Miksi ihmisen (yli)paino on niin monen mielestä ainoa ihmistä määrittävä ominaisuus?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ette taida tietää mitä itsekuri tarkoittaa, se on ihan konkreettisia päätöksiä joita ihminen tekee elämässä. Yksi niistä on se, että avaa oven ja lähtee lenkille, toinen se, että poistaa pizzerian numeron puhelimesta eikä soita sinne. Työssäkäyvä ihminen joutuu myös tekemään jatkuvasti päätöksiä ja monilta ne luonnistuu ihan hyvin, kuten enpä juo hirveitä kännejä sunnuntaina koska maanantaina on töitä.

Mitä enemmän seuraan näitä keskusteluja, alan tulemaan siihen lopputulokseen, että syöminen on yksi niistä asioista jossa haluttaisiin vapaudut vastuusta elämämittainen vapaus. Ja ihmiset jotka ei sitä vapautta halua antaa ja haluaa myös muiden kuin itsensä muuttuvan ja tekevän parempia ratkaisuja heitä vastaan hyökätään hirvittävällä raivolla. On ihan hyvä, että on ihmisiä jotka ei hyväksy kaikkia haitallisia ratkaisuja joita ihmiset tekee elämässään ja vaatii parempaa.

Sinähän täällä hirveällä raivolla vääristelet muiden viestejä ja keksit heille ilmeisen valheellisia motiiveja. Sivuutat ne missä kritisoidaan sitä miksi jonkin yhden ajattelutavan katsotaan olevan _laihtumisen_kannalta_huono asia, ja muunnat sen niin ettei kannattaisi yrittääkään laihduttaa??

Tätä sabotointia tapahtuu hirveästi, yrittää ihan tosissaan saada huonoon valoon sivuuttamalla ja vääristelemällä asiota mieleisekseen, jonka myötä sitten kauhea tuomitseminenkin.

Ei ihan järkevältä kuulosta. Todella harmi, jos useampikin ihminen harrastaa tätä Gaslightingia.

Vierailija kirjoitti:

"Jossa kärsimysten ja kyynelien kautta saavutetaan marttyyrikruunu ja puhdistautuminen "normaaliksi ihmiseksi"? Onko väärin, jos asian yrittää tehdä mahdollisemman helposti ja vähällä kuormituksella?"

Ei itsekuri tarkoita tuota, se on vain päätös jonka ihminen tekee, se että sinä lataat sanaan hirveästi ylimääräisiä merkityksiä on taas sitä tyypillistä selittelyä ja tekosyiden keksimistä.

Jotta puhutaan samasta asiasta, niin ymmärrän itsekuriin perustuvan laihdutuksen tarkoittavan sitä, että jatkuvasti tehdään aktiivisia päätöksiä kiusausten välttämiseksi ja terveellisten vaihtoehtojen valitsemiseksi. Olemmeko tästä samaa mieltä?

Olen täysin valmis uskomaan, että tämä joillakin ihmisillä toimii elämäntapamuutosten aikaansaamiseksi. Pointti tässä on se, että hyvin monella tämä ei toimi, koska aina ei ole energiaa tehdä tarvitavia päätöksiä ja sitä kautta palataan vanhoihin rutiineihin. Jos tällainen itsekurihaasteellinen kuitenkin uskoo vakuutteluja itsekurin välttämättömyydestä ja riittävyydestä - ja yrittää samaa yhä uudestaan jatkuvassa repsahdusten, itseinhon ja häpeän kierteessä, niin kyllä se aika kärsimykseltä tuntuu ja lopputulokset ovat yleensä pelkästään negatiivisia.

Pystytkö sinä ymmärtämään mikä idea on sen taustalla, että elintapoja pyrittäsiin korjaamaan ja muuttamaan niin, että itsekurin tarve minimoitaisiin - käytännössä niin, että aikaa myöden omaksuttaisiin uudet rutiinit ja korjattaisiin samalla muita muutoksia hankaloitavia tekijöitä (uni, stressinhallinta jne.)?

Vierailija kirjoitti:

Minäkään en halunut kuulla tosiasioita kun minulla oli päihdeongelma, oli kuitenkin hyvä että jossain vaiheessa rupesin kuuntelemaan itseäni ja muita. Tuntuu, että ylipainosta halutaan tehdä joku asia mikä olisi kritiikin ulkopuolella ja sen haitat halutaan kieltää. Terveysongelmana lihavuus on varmasti samaa mittaluokkaa kuin alkoholismi, voi olla että lihavuus on moninverroin ongelmallisempaa.

Puhut nyt ihan eri asiasta. Ketjun aloituksessa puhuttiin siitä miten jotkut ihmiset olettavat että lihava on automaattisesti jotenkin huono ihminen ja että laihalla on elämä paremmin hallussa tai on parempi/älykkäämpi jne. Lihavien kohtelu ihmisenä oli se pääpointti, ei se että pitäisikö ihmisiä kannustaa terveelliseen elämäntapaan vai ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvä kysymys. Painolla on iso paino monessa asiassa. Itsekin olen hieman painorasistinen ja olen jälkikäteen ymmärtänyt sasneeni osakseni painorasismia työyhteisössä. Ehkäpä tämä on ihmisen perusominaisuus erilainen (painava, hiljainen, äänekäs) jää ulkopuoliseksi. 

Oma painoni on vaihdellut ja olen kyllä huomannut, että paino vaikuttaa usein suhtautumiseen. Kun joku laihtuu merkittävästi hän saa osakseen positiivista huomiota. Kun lihoo negatiivista.

Sanotaan painosta mitä sanotaan niin valitettavasti omakohtaisesti olen huomannut, että paino hidastaa kävelytahtia. Sitä ei huomaa helposti, mutta sen huomaa kun kävelee esim. samaa lenkkiä. Joitakin saattaa ällöttää myös hengästymisen ääni ja se, että kasvot ovat punaiset ja hikikarpalot otsalla pienestäkin rasituksesta. Nämä seikat ällöttää siinä missä jonkun puhuminen ruoka suussa.

En o

Miesten painoon ei kiinnitetä samalla tavalla huomiota kuin naisten painoon, ei hyvässä eikä pahassa. Moni nainen olisi erittäin onnellinen, kun kukaan ei koskaan  kommentoisi painosta mitään, ei lihavuudesta eikä laihuudesta tai rintojen ja takapuolen koosta. Sitä muuten tarkoittaa kehopositiivisuus, mutta öyhöttäjät ovat kääntäneet sen koskevan vain ylipainoa ja saaneet siitä taas yhden lyöntiaseen naisia vastaan, miehiä ei tässäkään yhteydessä koskaan mainita.

Vierailija kirjoitti:

Täällä on jo yli kymmenen kertaa eri kommenteissa laitettu disclaimer että keskustelu koskee normaaleita ihmisiä joilla ei ole rajoitteita, terveys tai mt ongelmia. Disclaimer pitäisi ilmeisesti laittaa joka kommenttiin, ettei nämä samat argumentit aina pomppaa kuin vieteriukko uudestaan. Eli te olette keskustelun ulkopuolella, te mt ongelmaiset ja muut rajoittuneet, teistä ei kukaan ole täällä puhumassa vaan ihmisistä jotka ovat perusterveitä eikä heillä ole mt ongelmia tai fyysisiä rajoitteita.

No nyt oli kyllä taas jo sellainen argumentti tämä, että käytännössä tässä halutaan ensin lakaista sellaiset asiat keskustelun ulkopuolelle, jotka yleensä kyseisen ongelman juuri aiheuttavat. Hyvin harvoin kun se ylipaino johtuu vain siitä, että se ylipainoinen ns. laiska ihminen. Eikä tarvitse olla mitenkään oikein erityisen sairas, tai mt-ongelmainen, että voi olla näitä rajoitteita. Kaikki eivät tosiaan ymmärrä vaikka unen ja stressin merkitystä. Onko vaikka univajeesta helposti kärsivä ihminen nyt sellainen vajaa ja sairas ihminen, josta ei saa tässä yhteydessä puhua? On myös epäasiallista mt-ongelmatella keskustelukumppania, kuin asiasta puhuminen tekisi automaattisesti sellaiseksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen itse onnistunut pääsemään normaalipainoon ja saanut terveyteni kuntoon itsekurilla, joten minulle on aivan sama lyötkö minua tutkimuksilla päähän ja luulet olevasi niin kovin oikeassa. Meitä on paljon, muutos lähtee korvien välistä. Olet tyypillinen lannistaja joka haluaa ihmisten vain luovuttavan, eikä kukaan saisi tehdä mitään, koska sinä olet niin päättänyt tutkimuksinesi ja "asiantuntijoiden" kanssa.

Arvostan huomattavasti enemmän ihmisiä jotka tekevät ja edes yrittävät, kuin ihmisiä jotka ei tee mitään ja ovat jo luovuttaneet. Kukaan ei koskaan saa mitään aikaiseksi, jos ei tee ikinä mitään, se on ainakin varmaa.

 

Se että sinä olet onnistunut nimenomaan mystisellä itsekurilla, ei siltikään ole suuremmassa kuvassa se ainoa ja toimiva avain ylipainon kitkemiseen. Miksi oikein luulet, että ne asiantuntijat tätä asiaa tutkivat? No sik

Itsekuria voi treenata. Se ei ole mikään synnyinlahja. Itsekurista on muutakin hyötyä elämässä kuin vain se että kykenee järkeistämään arkiruokailunsa. Se auttaa opiskelussa ja työelämässä monella tavoin.

Kukaan ei synny tänne itsekuri "kainalossa" vaan se kuuluu sarjaan opeteltavia ja harjoiteltavia asioita. Kyllä 70-80-luvuillakin oli makeisia, munkkeja juustonaksuja, perunasipsejä ja limpparia ym. joita lapset ja aikuiset himoitsivat mutta lapset kummasti malttoivat mielensä lauantain limppari-jätski-karkkipäivään. Ihmisillä oli maalaisjärkeä ja itsekuria. Oli itsestäänselvää ettei nuo herkut olleet terveellisiä eikä jokapäiväistä ruokaa vaan spesiaalitilanteisiin millä arki muutettiin juhlaksi. 

Vierailija kirjoitti:

 

Itsekuria voi treenata. Se ei ole mikään synnyinlahja. Itsekurista on muutakin hyötyä elämässä kuin vain se että kykenee järkeistämään arkiruokailunsa. Se auttaa opiskelussa ja työelämässä monella tavoin.

Kukaan ei synny tänne itsekuri "kainalossa" vaan se kuuluu sarjaan opeteltavia ja harjoiteltavia asioita. Kyllä 70-80-luvuillakin oli makeisia, munkkeja juustonaksuja, perunasipsejä ja limpparia ym. joita lapset ja aikuiset himoitsivat mutta lapset kummasti malttoivat mielensä lauantain limppari-jätski-karkkipäivään. Ihmisillä oli maalaisjärkeä ja itsekuria. Oli itsestäänselvää ettei nuo herkut olleet terveellisiä eikä jokapäiväistä ruokaa vaan spesiaalitilanteisiin millä arki muutettiin juhlaksi. 

Tämä on kyllä ihan varmasti totta ja ohjeita saavuttaa tämä olisi hyvä lisätä. En kyllä mitenkään usko, että syy oli silloinkaan noin yksinkertainen ihmisten pienemmälle painoindeksille. Yhteiskunta on muuttunut niin monella tavalla niin monessa mielessä, ettei mitään voi noin yksinkertaistaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Jossa kärsimysten ja kyynelien kautta saavutetaan marttyyrikruunu ja puhdistautuminen "normaaliksi ihmiseksi"? Onko väärin, jos asian yrittää tehdä mahdollisemman helposti ja vähällä kuormituksella?"

Ei itsekuri tarkoita tuota, se on vain päätös jonka ihminen tekee, se että sinä lataat sanaan hirveästi ylimääräisiä merkityksiä on taas sitä tyypillistä selittelyä ja tekosyiden keksimistä.

 

Jotta puhutaan samasta asiasta, niin ymmärrän itsekuriin perustuvan laihdutuksen tarkoittavan sitä, että jatkuvasti tehdään aktiivisia päätöksiä kiusausten välttämiseksi ja terveellisten vaihtoehtojen valitsemiseksi. Olemmeko tästä samaa mieltä?

Olen täysin valmis uskomaan, että tämä joillakin ihmisillä toimii elämäntapamuutosten aikaansaamiseksi. Pointti tässä on se, että hyvin monella tämä ei toimi, koska aina ei ole energiaa

Jos sellainen laihdutusmenetelmä olisi keksitty missä ei tarvita itsekuria, niin sen keksijä olisi jo superrikas. Sitä on yritetty keksiä. Ainoita on ehkä laihdutusleikkaus ja ozempic mutta niidenkin vaikutus loppuu ja ihminen lihoo uudestaan ja jopa isommaksi.

Aina ei ole energiaa varsinkin jos on rasittanut kehoaan ylipainolla ja roskaruualla. Stressaakin mutta stressi kuuluu elämään. Kenellekään ei ole luvassa stressivapaata elämää. Ikävä kyllä hoikkuus on itsestä kiinni ja itsekuri on ainoa keino laihtumiseen. Pitää kun menee kauppaan, tehdä järkeviä ostoksia ja luoda kotiinsa "terveellinen ruokaympäristö". Sitten juuri stressaavina ajanjaksoina täytyy pysyä tiukkana koska jos hankkii v*tutusaikoina itselleen huonoja ruokailutottumuksia tai hukuttaa murheensa alkoholiin, niin ne huonoina ajanjaksoina hankitut huonot tavat takertuvat mukaan ja seuraavat sinne hyvillekin elämänjaksoille. Ei kannata huonoilla jaksoilla hankkia itselleen elämäntapoja joista ei sitten myöhemmin pääse enää eroon ja jotka pilaa se hyvän elämän sitten kun elämä taas hymyilee.

Jep. Samaa mieltä näläntunteesta. Itse pärjään sen kanssa, kunhan verensokerini eivät pääse liian alas.

Mistä ihmeestä ylipainoiset tietävät verensokerin olevan liian alhaalla ihan ilman mittausta? Taitaa olla humpuukia koko käsite. Sama juttu nälkäkiukun kanssa, joka kuuluu vain joillekin pikkulapsille.

Minä olen normaalipainon alarajalla ja tällä hetkellä koronassa enkä ole syönyt koko päivänä mitään. Kaksi mukia maitokahvia on mennyt alas. En ole kiukkuinen vaan hyväntuulinen. Mikäs tässä ollessa.

"Itsekuria voi treenata. Se ei ole mikään synnyinlahja. Itsekurista on muutakin hyötyä elämässä kuin vain se että kykenee järkeistämään arkiruokailunsa. Se auttaa opiskelussa ja työelämässä monella tavoin.

Kukaan ei synny tänne itsekuri "kainalossa" vaan se kuuluu sarjaan opeteltavia ja harjoiteltavia asioita. Kyllä 70-80-luvuillakin oli makeisia, munkkeja juustonaksuja, perunasipsejä ja limpparia ym. joita lapset ja aikuiset himoitsivat mutta lapset kummasti malttoivat mielensä lauantain limppari-jätski-karkkipäivään. Ihmisillä oli maalaisjärkeä ja itsekuria. Oli itsestäänselvää ettei nuo herkut olleet terveellisiä eikä jokapäiväistä ruokaa vaan spesiaalitilanteisiin millä arki muutettiin juhlaksi."

70-80 -luvuilla monet eivät syöneet liikaa eikä herkkuja ollut joka päivä ihan siitä yksinkertaisesta syystä, ettei ollut rahaa. Tuolloin keskimäärin noin neljännes palkasta kului ruokaan ja voin kertoa kokemuksesta, että neljän hengen matalapalkkaduunariperheessä, joka samaan aikaan maksoi aravalainaa, ei ruualla paljoa mässäilty. Ruoka oli myös aika yksipuolista ja ravinneköyhää - perunaa ja ruskeaa kastiketta tai jotain laatikoita. Satunnaisissa valmisruuissa annostelu oli tyyliin 400g maksalaatikko tai 10 kalapuikkoa 4 hengelle.

Kouluruoka oli tuolloin varsin kammottavaa ja sitä korvattiin jo silloin lähikaupan lihiksillä tai karkilla, jos vain rahaa sattui olemaan. Tai sitten syötiin vain näkkäriä.

Vierailija kirjoitti:

Jep. Samaa mieltä näläntunteesta. Itse pärjään sen kanssa, kunhan verensokerini eivät pääse liian alas.

 

Mistä ihmeestä ylipainoiset tietävät verensokerin olevan liian alhaalla ihan ilman mittausta? Taitaa olla humpuukia koko käsite. Sama juttu nälkäkiukun kanssa, joka kuuluu vain joillekin pikkulapsille.

Minä olen normaalipainon alarajalla ja tällä hetkellä koronassa enkä ole syönyt koko päivänä mitään. Kaksi mukia maitokahvia on mennyt alas. En ole kiukkuinen vaan hyväntuulinen. Mikäs tässä ollessa.

Kirjoitin yhden noista kommenteista aiheesta (ensimmäisen?) ja en minä ainakaan tiedä verensokeritasojani. Kun mittausten mukaan paastoverensokeri on kunnossa eikä edes sokerirasitustestistä löytynyt mitään kummallisuuksia, niin oletan, että elimistöni on kykenevä ylläpitämään homeostaasia ja verensokeri pysyisi siten jatkuvasti kohtuullisissa rajoissa. Jos jotain kummallisia oireita on tuntevinaan, niin syy on kyllä aina muualla - joskus oli paha tapa jättää vedenjuonti turhan vähille, jos keskittyi kovasti johonkin. Tuosta on sentään tullut opittua pois - osin urheilukellon avulla, joka tunnin välein kehottaa nousemaan istualtaan ja liikkumaan.

Sivuhuomiona noista nälkäkiukuista ja välipalasuosituksista voisi todeta sellaisen pikku faktan, että välipalojen terveellisyyteen / välttämättömyyteen keskittyvien tutkimusten suurimmat rahoittajat löytyivät ainakin alkuvaiheessa sellaista yrityksistä kuin Kellogs ja Mars. Jotenkin tuntuu, että huoli verensokerista ja jatkuva "märehtiminen" sen torjumiseksi ovat vain opittuja käytöksiä.

Kun vuoropäiväpaastotutkimuksiin ja muuhun asiaan liittyvään kirjallisuuteen on tutustunut, niin mielenkiintoinen huomio on hormoonitoiminan merkitys elimistön terveyteen ja miten jatkuva välipalojen napostelu vaikuttaa asiaan. Vaikuttaisi siltä, että harvoin syöminen olisi edullisinta, koska tämä antaisi elimistön noudattaa normaalia "ravinnon sulatus ja energian varastointi" / "elimistön korjaus" -sykliä. Jos kuitenkin mussutetaan jatkuvasti jotakin verensokerin laskun ja aterialla ahmimisen pelossa, niin elimistö jää kokoajan ensinmainittuun tilaan ja "korjaussekvenssien" puute johtaisi erilaisten rappeumasairauksien edistymiseen.

Jotain tutkimusnäyttöä tähän suuntaan on ja asia kuulostaa järkeenkäyvältä, mutta en ole alan asiantuntija, joten kukin voi tulkita tätä omalla vastuullaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monissa tutkimuksissa on osoitettu, että lihavilla on keskimäärin matalampi älykkyysosamäärä. Lisäksi lapset, joilla on matalampi ÄO, lihovat aikuisena helpommin. 

On myös osoitettu, lihavuus kiihdyttää aivojen ikääntymistä.

https://psychcentral.com/blog/how-obesity-affects-the-human-brain#4

Täällä lihavat alapeukuttavat joukolla kansainvälisissä lehdissä julkaistuja, useaan kertaan toistettuja tutkimustuloksia, kun tulokset, joissa osoitetaan lihavilla olevan KESKIMÄÄRIN (siis ei kaikilla, kun se tuntuu olevan niin vaikea ymmärtää) matalampi ÄO.

Itselläni ei tulisi mieleenkään kyseenalaistaa tutkimustuloksia, elleivät ne olisi jotenkin metodologisesti vääriä. Mutta kukaan ei ole kritisoinut metodeja, vain tuloksia.

Näissä tutkimuksissa oletettavasti on mukana myös mm. niitä amerikkalaisia, jotka eivät tiedä, että maapallolla on muitakin maita kuin Yhdysvallat. He yleensä asuvat ns. jossain korvessa ja näissä paikoissa ainoa toimiva kulkukeino on oma auto, kaupoissa ei myydä kasviksia ja jos myydään, hinta on törkeä (tästä on ollut juttua myös Suomen medioissa) ja heistä osa mahdollisesti myös juo aivonsa pilalle tai käyttää muita aivoihin vaikuttavia aineita. Lisäksi mukana saattaa olla kehitysvammaisia tai muita matalamman älykkyysosamäärän omaavia, jotka eivät välttämättä ymmärrä oikeasti, että ei kannata syödä viittä jättiburgeria päivässä. 

Ei tuollaista tutkimusta ole helppoa tai ehkä edes mahdollista tehdä luotettavasti ja niin, etteivät syy- ja seuraussuhteet mene sekaisin. Lihava voi olla älykäs tai vähemmän älykäs ja sama koskee laihoja sekä normaalipainoisia. Liiallinen lihavuus ja oletettavasti myös liiallinen laihuus haittaavat toki elimistöä myös aivojen osalta mutta suurimmalla osalla varsinkin lievästi lihavista tai lievästi laihoista vaikutus todennäköisesti on mitättömän pieni.

Totuus on se, että ihmiset tarvitsevat aina jonkun pahnanpohjimmaisen ihmisryhmän jota syrjiä ja pilkata, sellainen ihmisluonto vaan on ja on aina ollut, ei mitään uutta auringon alla. Joskus se on ollut tummaihoiset, joskus spitaaliset, joskus juutalaiset, Intiassa kastittomat jne. Kohderyhmä vaan muuttuu aikojen mukana ja 2000-luvun ulkonäkökeskeisissä länsimaissa tuo ryhmä on sitten lihavat. Kunhan aikaa menee eteenpäin ja tulee vaikka huonot ajat ja nälänhätä, saatetaan lihavia alkaa vaikka ihannoida ja joku muu ihmisryhmä tulee tilalle pohjimmaiseksi ja pilkattavaksi.

Ei ketään oikeasti kiinnosta faktat ja tilastot, kansantalous tai lihavien terveys, se on ihan pelkkää tekosyytä, millä saadaan oma ylemmyydentunto oikeutettua. Jos kiinnostaisi, niin lihavuus aiheuttaisi empaattisia reaktioita, sillä lihavuus on ennen kaikkea mielen sairaus, jota on ihan tutkittu ettei siihen vaikuta itsekuri vaan monimutkaiset palkitsemisjärjestelmän, tunne-elämän yms haasteet.

Vaikka kuinka viime vuosikymmeninä mielenterveyshaasteiden stigmaa on yritetty poistaa, näkyy lihavien kohdalla se hyvin voimakkaana edelleen: olet vaan tyhmä ja laiska ja on oma syy että olet niin heikko ja ruma läski. Joo-o, kyllä on todella empaattista suhtautumista sairaisiin ihmisiin, monesti sellaisilta jotka eivät ole kokeneet elämässä vakavia ongelmia. Tutkimuksissa on todettu, että mollaaminen ja syyllistäminen ei yleensä auta lihavia laihtumaan, mutta läheisten tuki ja tunteiden käsittelyn opettelu auttaa. Olisitte osa ratkaisua, ettekä ongelmaa. Toki jos sairas henkilö ei halua nähdä ongelmaa eikä parantua, niin siinä ei taas sitten voi auttaa kukaan vrt. päihdeaddiktiot.

TL;Dr: nykytieteen valossa lihavuutta ei paranneta negatiivisen vaan positiivisen kautta, joten lihavien syrjinnällä ei saavuteta mitään hyvää. Kyseessä on vaan isoon osaan ihmisistä ohjelmoitu ikivanha tarve tuntea ylemmyyttä ja 2020-luvulla lihavat ovat yhteiskunnan hiljaa hyväksymä ihmisryhmä siihen. Mitään objektiivista oikeutusta sille ei ole.

Jos ihminen kokee simppelin neuvon kuinka olisi hyvä syödä järkevämmin ja liikkua enemmän vihana, niin näitä keskusteluita rupeaa olemaan aika vaikea käydä. Koska ihmisen defenssi iskee päälle liian herkästi eikä pysty ottamaan vastaan yhtään mitään.

Ehkä ihmisten olisi hyvä hakea apua terapeutilta myös, lähteä purkamaan myös noita ongelmia. Se voisi sitten johtaa siihen, että pystyy ottamaan vastaan myös neuvoja ilman että iskee defenssi ja raivo päälle välittömästi.

Vierailija kirjoitti:

Totuus on se, että ihmiset tarvitsevat aina jonkun pahnanpohjimmaisen ihmisryhmän jota syrjiä ja pilkata, sellainen ihmisluonto vaan on ja on aina ollut, ei mitään uutta auringon alla. Joskus se on ollut tummaihoiset, joskus spitaaliset, joskus juutalaiset, Intiassa kastittomat jne. Kohderyhmä vaan muuttuu aikojen mukana ja 2000-luvun ulkonäkökeskeisissä länsimaissa tuo ryhmä on sitten lihavat. Kunhan aikaa menee eteenpäin ja tulee vaikka huonot ajat ja nälänhätä, saatetaan lihavia alkaa vaikka ihannoida ja joku muu ihmisryhmä tulee tilalle pohjimmaiseksi ja pilkattavaksi.

Ei ketään oikeasti kiinnosta faktat ja tilastot, kansantalous tai lihavien terveys, se on ihan pelkkää tekosyytä, millä saadaan oma ylemmyydentunto oikeutettua. Jos kiinnostaisi, niin lihavuus aiheuttaisi empaattisia reaktioita, sillä lihavuus on ennen kaikkea mielen sairaus, jota on ihan tutkittu ettei siihen vaikuta itsekuri vaan monimutkaiset palkitsemisjärjestelmän, tunne-el

Tämä! Tässäkin ketjussa valopäät jänkkäävät sivukaupalla, miten vähemmän syömällä laihtuu (ihanko totta) ja tuntevat sitten itsensä kerrassaan onnistuneiksi ihmiseläinyksilöiksi. 

Vierailija kirjoitti:

Jos ihminen kokee simppelin neuvon kuinka olisi hyvä syödä järkevämmin ja liikkua enemmän vihana, niin näitä keskusteluita rupeaa olemaan aika vaikea käydä. Koska ihmisen defenssi iskee päälle liian herkästi eikä pysty ottamaan vastaan yhtään mitään.

Ehkä ihmisten olisi hyvä hakea apua terapeutilta myös, lähteä purkamaan myös noita ongelmia. Se voisi sitten johtaa siihen, että pystyy ottamaan vastaan myös neuvoja ilman että iskee defenssi ja raivo päälle välittömästi.

Miksi sinulla on tarve jankuttaa hoikkia itsestäänselvyyksiä? Oma hoikka sädekehäsi ei ainakaan tarvitse kiillotusta, se valaisee jo tänne asti.

BMI 30 ja hyvin onnistui tänään yli 60 km pyörälenkki. Mitenkäs ketjun hoikat täydelliset ihmiset on tänään liikkuneet?

Vierailija kirjoitti:

Jos ihminen kokee simppelin neuvon kuinka olisi hyvä syödä järkevämmin ja liikkua enemmän vihana, niin näitä keskusteluita rupeaa olemaan aika vaikea käydä. Koska ihmisen defenssi iskee päälle liian herkästi eikä pysty ottamaan vastaan yhtään mitään.

Ehkä ihmisten olisi hyvä hakea apua terapeutilta myös, lähteä purkamaan myös noita ongelmia. Se voisi sitten johtaa siihen, että pystyy ottamaan vastaan myös neuvoja ilman että iskee defenssi ja raivo päälle välittömästi.

Se, että tuo triggeröi helposti, johtuu siitä, että saman on kuullut jo tuhanteen kertaan - ja monesti vielä saatesanoina jotain jorinaa siitä, että luja tahto ja itsekuri riittää.

Käsipystyyn kuka uskoo, ettei joku lapsuusiän ohittanut lihava olisi ikinä kuullut tuota jo moneen kertaan. Voi toki olla, että osa tuollaisten neuvojen antajista on ainakin olevinaan avulias, mutta oikeasti kyse on ongelman trivialisoinnista. Syyttelyn puolelle aletaan menemään siinä vaiheessa, kun ruvetaan puhumaan itsekurin puutteesta tai tietoisesta valinnasta olla läski.

Jos haluaisi olla rakentava, niin voisi ennemin kysyä, että miksi joku syö epäterveellisesti eikä liikku riittävästi - ja jatkaa kysyselyä mistä nämä syyt taas johtuvat, kunnes päästään juurisyihin. Sitten voi ehkä kysellä mitä lihanvan mielestä kannattaisi tehdä näiden asioiden korjaamiseksi ja tässä vaiheessa tarjota järkeviä vinkkejä & tukea, jos seillaista omasta kokemusmaailmasta löytyy.

Ei se niin vaikeaa ole, mutta ehkä työlästä. Jos tarjota ei ole muuta kuin vanhoja latteuksia "syö vähemmän jne.", niin sitten ehkä kannattaisi hetki miettiä onko itsellä mitään todellista kontribuutiota keskusteluun.

Vierailija kirjoitti:

Jos ihminen kokee simppelin neuvon kuinka olisi hyvä syödä järkevämmin ja liikkua enemmän vihana, niin näitä keskusteluita rupeaa olemaan aika vaikea käydä. Koska ihmisen defenssi iskee päälle liian herkästi eikä pysty ottamaan vastaan yhtään mitään.

Ehkä ihmisten olisi hyvä hakea apua terapeutilta myös, lähteä purkamaan myös noita ongelmia. Se voisi sitten johtaa siihen, että pystyy ottamaan vastaan myös neuvoja ilman että iskee defenssi ja raivo päälle välittömästi.

Koska simppeli neuvosi on alentuva. Simppeli neuvo hyvin monitahoiseen ongelmaan kertoo, että et ymmärrä, etkä edes tahdo ymmärtää.

Kovasti te ylipainoiset olette nyt torpanneet kaikki neuvot hyvätkin sellaiset, kaikki nämä keskustelut menee teidän itkuvirsiin siitä kuinka mikään ei toimi eikä sinulla ole mitään vastuuta mistään, ei mitään itsekuria vaan sinun pitää syödä kaksin käsin roskaruokaa ja maata sohvalla 24/7.

Mitä jos kerran eläessäsi sinä ylipainoinen joka luet tämän viestin rupeat keskittymään niihin asioihin mitkä toimii, niin että edes kokeilet niitä asioita ja neuvoja mitä on annettu. Jos pystyt edes viikon olemaan valittamatta ja teet ihan konkreettisesti jotain muutakin kuin valitat, on se jo iso edistysaskel sinunkaltaiselle ihmiselle. Huomaat, että auringonvalo ei tappanut sinua ja hikoilu ei ole sairaus, kun avaat oven ja kävelet ihan omin jaloin 100m.