Lue keskustelun säännöt.
Kehtaako vanhoihin ystäviin ottaa yhteyttä?
21.07.2024 |
Vanhat ystävät, joista ei ole kuullut mitään kymmeneen tai kahteenkymmeneen vuoteen. Ei ole missään riidoissa ystävyys loppunut, vaan elämä vain vienyt eri teille. Kehtaako ottaa yhteyttä vain kysyäkseen kuulumisia? Haluaisitko sinä saada viestin tällaiselta vanhalta ystävältä?
Kommentit (70)
Vierailija kirjoitti:
Miksi ei, jos ei ole painostava.
En ole painostava. En vain oikein tiedä miten muotoilisin viestin, kun ei mitään varsinaista asiaa ole, kunhan olisi kuva kuulla kuulumisia, ehkä tavatakin. Mutta tapaamista en ehdottaisi heti enkä pommittaisi perään jos ei vastaa ekaan viestiin mitään. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Osa heistä on varmasti tosi ilahtuneita, kun otat yhteyttä, osa vähemmän. Kokeile! Luultavasti lopputulos on hyvin positiivinen!
Kerran kannattaa yrittää. Jos ei mitään kuulu, kannattaa unohtaa koko asia.
Vierailija kirjoitti:
Osa heistä on varmasti tosi ilahtuneita, kun otat yhteyttä, osa vähemmän. Kokeile! Luultavasti lopputulos on hyvin positiivinen!
Minä otin yhteyttä vanhaan ystävään, jonka olin tuntenut 30 vuotta. Mutta en ollut tavannut seitsemään vuoteen. Kirjoitin kivan ja ei-painostavan viestin, jossa kysyin mitä hänelle kuuluu, kerroin vähän mitä itselleni kuuluu ja sellaista. Sain lyhyen vastauksen parin päivän päästä, jossa luki, että kiitos kuuluu hyvää. Eikä mitään muuta. Eli kohtelias torjunta. Syytä en tiedä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osa heistä on varmasti tosi ilahtuneita, kun otat yhteyttä, osa vähemmän. Kokeile! Luultavasti lopputulos on hyvin positiivinen!
Minä otin yhteyttä vanhaan ystävään, jonka olin tuntenut 30 vuotta. Mutta en ollut tavannut seitsemään vuoteen. Kirjoitin kivan ja ei-painostavan viestin, jossa kysyin mitä hänelle kuuluu, kerroin vähän mitä itselleni kuuluu ja sellaista. Sain lyhyen vastauksen parin päivän päästä, jossa luki, että kiitos kuuluu hyvää. Eikä mitään muuta. Eli kohtelias torjunta. Syytä en tiedä.
Ehkä aika on ajanut teistä ohi. En tiedä itsekään miten suhtautuisin jos vanhat ystävät ottaisivat yhteyttä. Varmaan tapaisin mutta luulen ettei se enää olisi samanlaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minuun otti yhteyttä poikaystävä 80-luvulta. Ihan ok ehkä muuten, mutta laittoi jonkun naispuolisen ystävänsä laittamaan minulle viestin Facebookin kautta. Ja mikä pahinta, kysyi voisiko soittaa minulle 🤯 Minä en halua puhua puhelimessa edes tuttujen kanssa, saati sitten ihmisen kanssa, jonka olen viimeksi tavannut 40 vuotta sitten...
Minä haluaisin, mutta en kehtaa. Minulla nimittäin meni ennen hyvin, menestyin urallani, oli hieno koti, hyvä parisuhde, hyvä työ jne. Olin iloinen, terve, liikunnallinen jne. Sellaisena minut tunsivat. Nyt olen työtön ollut jo pitkään, taloudellisesti on todella tiukkaa, terveys mennyt ja se näkyy myös ulkonäössä. Joten en kehtaa olla yhteydessä keneenkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Riippuu, millaisissa väleissä olette "eronneet", tai miten yhteydenpito lakkasi.
Itse ahdistuin valtavasti, kun eräs päihteilyvuosien kaveri tuli laittamaan faceen kaveripyynnön. Poistin pyynnön sen enempiä miettimättä. En halua olla tekemisissä, vaikka kyseinen ihminen onkin nykyään kai kuivilla.
Ajat jolloin olimme kavereita, olivat raskaita ja ahdistavia. En halua enää elää mennessä, en, vaikka toinenkin olisi muuttunut ja muuttanut elämänsä.
En todellakaan haluaisi. Ennen oli ennen ja nyt on nyt. En usko, että minulla olisi mitään yhteistä vanhojen ystävien/tuttavien kanssa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei haittaa yhteydenotto mutta se on eri asia mitä itsestäni haluaisin jakaa. Riippuu kuka entinen kaveri tai tuttu on kyseessä.
Kerran minuun otti yhteyttä henkilö jonka vain hämärästi muistan vuosikymmenten takaa ja syytteli jostakin asiasta josta minulla ei ollut hajuakaan (?)
En halua, että edes nykyiset ystävät ottavat yhteyttä. Haluan erakoitua rauhassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen viestitellyt itse, ja saanut viestejä. Hyvä fiilis.
Kokemukseni mukaan tuollaisissa tilanteissa keskustelu menee pitkälti kehuessa mitä kaikkea hienoa ja mahtavaa on elämässä saavuttanut, miten mahtavan omakotitalon ostanut, miten älykkäät lapset tehnyt, miten upeassa työssä on jne. Molemmat siis kehuu elämäänsä kilpaa. Ja jos ei ole mitään kehuttavaa kun meneekin huonosti, niin toisen osapuolen kiinnostus keskustella lakkaa siihen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on molempia kokemuksia. Toisen lapsuudenystäväni kanssa kohtaaminen oli kuin silloin ennen. Toinen ei edes vastannut. Yrittänyttä ei laiteta.
Tottakai, itse kävin extempore moikkaa paria koulukaveria ja entistä työkaveri kun olin määräajan siellä paikkakunnalla töissä.
Vierailija kirjoitti:
En halua, että edes nykyiset ystävät ottavat yhteyttä. Haluan erakoitua rauhassa.
Samat ajatukset. Ei ole enää mitään puhuttavaa.
Vierailija kirjoitti:
Tottakai, itse kävin extempore moikkaa paria koulukaveria ja entistä työkaveri kun olin määräajan siellä paikkakunnalla töissä.
Oletan, että olet mies.
Otin yhteyttä 80- luvulta olevaan ystävään.Ilahtui kovasti ja tapaammekin lähiaikoina.
Minuun otti yhteyttä entinen tuttava. Ei ollut toivottu yhteydenotto; entisten aikojen terapointi ei vaan jaksanut kiinnostaa.
Miksi ei, jos ei ole painostava.