Siis käykö pariskunnat jonkin tavoitekeskustelun ennen kuin lyödään lukkoon että nyt sitten seurustellaan?
Mitä se pitää sisällään ja voiko suhde lopahtaa tuossa kohdassa jos jokin merkityksetön asia ei käykään toisen suunnitelmiin?
Kommentit (163)
Aloin seurustelemaan puolisoni kanssa 18 vuotiaana. Lapsia saimme vasta 35 vuotiaana ja omakotitalon teetimme miltei nelikymppisinä.
Olisi tämäkin perhe jäänyt muodostunutta, jos 18 vuotiaana kehityskeskusteluissa olisi pitänyt asiat lyödä lukkoon.
M44
Kyllä hyvin aikaisessa vaiheessa nuo asiat kannattaa käydä lävitse.
Itse ilmoitin aikoinaan jo deittiprofiilissani että lapsia ei ole eikä tule, mutta etsin vakavaa ja tasapainoista suhdetta. Silti monilla treffeillä miehet kertoivat haluavansa joskus lapsia ja/tai etsivänsä vain kevyttä tapailua. Yhdelläkin oli hyvin tuore avioero takana ja elämä täysin levällään ja sanoi suoraan että ei ole vielä pitkään aikaan valmis uuteen suhteeseen eikä likimainkaan ylitse eksästään.
Nykyisen kanssa alleviivasin hyvin alkuvaiheessa, että etsin suhdetta jolla on potentiaalia olla loppuelämän kestävä ja jos hänestä tuntuu että ei ole valmis siihen, se on täysin validi syy erota hyvässä hengessä ja toisillemme onnea matkaan toivottaen. Sen sijaan jos hän tietää, että minä en ole hänelle se Oikea, niin jokainen päivä jonka hän tämän tietäen tarkoituksella tuhlaa aikaani, on aikaa jota en tule koskaan antamaan anteeksi.
Ei ole kokemusta tällaisesta. Tutustuminen toiseen tapahtuu asteittain ja johtopäätöksiä on varmasti vedetty molemmin puolin sitä mukaa kun toiseen tutustuu. Mitään huippukokousta ei ole koskaan järjestetty.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka olisi miten hyvä pano niin jos ei ajatukset parisuhteesta sekä perheestä täysin erilaiset niin eihän siihen kannata panostaa jos sitä parisuhdetta etsii. Parempi selvittää asia nopsasti kuin tuhlata vaikka vuosia ja huomata ettei tästä mitään tule. Pahimmassa tapauksessa itketään sitten tänne palstalle miten kamala se puoliso on. Sen olisi ehkä voinut jo saada pienelläkin vaivalla selville. Hyvän panon saa muutoinkin.
Jos ihmissuhteet on pelkkää ajantuhlausta niin ei ehkä kannata vaivautua. Toki senkin kannattaa kertoa heti tavoitekeskustelussa.
Eihän ihmissuhteet ole pelkkää ajantuhlausta. Sokeasti mihin tahansa ihmissuhteeseen heittäytyminen vain ihmissuhteen vuoksi on.
Kyllä. Me allekirjoitetaan ihan sopimus joka notarisoidaan.
Kyllä näin jälkiviisaasti olisi pitänyt keskustella erittäin perusteellisesti niin olisi tajuttu että olemme aivan väärät toisillemme.
Ajelehdimme perinteiseen tapaan ja nyt sitten kärvistelemme perhe-elämää ihmisen kanssa jonka kanssa ei ole yhteistä säveltä oikein mistään.
Tjooh, arvo-ja tulevaisuuskeskusteluja myös auttaisi, jos useammat miehet olsivat valmiiksi miettineet elämäänsä inasen kikuliaan pidemmälle. Ettei aina parin vuoden seurustelun jälkeen käy ilmi ettei toinen halua muuttaa yhteen/sitoutua/ eikä oikein sittenkään tiedä niistä lapsista. Kivasti aina leikkaa lisääntymisikäiseltä naiselta parhaita vuosia pois. Se joka hehkutti nuorena laittaneensa hynttyyt yhteen, niin ei kai sillä 18-vuotiaana mikään kiire olekaan! Ei silloin mieti töissä käymisen suhteen mitään eläkekertymääkään :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka olisi miten hyvä pano niin jos ei ajatukset parisuhteesta sekä perheestä täysin erilaiset niin eihän siihen kannata panostaa jos sitä parisuhdetta etsii. Parempi selvittää asia nopsasti kuin tuhlata vaikka vuosia ja huomata ettei tästä mitään tule. Pahimmassa tapauksessa itketään sitten tänne palstalle miten kamala se puoliso on. Sen olisi ehkä voinut jo saada pienelläkin vaivalla selville. Hyvän panon saa muutoinkin.
Jos ihmissuhteet on pelkkää ajantuhlausta niin ei ehkä kannata vaivautua. Toki senkin kannattaa kertoa heti tavoitekeskustelussa.
Eihän ihmissuhteet ole pelkkää ajantuhlausta. Sokeasti mihin tahansa ihmissuhteeseen heittäytyminen vain ihmissuhteen vuoksi on.
Ei kai niihin tarvi sokeasti heittäytyäkään vaikka ei tietäisi kuinka kauan joku suhde kestää. Ihmissuhteet muodostuu kun jonkun kanssa on mukava viettää aikaa. Jos ei ole suhde lopahtaa mutta ei ne aiemmat mukavat hetket mihinkään katoa.
Joko jotain kiinnostaa tai ei. Mutta moni asia vaikuttaa että haluaako toinen lapsia, toinen ei ehkä myöhemmin haluakaan ja se olisi katastrofi jos lapsia on, toinen on uraputkessa ja toinen haluaisi olla kotona, yrittäjä jne. Yksi haluaa oman talon ja toinen yhteisen. Lista on loputon. Ja jotkut haluavat asua erillään, että saa laittaa omaa kotia ja on omaa rauhaa. Ettei ole liian tiiviisti yhdessä joka hetki.
Sellaiset jotka eivät käy ovat tuuliajolla. Yhteiset tavoitteet ja toiminta vievät varmemmin kohti haluttua tulosta.
Erimielisyys lapsista tai ilmiselvä mieslapsi esimerkiksi ja juttu jää siihen. Ajantuhlaustahan olisi siinä tapauksessa tavata kertaakaan saati ihmissuhdetta aloittaa. Moni kuitenkin tekee niin ja on vuosien kuluttua niin yllättynyt kun toisen on mitä on.
Vierailija kirjoitti:
Tjooh, arvo-ja tulevaisuuskeskusteluja myös auttaisi, jos useammat miehet olsivat valmiiksi miettineet elämäänsä inasen kikuliaan pidemmälle. Ettei aina parin vuoden seurustelun jälkeen käy ilmi ettei toinen halua muuttaa yhteen/sitoutua/ eikä oikein sittenkään tiedä niistä lapsista. Kivasti aina leikkaa lisääntymisikäiseltä naiselta parhaita vuosia pois. Se joka hehkutti nuorena laittaneensa hynttyyt yhteen, niin ei kai sillä 18-vuotiaana mikään kiire olekaan! Ei silloin mieti töissä käymisen suhteen mitään eläkekertymääkään :D
Niin söpöä tämä lapsenusko tuleviin eläkekertymiin. Mummohan siellä taitaa kuitenkin kirjoittaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen onnellinen, että pariuduin aikana ennen somea. Ihan baarissa. Kiva poika kävi hakemassa hitaisiin, sitten tanssittiin ja juteltiin enemmänkin. Poika saattoi minut bussille. Vaihdettiin numeroita. Poika soitti. Mentiin leffaan, pussattiin. Tästä edettiin ajalle tyypillisesti aika nopeasti ja mutkattomasti. Ei olisi tullut kuuloonkaan että oltaisiin tavattu muitakin samalla, se ei olisi ollut ollenkaan sopivaa. Ei allekirjoitettu mitään papereita tietenkään, eikä edes sovittu että "nyt seurustellaan", se oli vain oikeastaan siitä leffaillasta alkaen selvää. Yhdessä kohta 30 vuotta.
Kuvataan jotain pikkukyläidylliä ja sujuvasti unohdetaan, että meno ysärillä oli villiä ja osan vuosikymmenestä esim. raiskaus avioliitossa lain silmin ihan ok.
Ei ollut ok. Sitä vain ei vielä siihen aikaan rinnastettu johonkin kadulla tapahtuvaan vieraan tekemään päällekarkaukseen jos aviovuoteessa oli erimielisyyksiä. Mutta feminismi muutti tuonkin asian.
Vierailija kirjoitti:
Vaikka olisi miten hyvä pano niin jos ei ajatukset parisuhteesta sekä perheestä täysin erilaiset niin eihän siihen kannata panostaa jos sitä parisuhdetta etsii. Parempi selvittää asia nopsasti kuin tuhlata vaikka vuosia ja huomata ettei tästä mitään tule. Pahimmassa tapauksessa itketään sitten tänne palstalle miten kamala se puoliso on. Sen olisi ehkä voinut jo saada pienelläkin vaivalla selville. Hyvän panon saa muutoinkin.
Ihminen ei ole mikään pano!! Et ansaitse parisuhdetta!
Vierailija kirjoitti:
Sellaiset jotka eivät käy ovat tuuliajolla. Yhteiset tavoitteet ja toiminta vievät varmemmin kohti haluttua tulosta.
Mikä parisuhteessa pitäisi sitten olla se haluttu tulos?
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mä ainakin käyn keskustelun siitä mitä kumpikin tulevaisuudelta odottaa, jos kyseessä on vakavan, sitoutuneen seurustelun aloittaminen. Mitä järki laittaa kauheasti paukkuja suhteeseen jossa esim. toinen haluaa joskus lapsia ja toinen ei?
Ja mihin käyttötarkoitukseen se aika on, jota kaiketi tapailuksi kutsutaan, ennen tuota suurta seurustellaax -keskustelua? Kevyttä ilottelua? Miksi? Mihin te tarvitsette sitä? Mihin te tarvitsette irtosuhteita?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen onnellinen, että pariuduin aikana ennen somea. Ihan baarissa. Kiva poika kävi hakemassa hitaisiin, sitten tanssittiin ja juteltiin enemmänkin. Poika saattoi minut bussille. Vaihdettiin numeroita. Poika soitti. Mentiin leffaan, pussattiin. Tästä edettiin ajalle tyypillisesti aika nopeasti ja mutkattomasti. Ei olisi tullut kuuloonkaan että oltaisiin tavattu muitakin samalla, se ei olisi ollut ollenkaan sopivaa. Ei allekirjoitettu mitään papereita tietenkään, eikä edes sovittu että "nyt seurustellaan", se oli vain oikeastaan siitä leffaillasta alkaen selvää. Yhdessä kohta 30 vuotta.
Ja jos se poika oli 27-vuotias ja tyttö 13-vuotias, kukaan ei nähnyt asiassa mitään ongelmaa.
Aina kun tällain nostalgioidaan menneitä ja syytetään somea (aivan kuin some voisi tämänkin kirjoittajan pakottanut tekemään jotain vastentahoista), unohtuu se miten myrkyllistä aikaa
Sinun kokemuksesi ovat sinun kokemuksiasi. Monella muulla on ollut erilaisia, hyviä kokemuksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen onnellinen, että pariuduin aikana ennen somea. Ihan baarissa. Kiva poika kävi hakemassa hitaisiin, sitten tanssittiin ja juteltiin enemmänkin. Poika saattoi minut bussille. Vaihdettiin numeroita. Poika soitti. Mentiin leffaan, pussattiin. Tästä edettiin ajalle tyypillisesti aika nopeasti ja mutkattomasti. Ei olisi tullut kuuloonkaan että oltaisiin tavattu muitakin samalla, se ei olisi ollut ollenkaan sopivaa. Ei allekirjoitettu mitään papereita tietenkään, eikä edes sovittu että "nyt seurustellaan", se oli vain oikeastaan siitä leffaillasta alkaen selvää. Yhdessä kohta 30 vuotta.
Joo, 30 vuotta sitten ei ollut deittailua ilman vakavampia sitoumuksia, eikä yksikään ihminen pyörittänyt useampaa deittiä kerralla.
Jollain on tainnut aika kullata muistot siitä millainen meininki ysärillä oli.
Jollain on tainnut jäädä katkeruus päälle siitä mitä ysärillä tapahtui. Eivät kaikki olleet tuollaisia mitä sinä kerrot. Oli myös näitä seurustelusuhteita jotka etenivät juuri noin mitä ylempänä oleva kirjoitti.
Tehdäänkö puolivuotis(tulos)arvio tai tehdääkö se neljännesvuosittain? Annetaanko tulosvaroitus suullisesti vai kirjallisesti?
Jos ihmissuhteet on pelkkää ajantuhlausta niin ei ehkä kannata vaivautua. Toki senkin kannattaa kertoa heti tavoitekeskustelussa.