Lue keskustelun säännöt.
Te jotka olette parisuhteessa, niin kuinka pitkään tunsit nykyisen kumppanin ennen kuin aloitte parisuhteeseen?
18.07.2024 |
Minä vain mietin, että kuinka pitkään ihmisillä ehkä keskimäärin kestää ennen kuin he oppivat tuntemaan toisen ihmisen niin hyvin, että voivat alkaa tämän kanssa parisuhteeseen? Tietysti ihmiset ja parisuhteet ovat aina erilaisia, mutta noin niin kuin keskimäärin.
Kommentit (88)
Vähän reilu 3kk soiteltiin ja viestiteltiin tiiviisti, ja sitten kun tavattiin ensimmäisen kerran, siitä alkoi seurustelu. Siihen aikaan ei ollut nettiä eikä kameroita kännyköissä. Normaalilla kirjepostilla lähetettiin toisillemme paperikuvat jossain vaiheessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tavattiin ravintolassa, ekana iltana sänkyyn, siitä eteenpäin tiivistä seurustelua, kunnes vuoden päästä kyllästyttiin kulkemaan kahden asunnon väliä ja muutettiin yhteen. Ja siitä parin vuoden päästä mentiin naimisiin. Missä vaiheessa parisuhde katsotaan alkaneeksi?
Nykymääritelmillä ilmeiseti tuossa, kun muutitte yhteen. Ennen sitä vain tapailitte, koska ette erikseen sopineet "nyt me seurustellaan".
Henkilökohtaisesti en ole koskaan määritellyt että me olisimme seurusteleva pari tai että olisimme seurustelleet. Muut saattoi toki määritellä suhteen seurusteluksi. Tosin tuolloin (30 vuotta sitten) ei puhuttu mistään tapailusta, me vain oltiin yhdessä. Yhteenmuuton jälkeen ehkä virallisiin papereihin merkittiin avoliitossa mutta muuten suhteen määritelmä ei itsellemme muuttunut miksikään ei edes avioliitto tai lapset ole meille sitä määritelmää miksikään muuttanut.
Noin 14 vuotta tunnettiin ennen seurustelua. Tavattiin 2-vuotiaina päiväkodissa ja 14-vuotiaina "alettiin oleen". Oltiin samassa koulussa 1.luokasta lähtien. Nyt ollaan päälle 40-vuotiaita, naimisssa ja neljän melkein aikuisen lapsen vanhempia.
Vierailija kirjoitti:
Noin 14 vuotta tunnettiin ennen seurustelua. Tavattiin 2-vuotiaina päiväkodissa ja 14-vuotiaina "alettiin oleen". Oltiin samassa koulussa 1.luokasta lähtien. Nyt ollaan päälle 40-vuotiaita, naimisssa ja neljän melkein aikuisen lapsen vanhempia.
Siis 12 vuotta tunnettiin. Numerot heitti silmissä :D
Kamalaa riitaisaa ja vaikeeta on/off suhdetta alussa eikä ollut mitään helppoa "onnea heti" meidän suhde. Eroperheestä lähtöisin jo heti 2v lähtöisin minulla ei ollut mitään normaalin parisuhteen mallia kotoa.
Me kuitenkin selviydyttiin myrskyävästä aallokosta pikku hiljaa seesteisemmille vesille katsellen sitten lähipiiriemme kaikkien onnellisesti alkaneiden ja suurien rakkauksien avioliittojen kariutumista.
35v yhteiselomme juhla meillä ensi vuonna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Muutenhan sitä voisi panna menemään papin aameneen saakka miten lystää."
Ei se papin aamen kenenkään panemista estä. Kyllä se ihan parisuhteessa määritellään hyväksyykö sen että ollaan muiden kanssa vai ei.
Tavattiin ja nähtiin toisimme vaikka kaupungilla tai eri tapahtumissa. Menimme kihloihin ja naimisiin. Seksi ja parempi toisiimme tutustuminen vasta avioliiton aikana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tavattiin ja vietettiin koko viikonloppu heti yhdessä. Viikko tiivistä yhteydenpitoa. Seuraava viikonloppu yhdessä ja sen jälkeen hän muutti luokseni. Kihloihin mentiin parin kuukauden kuluttua ja naimisiin noin vuosi ensitapaamisesta.
Lesbopari?
Olemme naispari mutta sillä ei mitään merkitystä.
Kaksi tuntia tunnettiin, ennen kuin sovittiin seurustelun aloittamisesta. Nyt naimisissa. Ensimmäiset vuodet olivat hyvin myrskyisiä, olimme kuin kissa ja koira, erilaisia ja eri mieltä joka ainoassa asiassa. Mutta intohimo, rakkaus ja kunnioitus eivät kadonneet koskaan.
Joten tutustumisen pituudesta ei voi paljoa päätellä, eletty elämä vasta näyttää miten käy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muutaman kuukauden. Tosin kesti kauan ennen kuin suhteessamme alettiin harrastaa seksiä, koska olimme sen alkaessa vähän liian nuoria sellaisiin hommiin.
Kiinnostava tämä sivukeskustelu tapailusta ja seurustelusta suhteessa sitoutumiseen. Sai minut miettimään omia ongelmiani. Sori että käytän ketjua omaan avautumiseeni, mutta liittyy siihen sivupoluun.
Minulle seurustelu on iso asia ja ihmettelen, miten helposti muut löytävät uusia kumppaneita. Osasyy nopeaan pariutumisen voi olla se, että monet todella suhtautuvat seurusteluun kepeästi, että siinä tutustutaan vasta. Minulle seurustelu on suuri virstanpylväs johon kohdistan isot odotukset ja paineet.
Ei tosiaankaan kyse ole siitä että olisin muiden kanssa tapailuvaiheessa, mutta minua jostain syystä ahdistaa ja jopa nolottaa eroaminen. Seurustelu on sitoutumista joka sisältää myös julkisen statuksen ystävien ja sukulaisten silmissä. Eihän läheisiä oikeasti kiinnosta muut kuin ihmisten onni ja tuttavia ei kiinnosta senkään vertaa, mutta jostain syystä tarvitsen varmuutta tunnustaakseni että olen parisuhteessa. Tämä tarkoittaa useiden kuukausien tapailua yksinoikeudella.
En ole seurustellut vuosiin, enkä ehkä seurustelekaan, kun ei ole minkäänlaista vipinää ollut aikoihin. Jos nyt kuitenkin tapaisin jonkun, niin pitäisi varmaan ottaa joku terapiasessio. Pelkästään se että nyt kirjoitin että tapaisin jonkun, aiheutti minussa ihan fyysistä ahdistusta. Kamala ajatus että olisin ns. satimessa huonossa suhteessa tai kokisin mustasukkaisuutta tai sydänsuruja tai tuhlaisin toisen ihmisen aikaa olemalla huono kumppani.
Minulla on kokemusta pitkittyneistä huonoista suhteista, ja tiedostan että jään herkästi roikkumaan, enkä saa erottua. Tapailu on minulle joku henkinen totutteluvaihe, jolloin ajattelen että voin vielä lopettaa homman helpommin. Onneksi minulla on ollut kumppaneita joilla ei ole ollut kiire, eivätkä ole piitanneet suhteen statuksesta. Yksikin oli jo mielestään seurustellut kanssani, kun yli puolen vuoden tiiviin yhdessäolon jälkeen juhlallisesti ehdotin että voitaisiinko alkaa seurustella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siis - pantiin vai alettiin seukkaa? Kolmasilla deiteillä sänkyyn ja siitä asti pidetty yhtä (naimisissa nyt 5v).
Jo otsikossa puhuttiin nimenomaa seurustelusta.
Muutettiin yhteen noin 10 kk ensitapaamisesta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensitapaamisen (tavattiin työkuvioissa) jälkeen pidetttiin yhteyttä kaveripohjalla 8 kk, ennen kuin myönnettiin että kummallakin muitakin kuin kaverillisia tunteita. Sen jälkeen ns. tapailu muutama kuukausi ja siitä edettiin seurusteluun.
Aika vauhdilla edettiin. Exän kanssa ehdittiin tuntea liki neljä vuotta ennen yhteen päätymistä.
Tapailu en omalla kohdalla ole koskaan johtanut seurusteluun vaan jäänyt semmoiselle epämääräiselle tapailuasteelle. Sit kun alettu seurustella, niin se on ollut selvää about toisesta tapaamisesta asti.
Kaipa me jotenkin alettiin olemaan yhdessä ensi tapaamisen jälkeen. Keski-ikäisiä ollaan ja nyt runsaat seitsemän vuotta yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Kiinnostava tämä sivukeskustelu tapailusta ja seurustelusta suhteessa sitoutumiseen. Sai minut miettimään omia ongelmiani. Sori että käytän ketjua omaan avautumiseeni, mutta liittyy siihen sivupoluun.
Minulle seurustelu on iso asia ja ihmettelen, miten helposti muut löytävät uusia kumppaneita. Osasyy nopeaan pariutumisen voi olla se, että monet todella suhtautuvat seurusteluun kepeästi, että siinä tutustutaan vasta. Minulle seurustelu on suuri virstanpylväs johon kohdistan isot odotukset ja paineet.
Ei tosiaankaan kyse ole siitä että olisin muiden kanssa tapailuvaiheessa, mutta minua jostain syystä ahdistaa ja jopa nolottaa eroaminen. Seurustelu on sitoutumista joka sisältää myös julkisen statuksen ystävien ja sukulaisten silmissä. Eihän läheisiä oikeasti kiinnosta muut kuin ihmisten onni ja tuttavia ei kiinnosta senkään vertaa, mutta jostain syystä tarvitsen varmuutta tunnustaakseni että olen parisuhteessa. Tämä tarkoittaa useide
Se, että seurustelee ja on siitä sopinut, ei tarkoita että sukulaisille tms. pitää vielä asiasta mainita. Varsinkaan, jos kokee jotain paineita siltä suunnalta. Seurustelu on yksityinen asia niin kauan kuin sen haluaa olevan. Me mentiin naimisiinkin kahdestaan, vaikka oli kovaa painostusta häiden järjestämiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se tapailu on just sitä seurustelua. Nykyään on jotain ihme kiertelyä. Ollaan jossain tapailusuhteessa tai muussa, vietetään aikaa yhdessä, harrastetaan seksiä jne mutta omasta mielestä ei sitten kuitenkaan seurustella.
Mitä väliä jos joku pitää sitä vasta tapailuna eikä määritä suhdetta seurusteluksi?
On siinä sellainen väli, että tapailu on tekosyy pitää suhde avoimena. Pelätään sitoutumista ja siksi "tapaillaan" kuukausikaupalla. Minusta se on takaportin auki pitämistä ja iso varoitusmerkki, jos ihminen ei pysty sitoutumaan seurustelusuhteeseen, vaan pitää tapailla kuin jotkut yläkouluikäiset.
t. eri
Eli onko seksuaalinen eksklusiivisuus siis sinun mielestäsi se asia, joka erottaa tapailun seurustelusta?
Vierailija kirjoitti:
Tapailu en omalla kohdalla ole koskaan johtanut seurusteluun vaan jäänyt semmoiselle epämääräiselle tapailuasteelle. Sit kun alettu seurustella, niin se on ollut selvää about toisesta tapaamisesta asti.
Mitä eroa on tapailulla ja seurustelulla?
Ei ole mahdollista seurustella ilman, että siinä samalla selvittää haluaako sen toisen kanssa olla loppuelämän. Edes avioliitossa ei voi tietää täysin varmasti, että tässä ollaan loppuelämä. Sitä selvitellään joka päivä ja joka päivä tehdään valinta, että jäädään tai lähdetään. Elämässä voi sattua mitä tahansa ja se "loppuelämän" kumppani ei välttämättä jonain päivänä olekaan enää loppuelämän kumppani.