Lue keskustelun säännöt.
Siis käykö pariskunnat jonkin tavoitekeskustelun ennen kuin lyödään lukkoon että nyt sitten seurustellaan?
21.07.2024 |
Mitä se pitää sisällään ja voiko suhde lopahtaa tuossa kohdassa jos jokin merkityksetön asia ei käykään toisen suunnitelmiin?
Kommentit (163)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sellaiset jotka eivät käy ovat tuuliajolla. Yhteiset tavoitteet ja toiminta vievät varmemmin kohti haluttua tulosta.
Mikä parisuhteessa pitäisi sitten olla se haluttu tulos?
Suorittajalla on tavoiteaikataulu ja tarkat suunnitelmat mitä tehdään milloinkin. Niistä ei lipsuta. Uusi parisuhde tilalle jos toinen ei taivu neljännesvuoden kvartaalin tavoitteisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole koskaan käynyt keskustelua, että tästä hetkestä seurustellaan. Toki aina olen tehnyt selväksi alussa, että en kaipaa mitään kevyttä vaan loppuelämän parisuhdetta. Ja sitten vain ajaudutaan seurustelemaan. En treffaile montaa yhtäaikaa enkä deittaile monideittailijaa. 3 piiitkää parisuhdetta takana, neljäs aluillaan.
Tavoitehan on olla katkera yh-äippa av-palstalla kolmessa vuodessa tai vaihtoehtoisesti metatöistä valittava kodinhengetär kun samaan aikaan mies syö keittiössä lapsen viimeisen vanukkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen onnellinen, että pariuduin aikana ennen somea. Ihan baarissa. Kiva poika kävi hakemassa hitaisiin, sitten tanssittiin ja juteltiin enemmänkin. Poika saattoi minut bussille. Vaihdettiin numeroita. Poika soitti. Mentiin leffaan, pussattiin. Tästä edettiin ajalle tyypillisesti aika nopeasti ja mutkattomasti. Ei olisi tullut kuuloonkaan että oltaisiin tavattu muitakin samalla, se ei olisi ollut ollenkaan sopivaa. Ei allekirjoitettu mitään papereita tietenkään, eikä edes sovittu että "nyt seurustellaan", se oli vain oikeastaan siitä leffaillasta alkaen selvää. Yhdessä kohta 30 vuotta.
Joo, 30 vuotta sitten ei ollut deittailua ilman vakavampia sitoumuksia, eikä yksikään ihminen pyörittänyt useampaa deittiä kerralla.
Jollain on tainnut aika kullata muistot siitä millainen meininki ysärillä oli.
<
Totta kai oli. Kuten on edelleenkin. Tuo kirjoittava vaan yleisti yksittäisen kokemuksen kuvaamaan koko aikakautta ja sen takia ihan paikallaan muistuttaa, ettei se ole mikään koko totuus. Kuten ei sekään, että ihmiset eivät tänä päivänä muodostaisi tavallisia parisuhteita somen takia.
Vierailija kirjoitti:
Tjooh, arvo-ja tulevaisuuskeskusteluja myös auttaisi, jos useammat miehet olsivat valmiiksi miettineet elämäänsä inasen kikuliaan pidemmälle. Ettei aina parin vuoden seurustelun jälkeen käy ilmi ettei toinen halua muuttaa yhteen/sitoutua/ eikä oikein sittenkään tiedä niistä lapsista. Kivasti aina leikkaa lisääntymisikäiseltä naiselta parhaita vuosia pois. Se joka hehkutti nuorena laittaneensa hynttyyt yhteen, niin ei kai sillä 18-vuotiaana mikään kiire olekaan! Ei silloin mieti töissä käymisen suhteen mitään eläkekertymääkään :D
No kun se lasten saaminen ei yksinkertaisesti ole merkittävä asia. Saattaa tulla tai olla tulematta, aivan marginaalisia. Se puoliso itsessään on paljon tärkeämpi.
Tämmöinen tuntuu olevan vaikea käsittää lisääntymispakkomielteisille, joilla kaikki pyörii lapsiasian ympärillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eivät käy, mutta kannattaisi. Tulisi alusta asti selväksi kuka haluaa suhteelta mitäkin ja kuka siitä todella hyötyy. Lisäksi kannattaa ennen tätä neuvottelua selvittää markkinahinnat seksille, kohdunvuokraukselle, lastenhoidolle, ja esim. äidinmaidolle. Jos mies yrittää korvata nämä lehmänmaidolla ja omalla kömpelöllä siittäjäpanoksellaan, hän ei ole kelvollinen "mies" vaan ylikasvanut lapsi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tjooh, arvo-ja tulevaisuuskeskusteluja myös auttaisi, jos useammat miehet olsivat valmiiksi miettineet elämäänsä inasen kikuliaan pidemmälle. Ettei aina parin vuoden seurustelun jälkeen käy ilmi ettei toinen halua muuttaa yhteen/sitoutua/ eikä oikein sittenkään tiedä niistä lapsista. Kivasti aina leikkaa lisääntymisikäiseltä naiselta parhaita vuosia pois. Se joka hehkutti nuorena laittaneensa hynttyyt yhteen, niin ei kai sillä 18-vuotiaana mikään kiire olekaan! Ei silloin mieti töissä käymisen suhteen mitään eläkekertymääkään :D
No kun se lasten saaminen ei yksinkertaisesti ole merkittävä asia. Saattaa tulla tai olla tulematta, aivan marginaalisia. Se puoliso itsessään on paljon tärkeämpi.
Tämmöinen tuntuu olevan vaikea käsittää lisääntymispakkomielteisille, joilla kaikki pyörii lapsiasian ympärillä.
Tämä on ihan totta, mutta mies ei oikein voi tehdä naista tyytyväiseksi ilman lapsia. Lapset ovat naisten seksuaalisuuden kulminaatiopiste. Kaikki sitä ennen on siittämissimulaatiota, mikä on sama kun masturboisi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luonnollisesti sellaisita asioista tulee puhuttua kun seurustellaan, ja tarkoitus on elää yhdessä. Onhasn se tärkeää, etteitä v toiveet ja haaveet ole pahasti ristissä. Toinen juttu on sitten, mitä todellisuudessa tapahtuu.
Vierailija kirjoitti:
Aloin seurustelemaan puolisoni kanssa 18 vuotiaana. Lapsia saimme vasta 35 vuotiaana ja omakotitalon teetimme miltei nelikymppisinä.
Olisi tämäkin perhe jäänyt muodostunutta, jos 18 vuotiaana kehityskeskusteluissa olisi pitänyt asiat lyödä lukkoon.
M44
Ei niitä asioita tarvitse kivitauluun hakata. On ihan oikea vastaus kertoa, ettei tiedä haluaako omia lapsia tai miltä elämä näyttää tulevaisuudessa. Tärkeintä minusta on se, että ylipäätään osaa keskustella asiasta. Ollaan molemmin puolin kumppanin kanssa kartalla siitä mitä toinen ajattelee. Kun ei voi tietää jossei asioita sanota ääneen. Keskusteluyhteys on parisuhteessa ylivoimaisesti tärkein asia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tjooh, arvo-ja tulevaisuuskeskusteluja myös auttaisi, jos useammat miehet olsivat valmiiksi miettineet elämäänsä inasen kikuliaan pidemmälle. Ettei aina parin vuoden seurustelun jälkeen käy ilmi ettei toinen halua muuttaa yhteen/sitoutua/ eikä oikein sittenkään tiedä niistä lapsista. Kivasti aina leikkaa lisääntymisikäiseltä naiselta parhaita vuosia pois. Se joka hehkutti nuorena laittaneensa hynttyyt yhteen, niin ei kai sillä 18-vuotiaana mikään kiire olekaan! Ei silloin mieti töissä käymisen suhteen mitään eläkekertymääkään :D
No kun se lasten saaminen ei yksinkertaisesti ole merkittävä asia. Saattaa tulla tai olla tulematta, aivan marginaalisia. Se puoliso itsessään on paljon tärkeämpi.
Tämmöinen tuntuu olevan vaikea käsittää lisääntymispakkomielteisille, joilla kaikki pyörii lapsiasian ympärillä.
Se ei ol tärkeä sinulle, mutta monelle muulle on.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole kokemusta tällaisesta. Tutustuminen toiseen tapahtuu asteittain ja johtopäätöksiä on varmasti vedetty molemmin puolin sitä mukaa kun toiseen tutustuu. Mitään huippukokousta ei ole koskaan järjestetty.
Siinä on melko iso riski virheellisen johtopäätöksen tekemisestä. Et voi tietää mitä toinen ihminen ajattelee josset keskustele asiasta hänen kanssaan. Tosi moni parisuhdekriisi lähtee liikkeelle siitä, että ollaan kuviteltu kumppanin olevan toisenlainen tai haluavan jotain samaa mitä itse tavoittelee. Vaikkei sellaisista ole ikinä avoimesti keskusteltu.
Harvoin kukaan harmittelee sitä, että on ollut parisuhteessaan liian avoin ja asioista on puhuttu liian syvällisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Riippuuhan se aika paljon elämäntilanteesta. Ei sitä vielä ihan nuorena ole niin vahvasti tiedossa mitä haluaa, eikä ole vielä välttämättä sitoutunut mihinkään. Silloin pariskunta voi etsiä suuntaa yhdessä.
Kolmekymppisenä perheenperustamisasiat ja muut suunnitelmat on suositeltavaa ottaa esille, ettei kumpikaan tuhlaa aikaa.
Mutta jos on jo niin sanotusti toisella kierroksella, kuvioissa lapsia, vakityö ja omistuksia, niin on melkeinpä pakko keskustella siitä miten koko seurustelu onnistuu.
Joo, kysyin tuleeko vaimokseni. Suostui.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloin seurustelemaan puolisoni kanssa 18 vuotiaana. Lapsia saimme vasta 35 vuotiaana ja omakotitalon teetimme miltei nelikymppisinä.
Olisi tämäkin perhe jäänyt muodostunutta, jos 18 vuotiaana kehityskeskusteluissa olisi pitänyt asiat lyödä lukkoon.
M44
Ei niitä asioita tarvitse kivitauluun hakata. On ihan oikea vastaus kertoa, ettei tiedä haluaako omia lapsia tai miltä elämä näyttää tulevaisuudessa. Tärkeintä minusta on se, että ylipäätään osaa keskustella asiasta. Ollaan molemmin puolin kumppanin kanssa kartalla siitä mitä toinen ajattelee. Kun ei voi tietää jossei asioita sanota ääneen. Keskusteluyhteys on parisuhteessa ylivoimaisesti tärkein asia.
Aivan. Kyllä minäkin kerroit tulevalle puolisolleni, ette tahtoisi asua Helsingissä loppuelämääni (olin muuttanut tänne opiskelemaan, hän on paljasjalkainen), ja hän aina sanoi, että voisi kuvitella asuvansa muuallakin. No, koskaan ei kuitenkaan halunnut hakea töitä muualta kun olisi ollut mahdollisuus, siispä täällä ollaan aina vain.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tjooh, arvo-ja tulevaisuuskeskusteluja myös auttaisi, jos useammat miehet olsivat valmiiksi miettineet elämäänsä inasen kikuliaan pidemmälle. Ettei aina parin vuoden seurustelun jälkeen käy ilmi ettei toinen halua muuttaa yhteen/sitoutua/ eikä oikein sittenkään tiedä niistä lapsista. Kivasti aina leikkaa lisääntymisikäiseltä naiselta parhaita vuosia pois. Se joka hehkutti nuorena laittaneensa hynttyyt yhteen, niin ei kai sillä 18-vuotiaana mikään kiire olekaan! Ei silloin mieti töissä käymisen suhteen mitään eläkekertymääkään :D
No kun se lasten saaminen ei yksinkertaisesti ole merkittävä asia. Saattaa tulla tai olla tulematta, aivan marginaalisia. Se puoliso itsessään on paljon tärkeämpi.
Tämmöinen tuntuu olevan vaikea käsittää lisääntymispakkomielteisille, joilla kaikki pyörii lapsiasian ympärillä.
Kyllä ne lapset on parisuhteen kannalta ERITTÄIN TÄRKEÄ asia siinä vaiheessa kun toinen haluaisi lapsia ja oman perheen ja puoliso on sitä mieltä, että haluaa elää täysin lapsettomana elämänsä.
Tuo on lähes ratkaisematon ristiriita joka vääjäämättä johtaa eroon.
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan käynyt keskustelua, että tästä hetkestä seurustellaan. Toki aina olen tehnyt selväksi alussa, että en kaipaa mitään kevyttä vaan loppuelämän parisuhdetta. Ja sitten vain ajaudutaan seurustelemaan. En treffaile montaa yhtäaikaa enkä deittaile monideittailijaa. 3 piiitkää parisuhdetta takana, neljäs aluillaan.
Kuinka monta vuotta on mielestäsi piiitkä parisuhde?
Mulla oli ekan seurustelusuhteen jälkeen (15-vuotiaana) mielessä sellaisia asioita joista en voi neuvotella. Kyllä se minusta oli silloin ihan minun vastuullani tuoda ne asiat julki. Jos tietää että jokin asia on tärkeä, miksi siitä ei puhuisi suoraan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tjooh, arvo-ja tulevaisuuskeskusteluja myös auttaisi, jos useammat miehet olsivat valmiiksi miettineet elämäänsä inasen kikuliaan pidemmälle. Ettei aina parin vuoden seurustelun jälkeen käy ilmi ettei toinen halua muuttaa yhteen/sitoutua/ eikä oikein sittenkään tiedä niistä lapsista. Kivasti aina leikkaa lisääntymisikäiseltä naiselta parhaita vuosia pois. Se joka hehkutti nuorena laittaneensa hynttyyt yhteen, niin ei kai sillä 18-vuotiaana mikään kiire olekaan! Ei silloin mieti töissä käymisen suhteen mitään eläkekertymääkään :D
No kun se lasten saaminen ei yksinkertaisesti ole merkittävä asia. Saattaa tulla tai olla tulematta, aivan marginaalisia. Se puoliso itsessään on paljon tärkeämpi.
Tämmöinen tuntuu olevan vaikea käsittää lisääntymispakkomielteisille, joilla kaikki pyörii lapsiasian ympärillä.
No tässä me siis näemme miksi se aiheen sivuaminenkin on tärkeää :D Minä kerron hyvin alussa, että minulle on tärkeää päästä edes yrittämään jonkun kanssa lastenhankintaa, vaikka niitä ei sitten saisikaan jostain syystä, lapsien saaminen on minulle elämässä tärkeä haave, unelma. Ja silti sitten ollaan parissa vuodessa "siis onko ne ny niin tärkeä juttu sulle, oikeesti, mitäääh. Jätätkö sä sitten mut jos en vieläkään tiiä haluunko sittenkään".... Huhuu valoja päälle. Saa olla haluamatta, saa olla tietämättä, mutta ei voi yllättyä jos niiden myötä ei sitten yhteiselämä jatku
Vierailija kirjoitti:
Tehdäänkö puolivuotis(tulos)arvio tai tehdääkö se neljännesvuosittain? Annetaanko tulosvaroitus suullisesti vai kirjallisesti?
Kyllä me ainakin käydään ihan budjettikeskustelu pari kertaa vuodessa.
Ei vai?