Siis käykö pariskunnat jonkin tavoitekeskustelun ennen kuin lyödään lukkoon että nyt sitten seurustellaan?

Puhuminen on tärkeää, mutta puhuminen on myös helppoa ja halpaa. Toinen ihminen on helppo puhua pyörryksiin...

Tärkeämpää on toiminta, tekeminen ja ylipäänsä toisen ihmisen käytös. Pelkkään puheeseen ei kannata luottaa. 

Vierailija kirjoitti:

Puhuminen on tärkeää, mutta puhuminen on myös helppoa ja halpaa. Toinen ihminen on helppo puhua pyörryksiin...

Tärkeämpää on toiminta, tekeminen ja ylipäänsä toisen ihmisen käytös. Pelkkään puheeseen ei kannata luottaa. 

Puhe on toimintaa. Jos ottaa heti alkuun puheeksi tärkeät asiat reilusti ja toista syyllistämättä, niin kyllä se kertoo ihmisestä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tehdäänkö puolivuotis(tulos)arvio tai tehdääkö se neljännesvuosittain? Annetaanko tulosvaroitus suullisesti vai kirjallisesti?

Kyllä me ainakin käydään ihan budjettikeskustelu pari kertaa vuodessa. 

"If you fail to plan, you plan to fail"

Nuorena en käynyt,  koska nuorena en myöskään koskaan ajatellut,  että uusi ihastus olisi mitään pysyvää.  Yhdessä oltiin niin kauan kun oli kivaa ja sitten erottiin.  Ei näiden suhteiden tarkoituskaan ollut vielä yhteisen asuntolainan ottamista ja perheen perustamista.  Jos toinen sai opiskelu- tai työpaikan jostain kauempaa,  ei muutettu mukana tai aloitettu kaukosuhdetta vaan se oli sitten bye bye. Nämä suhteet olivat aika pinnallisia ja perustuivat lähinnä vain hauskanpitoon. Kun opiskelut oli ohi ja työura lähtenyt käyntiin,  tuli aika asettua aloilleen ja vakiintua.  Silloin deittien kanssa juteltiin jo aika varhain tulevaisuuden toiveista yms.  Jos ei osunut yksiin,  olisi vain tuhlannut molempien aikaa,  jos olisi jatkanut suhdetta. 

Vierailija kirjoitti:

Nuorena en käynyt,  koska nuorena en myöskään koskaan ajatellut,  että uusi ihastus olisi mitään pysyvää.  Yhdessä oltiin niin kauan kun oli kivaa ja sitten erottiin.  Ei näiden suhteiden tarkoituskaan ollut vielä yhteisen asuntolainan ottamista ja perheen perustamista.  Jos toinen sai opiskelu- tai työpaikan jostain kauempaa,  ei muutettu mukana tai aloitettu kaukosuhdetta vaan se oli sitten bye bye. Nämä suhteet olivat aika pinnallisia ja perustuivat lähinnä vain hauskanpitoon. Kun opiskelut oli ohi ja työura lähtenyt käyntiin,  tuli aika asettua aloilleen ja vakiintua.  Silloin deittien kanssa juteltiin jo aika varhain tulevaisuuden toiveista yms.  Jos ei osunut yksiin,  olisi vain tuhlannut molempien aikaa,  jos olisi jatkanut suhdetta. 

Minusta olisi todella raadollista ajatella omassa elämässä olevan tuollaisia "kertakäyttöihmisiä" jotka vain heitetään syrjään kuin pehmeäksi mennyt pahvipilli.

Minusta olisi todella raadollista ajatella omassa elämässä olevan tuollaisia "kertakäyttöihmisiä" jotka vain heitetään syrjään kuin pehmeäksi mennyt pahvipilli.

 

Samaa mietin. Ja tiedän että monelle tulee nimenomaan traumoja näistä suhteista, koska tuo asenne tulee yllätyksenä. Muutenkin joillekin tuo kuvatunlainen nuoruus tuntuu kestävän aika pitkään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen onnellinen, että pariuduin aikana ennen somea. Ihan baarissa. Kiva poika kävi hakemassa hitaisiin, sitten tanssittiin ja juteltiin enemmänkin. Poika saattoi minut bussille. Vaihdettiin numeroita. Poika soitti. Mentiin leffaan, pussattiin. Tästä edettiin ajalle tyypillisesti aika nopeasti ja mutkattomasti. Ei olisi tullut kuuloonkaan että oltaisiin tavattu muitakin samalla, se ei olisi ollut ollenkaan sopivaa. Ei allekirjoitettu mitään papereita tietenkään, eikä edes sovittu että "nyt seurustellaan", se oli vain oikeastaan siitä leffaillasta alkaen selvää. Yhdessä kohta 30 vuotta. 

Ja jos se poika oli 27-vuotias ja tyttö 13-vuotias, kukaan ei nähnyt asiassa mitään ongelmaa. 

Aina kun tällain nostalgioidaan menneitä ja syytetään somea (aivan kuin some voisi tämänkin kirjoittajan pakottanut tekemään jotain vastentahoista), unohtuu se miten myrkyllistä aikaa

Ok, maalla oli ehkä aika erilaista. Oma seurusteluni tapahtui pk-seudulla ja silloin suuret ikäerot olivat harvinaisia. Sellaista pari vuotta se aina kaikilla kavereillakin oli. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mä ainakin käyn keskustelun siitä mitä kumpikin tulevaisuudelta odottaa, jos kyseessä on vakavan, sitoutuneen seurustelun aloittaminen. Mitä järki laittaa kauheasti paukkuja suhteeseen jossa esim. toinen haluaa joskus lapsia ja toinen ei?

 

Jos olisi vielä tarve löytää vaimo itselle, niin mä kyllä esittäisin rekrytilanteessa naiselle kysymyksen, että minkä kokoisena näet itsesi viiden vuoden päästä?

Ja sinulta voisi kysyä, millä korkeudella luulet jalkovälin härpäkkeidesi roikkuvan viiden vuoden päästä.

Vaikea arvioida, kun ei tullut nuorena laitettua ylös millä korkeudella olivat alkujaan. Nyt roikkuvat jo vain hitusen polvien yläpuolella ja shortseja en ole voinut käyttää enää moneen vuoteen. Oli niin noloa, kun silloin kun viimeksi käytin, niin eiköhän ne hemmetti vieköön roikkuneet jäätelökioskin jonossa kuin käkikellon punnukset. Oli siinä ohikulkevilla ihmisillä naurussa pitelemistä. Vasen jäi vielä auton oven välistä roikkumaan ja senkin huomasin vasta kotipihassa.

Kyllä itse ainakin haluan jossain vaiheessa käydä läpi, mitä asioita parisuhde minun kanssani voi sisältää ja mitä ei. Kummankin toiveista sitten selviää, mitä voimme toisillemme olla. Jos toinen etsii lopulta kumppania, jonka kanssa perustaa perhe, suhteemme on todennäköisesti kevyempi ja lyhytaikaisempi.  Joidenkin kanssa juttu jää pariin seksikertaan, ja sekin on ok.

Minusta olisi outoa vain olettaa, että toinen varmasti on hakemassa samanlaisia juttuja kuin minäkin. Miksi kukaan haluaisi tehdä niin?

Vierailija kirjoitti:

Nykyään kun pitää seurustellakin sillai TEHOKKAASTI : D

Otat mielummin sokkona sian säkissä ja sitten itket myöhemmin miten paska kumppani on kun ei hoida kotia eikä lapsia eikä seksikään enää suju?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tjooh, arvo-ja tulevaisuuskeskusteluja myös auttaisi, jos useammat miehet olsivat valmiiksi miettineet elämäänsä inasen kikuliaan pidemmälle. Ettei aina parin vuoden seurustelun jälkeen käy ilmi ettei toinen halua muuttaa yhteen/sitoutua/ eikä oikein sittenkään tiedä niistä lapsista. Kivasti aina leikkaa lisääntymisikäiseltä naiselta parhaita vuosia pois. Se joka hehkutti nuorena laittaneensa hynttyyt yhteen, niin ei kai sillä 18-vuotiaana mikään kiire olekaan! Ei silloin mieti töissä käymisen suhteen mitään eläkekertymääkään :D

No kun se lasten saaminen ei yksinkertaisesti ole merkittävä asia. Saattaa tulla tai olla tulematta, aivan marginaalisia. Se puoliso itsessään on paljon tärkeämpi.

Tämmöinen tuntuu olevan vaikea käsittää lisääntymispakkomielteisille, joilla kaikki pyörii lapsiasian ympärillä.<

Minulle on kerran yksi deitti sanonut about juuri näin. En siihen osannut sanoa muuta kuin että selvä. Minun ajatuksistani hän ei kysynyt mitään, mutta tiesin siitä hetkestä eteenpäin suhtautua juttuun paljon kevyempänä suhteena. Sikäli siis ihan hyödyllistä infoa, vaikka tuolla hetkellä pidin hänen lähestymistapaansa aivan liian suorasukaisena.

Kun ei olisi niin kiire, niin ehtisi tutistua toiseen ajan kanssa. Ei siis muuttaisi myöskään yhteen eikä tekisi sitä mikä kuuluu vain avioliittoon. Siinä ajadda voisi sitten kypsytellä itseään tulevaan vastuuseen.

"Minusta olisi todella raadollista ajatella omassa elämässä olevan tuollaisia "kertakäyttöihmisiä" jotka vain heitetään syrjään kuin pehmeäksi mennyt pahvipilli."

Suhteessa voi (ja minusta täytyy) olla emotionaalisesti täysillä mukana, vaikka tietäisikin, että se tuskin kestää kuolemaan asti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen onnellinen, että pariuduin aikana ennen somea. Ihan baarissa. Kiva poika kävi hakemassa hitaisiin, sitten tanssittiin ja juteltiin enemmänkin. Poika saattoi minut bussille. Vaihdettiin numeroita. Poika soitti. Mentiin leffaan, pussattiin. Tästä edettiin ajalle tyypillisesti aika nopeasti ja mutkattomasti. Ei olisi tullut kuuloonkaan että oltaisiin tavattu muitakin samalla, se ei olisi ollut ollenkaan sopivaa. Ei allekirjoitettu mitään papereita tietenkään, eikä edes sovittu että "nyt seurustellaan", se oli vain oikeastaan siitä leffaillasta alkaen selvää. Yhdessä kohta 30 vuotta. 

Ja jos se poika oli 27-vuotias ja tyttö 13-vuotias, kukaan ei nähnyt asiassa mitään ongelmaa. 

Aina kun tällain nostalgioidaan menneitä ja syytetään somea (aivan kuin some voisi tämänkin kirjoittajan pakottanut tekemään jotain

Ok, maalla oli ehkä aika erilaista. Oma seurusteluni tapahtui pk-seudulla ja silloin suuret ikäerot olivat harvinaisia. Sellaista pari vuotta se aina kaikilla kavereillakin oli.

Eihän tossa otettu kantaa ilmiön yleisyyteen, vaan asenteisiin tuollaista kohtaan. Itsekin muistan ihan hyvin kuinka jollain yläasteikäisellä mimmillä saattoi olla reilusti yli parikymppinen poikakaveri, joka tuli hakemaan mimmiä autolla koulusta ja kukaan ei pitänyt asiaa ihmeellisenä. Ja itse pk-seudulta. 

Vierailija kirjoitti:

Kyllä, kaikki kortit pöytään.

Kaikki munat samaan koriin.

Siis - suoraan roskakoriin lukematta.

Vierailija kirjoitti:

Me käytiin heti ensimmäisillä tapaamiskerroilla läpi millaista suhdetta etsimme ja onko siis järkeä tavata uudelleen. Lapsista puhuimme varmaan toisilla treffeillä jne. Olemme siitä tietysti erilainen pari että meillä molemmilla oli tausta uskonnollisesta yhteisöstä josta olimme irrottautuneet. Kuitenkin sen arvoja ja ajatusmaailmaa tuli vielä mukana väkisinkin. Minä olin tuolloin 20v ja mies pari vuotta vanhempi. 

Ensimmäinen suhde ja papin aamenen jälkeen seksiä? Liuta tenavia ja syntyneet vuoden tai kahden välein? Unelma ja toteutus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen onnellinen, että pariuduin aikana ennen somea. Ihan baarissa. Kiva poika kävi hakemassa hitaisiin, sitten tanssittiin ja juteltiin enemmänkin. Poika saattoi minut bussille. Vaihdettiin numeroita. Poika soitti. Mentiin leffaan, pussattiin. Tästä edettiin ajalle tyypillisesti aika nopeasti ja mutkattomasti. Ei olisi tullut kuuloonkaan että oltaisiin tavattu muitakin samalla, se ei olisi ollut ollenkaan sopivaa. Ei allekirjoitettu mitään papereita tietenkään, eikä edes sovittu että "nyt seurustellaan", se oli vain oikeastaan siitä leffaillasta alkaen selvää. Yhdessä kohta 30 vuotta. 

Ja jos se poika oli 27-vuotias ja tyttö 13-vuotias, kukaan ei nähnyt asiassa mitään ongelmaa. 

Aina kun tällain nostalgioidaan menneitä ja syytetään somea (aivan kuin some voisi tämänkin kirjoittajan pakottanut tekemään jotain vastentahoista), unohtuu se miten myrkyllistä aikaa

ehkä nykynuorten mielestä aikana ennen suostumusta (esim ysärillä) raiskailtiin vaimoa, mutta ei se kyllä niin mennyt. jos vaimo ei antanut, niin ei antanut ja ehkä erottiin. wt-parit tietysti eri asia, kuten nykyäänkin. niihin ei päde mitkään säännöt.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mä ainakin käyn keskustelun siitä mitä kumpikin tulevaisuudelta odottaa, jos kyseessä on vakavan, sitoutuneen seurustelun aloittaminen. Mitä järki laittaa kauheasti paukkuja suhteeseen jossa esim. toinen haluaa joskus lapsia ja toinen ei?

Juuri näin. Typerää pilkata wokeksi!

No tottakai kannattaa keskustella. Ei ihme että on niin paljon eroja ja onnettomia suhteita kun ihmiset hyppäävät suin päin suhteisiin.