Siis käykö pariskunnat jonkin tavoitekeskustelun ennen kuin lyödään lukkoon että nyt sitten seurustellaan?

Parisuhdelaki tuli voimaan jo vuonna 2011!

Minimivaatimukset täyttää exceltaulukko molemmilta ja vähintään 90% tavoitematchaavuus.

Miettikää villiä aikaa muinoin ruutupapereineen.

Vierailija kirjoitti:

Minusta olisi todella raadollista ajatella omassa elämässä olevan tuollaisia "kertakäyttöihmisiä" jotka vain heitetään syrjään kuin pehmeäksi mennyt pahvipilli.

 

Samaa mietin. Ja tiedän että monelle tulee nimenomaan traumoja näistä suhteista, koska tuo asenne tulee yllätyksenä. Muutenkin joillekin tuo kuvatunlainen nuoruus tuntuu kestävän aika pitkään. 

Minusta ei ja aiemmassa tarkoitin suhteita ikävuosina 15-25. Ei silloin vielä suunnitella muuta kuin opiskeluja ja hauskanpitoa.  Käydään festareilla,   baareissa ja bileissä. Jopa paikkakunta tai maa,  jonne aikanaan asettuu asumaan ja jonne rakentaa elämänsä, on tuossa vaiheessa vielä täysin kysymysmerkki.  

Kysytään pikemminkin näin päin, että miksi ihmeessä et keskustelisi? Jos ostat vaikka uuden tietokoneen niin etkö sinä silloinkin jo tarkista, että siinä on ne ominaisuudet mitkä ovat sinulle tärkeitä ennen koneen hankkimista? 

Vierailija kirjoitti:

Olen onnellinen, että pariuduin aikana ennen somea. Ihan baarissa. Kiva poika kävi hakemassa hitaisiin, sitten tanssittiin ja juteltiin enemmänkin. Poika saattoi minut bussille. Vaihdettiin numeroita. Poika soitti. Mentiin leffaan, pussattiin. Tästä edettiin ajalle tyypillisesti aika nopeasti ja mutkattomasti. Ei olisi tullut kuuloonkaan että oltaisiin tavattu muitakin samalla, se ei olisi ollut ollenkaan sopivaa. Ei allekirjoitettu mitään papereita tietenkään, eikä edes sovittu että "nyt seurustellaan", se oli vain oikeastaan siitä leffaillasta alkaen selvää. Yhdessä kohta 30 vuotta. 

Sama  mutta 5 vuotta sitten tapahtui tämä. Eli nettiaikanakin on mahdollista. 

Ollaan vielä uusiopari eli toiset kierrokset kummallakin. 

Vierailija kirjoitti:

En ole koskaan käynyt.

Ja onko sitten jälkikäteen selvinnyt, että teillä on esim. täysin erilainen arvomaailma tai tulevaisuudensuunnitelmat?

Olen kertonut suoraan heti alkumetreillä etten halua koskaan lapsia eikä mieleni tule siitä muuttumaan missään tilanteessa. Oli suhde jossa toinen asian hyväksyi eikä ollut ongelma. Aluksi. Vuoden jälkeen alkoi puhe että haluaa lapsen kanssani. Kerroin ettei tule tapahtumaan ja siinä vaiheessa miehelle hirveä shokki kun olin pettänyt hänen odotuksensa ja saanut luulemaan muuta. Ei asian kertominen tarkoita että viesti menee perille ellei halua siihen ole. 

Vierailija kirjoitti:

Nuorena en käynyt,  koska nuorena en myöskään koskaan ajatellut,  että uusi ihastus olisi mitään pysyvää.  Yhdessä oltiin niin kauan kun oli kivaa ja sitten erottiin.  Ei näiden suhteiden tarkoituskaan ollut vielä yhteisen asuntolainan ottamista ja perheen perustamista.  Jos toinen sai opiskelu- tai työpaikan jostain kauempaa,  ei muutettu mukana tai aloitettu kaukosuhdetta vaan se oli sitten bye bye. Nämä suhteet olivat aika pinnallisia ja perustuivat lähinnä vain hauskanpitoon. Kun opiskelut oli ohi ja työura lähtenyt käyntiin,  tuli aika asettua aloilleen ja vakiintua.  Silloin deittien kanssa juteltiin jo aika varhain tulevaisuuden toiveista yms.  Jos ei osunut yksiin,  olisi vain tuhlannut molempien aikaa,  jos olisi jatkanut suhdetta. 

Olitteko kuitenkin sen toisen ihmisen kanssa keskustelleet siitä, että tämä on vain bye bye -suhde ettei sitten hänelle tuo sun asenne tule täysin yllätyksenä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sellaiset jotka eivät käy ovat tuuliajolla. Yhteiset tavoitteet ja toiminta vievät varmemmin kohti haluttua tulosta.

Mikä parisuhteessa pitäisi sitten olla se haluttu tulos?

Ideaali parisuhde on onnellinen ja tasapainoinen, ja siinä kummatkin osapuolet voivat elää täysipainoista elämää. Tässä suhteessa on tärkeää, että kummatkin pystyvät toteuttamaan omia unelmiaan ja tavoitteitaan, samalla kun he tukevat ja kannustavat toisiaan.

Tuki ja kannustus: Molemmat osapuolet ovat toistensa suurimpia kannustajia. He tukevat toistensa unelmia ja tavoitteita, oli kyseessä sitten ura, harrastukset tai henkilökohtainen kasvu. Tämä luo turvallisuuden tunteen ja auttaa kummankin kehittymään parhaaksi versioksi itsestään.

Avoin viestintä: Ideaali parisuhteessa on avoin ja rehellinen viestintä. Kumppanit voivat keskustella pelkoistaan, toiveistaan ja tarpeistaan ilman pelkoa arvostelusta. Tämä luo vahvan perustan luottamukselle ja ymmärrykselle.

Yhteiset arvot ja kunnioitus: Kumppaneilla on yhteisiä arvoja ja tavoitteita, mutta he myös kunnioittavat toistensa yksilöllisyyttä ja erilaisuutta. Yhteinen arvopohja luo perustan yhteiselle elämäntavalle, mutta kunnioitus mahdollistaa myös henkilökohtaisen kasvun.

Tasapaino ja joustavuus: Tasapaino on keskeistä, mutta myös joustavuus on tärkeää. Pariskunnat, jotka voivat mukautua muuttuviin olosuhteisiin ja löytää ratkaisuja yhdessä, pystyvät paremmin selviytymään elämän haasteista.

Yhteinen aika ja henkilökohtainen tila: Ideaali parisuhde tarjoaa mahdollisuuden nauttia yhteisestä ajasta, mutta myös tilaa henkilökohtaiselle kasvulle ja itsenäisyydelle. Kumppanit arvostavat yhteisiä hetkiä, mutta ymmärtävät myös toistensa tarpeen olla yksin tai keskittyä omiin kiinnostuksen kohteisiin.

Arvostus ja kiitollisuus: Toinen tärkeä elementti on jatkuva arvostus ja kiitollisuus. Kumppanit osoittavat kiitollisuutta toisilleen pienistä ja suurista asioista, mikä auttaa pitämään suhteen elinvoimaisena ja positiivisena.

Ratkaisukeskeisyys: Haasteet ovat osa jokaista suhdetta, mutta ideaali parisuhteessa pariskunnat lähestyvät ongelmia yhdessä ratkaisukeskeisesti. He pyrkivät ymmärtämään toistensa näkökulmia ja löytämään ratkaisuja, jotka palvelevat molempien etuja.

Rakkaus ja intohimo: Rakkaus ja intohimo ovat perusasioita, jotka yhdistävät pariskunnat. Ne eivät ainoastaan ylläpidä romantiikan liekkiä, vaan myös vahvistavat parisuhteen yhteyttä ja sitoutumista.

Vierailija kirjoitti:

Nuorena en käynyt,  koska nuorena en myöskään koskaan ajatellut,  että uusi ihastus olisi mitään pysyvää.  Yhdessä oltiin niin kauan kun oli kivaa ja sitten erottiin.  Ei näiden suhteiden tarkoituskaan ollut vielä yhteisen asuntolainan ottamista ja perheen perustamista.  Jos toinen sai opiskelu- tai työpaikan jostain kauempaa,  ei muutettu mukana tai aloitettu kaukosuhdetta vaan se oli sitten bye bye. Nämä suhteet olivat aika pinnallisia ja perustuivat lähinnä vain hauskanpitoon. Kun opiskelut oli ohi ja työura lähtenyt käyntiin,  tuli aika asettua aloilleen ja vakiintua.  Silloin deittien kanssa juteltiin jo aika varhain tulevaisuuden toiveista yms.  Jos ei osunut yksiin,  olisi vain tuhlannut molempien aikaa,  jos olisi jatkanut suhdetta. 

        Olitteko kuitenkin sen toisen ihmisen kanssa keskustelleet siitä, että tämä on vain bye bye -suhde ettei sitten hänelle tuo sun asenne tule täysin yllätyksenä?

Ei tarvinnut, koska nuorena ei edes ajateltu mitään yhteistä hautapaikkaa tai muutakaan vastaavaa. Oltiin nuoria eikä vielä mitään tietoa, mihin suuntaan elämä vie, joten ei suhteissakaan vielä vannottu ikuista rakkautta. Oli ihan selvää, että jos toinen vaikka sai opiskelupaikan Oulusta ja toinen Helsingistä, tiet erosivat. Ei olisi käynyt mielessäkään, että toinen olisi luopunut opiskelupaikastaan ja lähtenyt toisen mukaan Ouluun/Helsinkiin. Eikä sellaista edes toiselta edellytetty.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta olisi todella raadollista ajatella omassa elämässä olevan tuollaisia "kertakäyttöihmisiä" jotka vain heitetään syrjään kuin pehmeäksi mennyt pahvipilli.

 

Samaa mietin. Ja tiedän että monelle tulee nimenomaan traumoja näistä suhteista, koska tuo asenne tulee yllätyksenä. Muutenkin joillekin tuo kuvatunlainen nuoruus tuntuu kestävän aika pitkään. 

Minusta ei ja aiemmassa tarkoitin suhteita ikävuosina 15-25. Ei silloin vielä suunnitella muuta kuin opiskeluja ja hauskanpitoa.  Käydään festareilla,   baareissa ja bileissä. Jopa paikkakunta tai maa,  jonne aikanaan asettuu asumaan ja jonne rakentaa elämänsä, on tuossa vaiheessa vielä täysin kysymysmerkki.  

Juuri näin arvelinkin. Minulla ja monella tuo vaihe loppuu teini-ikään, toisilla jatkuu tuon jälkeenkin. Olisin ollut pöllämystynyt jos joku olisi 23-vuotiaana vielä ajatellut että kaikki toimivat automaattisesti noin. Sen vuoksi pitää olla avoin siitä mitä odottaa, eikä olettaa että toinen on samalla ajatuksella liikkeellä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuorena en käynyt,  koska nuorena en myöskään koskaan ajatellut,  että uusi ihastus olisi mitään pysyvää.  Yhdessä oltiin niin kauan kun oli kivaa ja sitten erottiin.  Ei näiden suhteiden tarkoituskaan ollut vielä yhteisen asuntolainan ottamista ja perheen perustamista.  Jos toinen sai opiskelu- tai työpaikan jostain kauempaa,  ei muutettu mukana tai aloitettu kaukosuhdetta vaan se oli sitten bye bye. Nämä suhteet olivat aika pinnallisia ja perustuivat lähinnä vain hauskanpitoon. Kun opiskelut oli ohi ja työura lähtenyt käyntiin,  tuli aika asettua aloilleen ja vakiintua.  Silloin deittien kanssa juteltiin jo aika varhain tulevaisuuden toiveista yms.  Jos ei osunut yksiin,  olisi vain tuhlannut molempien aikaa,  jos olisi jatkanut suhdetta.

 

       

      Olitteko kuitenkin sen toisen ihmisen kanssa keskustelleet siitä, että tämä on vain bye bye -suhde ettei sitten hänelle tuo sun asenne tule täysin yllätyksenä?

Ei tarvinnut, koska nuorena ei edes ajateltu mitään yhteistä hautapaikkaa tai muutakaan vastaavaa. Oltiin nuoria eikä vielä mitään tietoa, mihin suuntaan elämä vie, joten ei suhteissakaan vielä vannottu ikuista rakkautta. Oli ihan selvää, että jos toinen vaikka sai opiskelupaikan Oulusta ja toinen Helsingistä, tiet erosivat. Ei olisi käynyt mielessäkään, että toinen olisi luopunut opiskelupaikastaan ja lähtenyt toisen mukaan Ouluun/Helsinkiin. Eikä sellaista edes toiselta edellytetty.

Asia oli sinulle selvää, että eroatte, jos muutatte muualle, mutta mistä tiesit varmuudella, että asia oli selvää toiselle, vaikka siitä ei oltu edes keskusteltu?

Omat seurustelukumppani ovat olettaneet mm seuraavia asioita:

- ilman muuta olen valmis muuttamaan Pohjanmaalle

- ilman muuta haluan lapsia

- ilman muuta tulemme asumaan yhteen

- ilman muuta olemme eksklusiivisessa suhteessa

- ilman muuta vietämme lomat mökillä

- jne.

Jos toivoo toiselta jotakin tiettyjä asioita, niistä kannattaa ihan vain suoraan kysyä. Tietysti jos asialla ei ole väliä, sitten voi antaa asioiden mennä omalla painollaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta olisi todella raadollista ajatella omassa elämässä olevan tuollaisia "kertakäyttöihmisiä" jotka vain heitetään syrjään kuin pehmeäksi mennyt pahvipilli.

 

Samaa mietin. Ja tiedän että monelle tulee nimenomaan traumoja näistä suhteista, koska tuo asenne tulee yllätyksenä. Muutenkin joillekin tuo kuvatunlainen nuoruus tuntuu kestävän aika pitkään. 

Minusta ei ja aiemmassa tarkoitin suhteita ikävuosina 15-25. Ei silloin vielä suunnitella muuta kuin opiskeluja ja hauskanpitoa.  Käydään festareilla,   baareissa ja bileissä. Jopa paikkakunta tai maa,  jonne aikanaan asettuu asumaan ja jonne rakentaa elämänsä, on tuossa vaiheessa vielä täysin kysymysmerkki.  

En ole koskaan oikein ymmärtänyt "aloilleen asettumisen" viehätystä. Minulle parisuhteet ovat ihan edelleen ihan vain hetkessä elämistä ja toisesta nauttimista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta olisi todella raadollista ajatella omassa elämässä olevan tuollaisia "kertakäyttöihmisiä" jotka vain heitetään syrjään kuin pehmeäksi mennyt pahvipilli.

 

Samaa mietin. Ja tiedän että monelle tulee nimenomaan traumoja näistä suhteista, koska tuo asenne tulee yllätyksenä. Muutenkin joillekin tuo kuvatunlainen nuoruus tuntuu kestävän aika pitkään. 

Minusta ei ja aiemmassa tarkoitin suhteita ikävuosina 15-25. Ei silloin vielä suunnitella muuta kuin opiskeluja ja hauskanpitoa.  Käydään festareilla,   baareissa ja bileissä. Jopa paikkakunta tai maa,  jonne aikanaan asettuu asumaan ja jonne rakentaa elämänsä, on tuossa vaiheessa vielä täysin kysymysmerkki.  

En ole koskaan oikein ymmärtänyt "aloilleen asettumisen" viehätystä. Min

Siinä ei tietenkään ole mitään vikaa, kun sen itse tiedostat ja kerrot seurustelukumppaneille. Koska kypsänä aikuisena varmasti tiedostat, että monille se aloilleen asettuminen on nimenomaan tavoite, vaikket sitä itse tavoittele. 

Vierailija kirjoitti:

Omat seurustelukumppani ovat olettaneet mm seuraavia asioita:

- ilman muuta olen valmis muuttamaan Pohjanmaalle

- ilman muuta haluan lapsia

- ilman muuta tulemme asumaan yhteen

- ilman muuta olemme eksklusiivisessa suhteessa

- ilman muuta vietämme lomat mökillä

- jne.

 

Jos toivoo toiselta jotakin tiettyjä asioita, niistä kannattaa ihan vain suoraan kysyä. Tietysti jos asialla ei ole väliä, sitten voi antaa asioiden mennä omalla painollaan.

 

Tuo Pohjanmaalle muuttaminen on kyllä paha. Siinä menis mulla raja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta olisi todella raadollista ajatella omassa elämässä olevan tuollaisia "kertakäyttöihmisiä" jotka vain heitetään syrjään kuin pehmeäksi mennyt pahvipilli.

 

Samaa mietin. Ja tiedän että monelle tulee nimenomaan traumoja näistä suhteista, koska tuo asenne tulee yllätyksenä. Muutenkin joillekin tuo kuvatunlainen nuoruus tuntuu kestävän aika pitkään. 

Minusta ei ja aiemmassa tarkoitin suhteita ikävuosina 15-25. Ei silloin vielä suunnitella muuta kuin opiskeluja ja hauskanpitoa.  Käydään festareilla,   baareissa ja bileissä. Jopa paikkakunta tai maa,  jonne aikanaan asettuu asumaan ja jonne rakentaa elämänsä, on tuossa vaiheessa vielä täysin kysymysmerkki.  

En ole koskaan oikein ym

Jos jollakulla on tavoitteena muuttaa yhteen ja hankkia lapsia, eiköhän sellainen ihminen etsi kumppania nimenomaan tämä kulma edellä, etenkin jos puhutaan yli 25-vuotiaista. Olisihan se nyt erittäin typerää olettaa, että kyllä varmasti jokainen tyyppi Tinderissä on hakemassa samaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta olisi todella raadollista ajatella omassa elämässä olevan tuollaisia "kertakäyttöihmisiä" jotka vain heitetään syrjään kuin pehmeäksi mennyt pahvipilli.

 

Samaa mietin. Ja tiedän että monelle tulee nimenomaan traumoja näistä suhteista, koska tuo asenne tulee yllätyksenä. Muutenkin joillekin tuo kuvatunlainen nuoruus tuntuu kestävän aika pitkään. 

Minusta ei ja aiemmassa tarkoitin suhteita ikävuosina 15-25. Ei silloin vielä suunnitella muuta kuin opiskeluja ja hauskanpitoa.  Käydään festareilla,   baareissa ja bileissä. Jopa paikkakunta tai maa,  jonne aikanaan asettuu asumaan ja jonne rakentaa elämänsä, on tuossa vaiheessa vielä täysin kysymysmerkki. &nbs

 

On kaksi ääripäätä kohdella parisuhteita kertakäyttöisinä ja haluta hankkia lapsia hetinyt. Moni haluaa tutustua kumppaniin rauhassa ennen perhettä, se on melko riskialtista sellaisen kanssa joka saattaa minkä tahansa syyn nojalla lähteä menemään. Mutta siitä olen samaa mieltä, että tavoitteista puhuminen on loppujen lopuksi jokaisen omalla vastuulla. Oletukset tuhoavat suhteita.

Nro 92: "Asia oli sinulle selvää, että eroatte, jos muutatte muualle, mutta mistä tiesit varmuudella, että asia oli selvää toiselle, vaikka siitä ei oltu edes keskusteltu?"

En ole tuo, jolta kysyit, mutta vastaan silti. Omat deittailuvuoteni osuivat 1970- ja 1980-luvuille. Kyllä silloin elettiin aika hetkessä. Ei voinut tietää, haluaako joskus lapsia vai ei ja jos nyt joku ajatus siitä ehkä olikin, ei kuitenkaan voinut tietää, muuttuuko mieli myöhemmin vai ei.  Tai haluttiinko vaikka asua jonkin aikaa ulkomailla. Tai haluaako asua kerrostalossa, rivitalossa vai omakotitalossa, maalla, kaupungissa, taajamassa. Oli hyvin paljon asioita, joita ei silloin nuorena vielä mietitty ollenkaan eikä niistä sen takia ollut mitään mielipidettäkään, että just näin mä haluan elämäni tulevaisuudessa menevän. Ei voinut siis keskustella siitä, mitä tulevaisuudeltaan haluaa ja missä päin maailmaa, kun ei itsekään vielä tiennyt. Mutta se, että ei vielä tiennyt, ei tarkoittanut sitä, ettei olisi voinut toisen ihmisen kanssa viettää aikaansa. 

Ihan tuohon aloittajan kysymykseen, niin mun nuoruudessani ei tainnut olla tapana erikseen sopia, että nyt seurustellaan. Tai että nyt ei enää tapailla muita. Mutta elettiinkin erilaista aikaa. Ei ollut vielä tindereitä ja muita vastaavia. Se, että törmäsi johonkin kiinnnostavaan tyyppiin ja joka oli myös kiinnostunut susta, oli aika sattumaa ihan pääkaupunkiseudullakin. Seurustelu alkoi siitä, että tällaisen ihmisen kanssa alkoi viettää enemmän aikaa. 

Vielä viestin 97 jatkoksi:

Itse aloitan kaikki suhteet sillä, että harrastetaan seksiä ja käydään ehkä treffeillä. Siitä voi sitten vähitellen selvitellä, mihin olisi ehkä yhdessä aineksia ja mihin ei. Joidenkin kanssa tavoitteet ovat niin yhtenevät, että pitkä parisuhde on mahdollinen, toisten kanssa jäädään tapailuasteelle.

Minulle on ylipäätään hirveän vieras toimintamalli sellainen, että tarkistuslista kädessä etsisi kumppania juuri tiettyyn tarkoitukseen kuten juuri perheen perustamiseen. Mutta jos biologinen kello tikittää, kyllähän sen ymmärtää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omat seurustelukumppani ovat olettaneet mm seuraavia asioita:

- ilman muuta olen valmis muuttamaan Pohjanmaalle

- ilman muuta haluan lapsia

- ilman muuta tulemme asumaan yhteen

- ilman muuta olemme eksklusiivisessa suhteessa

- ilman muuta vietämme lomat mökillä

- jne.

 

Jos toivoo toiselta jotakin tiettyjä asioita, niistä kannattaa ihan vain suoraan kysyä. Tietysti jos asialla ei ole väliä, sitten voi antaa asioiden mennä omalla painollaan.

 

Tuo Pohjanmaalle muuttaminen on kyllä paha. Siinä menis mulla raja.

Sama juttu. Itselle tuo mökkijuttu olisi kanssa dealbreaker, sillä itse vietän mieluiten lomat ulkomailla matkustellen.