Miksi ihmisen (yli)paino on niin monen mielestä ainoa ihmistä määrittävä ominaisuus?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomessa joka näkyy tässäkin keskustelussa on selvästi vihan ilmapiiri niitä kohtaan jotka haluavat pysyä kunnossa. Raivon vallassa poljetaan jalkaa lattiaan ja näppäimistö sauhuaa kun he kovaan ääneen kertovat kuinka kenenkään ei kannata tehdä mitään oman terveytensä ja hyvinvointinsa eteen, mikään ei kuulemma toimi.

Joten voi syödä hyvällä omalla tunnolla 5 kiloa herkkuja joka päivä, asiantuntijatkin kuulemma näin sanoo ja oli joku tutkimuskin kuinka ihminen lihoaa kuulemma takaisin kun lopettaa tervellisen syömisen ja liikkumisen, alkaa taas syömään 5 kiloa herkkuja joka päivä eikä poistu kotoa mihinkään.

Kuinka hölmöjä ihmiset oikeasti on, ei se ole mikään argumentti sen puolesta ettei kannata liikkua ja syödä terveellisesti, jos sinä hetken aikaa sitä kokeilet ja rupeat mättämään herkkuja taas entiseen mallii

 

En ihan tiedä, mitä tuolla itsekurilla tarkoitetaan. Olen todella perso kaikelle pizzalle, jäätelölle jne., mutta vältän niitä, koska haluan pitää painoni kurissa. Itse lasken senkin itsekuriksi, että olen muuttanut huomattavasti ruokailutottumuksiani niin, ettei enää tule vastaan samalla tavalla kiusauksia syödä liikaa. Minun on vaikea lopettaa syömistä, siksi syön harvoin ja vain muutamia ainesosia kerrallaan. Se on tapani pitää painoni normaalina. Oli sitten itsekuria tai ei, niin täytyy etsiä keinoja, millä välttää sen ahmimisen.

Vierailija kirjoitti:

Olen itse onnistunut pääsemään normaalipainoon ja saanut terveyteni kuntoon itsekurilla, joten minulle on aivan sama lyötkö minua tutkimuksilla päähän ja luulet olevasi niin kovin oikeassa. Meitä on paljon, muutos lähtee korvien välistä. Olet tyypillinen lannistaja joka haluaa ihmisten vain luovuttavan, eikä kukaan saisi tehdä mitään, koska sinä olet niin päättänyt tutkimuksinesi ja "asiantuntijoiden" kanssa.

Arvostan huomattavasti enemmän ihmisiä jotka tekevät ja edes yrittävät, kuin ihmisiä jotka ei tee mitään ja ovat jo luovuttaneet. Kukaan ei koskaan saa mitään aikaiseksi, jos ei tee ikinä mitään, se on ainakin varmaa.

Se että sinä olet onnistunut nimenomaan mystisellä itsekurilla, ei siltikään ole suuremmassa kuvassa se ainoa ja toimiva avain ylipainon kitkemiseen. Miksi oikein luulet, että ne asiantuntijat tätä asiaa tutkivat? No siksi, että löytyisi nimenomaan se toimiva keino ylipainon hillitsemiseen, ei suinkaan siksi että heitettäisiin hanskat tiskiin. Tällä hetkellä vaikuttaa siltä, että itsekuria korostava keino EI OLE TOIMIVA KEINO. Se ei ole mitään lannistamista, vaan itse asiassa mielestäni juurikin sinun asenteesi on sitä.

Haluat itsekorostaa omaa saavutustasi ja alleviivata nimenomaan itsekuria. Mitä kun ja jos se joltakulta puuttuukin? Hänkö on sitten menetetty tapaus, jota ei voi auttaa ja näin ollen sama luovuttaa? Totta kai muutos lähtee korvien välistä, ihan niin kuin jokaisessa asiassa. Jokaisella on kuitenkin ne omat syynsä, ongelmansa ja vahvuutensa. Aika hullua kuvitella, että samat keinot olisivat samat kaikille.

Vierailija kirjoitti:

"Siis, painonhallinnassa avainasemassa on ruoan sisältö ja sen verran safkaa aterioilla, että tulee kylläiseksi. Jos laihtumisen edellytys on jatkuva nälkä, on selvää ettei elämäntapamuutos kanna alkua pidemmälle. Mulle terveellisten elämäntapojen noudattaminen on helppoa, sillä pidän kasviksista, mahalaukkuni on pieni ja inhoan makeaa. Saan myös valtavasti iloa ja energiaa liikunnasta. 

Ymmärrän, että on tyystin toisenlaisiakin ihmisiä. Monet eivät ole lapsuudessaan tottuneet kasviksiin, ne eivät maistu ja saattavat aiheuttaa vatsaongelmia. Mahalaukku on monella lihavalla venähtänyt liian suurten ateriakokojen takia. Maha pienenee kyllä, mutta siinä kyllä nälkää on pakko jonkin verran sietää. Makea maistuu monille, eikä suklaata korvaa hedelmä. On myös tieteellisesti todennettu, etteivät kaikki koe liikunnan iloa koskaan. 

Näillä spekseillä painonhallinta on työläämpää, mutta ei mahdoton

Jep. Samaa mieltä näläntunteesta. Itse pärjään sen kanssa, kunhan verensokerini eivät pääse liian alas. Eivätkä pääse, mikäli ruoan laatu on sopiva ja tukee verensokerin tasaisena pysymistä. Uskon, että tämä on se juttu monella, miksi näläntunne koetaan pelottavana. Se on monella = hypoglykemia, mikä siis johtuu höttöhiilareiden syömisestä. Kaikki eivät ole yhtä herkkiä verensokerin suhteen, mutta moni on. Sekin on yksilöllistä, miten paljon liikunta verensokeriin vaikuttaa. 

Vierailija kirjoitti:

Viestille 625 Olet oikeassa. Luulisi että henkilö joka on itse ollut lihava ja onnistunut laihduttamaan olisi empaattinen lihavia kohtaan, mutta paradoksaalista kyllä, he ovat kaikkein julmimpia. 

Esim. "the biggest looser"-TV-show (suurin pudottaja) trainerina oli pitkään Jillian Michaels. kuuluisa jenkkilän "fitness-kuningatar", jonka jumppavideot oli älyttömän suosittuja. Se, mikä rouvassa pisti silmään oli hänen suoranainen inho kilpailijoita kohtaan. Hän sai jopa varoituksia epäasiallisesta käytöksestä kun hän raivosi näille. Olin aina arvostanut Jilliania mutta hänen halveksiva asenteensa lihavia kohtaan oli "outo". Hän oli joutunut vaihtamaan lapsena koulua ja olemaan koulusta pois koulukiusaamisen ja masennuksen takia. Häntä kiusattiin, koska hän oli hyvin lihava lapsena ja varhaisnuorena. 

Olen huomannut tämän saman kuvion myös muilla fitness-ammattilaisilla joita seuraan. Jos tyyppi on ollut aikaisemmin lihava ja saanut siitä traumoja hän purkaa traumansa lihaviin ikään kuin nyt on hänen vuoronsa olla julma ja sadisti niin kuin hänelle oltiin kun hän itse oli "ällöttävä veltto läski". kun taas sellaiset jotka ovat olleet koko elämänsä hoikkia suhtautuvat kaikkiin kehoihin neutraalisti ja ystävällisesti.

Eli on pieni "red flag" jos traineri on itse ollut aikoinaan huomattavan lihava ja sen takia "syrjäytynyt" tai koulukiusattu ja inhosi ja häpesi kehoaan ja itseään. hän siirtää säkällä vanhat traumansa sinuun ja sinä triggeröit hänen traumojaan.

Tämä on kyllä ikävä, mutta samalla mielekiintoinen ilmiö. Täällä on aikaisemminkin sanottu, että yleensähän se miten ihmiset kohtelevat muita kertoo eniten juurikin heistä itsestään. Yleensä ihmiset kantavat tiedostamattaan itsestään jonkinlaista häpeää, jota sitten helposti projisoivat muihin. Olen itsekin saanut itseni välillä kiinni varsin ikävistä ajatuksista, kun olen nähnyt mielestäni hyvin huonossa kunnossa olevia ihmisiä julkisilla paikoilla, vaikkapa juurikin superlihavan ihmisen. Olen miettinyt, että luojan kiitos kun en näytä tuolta.

Kyseessähän on siis todellakin oma pelkoni siitä, että lihoisin jälleen kaiken mitä olen laihtunut ja siihen vielä korot päälle. Onneksi minulla ei liity painooni kuitenkaan sen suurempia traumoja menneisyydestä, koska tuo tosiaankin on ns. aika kriittinen yhdistelmä.

Ei itsekurissa ole mitään mystistä, siitä vain halutaan tehdä sellaista koska se on hyvä tekosyy olla tekemättä mitään. Kun joku kertoo, että hän onnistui tulee sosiaalisessa mediassa ankeuttajat kuin kellonlyömällä kertomaan kuinka se on niin kovin harvinaista, älkää te muut edes yrittäkö muuttaa elämäänne parempaan.

Näin toimii itse itseään ruokkiva epäonnistuminen johon ihmiset oikein kannustavat toisiaan, suurin osa ei edes tiedosta käytösmallia, he ovat jo niin kasvaneet siihen kiinni. Itsekuria harrastetaan paljon muussakin kuin pelkästään laihduttamisessa tai kunnossa pysymisessä, mutta jostain syystä se on kovin mystistä jos se liittyy ruokaan, terveyteen ja painonhallintaan, jota se ei tietenkään pitäisi olla.

Vierailija kirjoitti:

Ei itsekurissa ole mitään mystistä, siitä vain halutaan tehdä sellaista koska se on hyvä tekosyy olla tekemättä mitään. Kun joku kertoo, että hän onnistui tulee sosiaalisessa mediassa ankeuttajat kuin kellonlyömällä kertomaan kuinka se on niin kovin harvinaista, älkää te muut edes yrittäkö muuttaa elämäänne parempaan.

Näin toimii itse itseään ruokkiva epäonnistuminen johon ihmiset oikein kannustavat toisiaan, suurin osa ei edes tiedosta käytösmallia, he ovat jo niin kasvaneet siihen kiinni. Itsekuria harrastetaan paljon muussakin kuin pelkästään laihduttamisessa tai kunnossa pysymisessä, mutta jostain syystä se on kovin mystistä jos se liittyy ruokaan, terveyteen ja painonhallintaan, jota se ei tietenkään pitäisi olla.

Minulle ehkä suurin keino välttää herkkujen osto oli sen ymmärtäminen ettei nälkäisenä kannata tehdä suurempia ruokaostoksia, koska silloin on suuri riski ostaa jotain epäterveellistä. Jos taas olen kylläinen on paljon helpompi tehdä terveellisiä valintoja ja ymmärtää ettei sipsit ole hyvä lounas ja yleensä haluan niitä vain silloin, kun on kiljuva nälkä. Toisin sanoen kierrän jos sen tilanteen, kun tätä itsekuria tarvittaisiin. Siitähän tässä on kyse, kun sanotaan että itsekuri on huono laihtumismetodi. Se ei tarkoita sitä, että kannustetaan passiivisuuteen ja elämäntapamuutoksettomuuteen, vaan ymmärtämään ne syyt siellä taustalla. Ymmärrätköhän itse nyt tahallasi väärin ankeuttasi vai?

Ette taida tietää mitä itsekuri tarkoittaa, se on ihan konkreettisia päätöksiä joita ihminen tekee elämässä. Yksi niistä on se, että avaa oven ja lähtee lenkille, toinen se, että poistaa pizzerian numeron puhelimesta eikä soita sinne. Työssäkäyvä ihminen joutuu myös tekemään jatkuvasti päätöksiä ja monilta ne luonnistuu ihan hyvin, kuten enpä juo hirveitä kännejä sunnuntaina koska maanantaina on töitä.

Mitä enemmän seuraan näitä keskusteluja, alan tulemaan siihen lopputulokseen, että syöminen on yksi niistä asioista jossa haluttaisiin vapaudut vastuusta elämämittainen vapaus. Ja ihmiset jotka ei sitä vapautta halua antaa ja haluaa myös muiden kuin itsensä muuttuvan ja tekevän parempia ratkaisuja heitä vastaan hyökätään hirvittävällä raivolla. On ihan hyvä, että on ihmisiä jotka ei hyväksy kaikkia haitallisia ratkaisuja joita ihmiset tekee elämässään ja vaatii parempaa.

Vierailija kirjoitti:

Monet lihavat ihmiset kuten tässäkin ketjussa haluavat, että muut eivät edes yritä tulla parempaan kuntoon, koska on heille helpompaa elää kun muutkin on lihavia niinkuin he. Joten lihavuudesta halutaan tehdä uusi normi, oli se kuinka epäterveellistä tahansa. Sentakia meillä on ihan kansanliikkeitä ja muita ryhmiä joiden elämäntehtävä on kertoa lihavuuden ihanuudesta, kehopositiivisuudesta ja muusta hölynpölystä. Älä tee mitään, vaikka hukkuisit kotona pizzalaatikoihin ja hädintuskin jaksat viedä roskapussia omin jaloin ulos, on se vain ihanaa positiivista elämää, näin he sinulle kertovat.

Heillä on tutkimukset ja kehopostiivisuus expertit ja muut tukenaan jotka kertovat samaa, älä tee mitään vaikka olisit puolikuollut, mitään ei kuulemma kannata tehdä.

Taas tätä, pistätte sanoja toisten suuhun. Keksikää jo parempaa tekemistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei itsekurissa ole mitään mystistä, siitä vain halutaan tehdä sellaista koska se on hyvä tekosyy olla tekemättä mitään. Kun joku kertoo, että hän onnistui tulee sosiaalisessa mediassa ankeuttajat kuin kellonlyömällä kertomaan kuinka se on niin kovin harvinaista, älkää te muut edes yrittäkö muuttaa elämäänne parempaan.

Näin toimii itse itseään ruokkiva epäonnistuminen johon ihmiset oikein kannustavat toisiaan, suurin osa ei edes tiedosta käytösmallia, he ovat jo niin kasvaneet siihen kiinni. Itsekuria harrastetaan paljon muussakin kuin pelkästään laihduttamisessa tai kunnossa pysymisessä, mutta jostain syystä se on kovin mystistä jos se liittyy ruokaan, terveyteen ja painonhallintaan, jota se ei tietenkään pitäisi olla.

Minulle ehkä suurin keino välttää herkkujen osto oli sen ymmärtäminen ettei nälkäisenä kannata tehdä suurempia ruokaostoksia, koska s

Juuri näin! Kumma reaktio tulkita pelkän itsekurin riittävyyden kiistämistä kehoitukseksi luovuttaa - ihan kuin asia olisi täysin mustavalkoinen - joko itsekurilla tai ei sitten ollenkaa. Tällä on kuitenkin koitettu jankuttaa, että toimivat tavat löytyisivät niistä, joissa itsekurin tarve on minimaalinen - miksi tämä ei kelpaa? Onko ainoa oikea laihdutus sellainen, jossa kärsimysten ja kyynelien kautta saavutetaan marttyyrikruunu ja puhdistautuminen "normaaliksi ihmiseksi"? Onko väärin, jos asian yrittää tehdä mahdollisemman helposti ja vähällä kuormituksella?

Vierailija kirjoitti:

Ette taida tietää mitä itsekuri tarkoittaa, se on ihan konkreettisia päätöksiä joita ihminen tekee elämässä. Yksi niistä on se, että avaa oven ja lähtee lenkille, toinen se, että poistaa pizzerian numeron puhelimesta eikä soita sinne. Työssäkäyvä ihminen joutuu myös tekemään jatkuvasti päätöksiä ja monilta ne luonnistuu ihan hyvin, kuten enpä juo hirveitä kännejä sunnuntaina koska maanantaina on töitä.

Mitä enemmän seuraan näitä keskusteluja, alan tulemaan siihen lopputulokseen, että syöminen on yksi niistä asioista jossa haluttaisiin vapaudut vastuusta elämämittainen vapaus. Ja ihmiset jotka ei sitä vapautta halua antaa ja haluaa myös muiden kuin itsensä muuttuvan ja tekevän parempia ratkaisuja heitä vastaan hyökätään hirvittävällä raivolla. On ihan hyvä, että on ihmisiä jotka ei hyväksy kaikkia haitallisia ratkaisuja joita ihmiset tekee elämässään ja vaatii parempaa.

Sinähän täällä hirveällä raivolla vääristelet muiden viestejä ja keksit heille ilmeisen valheellisia motiiveja. Sivuutat ne missä kritisoidaan sitä miksi jonkin yhden ajattelutavan katsotaan olevan _laihtumisen_kannalta_huono asia, ja muunnat sen niin ettei kannattaisi yrittääkään laihduttaa??

"Jossa kärsimysten ja kyynelien kautta saavutetaan marttyyrikruunu ja puhdistautuminen "normaaliksi ihmiseksi"? Onko väärin, jos asian yrittää tehdä mahdollisemman helposti ja vähällä kuormituksella?"

Ei itsekuri tarkoita tuota, se on vain päätös jonka ihminen tekee, se että sinä lataat sanaan hirveästi ylimääräisiä merkityksiä on taas sitä tyypillistä selittelyä ja tekosyiden keksimistä.

Hyvä kysymys. Painolla on iso paino monessa asiassa. Itsekin olen hieman painorasistinen ja olen jälkikäteen ymmärtänyt sasneeni osakseni painorasismia työyhteisössä. Ehkäpä tämä on ihmisen perusominaisuus erilainen (painava, hiljainen, äänekäs) jää ulkopuoliseksi. 

Oma painoni on vaihdellut ja olen kyllä huomannut, että paino vaikuttaa usein suhtautumiseen. Kun joku laihtuu merkittävästi hän saa osakseen positiivista huomiota. Kun lihoo negatiivista.

Sanotaan painosta mitä sanotaan niin valitettavasti omakohtaisesti olen huomannut, että paino hidastaa kävelytahtia. Sitä ei huomaa helposti, mutta sen huomaa kun kävelee esim. samaa lenkkiä. Joitakin saattaa ällöttää myös hengästymisen ääni ja se, että kasvot ovat punaiset ja hikikarpalot otsalla pienestäkin rasituksesta. Nämä seikat ällöttää siinä missä jonkun puhuminen ruoka suussa.

Vierailija kirjoitti:

Hyvä kysymys. Painolla on iso paino monessa asiassa. Itsekin olen hieman painorasistinen ja olen jälkikäteen ymmärtänyt sasneeni osakseni painorasismia työyhteisössä. Ehkäpä tämä on ihmisen perusominaisuus erilainen (painava, hiljainen, äänekäs) jää ulkopuoliseksi. 

Oma painoni on vaihdellut ja olen kyllä huomannut, että paino vaikuttaa usein suhtautumiseen. Kun joku laihtuu merkittävästi hän saa osakseen positiivista huomiota. Kun lihoo negatiivista.

Sanotaan painosta mitä sanotaan niin valitettavasti omakohtaisesti olen huomannut, että paino hidastaa kävelytahtia. Sitä ei huomaa helposti, mutta sen huomaa kun kävelee esim. samaa lenkkiä. Joitakin saattaa ällöttää myös hengästymisen ääni ja se, että kasvot ovat punaiset ja hikikarpalot otsalla pienestäkin rasituksesta. Nämä seikat ällöttää siinä missä jonkun puhuminen ruoka suussa.

En ole ikinä saanut mitään positiivista huomiota normaalista painostani tai laihtumisesta, en yhtä ainutta kehua koko elämäni aikana. Ja olen mies, toki meitä ei muutenkaan kehuta eikä meistä sanota ikinä mitään positiivista. Ihan vain sivuhuomiona, kun tuo toteamus heitetään ikäänkuin totuutena, jota se ei monille meistä todellakaan ole. Olisi itseasiassa joskus kiva kuulla jotain positiivista, mutta kun ei ole kohta yli 40v ikinä kuullut, niin turha sitä on edes odottaa.

Vierailija kirjoitti:

"Jossa kärsimysten ja kyynelien kautta saavutetaan marttyyrikruunu ja puhdistautuminen "normaaliksi ihmiseksi"? Onko väärin, jos asian yrittää tehdä mahdollisemman helposti ja vähällä kuormituksella?"

Ei itsekuri tarkoita tuota, se on vain päätös jonka ihminen tekee, se että sinä lataat sanaan hirveästi ylimääräisiä merkityksiä on taas sitä tyypillistä selittelyä ja tekosyiden keksimistä.

Aivan, tarkoitat sillä siis päätöstä. Edelleen sellaisenaan se on huono laihduttamiskehotus. Se on sarjassa aivan samanlainen ohje, kuin "syö vähemmän, kuin kulutat." Tai sanoa masentuneelle ottamaan itseään niskasta kiinni. Tai tämä lihavien haukkuminen ja halveksunta.

Jokainen, kun järjellä tietää miten se mekanismi toimii. Se taas miten sen saa käytännössä iskostettua sinne arkeen ja mieleen taas on se oikea ongelma. Ei suinkaan vain asiasta tietäminen.

Vierailija kirjoitti:

Minusta on ihan ok, ettei halua eikä kiinnostu ihmisestä josta näkee esim sen että ihminen on mieltynyt päihteisiin tai vaikka röökinpolttoon (sen siis haistamisen lisäksi myös näkee).

Ihan samalla tavalla on ok, ettei kiinnostu ihmisestä joka on sellainen laiskanpulska sohvis joka tykkää herkuttelusta ja vihaa liikkumista (senkin näkee siitä miten itsensä kantaa, että liikkuuko vaiko ei ja ei kaikki ylipainoiset ole sohviksia). Etenkin siis jos itse haluaa parisuhteeseen sellaisen kumppanin jonka kanssa voi käydä yhdessä(kin) lenkillä sekä tehdä vaikka viikon vaelluksen lapissa niin olisihan se hölmöä alkaa katselemaan sellaista kumppania joka ei kävele vapaaehtoisesti jääkaappia ja parkkipaikkaa pidemmälle.

On kyllä pullukoita joilla on hyvä kunto. Kun se syöminen määrittää melkein täysin miten paljon painaa.

Minä olen normaalipainoinen ja kävelen todella nopeasti, mutta itseäni 10 vuotta nuorempi nainen joka on myös normaalipainoinen/hoikka ei jaksa kävellä samaa tahtia ja puuskuttaakin että älä kävele noin lujaa. Polttaa tupakkaa joten en tiedä onko sillä osuutta asiaan, ei kylläkään kuntoile mitenkään. Pysyy hoikkana kun ei syö niinkään paljon.

Mutta sitten eräs vähän ylipainoinen kaverini pysyy hyvin tahdissa, ja hänellä on myös käsissä ihan mukavasti voimaa (jaksaa kantaa painavaa). Mutta hän herkuttelee paljon ja syö isoja annoksia. Taatusti jaksaisi vaeltaa enemmän kuin tuo ekana mainittu kaveri. Ei se laihuus tarkoita että on hyvä kunto...

Vierailija kirjoitti:

Ette taida tietää mitä itsekuri tarkoittaa, se on ihan konkreettisia päätöksiä joita ihminen tekee elämässä. Yksi niistä on se, että avaa oven ja lähtee lenkille, toinen se, että poistaa pizzerian numeron puhelimesta eikä soita sinne. Työssäkäyvä ihminen joutuu myös tekemään jatkuvasti päätöksiä ja monilta ne luonnistuu ihan hyvin, kuten enpä juo hirveitä kännejä sunnuntaina koska maanantaina on töitä.

Mitä enemmän seuraan näitä keskusteluja, alan tulemaan siihen lopputulokseen, että syöminen on yksi niistä asioista jossa haluttaisiin vapaudut vastuusta elämämittainen vapaus. Ja ihmiset jotka ei sitä vapautta halua antaa ja haluaa myös muiden kuin itsensä muuttuvan ja tekevän parempia ratkaisuja heitä vastaan hyökätään hirvittävällä raivolla. On ihan hyvä, että on ihmisiä jotka ei hyväksy kaikkia haitallisia ratkaisuja joita ihmiset tekee elämässään ja vaatii parempaa.

Ehkä minä en sitten tiedä miltä itsekurillisten ihmisten elämä tuntuu - mitä liikkuu heidän päässään.

En ole varmaan ainoa jolla on vaativa työ enkä koita käyttää sitä tekosyynä, mutta olen hieman epäjärjestelmällinen, selektiivisesti keskittymiskykyinen (joskus ei onnistu millään, joskus koodataan 10h putkeen unohtaen syömisen) ja lisäksi kunnianhimon / älylllisen uteliaisuuden ruoskimana haalin itselleni uusia vaativia tehtäviä ennen kuin edellisetkään on hoidettu. Kun vedettävänä on vielä useita projekteja ja asiat eivät aina mene kuin Strömsöössä, niin monasti pitää suunnata aivokapasiteettinsa asioiden ja tehtävien nopeaan uudelleenjärjestelyyn, jotta muiden ei tarvitsisi pyöritellä peukaloita hommien jumittaessa - ja siihen päälle ne omat hommat vielä, jota viivästyivät yllättävien muutostarpeiden vuoksi.

Tämän seurauksena kapasiteetti tehdä päätöksiä illalla on monasti lähellä nollaa - joskus tulee jopa halvaannutua kaupassa hyllyn eteen, kun ei osaa päättää ostaisiko tuotteen A, B vai C. Näissä oloissa tietoisen päätöksen tekeminen siitä mitä syö tai lähteekö lenkille vai ei, on turha odottaa olevan mitenkään rationaalinen. Kyllä tuossa tilanteessa tarvitaan se, että lenkille lähdetään siksi, että se tuntuisi kivalta ja kaipaa sitä oloa minkä siitä saa - ja onneksi nykyään on pakkasessa aina annoskokoon pakattuja suhteellisen terveellisiä aterioita, joilla voi tyydyttää nälkänsä sen kummemmin miettimättä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska läskivihan oman mutu-tuntumani mukaan kohdistuu lähinnä naisiin, olen tullut siihen tulokseen että kyse on jonkinasteista - todennäköisesti tiedostamattomasta - naisvihasta. On miehiselle egolle suuri loukkaus, että nainen laiminlyö tärkeintä tehtäväänsä eli näyttää seksikkäältä :D

Tämä! Paino on inhokki numero yksi.

Toisella sijalla lyhyet hiukset tai kananpersetukka ja kolmannella tatuoinnit.

Ihan kuin naisen tehtävä olisi miellyttää ulkonäöllään miehiä. Tai juuri sitä kyseistä miestä.

Kanapersetukka tai tatuoinnit ei terveyriski ja kansantauti. Eivät ole millään tavalla verannollisia lihavuuteen joka maksaa miljardeja vuosittain.

Kun ainakin tällä palstalla haukutaan naisia ylipainosta, ei ni

Hmm ja naisten on helpompi lihoa kuin miesten johtuen erilaisesta biologiasta. Naisilla kuuluu olla enemmän rasvaa ja miesten taas on helpompi kasvattaa lihasmassaa... mutta naisia haukutaan lihavuudesta huomattavasti enemmän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Jossa kärsimysten ja kyynelien kautta saavutetaan marttyyrikruunu ja puhdistautuminen "normaaliksi ihmiseksi"? Onko väärin, jos asian yrittää tehdä mahdollisemman helposti ja vähällä kuormituksella?"

Ei itsekuri tarkoita tuota, se on vain päätös jonka ihminen tekee, se että sinä lataat sanaan hirveästi ylimääräisiä merkityksiä on taas sitä tyypillistä selittelyä ja tekosyiden keksimistä.

Aivan, tarkoitat sillä siis päätöstä. Edelleen sellaisenaan se on huono laihduttamiskehotus. Se on sarjassa aivan samanlainen ohje, kuin "syö vähemmän, kuin kulutat." Tai sanoa masentuneelle ottamaan itseään niskasta kiinni. Tai tämä lihavien haukkuminen ja halveksunta.

Jokainen, kun järjellä tietää miten se mekanismi toimii. Se taas miten sen saa käytännössä iskostettua sinne arkeen ja mieleen taas on se oikea ongelma. Ei suinkaan vain asiasta tietä

Täällä on jo yli kymmenen kertaa eri kommenteissa laitettu disclaimer että keskustelu koskee normaaleita ihmisiä joilla ei ole rajoitteita, terveys tai mt ongelmia. Disclaimer pitäisi ilmeisesti laittaa joka kommenttiin, ettei nämä samat argumentit aina pomppaa kuin vieteriukko uudestaan. Eli te olette keskustelun ulkopuolella, te mt ongelmaiset ja muut rajoittuneet, teistä ei kukaan ole täällä puhumassa vaan ihmisistä jotka ovat perusterveitä eikä heillä ole mt ongelmia tai fyysisiä rajoitteita.

"Täällä on jo yli kymmenen kertaa eri kommenteissa laitettu disclaimer että keskustelu koskee normaaleita ihmisiä joilla ei ole rajoitteita, terveys tai mt ongelmia. Disclaimer pitäisi ilmeisesti laittaa joka kommenttiin, ettei nämä samat argumentit aina pomppaa kuin vieteriukko uudestaan. Eli te olette keskustelun ulkopuolella, te mt ongelmaiset ja muut rajoittuneet, teistä ei kukaan ole täällä puhumassa vaan ihmisistä jotka ovat perusterveitä eikä heillä ole mt ongelmia tai fyysisiä rajoitteita."

Eli jos ei onnistu laiduttamaan pelkällä tahdonvoimalla, on mielisairas tai vammainen? Lisäksi ÄO:kin on varmaan poikkeuksellisen alhainen?

Monelle tekisi hyvää saada elämänvastusta niin paljon, että lihoo. Saisi kokea omakohtaisesti sen mistä nyt toisia mollaa. Toki moni sellainenkin lihoo joka uskoo ettei niin koskaan käy.

 

Tarkoitat ehkä vastoinkäymisiä, että kun niitä on paljon, niin lihoo. Tämä oli mulle ihan uusi selitys ylipainolle. On erittäin epäkohteliasta toivoa toisille pahaa!

Vastoinkäymiset sen sijaan laihduttaa. Ruokahalu menee liiallisten vaikeuksien kanssa taistellessa, palaakaan ei saa nieltyä ja ruoka etoo. Ehkä et sitten ole ollut vielä tarpeeksi pitkään todella lujilla. Toivottavasti sinun ei koskaan tarvitsekaan sitä kokea.