Vaihdevuodet ja seksihalut
Pystyisiköhän tästä puhumaan ihan rauhallisesti ja vaikka ihan naisten kesken? Tai voivat miehetkin osallistua, mutta kiinnostaisi kuulla toisten ikäisteni naisten ajatuksia ilman syyttelyitä tai trollausta. Olen itse 49 v ja vaihdevuodet ovat alkaneet. Minulla on hormonikorvaushoito, ja voin sen ansiosta ja muutenkin hyvin, olen hyvässä kunnossa ja pirteä. Seksi ei vaan kiinnosta. Olen miettinyt miten tästä eteenpäin, kun parisuhteessa se on ollut tärkeä osa aiemmin. Mietin että jos pakotan itseäni niin alanko vain inhota miestä? Miehen ehdottelut aiheuttavat välillä aika voimakastakin vastenmielisyyden tunnetta. Omasta puolesta voisin vähentää koko touhua, minullakin on haluja mutta ei sellaisia joihin se parisuhdeseksi vastaisi. Avoin suhde ei meille toimi, sitäkin on pohdittu. Miten te muut naiset teette tällaisessa tilanteessa?
Kommentit (105)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun se avoin suhdekaan kerran ei käy, ja puolisosi edelleen haluaa seksiä ja sinä et, niin en oikein näe muita järkeviä vaihtoehtoja kuin eroamisen. Elämää on kuitenkin edessä vielä kymmeniä vuosia; tuskinpa se puolisosi haluaa seksin lopettaa kokonaan loppuelämäkseen, jos se hänelle edelleen on tärkeää.
Surullista tämä nykymasilman seksikeskeisyys. Aivan niin kuin parisuhde olisi pelkkä seksiliitto? Omani on ainakin aika paljon enemmän.
Surullista tai ei, niin eipä se ole kovin kivasti tehty, että tuomitset kumppanisi loppuelämän selibaattiin, koska et itse halua enää seksiä.
No enpä tuomitse. Sehän ei olisi reilua ollenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun se avoin suhdekaan kerran ei käy, ja puolisosi edelleen haluaa seksiä ja sinä et, niin en oikein näe muita järkeviä vaihtoehtoja kuin eroamisen. Elämää on kuitenkin edessä vielä kymmeniä vuosia; tuskinpa se puolisosi haluaa seksin lopettaa kokonaan loppuelämäkseen, jos se hänelle edelleen on tärkeää.
Surullista tämä nykymasilman seksikeskeisyys. Aivan niin kuin parisuhde olisi pelkkä seksiliitto? Omani on ainakin aika paljon enemmän.
Et voi silti ajatella toisen puolesta mitä seksi merkitsee. Hän voi kaivata merkityksellistä, intiimiä ja hellää seksiä, mutta jos se ei ole mahdollista sinun kanssasi, pitäisikö hänen vain luopua toiveestaan?
Ja vaikka haluaisi jotain ihan muuta voitko kieltää sitä? Toki tuo voi olla yllätys/pettymyskin mitä toinen haluaa kun/jos on rehellinen. Pahemp
Mielenkiintoista että heti oletetaan minun toimivan itsekkäästi vainomia halujani/hsluttomuuttani ajatellen. En minä ajattele toisen puolesta. Keskustelemme asiasta ja yritämme järjestää elämämme niin, että molemmilla olisi hyvä. Ei meistä kumpikaan halua erota, eikä toisen kärsivän.
"Kumppanin löytää missä iässä tahansa, tai ei löydä missään iässä. Se on omasta aktiivisuudesta ja luonteesta kiinni".
Tavallaan joo, mutta vanhemmiten se aktiivisuus ja halu löytää kumppani vain vähenee, se on luonnon laki. Nuorena ihmiset ovat aktiivisia ja käyvät baareissa ja festareilla, pyörivät kavereitten kanssa. Jos heiltä kysyy miksi noin tekevät niin vastaus on että ihan muuten vain. Jos jatkokysyy että oletteko kumppania etsimässä niin kieltävät pinnekkaasti että ei todellakaan olla! Siinä he, ehkä tiedostamattaan, laskevat luikuria. Kyllä siinä on parin etsinnästä mitä suuremmissa määrin kyse. Ovatko samat nuoret samalla tapaa "baanalla" viidentoista vuoden kuluttua, kolmivitosina? Eivät tietenkään, heillä on perhe. Pari siis löytyi.
Kuinkas se on se 50+ väen baanallaolo ja aktiivisuus? Ei jaksa, ei viitsi, lapsenlapsia pitää hoitaa, kyllä muuten mutta kun kesämökillä pitää olla, ei kiinnosta, lonkkaa kolottaa, on kuuma, on kylmä, on pimeä, on helle, sataa...
Kyllä, panettaa. Menkat loppuivat kolmisen vuotta sitten ja käytössä on hormonilaastari. Joka päivä käy seksi monta kertaa mielessä, mutta omin toimin täytyy selviytyä. (En joka ajatuksesta tietenkään ala hommiin). Ei ole miestä. Erosin pitkästä seksintäyteisestä suhteesta pari vuotta sitten. Harvakseltaan näen vakipanoni kanssa eli noin kerran viikossa. Olen 54 v.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Estrogeenivalmisteista pidän, ne vähentävät tiettyjä syöpiä ja lisäävät toisia, hyödyt ovat ainakin minulle haittoja selvästi suuremmat. Ennen niiden käyttöä oli unettomuutta ja vaikka mitä elämää haittaavia vaivoja, nyt on hyvä olo. Seksikin sujuu paremmin vaikka ei siis enää oikein kiinnostakaan, kun limakalvot on kunnossa. Ap
Kyllhän niistä pitää, kunnes tulee lasku. Turha sitten vinkua täällä rankoista syöpähoidoista ja siitä, että tissit leikattiin pois. Mielestäni on noloa, etteivät nykynaiset osaa vanhentua arvokkaasti ja suhtautua uuteen elämänvaiheeseen avoimuudella. Nuoruutta tavoitellaan vaikka väkisin steroidien avulla. Puhumattakaan tuosta, että antaa siittää itseään vastoin kehonsa selkeitä viestejä siitä, että se ei halua tulla siitetyksi
No sitä nuoruutta tavoitellaan, koska vanhuudessa ei ole mitään arvokasta tai hienoa. Juu, on hirveästi kokemusta kaikesta, mutta kun sillä ei tee mitään. Keho rapistuu, aivot ei pelitä. Et ole enää mies, tai nainen, vaan vanhus. Sen huomaa siitä, kun nuoremmat lässyttää sinulle kuin lapselle. Käyt lääkärissä, ja apteekissa. Diagnooseja tulee lisää. Ei uskalla kulkea portaita, kun jos kaatuu voi loppuelämä mennä pyörätuolissa. Sitä se vanhuus on, ei mitään muuta. Luiska kuolemaan. Olen 45, ja olen jo tajunnut tuon. En tiedä haluanko edes nähdä tuota sisältäpäin, ja elää vanhaksi. Jos jollain hormoneilla saa "nuoruuden"jatkumaan edes muutaman vuoden, niin ei haittaa vaikka se veisi vanhuudesta vaikka vuosikymmenen tai enemmän. Ja tissit? Mitä ihmettä ryppyinen mummo tekee rinnoilla?
65 nainen ja haluan seksiä kovasti paljon, on mies nuorempi ja hänkin haluaa. Syön hormonikorvaus pillereitä.
Noh, toiselta puolelta.
Puolisolla ollut vaikeat ikääntymisen oireet ja seksi ei kiinnosta. Paitsi satifaier?
En ole vinkunut, kuin kerran ja ei irronnut. En voi enkö halua pakottaa, se ei ole parisuhteelle hyvää.
Olisiko hyvä ulkoistaa seksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä ei ole vitsi, mutta olen miettinyt, auttaisiko sivusuhde tai ylipäätään vieraissa käynti. Saisiko testosteronia nostettua sillä tapaa luonnollisesti
Minulla auttaa ihan se, että saan muuten vaan vuorovaikuttaa uusien haluttavien miesten kanssa. Onneksi työ tarjoaa siihen mahdollisuden. Tekee aina enemmän mieli kun on saanut ihan vaan altistua jonkun uuden könsikkään feromoneille, vaikkei olisi edes puhunut sille.
Nainen tarvitsee ympärilleen muitakin miehiä kuin sen oman. Hirvilehmät on samanlaisia, ne ei anna edes mahtisonnille jos alueella ei ole tarpeeksi muitakin sonneja, että saavat verrata.
Heh, voisihan sen noinkin ajatella :-)
Vierailija kirjoitti:
Noh, toiselta puolelta.
Puolisolla ollut vaikeat ikääntymisen oireet ja seksi ei kiinnosta. Paitsi satifaier?En ole vinkunut, kuin kerran ja ei irronnut. En voi enkö halua pakottaa, se ei ole parisuhteelle hyvää.
Olisiko hyvä ulkoistaa seksi?
Mun mielestä asian voi hoitaa suhteen ulkopuolella jos ei vaaranna kumppaninsa terveyttä. Paras jos on sopinut asiasta vielä kumppanin kanssa
Hormonikorvaushoito ollut pari vuotta. Hankin sen unettomuuteen, lihaskipuihin, kuumiin aaltoihin. Seksiin ei ole vaihdevuodet vaikuttaneet mitenkään. Olen hyvin aktiivinen. Kuukautiset loppuivat vasta 57-vuotiaana. Nykyinen elämäntilanne on seksuaalisesti haastava. Seksiä on, mutta liian vähän tarpeeseen. Oikeastaan toivon halujen vähenevän, niin ei tarvisi kokoajan kärsiä. Parasta olisi lienee, jos ne katoaisivat kokonaan, koska minulla ei ole parisuhdetta. Eikä nähtävästi sellaista enää tule. Itsensä panettaminen yli 10 vuotta nuorempien kanssa ei vaan kiehdo, vaikka tarjokkaita on kyllä. Haluaisin vielä joskus rakastella parisuhteessa. Hirvittävän vaikea löytää jotensakin kuosissa olevaa oman ikäistä miestä.
Mä olen 51. Mua kiinnostaa seksi paljon. On käytössä hormonikorvaushoito. Olen etäsuhteessa, harrastan seksiä aina kun näemme kumppanin kanssa, 1-3 kertaa viikossa. Tyydytän myös itseäni.
Vierailija kirjoitti:
"Kumppanin löytää missä iässä tahansa, tai ei löydä missään iässä. Se on omasta aktiivisuudesta ja luonteesta kiinni".
Tavallaan joo, mutta vanhemmiten se aktiivisuus ja halu löytää kumppani vain vähenee, se on luonnon laki. Nuorena ihmiset ovat aktiivisia ja käyvät baareissa ja festareilla, pyörivät kavereitten kanssa. Jos heiltä kysyy miksi noin tekevät niin vastaus on että ihan muuten vain. Jos jatkokysyy että oletteko kumppania etsimässä niin kieltävät pinnekkaasti että ei todellakaan olla! Siinä he, ehkä tiedostamattaan, laskevat luikuria. Kyllä siinä on parin etsinnästä mitä suuremmissa määrin kyse. Ovatko samat nuoret samalla tapaa "baanalla" viidentoista vuoden kuluttua, kolmivitosina? Eivät tietenkään, heillä on perhe. Pari siis löytyi.
Kuinkas se on se 50+ väen baanallaolo ja aktiivisuus? Ei jaksa, ei viitsi, lapsenlapsia pitää hoitaa, kyllä muuten mutta kun kesämökillä pitää olla, ei kiinnosta, lonkka
mä en usko tämän pitävän erityisesti paikkaansa. Olen viisikymppinen ja deittaillut muutaman vuoden. Tinderissä on paljon kysyntää 😘
Vierailija kirjoitti:
Mä olen 51. Mua kiinnostaa seksi paljon. On käytössä hormonikorvaushoito. Olen etäsuhteessa, harrastan seksiä aina kun näemme kumppanin kanssa, 1-3 kertaa viikossa. Tyydytän myös itseäni.
Hyvältä kuulostaa seksi elämäsi.
Ap sanot, että sinulla kuitenkin on haluja, mutta ei sellaisia, joihin parisuhdeseksi vastaisi. - Voisitko vähän tarkentaa . Miksi ei parisuhteesta saatu seksi nyt vastaa sinun toiveisiin .
Olen 50v eikä vaihdevuodet ole tietääkseni alkaneet. Mulla on hormonikierukka ja kuukautiset on jääneet sillä pois. Joskus tulee ihan vähän verta paperiin pyyhkiessä. Vaihdevuodien oreita ei ole. Mua on nyt viimeisen vuoden aikana alkanut panettaan enemmän kuin koskaan ennen. Tekee mieli koko ajan ja olen märkänä. Harmi että mieheni 55v on nykyään haluton eikä oikein meinaa enää seistä. Saatan hankkia itselleni rakastajan (miehen luvalla) jos sellainen sattuu osumaan jossain kohdalle. En halua vielä luopua seksielämästä, enkä myöskään muutoin oikein hyvästä aviomiehestä.
Vierailija kirjoitti:
Olen 50v eikä vaihdevuodet ole tietääkseni alkaneet. Mulla on hormonikierukka ja kuukautiset on jääneet sillä pois. Joskus tulee ihan vähän verta paperiin pyyhkiessä. Vaihdevuodien oreita ei ole. Mua on nyt viimeisen vuoden aikana alkanut panettaan enemmän kuin koskaan ennen. Tekee mieli koko ajan ja olen märkänä. Harmi että mieheni 55v on nykyään haluton eikä oikein meinaa enää seistä. Saatan hankkia itselleni rakastajan (miehen luvalla) jos sellainen sattuu osumaan jossain kohdalle. En halua vielä luopua seksielämästä, enkä myöskään muutoin oikein hyvästä aviomiehestä.
Olet nainen hyvässä iässä ja tiedät mitä haluat olet myös valmis etsimään miehen joka tyydyttää tarpeesi tulet varmasti löytämään sellaisen.
m. 50+
Vierailija kirjoitti:
Olen 50v eikä vaihdevuodet ole tietääkseni alkaneet. Mulla on hormonikierukka ja kuukautiset on jääneet sillä pois. Joskus tulee ihan vähän verta paperiin pyyhkiessä. Vaihdevuodien oreita ei ole. Mua on nyt viimeisen vuoden aikana alkanut panettaan enemmän kuin koskaan ennen. Tekee mieli koko ajan ja olen märkänä. Harmi että mieheni 55v on nykyään haluton eikä oikein meinaa enää seistä. Saatan hankkia itselleni rakastajan (miehen luvalla) jos sellainen sattuu osumaan jossain kohdalle. En halua vielä luopua seksielämästä, enkä myöskään muutoin oikein hyvästä aviomiehestä.
Hommatkaa sildenafilit miehellesi!
Vierailija kirjoitti:
Olen 50v eikä vaihdevuodet ole tietääkseni alkaneet. Mulla on hormonikierukka ja kuukautiset on jääneet sillä pois. Joskus tulee ihan vähän verta paperiin pyyhkiessä. Vaihdevuodien oreita ei ole. Mua on nyt viimeisen vuoden aikana alkanut panettaan enemmän kuin koskaan ennen. Tekee mieli koko ajan ja olen märkänä. Harmi että mieheni 55v on nykyään haluton eikä oikein meinaa enää seistä. Saatan hankkia itselleni rakastajan (miehen luvalla) jos sellainen sattuu osumaan jossain kohdalle. En halua vielä luopua seksielämästä, enkä myöskään muutoin oikein hyvästä aviomiehestä.
Tuo panetus on juuri sitä, ensimmäinen vaihdevuosioire. Itselläni hillitön panetus kesti jokusen vuoden, sitten tuli unettomuus, kuivuus, nivelsäryt ja kaikki mahdolliset muut oireet ja notkahdus haluissa, nyt olen palannut taas normaalihalukkuuteen kun aloitin hormonikorvaushoidon.
Suosittelen hyvän rakastajan etsimistä, niin minäkin tein, olisi kurjaa heittää sellaiset halut hukkaan. Rakastajani kanssa tulikin harrastettua kaikenlaista uutta ja ihmeellistä, pöksyt kostuu vieläkin kun häntä ajattelen.
Olen M51 ja uusi naisystävä on 50. Vielä ei olla edetty seksiin asti ja mietin, että onko hyvä että asutaan omillamme, puuhataan omia juttuja ja nähdään vain luokkaa kerran kaksi viikossa.
Olet yhdessä miehen kanssa josta et ole kiinnostunut pätkääkään, ja samaan aikaan kuolaat muiden miesten perään?
Mikset yksinkertaisesti eroa?