöt.
Muita viisikymppisiä joita harmittaa elämättä jäänyt nuoruus?
28.07.2024 |
Minä tuhlasin nuoruuteni kotileikkiin narsistimiehen palvelijana. Koskaan hän ei ollut tyytyväinen mihinkään. Nyt viisikymppisenä täytyisi löytää joku suunta elämään ja löytää jotain iloa. Ajelehdin vain miehen tunnetilojen mukana kymmeniä!!!!!! vuosia. Opiskelin kyllä ammatin ja tein töitä, mutta minun työntekoni oli vähän kuin harrastus, tein töitä kun se miehelle sopi. Aina lasten sairastelut olivat minun hoidettavana ja se olin minä kuka olin pois töistä silloin. Nyt tässä iässä harmittaa hukatut vuodet, kaikki nuoruuden huolettomuus jäi kokematta.
Kommentit (92)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos on päässyt eroon tuosta ukkelista, niin miksi ei elää nyt se huoleton aika? Ehkä jotain on jäänyt säästöön erossa. Omaan ulkonäköön voi panostaa ihan missä tahansa iässä, painoa voi pudottaa, värjätä ja leikata hiukset uudella tavalla. Voi lähteä reppureissaamaan, laittaa tinderin päälle ja tutustua siellä reissussa uusiin ihmisiin. Sulla on nyt vapauden lisäksi rutkasti myös elämönkokemusta verrattuna parikymppiseen. Rautaa vain tuleen!
Fakta vaan on että nuo kaikki jutut on ihan eri asia tehdä nuorena kuin keski-ikäisenä. Nuoruus on lyhyt, ja sitä ei saa takaisin.
Kiinnostaa millä tavalla nuo on eri asia tehdä nuorena? Mä tein noita nuorena ja teen taas viisikymppisenä enkä sinänsä näe mitään oleellista eroa joka tekisi noista vähemmän kivoja nyt. Päinvastoin, kuten edellinen kirjoittaja sanoi, nykyään saa jopa enemmän irti kaikesta kun on elämänkokemusta, uskallusta ja rahaakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos sinulla on ap lapsia, niin älä kaada tuota heidän niskaansa edes silloin, kun he ovat aikuisia.
Äitini syyttää isääni ihan kaikesta näkemättä yhtään omaa osaansa valinnoissaan. Kaataa katkeruutensa lastensa niskaan. Etäännyttää todella tehokkaasti.
Miten tämänkin nyt ottaa. Jos on uhrannut elämänsä miestään ja lapsiaan palvellen niin kyllä saa olla katkera, vaikkakin tämä tietysti omaa syytään. Jos teinitkin ja lähes täysi-ikäiset vaan makaa, pelaa ja vaatii eivätkä isänsä tapaan tee mitään kotitöitä, niin ihmeolento olisi äiti jos ei suuttuisi ja sanoisi asiasta. Toki tämä palveleminen ja uhrautuminen on äidin omalla vastuulla, mutta jonkunhan se on lapset hoidettava jos isä ei pistä tikkuakaan ristiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä ihmeen nuoruuden huolettomuus?
Se kun ei tarvitse huolehtia kuin itsestään ja voi mennä ja tulla miten haluaa. Ei ole tilivelvollinen kenellekään.
Onko sitten kivaa olla kykenemätön ottamaan vastuuta ja epäluotettava onkin täysin oma asia🙄
Miksi pitää tahallaan ymmärtää väärin? Olet varmaan aika negatiivinen ihminen noin yleensäkin.
Mulla on vaan nollatoleranssi bullshitille ja tollanen itsesäälissä rypeminen tai täys kyvyttömyys ottaa vastuuta omasta elämästään on isointa bullshittia mitä on. Siis kai nyt jokainen ihminen pystyy tekemään edes alkeellisen riskianalyysin uudesta ihmisestä taikka tilanteesta🙄
Niin siis joku selitti sulle mitä nuoruuden huolettomuus tarkoittaa, ja sä tulit vääntämään asian vastuuttomuuteen ja epäluotettavuuteen. Ja nyt kyseessä on vieläpä itsesäälissä rypeminen? Oletko kännissä tai jotain, kenkä ainakin puristaa aika hitosti.
Vierailija kirjoitti:
Jos sinulla on ap lapsia, niin älä kaada tuota heidän niskaansa edes silloin, kun he ovat aikuisia.
Äitini syyttää isääni ihan kaikesta näkemättä yhtään omaa osaansa valinnoissaan. Kaataa katkeruutensa lastensa niskaan. Etäännyttää todella tehokkaasti.
Muista sitten kun saat omia lapsia, niin älä pyydä äitiäsi apuun vaan selviä itse ja ole parempi äiti lapsillesi kuin omasi oli sinulle. Sitä monesti avautuu silmät ymmärtämään omaa äitiään kun on itse saanut omia lapsia eikä vaan elä elämää teorioita pyöritellen.
Elin vaiherikkaan nuoruuden ja sain lapset vasta 35+ ikäisenä. Mutta ei se nuoruus mitään huoletonta aikaa laman aikaan ollut, sanoisin että huolestunutta aikaa..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos AP olisi parikymppisenä pakotettu eroon miehestään ja lähtemään huolettomasti deittailemaan muita, niin AP olisi kaikella sillä nuoren naisen dramaattisuudellaan märissyt miehen perään eikä olisi kiinnostanut muut.
Ymmärrän, että nyt pitää käsitellä elämäänsä, mutta ehkä helpottaa jos näkee tuon, että silloin on oikeasti halunnut juuri sitä elämää.
Itse tunnen yhden kolmikymppisen joka on katkerana nuoruudestaan ja nuoruudensuhteestaan, ja minä kyllä muistan miten hauskaa hänellä oli tehdessään kaikkea mitä silloin halusi tehdä ja miten pakkomielteinen oli poikaystävästään. Leuhotti seksielämällään jne. Sai todellakin silloin kaiken mitä halusi.
Olen aika lailla samassa tilanteessa ollut ja eronnut nelikymppisenä. Ajattelen niin, että jos mietin menneitä liikaa ja katkeroidun siitä, on se voitto eksälleni. Eli en suostu siihen, vaan ajattelen tätä päivää sekä tulevaa ja olen ylpeä itsestäni ja siitä miten olen pärjännyt eron jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
50-vuotiaana kuuluukin katsoa taaksepäin ja uudelleenarvioida valintojaan. Mutta sitten pitää päästää irti ja jatkaa elämäänsä.
No sen nyt ainakin tiedän että nuoruus ei jäänyt elämättä!
Elin täysillä, mikä ei tarkoita sitä mitä likaisessa mielessäsi heti ajattelet.
Olen niin sanotusti kiertänyt muutakin kuin tahkoa, junareissuja Euroopassa mm. Nicolae Ceausescun Romania nähty, missä mieleenpainuvimpana näkynä Tonavan ylitys junalla yöllä kun kuu paistoi rantojen viinitarhoihin. Se oli unenomaista. Albaniaa kierretty, Marokossa ja Saharaan tutustuttu ja montaa muuta.
Ystävän kanssa keksittiin milloin mitäkin ja eks tempore toteutettiin. Silloin oli vielä suhteellisen turvallista liftata kun oli kaksi matkassa ja sitä tehtiin paljon. Elettyä tuli varmasti keskivertoa paljon enemmän.
Mikään ei kaduta ja kaikki on ollut elämänkokemusta josta on aina saanut jotain reppuun mukaan. Liika naiivius on karissut, itsevarmuus kasvanut korkealle, uskallus heittäytyä vieraisiin asioihin mutta viisaus pitää itsestään huolta.
Lentoasemilla nukutttiin, mikä olikin yllättävän mukavaa ja turvallista. On nukuttu myös rautatieasemilla ja missä milloinkin. Elänyt olen ja elän edelleen, tosin tahti on hieman rauhoittunut. Elän ja asun yksin kuten tällaisen levottoman sielun parasta onkin, ja uteliaisuus maailma ja elämää kohtaan on edelleen voimissaan.
Voin sanoa että olen nauttinut joka solullani vaikka aina ei kaikki olekaan ollut kivaa ja helppoa. Se on elämää!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No sen nyt ainakin tiedän että nuoruus ei jäänyt elämättä!
Elin täysillä, mikä ei tarkoita sitä mitä likaisessa mielessäsi heti ajattelet.
Olen niin sanotusti kiertänyt muutakin kuin tahkoa, junareissuja Euroopassa mm. Nicolae Ceausescun Romania nähty, missä mieleenpainuvimpana näkynä Tonavan ylitys junalla yöllä kun kuu paistoi rantojen viinitarhoihin. Se oli unenomaista. Albaniaa kierretty, Marokossa ja Saharaan tutustuttu ja montaa muuta.
Ystävän kanssa keksittiin milloin mitäkin ja eks tempore toteutettiin. Silloin oli vielä suhteellisen turvallista liftata kun oli kaksi matkassa ja sitä tehtiin paljon. Elettyä tuli varmasti keskivertoa paljon enemmän.
Mikään ei kaduta ja kaikki on ollut elämänkokemusta josta on aina saanut jotain reppuun mukaan. Liika naiivius on karissut, itsevarmuus kasvanut korkealle, uskallus heittäytyä vieraisiin asioihin mutta viisaus pitää itsestään huolta.
Lentoasemilla nukutttiin, mikä olikin yllättävän mukavaa ja turvallista. On nukuttu myös rautatieasemilla ja missä milloinkin. Elänyt olen ja elän edelleen, tosin tahti on hieman rauhoittunut. Elän ja asun yksin kuten tällaisen levottoman sielun parasta onkin, ja uteliaisuus maailma ja elämää kohtaan on edelleen voimissaan.
Voin sanoa että olen nauttinut joka solullani vaikka aina ei kaikki olekaan ollut kivaa ja helppoa. Se on elämää!
Olen nainen ja täytän syyskuussa 60.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä ihmeen nuoruuden huolettomuus?
Se kun ei tarvitse huolehtia kuin itsestään ja voi mennä ja tulla miten haluaa. Ei ole tilivelvollinen kenellekään.
Mutta sitten kun ei pysty huolehtimaan eikä kykene lähtemään minnekään eikä tekemään mitään, mistä unelmoi.
Kyllä, masennus vei nuoruuteni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä ymmärrän aloittajan pettymyksen parisuhteeseensa, mutta kyllähän jokainen, joka lapsen hankkii, ymmärtää, että elämä muuttuu silloin. Ei voi enää noin vaan heittää reppua niskaan ja lähteä liftaamaan Pariisiin. Lapsi on iso elämänmuutos, mutta ehkä tuossa jokunen vuosikymmen sitten mediassa kauheesti hehkutettiin, että lapsi ei muuta elämässä mitään vaan voi elää ihan kuten ennen lapsiakin. Pitää olla aika hyvät tukiverkostot, jotta lapsen saatuaan voisi elää kuin lasta ei olisikaan. Ja myös aika hyvä tulotaso, jos ei lompakostaan mitenkään huomaa, että siihen lapseenkin menee rahaa. Mä hankin esikoiseni vasta sitten, kun Helsingin yöelämässä hilluminen ja kavereiden kanssa festareilla ja kotibileissä ravaaminen alkoi kyllästyttää. Tunsin siis, että eiköhän juoksut ole nyt juostu ja voin viettää enemmän ihan vaan tavallista arkea töissä käyden ja kotona lapsen kanssa ollen. Mutta kuten jo aiemmassa kommentissani kirjoitin, niin ajat olivat erilaiset eikä niitä monenlaisia upeita elämyksiä siihen aikaan ollut edes tarjolla. Ainakaan, jos olit opiskellut matalapalkka-alalle.
Viiskymppisenäkin voi tehdä monenlaisia asioita, mutta kyllä mä sen ymmärrän, ettei viiskymppisenä enää mennä niiden parikymppisten seuraan nauttimaan parikymppisten elämästä. Mulla on hyvä ystävä, joka on ihan innoissaan Helsingissä järjestettävistä K-50 -discoista, mutta mua ei kertakaikkiaan kiinnosta. Ystäväni yrittää houkutella mua mukaansa, mutta sehän olisi suunnilleen sama kuin menisi luokkakokoukseen katsomaan, kuinka harmaantunut tai ryppyinen se ja se jo on. John Travolta oli ja meni. En mä enää halua tehdä samoja asioita kuin mitä tein kasarilla. Mutta siinä varmaan onkin ap:llä nyt se miettimisen paikka, että mitä haluaisin ja voisin tehdä nyt. Ei haikailla aikaan, joka ei takaisin tule, vaan katsoa eteenpäin ja miettiä, mitä kivaa vielä voisin tehdä ennenkuin olen niin vanha, etten jaksa tai pysty tekemään enää mitään. Mä odotan kuin kuuta nousevaa eläkepäiviä (2 vuotta enää), mutta toki välillä huolestuttaa, että ehkä hitaasti etenevän sairauteni vuoksi liikunkin silloin jo rollaattorilla tai vaihtoehtoisesti isä menee niin huonoon kuntoon, että mä siirryn työelämästä suoraan isän omaishoitajaksi.
Vielähän sulla on aikaa korvata "huoleton nuoruus". Mieti mitä olet jäänyt kaipaamaan ja toteuta niitä elämässäsi nyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Niin siis joku selitti sulle mitä nuoruuden huolettomuus tarkoittaa, ja sä tulit vääntämään asian vastuuttomuuteen ja epäluotettavuuteen. Ja nyt kyseessä on vieläpä itsesäälissä rypeminen? Oletko kännissä tai jotain, kenkä ainakin puristaa aika hitosti."
Hei oon mäkin ollu nuori aikanaan😀 Ja silloin just tuli nähtyä paljon näytä "vapaita" ja "huolettomia" tapauksia. Todellisuudessa jokainen oli mt-ongelmaisia suhaajia, jotka ei osaa pitää huolta edes itsestään. Raha palaa minkä kerkiää minkälie sen hetkisen tarpeen mukaan, ja suurin osa ongelmista itse aiheutettuja. Sitä on surkeeta seurata vierestä, koska ihmisen on kyettävä ottamaan jotain vastuuta itsestään. Ne jotka elää asenteella ei huolta huomisesta, joutuvat aina huolehtimaan ylihuomisesta.
En ymmärrä miksi noin suutuit, ellet ole itse samanlainen suhaaja😀
Näin päässäni kuvan, jossa 50-vuotiaana olen vielä tappelemassa eksän kanssa. Liian väsynyt ja vanha enää lähtemään. Tuon mielikuvan voimalla uskalsin lähteä kymmenen vuotta aiemmin.
Minun nuoruuteni oli huoleton 20-vuotiaaksi asti. Sitten sain lapsen. En silti koe menettäneeni mitään, vaikka elämäni ei ole edennyt kuten suurimmalla osalla. Matkustelu on ehkä ainoa, mitä olisin halunnut tehdä enemmän nuorena, mutta nyt parikymmentä vuotta myöhemmin voin matkustella niin paljon kuin haluan.
Vierailija kirjoitti:
Minun nuoruuteni oli huoleton 20-vuotiaaksi asti. Sitten sain lapsen. En silti koe menettäneeni mitään, vaikka elämäni ei ole edennyt kuten suurimmalla osalla. Matkustelu on ehkä ainoa, mitä olisin halunnut tehdä enemmän nuorena, mutta nyt parikymmentä vuotta myöhemmin voin matkustella niin paljon kuin haluan.
Mulla ei parikymppisenä olisi ollut edes varaa matkustella, mutta lasten aikuistuttua jo olikin.
Voisin itsekin ajatella, että tuhlasin nuoruuteni, kun tulin äidiksi 18-vuotiaana. Olen elänyt elämäni muutenkin väärässä järjestyksessä. Töitä olen tehnyt 21-vuotiaasta asti, mutta varsinainen virallinen koulutus on mulla ollut vasta vajaan vuoden.
Mutta valinta oli oma. Tämä oli/on mun elämä. Aloittajan elämän valinnat olivat hänen. En tarkoita olla epäkohtelias, olen lukenut läheisriippuvuudesta yms. Mutta silti.. mitä tässä koitan sopertaa on, että useilla meillä on varmasti asioita, joiden olisi toivonut menevän toisin. Mutta kannattaa tässä hetkessä katsoa eteenpäin ja elää hyvää elämää jatkossa!
Vierailija kirjoitti:
Näin viisikymppisenä narsistimiehenä voin todeta vain, että hyvin pyyhkii! Ja on aina pyyhkinyt.
Elämä on aina mennyt minun tahtoni mukaan, ja jos joku naisista on alkanut vänkäämään vastaan tai ylipäätään osoittamaan omaa tahtoa, hänet on vaihdettu kuin rukkanen lennosta parempaan (ja aina nuorempaan, tietty).
It's good to be the king!
Terveisin 5 lapsen yh, Pirjo.
Eläen tehden, kokien ja seikkaillen olisi saattanut se kumppankikin löytyä nopeammin.