Kehtaako vanhoihin ystäviin ottaa yhteyttä?

Kehtaa, kunhan ei ala tivaamaan vastausta viestiin vaan hyväksyy sen, että toinen ei välttämättä halua vastata.

Minä kysyisin sinuna itseltäni kysymyksen:

Kenen takia haluan ottaa yhteyttä? Mitä tuo entinen ystävä saisi yhteydenpidosta kanssasi?

Minulla on esimerkiksi lukioaikaisia ystäviä, joiden kanssa emme ole olleet lukion loputtua tekemisissä. Jos joku heistä ottaisi yhteyttä, ei minua kiinnostaisi kertoilla hänelle kuulumisiani. Pitkä aika tekee oikeastaan vieraaksi, kun elämä on muuttunut niin paljon. Se, että olimme joskus ystäviä ei tarkoita sitä, että meillä olisi enää yhteistä.

Rehellisesti sanottuna. En haluaisi saada viestejä. Siihen on syynsä, jos yhteydenpito on joskus loppunut ja elämä on vienyt eri teitä. Mieluummin pidän hyvän ajan muistot kuin vuosia myöhemmin saisin toiselta viestin, johon ei huvita vastata.

Itse sain rukkaset ja epäsuoran kehoituksen mennä eteenpäin vanhoja muistelematta. Päätin pitää hyvät muistoni, mutta en vaivaa enää niillä muita ja pidättäydyn yhteydenotoista. En halua aiheuttaa kenellekään ahdistusta tai stressiä ei-toivotuilla viesteillä.

Olen miettinyt samaa. Itse ilahtuisin, jos saisin vanhalta ystävältä viestin.

Vähän nyt kärjistän, mutta ehkä ymmärrät pointin:

Se, että minua ja ystäviäni yhdisti arki samassa pikkukaupungissa, samalla lukion luokalla tai kiinnostus asiaan x täysi-ikäistyessä ei tarkoita, että yhteistä olisi enää. Molempien elämät ovat varmasti muuttuneet paljon. Haluaisinko viestitellä nyt aikuisena ihmisen kanssa, jonka kanssa ei oikeastaan ole muuta yhteistä kuin muistot? Ei kiitos.

Vierailija kirjoitti:

Minä kysyisin sinuna itseltäni kysymyksen:

Kenen takia haluan ottaa yhteyttä? Mitä tuo entinen ystävä saisi yhteydenpidosta kanssasi?

Minulla on esimerkiksi lukioaikaisia ystäviä, joiden kanssa emme ole olleet lukion loputtua tekemisissä. Jos joku heistä ottaisi yhteyttä, ei minua kiinnostaisi kertoilla hänelle kuulumisiani. Pitkä aika tekee oikeastaan vieraaksi, kun elämä on muuttunut niin paljon. Se, että olimme joskus ystäviä ei tarkoita sitä, että meillä olisi enää yhteistä.

No, näinhän se on, että ei välttämättä ole enää yhteistä, mutta mistä sen voi etukäteen tietää. Ja rehellisyyden nimissä itseni takia ottaisin yhteyttä, tietenkin. Mutta koen olevani mukava ihminen, niin se entinen ystävä voisi saada minusta nykyisen ystävän, jos sattuu olemaan yksinäinen. Ap

Vierailija kirjoitti:

Olen miettinyt samaa. Itse ilahtuisin, jos saisin vanhalta ystävältä viestin.

Sama täällä. Ei vain jotenkin saa aikaseksi itse laittaa.

Olen itse 46 vuotias nainen, ja nämä entiset ystävät samaa ikäluokkaa. Ollaan oltu tekemisissä vain aikuisiällä, viimeksi joskus reilu kolmikymppisenä. Eli mistään kouluajoista ei sentään ole kyse. Ap

"Kehtaako ottaa yhteyttä vain kysyäkseen kuulumisia? "

Jos kysyttäisiin pelkästään kuulumisia (ilman aikomusta olla muuten yhteyksissä tai tekemisissä), tuntuisi se kieltämättä utelulta ja juorujen kalastelulta.

Ei kannata, miksi edes pitäisi jos toinen ei ole halunnut yhteyttä pitää

Laittelin entisille poikaystävilleni viestejä ja kaveripyyntöjä. Ainoastaan yksi ei vastannut.

Vierailija kirjoitti:

"Kehtaako ottaa yhteyttä vain kysyäkseen kuulumisia? "

Jos kysyttäisiin pelkästään kuulumisia (ilman aikomusta olla muuten yhteyksissä tai tekemisissä), tuntuisi se kieltämättä utelulta ja juorujen kalastelulta.

Haluaisin myös tavata, mutta olisi painostavaa ehdottaa sitä heti. Joten miten muotoilla viesti niin, ettei se ole painostava eikä toisaalta tunnu vain utelulta? Ap

Ihan ok, jos jutellaan puhelimessa tai sitten viestitellään. Älä ala mitään viikonloppureissuja samantien ehdottelemaan. Semmoista tapahtuu kaiken aikaa, eikä mua kiinnosta. Kuulumiset ok, en mä halua iholle takas niitä ihmisiä, kun kerran on "erottu".

Minä soitin eräälle ystävälle 20 vuoden takaa. Koko lapsuus oltiin samassa pihapiirissa ja tiiviisti kavereita. Kyseenalaisti yhteydenottoni. Tuli vähän vaikea tilanne, kun alkoi tivaamaaan miksi soitin.

Soitti sitten minulle pari vuotta myöhemmin. Painosti puhelimessa sitten, että minun pitäisi ottaa yhteyttä erääseen yhteiseen entiseen ystävään. Haluaisin kyllä, mutta kun ei tiedä mikä vastaanotto ja jos hän haluaisi pitää yhteyttä niin löytäisi minut kyllä. Ollaan kuitenkin face kavereita. 

Vierailija kirjoitti:

"Kehtaako ottaa yhteyttä vain kysyäkseen kuulumisia? "

Jos kysyttäisiin pelkästään kuulumisia (ilman aikomusta olla muuten yhteyksissä tai tekemisissä), tuntuisi se kieltämättä utelulta ja juorujen kalastelulta.

Koetko olevasi niin ainutkertaisen tärkeä. Suhtaudut itseesi ihan liian vakavasti.

Kehtaa.

Useimmat ilahtuvat, että joku muistaa heidät ja pitää heistä.

Vierailija kirjoitti:

Minä kysyisin sinuna itseltäni kysymyksen:

Kenen takia haluan ottaa yhteyttä? Mitä tuo entinen ystävä saisi yhteydenpidosta kanssasi?

Minulla on esimerkiksi lukioaikaisia ystäviä, joiden kanssa emme ole olleet lukion loputtua tekemisissä. Jos joku heistä ottaisi yhteyttä, ei minua kiinnostaisi kertoilla hänelle kuulumisiani. Pitkä aika tekee oikeastaan vieraaksi, kun elämä on muuttunut niin paljon. Se, että olimme joskus ystäviä ei tarkoita sitä, että meillä olisi enää yhteistä.

Tai sitten parhaassa tapauksessa juttu alkaa siitä mihin jäi, että ihan yhtä tuttuja hauskoja tyyppejä. Se oli vaan rakkaus, kun vei mukanaan kauas pois. Tai elämän tilanne tuli lapsia ja toiset matkusteli. _Silloin kun ei ollut kännyköitäkään, niin ei tullut pidettyä yhteyksiä yllä.

Eräs nuoruuden kaveri on viestitellyt paljonkin läpi entisiä kavereitaan ja miten paljon onkin ollut ikävää ja ihmettelyä. Se alkoi lockdownin aikana, luontevasti. Nyt sitten tavataan ekaa kertaa parin viikon päästä vuosikymmeniin. Kuin luokkakokous, jota ei ole vielä ollut. Hyvällä jännittellä.

Mulle on koittanut ottaa vanhat sydänystävät yhteyttä facen kautta. Liian vähän liian myöhään, en ole vastannut toiselle ja toiselle vastasin vaan kiitos hyvää.

Useampi on kommentoinut, ettei enää olisi mitään yhteistä. Mistä tiedätte sen, jos ette tunne sitä ystävää enää? Voihan olla tullut joku uusi yhdistävä tekijä?