Siis käykö pariskunnat jonkin tavoitekeskustelun ennen kuin lyödään lukkoon että nyt sitten seurustellaan?

En ole koskaan käynyt.

Terapeutin kanssa laaditaan tavoitteet paperille 

Nykyään kai allekirjoitetaan jotkut paperit, olen ymmärtänyt ja ne viedään jonnekin woke-paikkaan...

Kyllä mä ainakin käyn keskustelun siitä mitä kumpikin tulevaisuudelta odottaa, jos kyseessä on vakavan, sitoutuneen seurustelun aloittaminen. Mitä järki laittaa kauheasti paukkuja suhteeseen jossa esim. toinen haluaa joskus lapsia ja toinen ei?

Olen onnellinen, että pariuduin aikana ennen somea. Ihan baarissa. Kiva poika kävi hakemassa hitaisiin, sitten tanssittiin ja juteltiin enemmänkin. Poika saattoi minut bussille. Vaihdettiin numeroita. Poika soitti. Mentiin leffaan, pussattiin. Tästä edettiin ajalle tyypillisesti aika nopeasti ja mutkattomasti. Ei olisi tullut kuuloonkaan että oltaisiin tavattu muitakin samalla, se ei olisi ollut ollenkaan sopivaa. Ei allekirjoitettu mitään papereita tietenkään, eikä edes sovittu että "nyt seurustellaan", se oli vain oikeastaan siitä leffaillasta alkaen selvää. Yhdessä kohta 30 vuotta. 

Kyllä me keskusteltiin. Ei nyt ihan ensimmäisillä treffeillä, mutta varmaan jo toisilla tai kolmansilla. Suurpiirteisesti puhuttiin sitä mitä haluaa elämältä ja parisuhteelta. Onko tavoitteena yhteinen perhe ja jonain päivänä lapsia?

Kyllä, kaikki kortit pöytään.

Nykyään kun pitää seurustellakin sillai TEHOKKAASTI : D

Vierailija kirjoitti:

Olen onnellinen, että pariuduin aikana ennen somea. Ihan baarissa. Kiva poika kävi hakemassa hitaisiin, sitten tanssittiin ja juteltiin enemmänkin. Poika saattoi minut bussille. Vaihdettiin numeroita. Poika soitti. Mentiin leffaan, pussattiin. Tästä edettiin ajalle tyypillisesti aika nopeasti ja mutkattomasti. Ei olisi tullut kuuloonkaan että oltaisiin tavattu muitakin samalla, se ei olisi ollut ollenkaan sopivaa. Ei allekirjoitettu mitään papereita tietenkään, eikä edes sovittu että "nyt seurustellaan", se oli vain oikeastaan siitä leffaillasta alkaen selvää. Yhdessä kohta 30 vuotta. 

Joo, 30 vuotta sitten ei ollut deittailua ilman vakavampia sitoumuksia, eikä yksikään ihminen pyörittänyt useampaa deittiä kerralla.

Jollain on tainnut aika kullata muistot siitä millainen meininki ysärillä oli.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä me keskusteltiin. Ei nyt ihan ensimmäisillä treffeillä, mutta varmaan jo toisilla tai kolmansilla. Suurpiirteisesti puhuttiin sitä mitä haluaa elämältä ja parisuhteelta. Onko tavoitteena yhteinen perhe ja jonain päivänä lapsia?

Jos seurustelun aloittavat ovat reilusti aikuisia, niin ehkäpä,  mutta pitääkö just täysikäisiksi tulleiden tämä asia jo tietää ja lyödä lukkoon? Monilla voi perheen perustaminen, talon rakentaminen ym tuntua hyvin kaukaisilta asioilta, kun on vasta aloittamassa aikuisen elämää. Vasta kotoa muuttanut, opiskelut aloittanut ja pitäisi olla jo selvät suunnitelmat elämästä? Ja varsinkin sitovasti, eikä saisi mieltä muuttaa. 

Harvoin se kai mikään yksi keskustelu on, vaan useampia, jotka koskee erri elämänalueita ja menee vähän kerrallaan yksityiskohtaisemmiksi. Eikä niissä vedetä suhdetta puihin sellaisten asioitten takia, jotka on molemmille merkityksettömiä, vaan sellaisten, joita toinen pitää tärkeinä ja toinen merkityksettöminä.

Vierailija kirjoitti:

Nykyään kun pitää seurustellakin sillai TEHOKKAASTI : D

Pitää laittaa tulot vertaukseen ja miettiä kumpi maksaa sen desin maitoa, joka jäi käyttämättä ja ravintolassa lasketaan ranskikset ettei nyt vaan toinen joudu maksamaan enemmän.  Tuollaiset parit tietysti ottavat omat laskut ettei tule riitaa. 

Me käytiin heti ensimmäisillä tapaamiskerroilla läpi millaista suhdetta etsimme ja onko siis järkeä tavata uudelleen. Lapsista puhuimme varmaan toisilla treffeillä jne. Olemme siitä tietysti erilainen pari että meillä molemmilla oli tausta uskonnollisesta yhteisöstä josta olimme irrottautuneet. Kuitenkin sen arvoja ja ajatusmaailmaa tuli vielä mukana väkisinkin. Minä olin tuolloin 20v ja mies pari vuotta vanhempi. 

Tunnen naishenkilön, joka teki aikoinaan seurustelukumppanistaan hyöty-haitta-analyysin. 

Periaatteessa. Moni ainakin tai omassa ystäväpiirissä yleistä.

Kun asioista on puhuttu etukäteen, ne ei tule enää yllätyksenä. Näihin kuuluu mm. perhesuunnitelmat, haluaako kumpikaan naimisiin, lapsia, kuka hoitaa ehkäisyn. Tarkoittaako seurustelu sitä, että pannaan vain toisiamme, vai sovitaanko muuta ja tarvitaanko ehkäisyä myös tautien varalle. Siinä kai ne tärkeimmät.

Ennen seurusteltiin ja nainen tuli paksuksi. Sitten naimisiin ja nainen kotona nyrkin ja hellan välissä. Avioliitossakin r aiskaus oli miehen oikeus. Jos kävi huono tuuri niin mies hävisi kuvioista eikä korjannut jälkiään ja nainen jäi synnyttämään äpäränsä yksin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mä ainakin käyn keskustelun siitä mitä kumpikin tulevaisuudelta odottaa, jos kyseessä on vakavan, sitoutuneen seurustelun aloittaminen. Mitä järki laittaa kauheasti paukkuja suhteeseen jossa esim. toinen haluaa joskus lapsia ja toinen ei?

 

Jos olisi vielä tarve löytää vaimo itselle, niin mä kyllä esittäisin rekrytilanteessa naiselle kysymyksen, että minkä kokoisena näet itsesi viiden vuoden päästä?

Ja sinulta voisi kysyä, millä korkeudella luulet jalkovälin härpäkkeidesi roikkuvan viiden vuoden päästä.

Vierailija kirjoitti:

Olen onnellinen, että pariuduin aikana ennen somea. Ihan baarissa. Kiva poika kävi hakemassa hitaisiin, sitten tanssittiin ja juteltiin enemmänkin. Poika saattoi minut bussille. Vaihdettiin numeroita. Poika soitti. Mentiin leffaan, pussattiin. Tästä edettiin ajalle tyypillisesti aika nopeasti ja mutkattomasti. Ei olisi tullut kuuloonkaan että oltaisiin tavattu muitakin samalla, se ei olisi ollut ollenkaan sopivaa. Ei allekirjoitettu mitään papereita tietenkään, eikä edes sovittu että "nyt seurustellaan", se oli vain oikeastaan siitä leffaillasta alkaen selvää. Yhdessä kohta 30 vuotta. 

Ja jos se poika oli 27-vuotias ja tyttö 13-vuotias, kukaan ei nähnyt asiassa mitään ongelmaa. 

Aina kun tällain nostalgioidaan menneitä ja syytetään somea (aivan kuin some voisi tämänkin kirjoittajan pakottanut tekemään jotain vastentahoista), unohtuu se miten myrkyllistä aikaa myös elettiin. Kuvataan jotain pikkukyläidylliä ja sujuvasti unohdetaan, että meno ysärillä oli villiä ja osan vuosikymmenestä esim. raiskaus avioliitossa lain silmin ihan ok. Ja sitten aletaan maalaileman jotain ihme settiä jostain papereiden allekirjoittamisesta, aivan kuin se olisi muka realismia tänä päivänä.

Parisuhdekäsityksemme on muuttunut, mutta se muutos ei ole vain huonoon suuntaan. Some on tuonut paljon ikävä lieveilmiöitä, mutta toisaalta myös hyviä. Esimerkiksi somen kautta monet nuoret tytöt saavat tietoa ja kannustusta omien rajojen määrittämiseen ja niistä kiinnipitämiseen. Ysärillä vallitsi noissakin asioissa lähinnä pojat on poikia -asenne ja tyttöjen piti kantaa vastuu kohtaamaastaan huonosta käytöksestä.

Vaikka olisi miten hyvä pano niin jos ei ajatukset parisuhteesta sekä perheestä täysin erilaiset niin eihän siihen kannata panostaa jos sitä parisuhdetta etsii. Parempi selvittää asia nopsasti kuin tuhlata vaikka vuosia ja huomata ettei tästä mitään tule. Pahimmassa tapauksessa itketään sitten tänne palstalle miten kamala se puoliso on. Sen olisi ehkä voinut jo saada pienelläkin vaivalla selville. Hyvän panon saa muutoinkin. 

Käydään läpi arvopohja, uskomukset, odotukset, tavoitteet, elämäntapa ja standardit läpi. Kyllä sellaiset pitää keskustella. Jos on jotain epäselvää, niitä pikku kompromisseja ei vielä vakisuhteessa tehdä, ne tehdään vasta kihlojen tai yhteenmuuton edellä. Mitä lähempänä avio tai avoa mennään, sitä enemmän pitää näkemysten olla yhtenevät, muuten edessä ei ole mitään hyvää.

Mitä enemmän arvoista ja tavoitteista keskustelee, sitä vähemmän ylläreitä luvassa. Hyväksyn ihmiset kyllä pitkälti sellaisenaan, mutta se, mikä rooli heillä on elämässäni on minun päätettävissä, aivan kuten parisuhteen toisella osapuolella on päätäntävaltaa siinä missä minulla ei ole. Voin päättää vain sen, saako hän elämässäni sen roolin johon hän hakee, vastavuoroisesti. 

-Mies1976