Siis käykö pariskunnat jonkin tavoitekeskustelun ennen kuin lyödään lukkoon että nyt sitten seurustellaan?

Vanhaan aikaan maaseudulla käytiin hyvinkin isot keskustelut eli aiheena oli tietenkin, että onko mies esikoispoika ja jos ei ole, niin mitä on odotettavissa, samoin mitä miniä on taloon tuomassa. 

 

Nyt kun tässä hyvässä keski-iässä olen parisuhdetta hakenut, niin tää on musta edelleen hyvä keskustelu. Joku hakee lapsilleen toista vanhempaa, toinen seksisuhdetta, kolmas omista kodeista seurustelua. Musta on kypsyyttä kyetä kommunikoimaan itselleen tärkeät asiat ja pitää niistä kiinni. 

Vierailija kirjoitti:

Vielä viestin 97 jatkoksi:

 

Itse aloitan kaikki suhteet sillä, että harrastetaan seksiä ja käydään ehkä treffeillä. Siitä voi sitten vähitellen selvitellä, mihin olisi ehkä yhdessä aineksia ja mihin ei. Joidenkin kanssa tavoitteet ovat niin yhtenevät, että pitkä parisuhde on mahdollinen, toisten kanssa jäädään tapailuasteelle.

Minulle on ylipäätään hirveän vieras toimintamalli sellainen, että tarkistuslista kädessä etsisi kumppania juuri tiettyyn tarkoitukseen kuten juuri perheen perustamiseen. Mutta jos biologinen kello tikittää, kyllähän sen ymmärtää.

On sinulla se tarkistuslista olemassa myönsit sitä itsellesi tai et. Jokaisella ihmisellä on päämääriä parisuhteen osalta.

Haluaako lapsia vai ei missään tapauksessa halua, on ihan oleellinen tieto. Yleensä ihmiset keskustelevat omista haaveistaan jo tutustuessaan toisiinsa. Jos toinen haaveilee keikkahommista ja maailmanympärimatkoista ja toinen taas omakotitalosta ja lapsista... niin ollaan kovin kaukana toisten arjesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen onnellinen, että pariuduin aikana ennen somea. Ihan baarissa. Kiva poika kävi hakemassa hitaisiin, sitten tanssittiin ja juteltiin enemmänkin. Poika saattoi minut bussille. Vaihdettiin numeroita. Poika soitti. Mentiin leffaan, pussattiin. Tästä edettiin ajalle tyypillisesti aika nopeasti ja mutkattomasti. Ei olisi tullut kuuloonkaan että oltaisiin tavattu muitakin samalla, se ei olisi ollut ollenkaan sopivaa. Ei allekirjoitettu mitään papereita tietenkään, eikä edes sovittu että "nyt seurustellaan", se oli vain oikeastaan siitä leffaillasta alkaen selvää. Yhdessä kohta 30 vuotta. 

Joo, 30 vuotta sitten ei ollut deittailua ilman vakavampia sitoumuksia, eikä yksikään ihminen pyörittänyt useampaa deittiä kerralla.

Jollain on tainnut aika kullata muistot siitä millainen meininki ysärillä oli.

Muistan itse ajan hyvin, ja ei se todellakaan ollut samanlaista kuin nykyään. Saattoi olla jollakulla sutinaa enemmän kuin yhden kanssa, mutta ne liittyi yleensä aina pieniin saman kylän tai kaupunginosan porukoihin. Sinun piti tuntea tyypit henkilökohtaisesti, toisin kuin nyt, kun deittisovelluksilla tavoitat jättimäärän tuttua ja tuntematonta. Lisäksi omia numeroita ei annettu ihan helposti, koska silloin oli vielä lankapuhelimet, ja numero oli samalla koko perheen numero. Vasta vuosikymmenen lopulla alkoivat henkilökohtaiset kännykät yleistymään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vielä viestin 97 jatkoksi:

 

Itse aloitan kaikki suhteet sillä, että harrastetaan seksiä ja käydään ehkä treffeillä. Siitä voi sitten vähitellen selvitellä, mihin olisi ehkä yhdessä aineksia ja mihin ei. Joidenkin kanssa tavoitteet ovat niin yhtenevät, että pitkä parisuhde on mahdollinen, toisten kanssa jäädään tapailuasteelle.

Minulle on ylipäätään hirveän vieras toimintamalli sellainen, että tarkistuslista kädessä etsisi kumppania juuri tiettyyn tarkoitukseen kuten juuri perheen perustamiseen. Mutta jos biologinen kello tikittää, kyllähän sen ymmärtää.

On sinulla se tarkistuslista olemassa myönsit sitä itsellesi tai et. Jokaisella ihmisellä on päämääriä parisuhteen osalta.

En tarkoita sitä, etteikö kaikilla ihmisillä olisi erilaisia tavoitteita, arvoja, mieltymyksiä ja rajoja. Mutta selvästi osa ihmisistä on etsimässä vain hyvin tietynlaista suhdetta, oli se sitten anonyymi kertapano tai perheen perustamiseen johtava avioliitto, ja mihinkään muuhun ei ole aikaa tai kiinnostusta. Dealbreakerit halutaan selvitellä mahdollisimman pitkälle etukäteen, ennen kuin toista on edes tavattu.

Minusta taas tapailun hauskinta antia on se, että kiinnostavan ihmisen kanssa vietetään aikaa ja sitten yhdessä mietitään, minkälainen ihmissuhde meillä voisi olla. Olenkin löytänyt Tinderin kautta paitsi rakastajia, myös ystäviä ja kerran myös roolipeliporukan.

Vierailija kirjoitti:

Haluaako lapsia vai ei missään tapauksessa halua, on ihan oleellinen tieto. Yleensä ihmiset keskustelevat omista haaveistaan jo tutustuessaan toisiinsa. Jos toinen haaveilee keikkahommista ja maailmanympärimatkoista ja toinen taas omakotitalosta ja lapsista... niin ollaan kovin kaukana toisten arjesta.

Tämä on niin henkilökohtaista, mikä kenellekin on tärkeää. Minulle esimerkiksi ei ole mitenkään oleellinen tieto, haluaako toinen mahdollisesti lapsia vai ei. En sen perusteella jätä tutustumatta toiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vanhaan aikaan maaseudulla käytiin hyvinkin isot keskustelut eli aiheena oli tietenkin, että onko mies esikoispoika ja jos ei ole, niin mitä on odotettavissa, samoin mitä miniä on taloon tuomassa. 

 

Nyt kun tässä hyvässä keski-iässä olen parisuhdetta hakenut, niin tää on musta edelleen hyvä keskustelu. Joku hakee lapsilleen toista vanhempaa, toinen seksisuhdetta, kolmas omista kodeista seurustelua. Musta on kypsyyttä kyetä kommunikoimaan itselleen tärkeät asiat ja pitää niistä kiinni. 

Samaa mieltä, kun ollaan iässä, jossa jo oikeasti tietää, mitä haluaa ja mitä ei satavarmasti tule ikinä haluamaan. 20-vuotiaanakin olin vielä aivan varma, että ikinä en tule lapsia haluamaan. Mutta pari kuukautta ennenkuin täytin 25, olinkin jo äiti. Mä tapasin viime vuonna - siis nyt päälle kuuskymppisenä - kaksikin ihan mukavaa miestä. Kerroin jo heti ensi tapaamisella, että mä en tule koskaan enää asumaan saman katon alla jonkun miehen kanssa. Kerroin myös, että mä pidän huolta yli 90-vuotiaista vanhemmistani, joista toinen liikkuu huonosti ja toisella on paha muistisairaus. Kerroin myös, että olen edelleen työelämässä ja lisäksi mulla on muitakin sukulaisuussuhteita ja ystävyyssuhteita, jotka vievät mun aikaani. Kerroin vielä senkin lisäksi, että olen aika introvertti ja tarvitsen todella paljon aikaa yksin olemiseen. Tästä kertomisesta ei ollut mitään hyötyä. Ihan kuin olisi kumisaappaalle puhunut.  Kumpikin alkoi pommittaa (olivat siis kuvioissa eri aikaan) tekstiviesteillä ja puhelinsoitoilla. Mua alkoi ihan sikana ärsyttää, kun taas kerran olin juossut vanhemmilleni ja saanut äidin kammettua vessaan, kun se oli kainaloitaan myöten "siinä itsessään" ja pestyä, niin kännykässä oli ukolta jo 5 viestiä ja viimeiset aika äkäiseen sävyyn, että missä oot, mikset vastaa. Vastasin sitten, että no kuule p*skaa pesemässä ja ole ystävällinen äläkä ota muhun enää yhteyttä. En sitten tiedä, onko kovinkin yleistä reilusti yli kuuskymppisten miesten keskuudessa se, että kaikki on ihan jees jees, mitä nainen sanoo ja asettaa rajoiksi, mutta todellisuudessa sitten mikään siitä sanotusta ei merkitse mitään. Vanhuudenturvaa ja tulevaa omaishoitajaako ne on vailla? :D :D 

Vierailija kirjoitti:

Vielä viestin 97 jatkoksi:

 

Itse aloitan kaikki suhteet sillä, että harrastetaan seksiä ja käydään ehkä treffeillä. Siitä voi sitten vähitellen selvitellä, mihin olisi ehkä yhdessä aineksia ja mihin ei. Joidenkin kanssa tavoitteet ovat niin yhtenevät, että pitkä parisuhde on mahdollinen, toisten kanssa jäädään tapailuasteelle.

Minulle on ylipäätään hirveän vieras toimintamalli sellainen, että tarkistuslista kädessä etsisi kumppania juuri tiettyyn tarkoitukseen kuten juuri perheen perustamiseen. Mutta jos biologinen kello tikittää, kyllähän sen ymmärtää.

Siis eka seksiä ja sitten treffit? 

 

Mulla on ollut tarkistuslista jo teininä, vaikken toki silloin ollut lapsia hankkimassa. Ketään en erityisemmin etsinyt, mutta oli selvää etten enää kokeilisi sellaisen kanssa joka ei täytä niitä kohtia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluaako lapsia vai ei missään tapauksessa halua, on ihan oleellinen tieto. Yleensä ihmiset keskustelevat omista haaveistaan jo tutustuessaan toisiinsa. Jos toinen haaveilee keikkahommista ja maailmanympärimatkoista ja toinen taas omakotitalosta ja lapsista... niin ollaan kovin kaukana toisten arjesta.

Tämä on niin henkilökohtaista, mikä kenellekin on tärkeää. Minulle esimerkiksi ei ole mitenkään oleellinen tieto, haluaako toinen mahdollisesti lapsia vai ei. En sen perusteella jätä tutustumatta toiseen.

Edelleen, se ettei jokin asia olisi sinulle tärkeä, ei tarkoita etteikö se merkittävälle enemmistölle olisi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluaako lapsia vai ei missään tapauksessa halua, on ihan oleellinen tieto. Yleensä ihmiset keskustelevat omista haaveistaan jo tutustuessaan toisiinsa. Jos toinen haaveilee keikkahommista ja maailmanympärimatkoista ja toinen taas omakotitalosta ja lapsista... niin ollaan kovin kaukana toisten arjesta.

Tämä on niin henkilökohtaista, mikä kenellekin on tärkeää. Minulle esimerkiksi ei ole mitenkään oleellinen tieto, haluaako toinen mahdollisesti lapsia vai ei. En sen perusteella jätä tutustumatta toiseen.

Edelleen, se ettei jokin asia olisi sinulle tärkeä, ei tarkoita etteikö se merkittävälle enemmistölle olisi. 

Eri ihmisille kyseessä on tosiaan vaihtelevan painoarvon saava asia. Yksille asialla ei ole mitään merkitystä, toisille se on keskeisin tieto, kolmansille se menee prioriteeteissa johonkin "mietitään sitten myöhemmin" -kategoriaan.

Kyllä on käytävä keskustelu. Se on sopimus siinä kuin muutkin. Kaikki paperille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vielä viestin 97 jatkoksi:

 

Itse aloitan kaikki suhteet sillä, että harrastetaan seksiä ja käydään ehkä treffeillä. Siitä voi sitten vähitellen selvitellä, mihin olisi ehkä yhdessä aineksia ja mihin ei. Joidenkin kanssa tavoitteet ovat niin yhtenevät, että pitkä parisuhde on mahdollinen, toisten kanssa jäädään tapailuasteelle.

Minulle on ylipäätään hirveän vieras toimintamalli sellainen, että tarkistuslista kädessä etsisi kumppania juuri tiettyyn tarkoitukseen kuten juuri perheen perustamiseen. Mutta jos biologinen kello tikittää, kyllähän sen ymmärtää.

Siis eka seksiä ja sitten treffit?

Jos tuntemattomasta ihmisestä kysymys, sitä haluaa varmaan käydä ihmisten ilmoilla kaljalla kerran tai jopa pari, mutta mitään illallistreffejä en sopisi kuin vasta myöhemmin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluaako lapsia vai ei missään tapauksessa halua, on ihan oleellinen tieto. Yleensä ihmiset keskustelevat omista haaveistaan jo tutustuessaan toisiinsa. Jos toinen haaveilee keikkahommista ja maailmanympärimatkoista ja toinen taas omakotitalosta ja lapsista... niin ollaan kovin kaukana toisten arjesta.

Tämä on niin henkilökohtaista, mikä kenellekin on tärkeää. Minulle esimerkiksi ei ole mitenkään oleellinen tieto, haluaako toinen mahdollisesti lapsia vai ei. En sen perusteella jätä tutustumatta toiseen.

Niin, siksi juuri pitää keskustella, koska ihmisten arvot eivät ole mikään vakio. Osalle on ihan ok ateisti vegaani kumppani tai poliittisesti innokas sdp/vasemmisto/persu/kokoomus/vihreät jne... jos itse on taas politiikassa ihan toisella laidalla, niin ei jaksa niitä keskusteluita. 

Arvot vaikuttavat siihen arkeen mitä elää. 

Kyllä. Tehdään sopimus kahden todistajan läsnäollessa. Kättely kuuluu asiaan.

Vierailija kirjoitti:

Olen onnellinen, että pariuduin aikana ennen somea. Ihan baarissa. Kiva poika kävi hakemassa hitaisiin, sitten tanssittiin ja juteltiin enemmänkin. Poika saattoi minut bussille. Vaihdettiin numeroita. Poika soitti. Mentiin leffaan, pussattiin. Tästä edettiin ajalle tyypillisesti aika nopeasti ja mutkattomasti. Ei olisi tullut kuuloonkaan että oltaisiin tavattu muitakin samalla, se ei olisi ollut ollenkaan sopivaa. Ei allekirjoitettu mitään papereita tietenkään, eikä edes sovittu että "nyt seurustellaan", se oli vain oikeastaan siitä leffaillasta alkaen selvää. Yhdessä kohta 30 vuotta. 

Tuo on aikaa joka ei palaa enää koskaan tähän syöpäiseen nykyaikaan. Ei nyt eikä tulevaisuudessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluaako lapsia vai ei missään tapauksessa halua, on ihan oleellinen tieto. Yleensä ihmiset keskustelevat omista haaveistaan jo tutustuessaan toisiinsa. Jos toinen haaveilee keikkahommista ja maailmanympärimatkoista ja toinen taas omakotitalosta ja lapsista... niin ollaan kovin kaukana toisten arjesta.

Tämä on niin henkilökohtaista, mikä kenellekin on tärkeää. Minulle esimerkiksi ei ole mitenkään oleellinen tieto, haluaako toinen mahdollisesti lapsia vai ei. En sen perusteella jätä tutustumatta toiseen.

Niin, siksi juuri pitää keskustella, koska ihmisten arvot eivät ole mikään vakio. Osalle on ihan ok ateisti vegaani kumppani tai poliittisesti innokas sdp/vasemmisto/persu/kokoomus/vihreät jne... jos itse on taas politiikassa ihan toisella laidalla, niin ei jaksa niitä keskusteluita. 

Arvot vaiku

Niin, se keskustelu on tärkeä asia sille, jolle se itse asia on tärkeä. Jos jollekulle toisen puoluekanta on yhdentekevä ja toinen ei missään tapauksessa muuttaisi yhteen konservatiivin kanssa, lienee selvää, kummalle tämä asia on prioriteetti deittailussa.

Vierailija kirjoitti:

Nykyään kun pitää seurustellakin sillai TEHOKKAASTI : D

No jos täytyy valita joko tehokas suhde tai ei-tehokas suhde niin kyllä minä ainakin mieluummin valitsen sen tehokkaan (=hyvin toimivan) suhteen.

Minulla se on mennyt niin, että jossakin vaiheessa todetaan, hei, tämä on varmaan seurustelua, onko ok kutsua sinua poikaystäväksi? Siinä yhteydessä on voitu sitten sopia jostain muustakin, mikä nyt kummallekin on tärkeä. Mitään sen kummempia tulevaisuuden tavoitteita ei näihin keskusteluihin ole kuulunut.

Monogamia rajaa omia toiminnanvapauksia erittäin paljon. Se asettaa kovat rajat sille, minkälaisia piirteitä eri ihmissuhteet voivat saada. Minusta ihmisten ei pitäisi suostua tällaiseen ilman vakaata harkintaa ja varmana siitä, että hyödyt voittavatkoilla haitat.

*voittavat