Parisuhteen ykköskriteeri: pitää parantaa elämänlaatua

Niinhän sen toivoisi olevan. Onneksi aika monella elämänlaatu kohenee suhteen myötä melko helposti: seura, keskustelu, kosketukset, seksi ja hauska yhteinen tekeminen ovat hyvin positiivisia juttuja.

Enkä voisi pikemminkin sanoa, että parisuhde ei saisi heikentää elämänlaatua. Minun elämänlaatuani heikentäisivät esimerkiksi yhdessä asuminen, sukuloiminen tai lasten hankkiminen, ja siksi ne eivät suhteisiini kuulu.

Miehet yleensä ajattelee, että pitäis olla rahaa, jolla tarjota naiselle hyvää elämää. Mutta naisille se hyvä elämä on usein muuta: sitä, että tulee nähdyksi ja on joku arkea jakamassa tunteiden ja tekojen kautta. 

Vierailija kirjoitti:

Miehet yleensä ajattelee, että pitäis olla rahaa, jolla tarjota naiselle hyvää elämää. Mutta naisille se hyvä elämä on usein muuta: sitä, että tulee nähdyksi ja on joku arkea jakamassa tunteiden ja tekojen kautta. 

Vaatimus arjen jakamisesta onkin usein se kynnyskysymys. Minulla kun arki sujuu parhaiten jakamatta. Harvassa ovat lapsettomat naiset, jotka haluavat parisuhteen vapaa-ajasta nautiskeluun.

Parisuhteet tuntuvat muuttuvan sitä huonommaksi, mitä enemmän niihin "panostaa". Alkuvaiheessa sitä vain tapaa toista, koska hänen seuransa miellyttää, ja tehdään jotakin hauskaa, ja aika monen mielestä suhde on tuollaisenaan parhaimmillaan.

Olin rikosuhrikeskuksen vapaaehtoisena tukihenkilönä naiselle, joka oli joutunut s-rikoksen uhriksi. Istuntopäiviä oli useampi, niin siinä ehti tutustua ja jotenkin tunteet olivat heti molemminpuoliset. Emme kuitenkaan alkaneet virallisesti seurustella, ennen kuin hän oli suorittanut lukion loppuun ja päättänyt missä haluaa opiskella.

Sori tuli väärään ketjuun.

Vierailija kirjoitti:

Olin rikosuhrikeskuksen vapaaehtoisena tukihenkilönä naiselle, joka oli joutunut s-rikoksen uhriksi. Istuntopäiviä oli useampi, niin siinä ehti tutustua ja jotenkin tunteet olivat heti molemminpuoliset. Emme kuitenkaan alkaneet virallisesti seurustella, ennen kuin hän oli suorittanut lukion loppuun ja päättänyt missä haluaa opiskella.

Mitä ihmettä? Siis tukihenkilönä groomasit seksuaalista väkivaltaa kokenutta lukiolaista ja aloit kairaamaan heti, kun 18 tuli mittariin? Taidat trollata, toivottavasti ainakin.

Vierailija kirjoitti:

Niinhän sen toivoisi olevan. Onneksi aika monella elämänlaatu kohenee suhteen myötä melko helposti: seura, keskustelu, kosketukset, seksi ja hauska yhteinen tekeminen ovat hyvin positiivisia juttuja.

Enkä voisi pikemminkin sanoa, että parisuhde ei saisi heikentää elämänlaatua. Minun elämänlaatuani heikentäisivät esimerkiksi yhdessä asuminen, sukuloiminen tai lasten hankkiminen, ja siksi ne eivät suhteisiini kuulu.

 

Ei todellakaan kaikki seura ja kaikkien koskettelu tunnu yhtä hyvältä, kuin yksin olo. Itse asiassa hyvin harva tuntuu, kun yksin pystyy hallitsemaan ympäristöään täydellisesti niin, että se miellyttää ja tukee omaa hyvinvointia sekä mieltymyksiä. Lisäksi miesten "hauska" eli paneminen, metsissä pomppiminen, frisbeen heittely, tappamisleikit ja -pelit, eivät ole kovin monen naisen mielestä hauskoja. Naiset käyvät shoppailemassa ja joogassa, miehet istuvat kauppojen penkeillä tylsistyneinä

Mitä pidempään on ollut sinkkuna, sitä oudommalta pariutuminen näyttää. Lähes jokaisessa pariskunnassa nainen kukoistaa, mies on mörrimöykky. Naisella ihana mekko, liehuvat hiukset, tai mikä hänen tyylinsä onkaan, miehellä T-paita ja sortsit. Mustat, vihreät tai siniset. Jos mies on tosi kehittynyt, t-paita ja sortsit vaihtuvat kauluspaitaan ja chinoihin. Suhteessa on yksi kaunis ja yksi puupökkelö

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin rikosuhrikeskuksen vapaaehtoisena tukihenkilönä naiselle, joka oli joutunut s-rikoksen uhriksi. Istuntopäiviä oli useampi, niin siinä ehti tutustua ja jotenkin tunteet olivat heti molemminpuoliset. Emme kuitenkaan alkaneet virallisesti seurustella, ennen kuin hän oli suorittanut lukion loppuun ja päättänyt missä haluaa opiskella.

Mitä ihmettä? Siis tukihenkilönä groomasit seksuaalista väkivaltaa kokenutta lukiolaista ja aloit kairaamaan heti, kun 18 tuli mittariin? Taidat trollata, toivottavasti ainakin.

Vitsihän tuo. Ei varsinkaan seksuaalirikoksen uhrille annettaisi miestä tukihenkilöksi

Tälläisen suhteen minäkin haluan. Kaikki edelliset suhteeni on ollut enemmän tai vähemmän stressaavia. Väsyin niissä. Mielummin olen nyt sinkku. Jos kuitenkin löytäisin samankaltaisen ihmisen kun itsekin olen, joka olisi myös aikaansaava eikä tarvitsisi joka asiasta vääntää ja huomauttaa sata kertaa, niin voisin alkaa taas seurustella. Sellainen suhde taitaa kuitenkin olla ainakin omalla kohdallani utopiaa.

Otin eron vaimostani ja  elämänlaatu parani ja säästän joka kuukausi rahaa yli tuhat euroa. Saan alapeukkuja ja se on varmasti oikein, mutta olenpahan onnellinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin rikosuhrikeskuksen vapaaehtoisena tukihenkilönä naiselle, joka oli joutunut s-rikoksen uhriksi. Istuntopäiviä oli useampi, niin siinä ehti tutustua ja jotenkin tunteet olivat heti molemminpuoliset. Emme kuitenkaan alkaneet virallisesti seurustella, ennen kuin hän oli suorittanut lukion loppuun ja päättänyt missä haluaa opiskella.

Mitä ihmettä? Siis tukihenkilönä groomasit seksuaalista väkivaltaa kokenutta lukiolaista ja aloit kairaamaan heti, kun 18 tuli mittariin? Taidat trollata, toivottavasti ainakin.

Tämä piti tulla "miten teidän parisuhteet alkoivat?" - ketjuun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin rikosuhrikeskuksen vapaaehtoisena tukihenkilönä naiselle, joka oli joutunut s-rikoksen uhriksi. Istuntopäiviä oli useampi, niin siinä ehti tutustua ja jotenkin tunteet olivat heti molemminpuoliset. Emme kuitenkaan alkaneet virallisesti seurustella, ennen kuin hän oli suorittanut lukion loppuun ja päättänyt missä haluaa opiskella.

Mitä ihmettä? Siis tukihenkilönä groomasit seksuaalista väkivaltaa kokenutta lukiolaista ja aloit kairaamaan heti, kun 18 tuli mittariin? Taidat trollata, toivottavasti ainakin.

Vitsihän tuo. Ei varsinkaan seksuaalirikoksen uhrille annettaisi miestä tukihenkilöksi

Olemme molemmat naisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehet yleensä ajattelee, että pitäis olla rahaa, jolla tarjota naiselle hyvää elämää. Mutta naisille se hyvä elämä on usein muuta: sitä, että tulee nähdyksi ja on joku arkea jakamassa tunteiden ja tekojen kautta. 

Vaatimus arjen jakamisesta onkin usein se kynnyskysymys. Minulla kun arki sujuu parhaiten jakamatta. Harvassa ovat lapsettomat naiset, jotka haluavat parisuhteen vapaa-ajasta nautiskeluun.

Siis fwb-suhteen?

Onhan niitä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehet yleensä ajattelee, että pitäis olla rahaa, jolla tarjota naiselle hyvää elämää. Mutta naisille se hyvä elämä on usein muuta: sitä, että tulee nähdyksi ja on joku arkea jakamassa tunteiden ja tekojen kautta. 

Vaatimus arjen jakamisesta onkin usein se kynnyskysymys. Minulla kun arki sujuu parhaiten jakamatta. Harvassa ovat lapsettomat naiset, jotka haluavat parisuhteen vapaa-ajasta nautiskeluun.

 

 

Siis fwb-suhteen?

Onhan niitä. 

Ei FWB-suhdetta vaan seurustelusuhde, jota ei eskaloida kohti yhdessä asumista ja sen sellaista. FWB-suhde on nimensä mukaan ystävyyssuhde, jossa harrastaan satunnaisesti seksiä.

Kaveri on menossa tänään unelmatreffeille ihanan miehen kanssa ja mä olen vaan että "huhhuh, onneksi mun ei tartte". T. Sinkkuna vuosikausia ja paranee vaan

Milloin naiset ALOITTAVAT parantamaan miesten elämän laatua kun tähän mennessä koko maailman historiaa naiset ovat hakeneet itselle elämänlaadun parantamista miehestä mutta eivät koskaan paranna miesten elämänlaatua. Ne naisten järkyttävät vaatimukset parisuhteelle ja miehelle takaa sen että nainen ei paranna miehen elämänlaatua kun kaikki hyöty valuu naisille ja kaikki haitta valuu miehille. Joka nainen käyttää miehiä henkisesti ja taloudellisesti hyväkseen

Ite kaipaisin etenkin sänkyseuraa eli seksin lisäksi loikoilua yhdessä aamuisin. Arjen hellyyttä. Toista ihmistä, jolle jutella arjen asioista ja syvällisempiäkin välillä. 

Mutta jotta ihmisen kanssa olisi muuten mukavaa, niin täytyisi olla samalla tavalla rauhallinen. Sellainen ihminen, jonka kanssa stressi laskee eikä nouse. 

Vierailija kirjoitti:

Miehet yleensä ajattelee, että pitäis olla rahaa, jolla tarjota naiselle hyvää elämää. Mutta naisille se hyvä elämä on usein muuta: sitä, että tulee nähdyksi ja on joku arkea jakamassa tunteiden ja tekojen kautta. 

Onhan täälläkin palstalla hyvin usein tullut esille se naisten mielipide että mies ei välitä jos mies ei käytä rahojaan naiseen ja naisen huomioimiseen. Vai oletko joskus lukenut täältä positiivisiä kommentteja kun mies on pihi eikö käytä rahojaan naiseen ja naisen huomioimiseen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehet yleensä ajattelee, että pitäis olla rahaa, jolla tarjota naiselle hyvää elämää. Mutta naisille se hyvä elämä on usein muuta: sitä, että tulee nähdyksi ja on joku arkea jakamassa tunteiden ja tekojen kautta. 

Vaatimus arjen jakamisesta onkin usein se kynnyskysymys. Minulla kun arki sujuu parhaiten jakamatta. Harvassa ovat lapsettomat naiset, jotka haluavat parisuhteen vapaa-ajasta nautiskeluun.

Sukupuolierojen biologia näkyy. Naisilla on vahvemmat kiintymyshormonit, noin yleensä. Siksi naiset haluaa olla tiiviimmin yhdessä, jos haluaa olla yhdessä.