Kehtaako vanhoihin ystäviin ottaa yhteyttä?

Vierailija kirjoitti:

Varmaan pitää olla elämässä tilaa uusille ystäville että innostuu yhteydenotosta?

Ihmisillä on ilmeisesti paljon/riittävästi kavereita ja ystäviä, kun niin moni ei haluaisi vanhojen kavereidensa ottavan yhteyttä? Vai ovatko ihmiset vaan niin väsyneitä etteivät jaksa muuta kuin pakolliset: työ ja perhe/lähisuku?

Tässä ketjussa joku oli kommentoinut, miten toivoo, että toisella olisi tilaa elämässä uusille ystäville eli haluaisi alkaa näkemään tauon jälkeen taas uudestaan.

Minulle olisi todella iso turn off, jos toinen lähestyisi ja olettaisi, ettei minulla ole riittävästi ystäviä. Ottaisin tuon niin, että pitäisi minua jotenkin "huonompana" ihmisenä, joka ei kelpaisi muille ystäväksi. Kivoilla ihmisillä on kyllä ystäviä ihan riittämiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmaan pitää olla elämässä tilaa uusille ystäville että innostuu yhteydenotosta?

Ihmisillä on ilmeisesti paljon/riittävästi kavereita ja ystäviä, kun niin moni ei haluaisi vanhojen kavereidensa ottavan yhteyttä? Vai ovatko ihmiset vaan niin väsyneitä etteivät jaksa muuta kuin pakolliset: työ ja perhe/lähisuku?

 

Tutkimusten mukaan ihmisillä yleensä on ystäväkiintiö. Silloin kun se on täynnä, he ovat vähemmän kiinnostuneita uusista ystävistä.

Paitsi jos ovat teinejä tai parikymppisiä, silloin se on erilaista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmaan pitää olla elämässä tilaa uusille ystäville että innostuu yhteydenotosta?

Ihmisillä on ilmeisesti paljon/riittävästi kavereita ja ystäviä, kun niin moni ei haluaisi vanhojen kavereidensa ottavan yhteyttä? Vai ovatko ihmiset vaan niin väsyneitä etteivät jaksa muuta kuin pakolliset: työ ja perhe/lähisuku?

 

Tutkimusten mukaan ihmisillä yleensä on ystäväkiintiö. Silloin kun se on täynnä, he ovat vähemmän kiinnostuneita uusista ystävistä.

Paitsi jos ovat teinejä tai parikymppisiä, silloin se on erilaista.

Suomessa tuo ystäväkiintiö taitaa olla aika pieni?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmaan pitää olla elämässä tilaa uusille ystäville että innostuu yhteydenotosta?

Ihmisillä on ilmeisesti paljon/riittävästi kavereita ja ystäviä, kun niin moni ei haluaisi vanhojen kavereidensa ottavan yhteyttä? Vai ovatko ihmiset vaan niin väsyneitä etteivät jaksa muuta kuin pakolliset: työ ja perhe/lähisuku?

 

Tutkimusten mukaan ihmisillä yleensä on ystäväkiintiö. Silloin kun se on täynnä, he ovat vähemmän kiinnostuneita uusista ystävistä.

Paitsi jos ovat teinejä tai parikymppisiä, silloin se on erilaista.

Suomessa tuo ystäväkiintiö taitaa olla aika pieni?

Joo, mutulla veikkaan 2-5. Yks tuttu ei tarvii yhtään ystävää, sille riittää nähdä siskoaan pari kertaa kuussa. Mies on sen paras ystävä. 

Ei, ei. Lopulta yhtä piilov.ttuilua. Ei jaksa eikä ole aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Tässä ketjussa joku oli kommentoinut, miten toivoo, että toisella olisi tilaa elämässä uusille ystäville eli haluaisi alkaa näkemään tauon jälkeen taas uudestaan.

Minulle olisi todella iso turn off, jos toinen lähestyisi ja olettaisi, ettei minulla ole riittävästi ystäviä. Ottaisin tuon niin, että pitäisi minua jotenkin "huonompana" ihmisenä, joka ei kelpaisi muille ystäväksi. Kivoilla ihmisillä on kyllä ystäviä ihan riittämiin.

Ota huomioon, että se mikä on riittävästi kavereita ja ystäviä vaihtelee ihmisen sosiaalisuuden (paljon kaipaa ihmisten seuraa) ja elämäntilanteen (paljon on aikaa ja energiaa käytettävissä ystävyyssuhteille) mukaan. Ihmisellä voi siis olla paljonkin ystäviä ja silti tilaa uusille ystäville. Suomessa on ilmeisesti todella paljon ihmisiä, jotka eivät ole kivoja (ainakin 500 000 yksinäistä) ja siihen päälle vielä ne ei kivat ihmiset joilla on riittävästi ystäviä (heitä on PALJON).

Varaudu siihen ettei mahdolliset tapaamiset olekkaan mukavia. Emme ole samoja tyyppejä kuin 20 vuotta sitten.

Suomessa tuo ystäväkiintiö taitaa olla aika pieni?

Joo, mutulla veikkaan 2-5. Yks tuttu ei tarvii yhtään ystävää, sille riittää nähdä siskoaan pari kertaa kuussa. Mies on sen paras ystävä.

Ystävien määränä tuo kuulostaa järkevältä, mutta luulisi kavereita voivan olla enemmän? Toisaalta on sanottu, että monella ihmisellä ei ole yhtään ystävää koko elämänsä aikana (vaikka kavereita olisi paljonkin).

"Ajatus 150 ihmisen laumasta on peräisin brittiläiseltä antropologilta ja evoluutiopsykologilta Robin Dunbarilta. Hän on tutkimuksissaan havainnut, että ihmisaivot voivat ylläpitää noin 150 merkityksellistä ihmissuhdetta kerrallaan.

Matikka korostaa, että Dunbarin luku on keskiarvo ja ihmisten välillä on isojakin eroja.

- On ulospäinsuuntautuneita ihmisiä, joilla on ihan mielettömästi kavereita ja tuttuja ja sitten on sellaisia ihmisiä, joilla porukka on pienempi. Eivätkä kaikki 150 ihmistä tietenkään ole ystäviä. Kunnon ystäviä voi yleensä olla korkeintaan kymmenen."

https://yle.fi/a/3-7423075

Minuun on ottanut yhteyttä vain kouluaikaiset ikävät tyypit, toinen juorujen toivossa, mikä selvisi kun vastasin hänelle, ja toinen oli niin paha kiusaaja etten edes vastannut hänelle.