Vaihdevuodet ja seksihalut

Vierailija kirjoitti:

Kun se avoin suhdekaan kerran ei käy, ja puolisosi edelleen haluaa seksiä ja sinä et, niin en oikein näe muita järkeviä vaihtoehtoja kuin eroamisen. Elämää on kuitenkin edessä vielä kymmeniä vuosia; tuskinpa se puolisosi haluaa seksin lopettaa kokonaan loppuelämäkseen, jos se hänelle edelleen on tärkeää.

Surullista tämä nykymasilman seksikeskeisyys. Aivan niin kuin parisuhde olisi pelkkä seksiliitto? Omani on ainakin aika paljon enemmän.

Mitenkähän ne miehille tarkoitetut luontaistuotteet? Auttaisikohan ne naisia.

Kyllä minua ainakin harmittaa kun elämästä on kadonnut yksi kipinää antava elementti 

Tämä ei ole vitsi, mutta olen miettinyt, auttaisiko sivusuhde tai ylipäätään vieraissa käynti. Saisiko testosteronia nostettua sillä tapaa luonnollisesti 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Estrogeenivalmisteista pidän, ne vähentävät tiettyjä syöpiä ja lisäävät toisia, hyödyt ovat ainakin minulle haittoja selvästi suuremmat. Ennen niiden käyttöä oli unettomuutta ja vaikka mitä elämää haittaavia vaivoja, nyt on hyvä olo. Seksikin sujuu paremmin vaikka ei siis enää oikein kiinnostakaan, kun limakalvot on kunnossa.  Ap

Kyllhän niistä pitää, kunnes tulee lasku. Turha sitten vinkua täällä rankoista syöpähoidoista ja siitä, että tissit leikattiin pois. Mielestäni on noloa, etteivät nykynaiset osaa vanhentua arvokkaasti ja suhtautua uuteen elämänvaiheeseen avoimuudella. Nuoruutta tavoitellaan vaikka väkisin steroidien avulla. Puhumattakaan tuosta, että antaa siittää itseään vastoin kehonsa selkeitä viestejä siitä, että se ei halua tulla siitetyksi

Mikä saa sinut näin katkeraksi ja puhumaan noin rumasti? Hormonikorvaushoitoja on tutkittu, ne vähentävät kuolleisuutta ja tiettyjä syöpiä sen lisäksi että ne helpottavat esimerkiksi unettomuutta, nivelkipuja, kivuliasta silmien kuivumista jne. Mitä epäarvokasta on näiden asioiden hoitamisessa? Miten keski-ikäiset naiset hoitaisivat työnsä, lapsensa ja vanhempansa jatkuvulla huonoilla yöunilla, jollain unilääkkeilläkö? Ja niissäkö ei ole haittavaikutuksia? Jos hormonikorvaushoitoja käyttää yli 5 v, rintasyöpä yleistyy hieman tilastollisesti. Jos minulle kävisi näin ikävästi, että saisin syövän, niin täytyy sitten muistaa etten tule tänne sinun kiusaksesi vinkumaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Estrogeenivalmisteista pidän, ne vähentävät tiettyjä syöpiä ja lisäävät toisia, hyödyt ovat ainakin minulle haittoja selvästi suuremmat. Ennen niiden käyttöä oli unettomuutta ja vaikka mitä elämää haittaavia vaivoja, nyt on hyvä olo. Seksikin sujuu paremmin vaikka ei siis enää oikein kiinnostakaan, kun limakalvot on kunnossa.  Ap

Kyllhän niistä pitää, kunnes tulee lasku. Turha sitten vinkua täällä rankoista syöpähoidoista ja siitä, että tissit leikattiin pois. Mielestäni on noloa, etteivät nykynaiset osaa vanhentua arvokkaasti ja suhtautua uuteen elämänvaiheeseen avoimuudella. Nuoruutta tavoitellaan vaikka väkisin steroidien avulla. Puhumattakaan tuosta, että antaa siittää itseään vastoin kehonsa selkeitä viestejä siitä, että se ei halua tulla siitetyksi

Mikä saa sinut näin katk

Joka keskustelussa aiheesta tuntuu aina tulevan pinnalle ajatus, että kärsi, kärsi, niin kirkkaamman kruunun saat! Itselläni ja tuttavapiirissä oikeastaan kaikilla ikäisilläni naisilla suurin murhe on ollut nivelkivut ym. krempat. Paljon liikkuvilla naisilla. On outo ajatus, että mieluummin sitten jää sohvalle makaamaan, kuin suostuu korvaushoitoon. Itse en ole ajatellut kärsiä tästä elämänvaiheesta yhtään sen enempää, kuin on pakko. Kyse ei ole todellakaan mistään ikuisen nuoruuden tavoittelemisesta tms., vaan että pystyisi elämään mahdollisimman hyvää, itsensä näköistä elämää. Voin luvata, että kyllä ikääntyminen kropassa tuntuu ja näkyy korvaushoidosta huolimatta. 

Oon 63-Vuotias ja Päi-

Vit-

Täin 

Haluan. Ainakin Kerran.

Aiemmin Mulla oli Vuosia Miesoletettu, jota ei huvittanut. Olisko ollut Bådeoch tai Håmå kulississa. Ihan Outo.

Onneksi Erottiin.

Ihanaa On.

Nam. Nam. Nam.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun se avoin suhdekaan kerran ei käy, ja puolisosi edelleen haluaa seksiä ja sinä et, niin en oikein näe muita järkeviä vaihtoehtoja kuin eroamisen. Elämää on kuitenkin edessä vielä kymmeniä vuosia; tuskinpa se puolisosi haluaa seksin lopettaa kokonaan loppuelämäkseen, jos se hänelle edelleen on tärkeää.

Surullista tämä nykymasilman seksikeskeisyys. Aivan niin kuin parisuhde olisi pelkkä seksiliitto? Omani on ainakin aika paljon enemmän.

Surullista tai ei, niin eipä se ole kovin kivasti tehty, että tuomitset kumppanisi loppuelämän selibaattiin, koska et itse halua enää seksiä.

Vierailija kirjoitti:

Tämä ei ole vitsi, mutta olen miettinyt, auttaisiko sivusuhde tai ylipäätään vieraissa käynti. Saisiko testosteronia nostettua sillä tapaa luonnollisesti 

Kykenetkö siis kuitenkin kiihottumaan muista miehistä, vaikka kumppanisi ei enää sinua seksuaalisesti kiinnostakaan?

Jos et kykene, niin tuskinpa siitä vieraissa käymisestä olisi mitään hyötyä. 

Mutta jos kykenet, niin eroa. Mitä järkeä olla miehen kanssa jota et edes halua, jos kuitenkin tunnet vetoa muihin miehiin.

Tunnistan tuon sukupuolielimen tunnottomuuden. Ei vaan ole sellaisia ajatuksia päässä ja vaikka kuinka hinkkaisi alapäätä, niin ei tule orgasmia. Koko ajatuskin seksistä tuntuu vastenmieliseltä. Joku 69 esimerkiksi, hyi helvata, ennemmin ampuisin itseäni polveen. :) Ja joo ikää 61 ja hormonikorvaushoito loppui rintasyöpään. 

Esivaihdevuosissa seksihalut olivat korkeammalla kuin koskaan, ja ne olivat koko nuoruuden ja siihenastiset aikuisvuodet korkealla. Nyt viisikymppisenä kuukautiset ovat loppuneet ja niiden myötä luonnolliset seksihalut myös. Hormonikorvaushoito auttaa minulla tähän, ja sen ansiosta seksistä on taas tullut uudestaan yhtä kiinnostavaa kuin nuorenakin, mutta tiedän, ettei se kaikilla toimi näin eikä minullakaan välttämättä loputtomasti.

Hormonikorvaushoidossa on omat riskinsä, mutta se myös suojaa toisilta sairauksilta, joista varsinkin yhteen minulla on selvä sukurasite, joten olen ottanut harkitun riskin. Tuntuu pahalta, kun täällä jotkut ovat niin henkeen ja vereen hormonikovaushoitoa vastaan, vaikka se kuitenkin parantaa naisen elämänlaatua auttamalla moniin, elämää merkittävästikin vaikeuttaviin oireisiin, eikä tutkimustenkaan mukaan lisää syöpäriskiä erityisen paljon, vaikka se sitä lisääkin.

Parisuhde on oma asiansa. Sille ei vaan mitään voi, että miehiltä seksihalut eivät iän yhtä voimakkaasti hiivu kuin monilta naisilta - kyvyt kyllä, ja ne alkavat monilta miehiltä hiipua jo nelikymppisinä. Tämä tuo suhteisiin haasteensa, varsinkin kun monille miehille seksi tuntuu olevan suhteessa se kaikkein merkittävin asia, mitä se ei ole minulle ollut koskaan, vaikka kuinka halusin sitä nuorempana jatkuvasti. Silti parisuhteen tärkein liima minulle on aina ollut syvä ystävyys ja kumppanuus. Ikävää olisi ajatella, että ihminen, joka on paras ystäväni, päättäisi lähteä elämästäni ihan vaan siksi, ettei kestä vanhenemistani, kun minäkin olen sitoutunut kestämään hänen vanhenemisensa, mitä vaivoja se sitten tuokin.

Täällä ehdotettu testosteronihoito saattaisi auttaa aloittajan ongelmaan, mikäli lääkäri vaan sellaisen myöntää. Jos seksi ei tunnu vastenmieliseltä vaikkei sitä erityisesti itse haluakaan, siihen voi aina suostua rakastamaansa ihmistä miellyttääkseen (tätä varmasti monissa parisuhteissa tehdään toisinaan puolin ja toisin), mutta tuo vastenmielisyys kyllä yleensä vaan pahenee, jos vastenmielisyydestä huolimatta seksiin vaan suostuu. Oman kokemukseni mukaan tämä kostautuu äkkiä, koska vastenmielisyydentunne ainakin minulla vain kasvaa sitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä ei ole vitsi, mutta olen miettinyt, auttaisiko sivusuhde tai ylipäätään vieraissa käynti. Saisiko testosteronia nostettua sillä tapaa luonnollisesti 

Kykenetkö siis kuitenkin kiihottumaan muista miehistä, vaikka kumppanisi ei enää sinua seksuaalisesti kiinnostakaan?

Jos et kykene, niin tuskinpa siitä vieraissa käymisestä olisi mitään hyötyä. 

Mutta jos kykenet, niin eroa. Mitä järkeä olla miehen kanssa jota et edes halua, jos kuitenkin tunnet vetoa muihin miehiin.

Luulen, että voisin jännityksen vuoksi kiinnostuakin vieraista miehistä. En tiedä varmaksi. 

Mulla on nyt taakkana mielessä kaikki ne seksikerrat jolloin suostuin, vaikka en halunnut, ja olen senkin takia solmussa. Ei pysty, ei kykene. Ajatuskin tekee pahaa :(

Tunto tosiaan alkoi vähentyä siinä kohtaa kun ovikset vetelivät viimeisiä. Se lienee kutakuinkin nornaalia. Aina ennen olin halukas ja innostunut mutta nyt ei enää huvita.

Hormonivalmisteisiin en koske. En halua edes teoreettista rintasyövän lisääntymisen riskiä. Miehen on nyt vaan pärjättävä tässä seksittömässä liitossa. Itse en siitä enää välitä enkä siitä kärsi. Elämä on myös luopumista. Johan sain olla himokas monta kymmentä vuotta.

Useimmiten mieheltä loppuu halut varsinkin jos on oluen suurkuluttaja ja tupakoi. Naisen halut on vielä palautettavissa vaihtamalla miestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun se avoin suhdekaan kerran ei käy, ja puolisosi edelleen haluaa seksiä ja sinä et, niin en oikein näe muita järkeviä vaihtoehtoja kuin eroamisen. Elämää on kuitenkin edessä vielä kymmeniä vuosia; tuskinpa se puolisosi haluaa seksin lopettaa kokonaan loppuelämäkseen, jos se hänelle edelleen on tärkeää.

Surullista tämä nykymasilman seksikeskeisyys. Aivan niin kuin parisuhde olisi pelkkä seksiliitto? Omani on ainakin aika paljon enemmän.

No sehän on vapaaehtoista, ja jokainen saa järjestää elämänsä juuri niin kuin haluaa. Itse pidän seksistä, ja olen sillä tavalla onnekas, että minun elämääni mahtuu muutakin kuin yksi asia kerrallaan. Jos sinulle se, että harrastaa toisinaan seksiä, tarkoittaa, että parisuhde on pelkkä seksiliitto, niin sitten se sinun kohdallasi on niin. Itse en onneksi joudu valitsemaan seksin ja rakkauden välillä, vaan voin nauttia molemmista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun se avoin suhdekaan kerran ei käy, ja puolisosi edelleen haluaa seksiä ja sinä et, niin en oikein näe muita järkeviä vaihtoehtoja kuin eroamisen. Elämää on kuitenkin edessä vielä kymmeniä vuosia; tuskinpa se puolisosi haluaa seksin lopettaa kokonaan loppuelämäkseen, jos se hänelle edelleen on tärkeää.

Samaa mieltä. Ei tuossa tilanteessa auta muu kuin erota. Ei omaa puolisoa voi tuomita elämään ilman seksiä sen takia että ei itse enää halua. 

Kaikki eivät halua erota ja lähteä seksiä hakemaan muualta. Jos ne tunteet, rakkaus, kiintymys, ystävyys ei silti katoa jos ei seksiä ole. Parisuhteissa ja elämässä on paljon muutakin kuin vain seksi. Iäkkäänä ei enää ole mitään helppoa löytää seksikumppania.

Luulin että halut on hiipuneet ja laitoin iän piikkiin, hiljaista ollut jo vuosia ( ikää 48) mies olisi halukas jatkuvasti. Sitten ihastuin työkaveriin ja halut palasi. Suoraan sanottuna haluan seksiä tämän työkaverin kanssa, eli laitan silmät kiinni mieheni kanssa ja kuvittelen siihen tilalle toisen. Toistaiseksi toimii ja mieskin iloinen kun on taas haluja. Onko se väärin, ei kai kun mitään todellisuudessa ei tule tapahtumaan ihastuksen suhteen. Luulin kyllä vuosia että näin se vaan on että halut hiipuu kovasti. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Estrogeenivalmisteista pidän, ne vähentävät tiettyjä syöpiä ja lisäävät toisia, hyödyt ovat ainakin minulle haittoja selvästi suuremmat. Ennen niiden käyttöä oli unettomuutta ja vaikka mitä elämää haittaavia vaivoja, nyt on hyvä olo. Seksikin sujuu paremmin vaikka ei siis enää oikein kiinnostakaan, kun limakalvot on kunnossa.  Ap

Kyllhän niistä pitää, kunnes tulee lasku. Turha sitten vinkua täällä rankoista syöpähoidoista ja siitä, että tissit leikattiin pois. Mielestäni on noloa, etteivät nykynaiset osaa vanhentua arvokkaasti ja suhtautua uuteen elämänvaiheeseen avoimuudella. Nuoruutta tavoitellaan vaikka väkisin steroidien avulla. Puhumattakaan tuosta, että antaa siittää itseään vastoin kehonsa selkeitä viestejä siitä, että se ei halua tulla siitetyksi

Mikä saa sinut näin katk

Elämällä luontonsa mukaisesti ja vaikka vähentämällä niitä töitä, jos ei muu auta? Ei ole yhteiskunnankaan etu, että 50 vuotta sitten koulutetut, vanhat ja kyvyttömät tantat "hoitavat töitään". Ihmisen kuuluu kuolla ja jos tantat douppaavat itseään 80-vuotiaiksi, vievät kaikki työpaikat ja yhteiskunnan rahat, väestö kuolee sukupuuttoon. Häpeällistä ja itsekästä

Lisäksi (synteettiset) estrogeenivalmisteet valuvat vesistöihin, tuhoavat luontomme ja muun väestön, jotka eivät halua syödä steroideja. Itsekäs, vanhenemaan kykenemätön tantta siis huumaa koko väestön, kun ei kestä sitä ettei olekaan enää halukas ja haluttava

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Estrogeenivalmisteista pidän, ne vähentävät tiettyjä syöpiä ja lisäävät toisia, hyödyt ovat ainakin minulle haittoja selvästi suuremmat. Ennen niiden käyttöä oli unettomuutta ja vaikka mitä elämää haittaavia vaivoja, nyt on hyvä olo. Seksikin sujuu paremmin vaikka ei siis enää oikein kiinnostakaan, kun limakalvot on kunnossa.  Ap

Kyllhän niistä pitää, kunnes tulee lasku. Turha sitten vinkua täällä rankoista syöpähoidoista ja siitä, että tissit leikattiin pois. Mielestäni on noloa, etteivät nykynaiset osaa vanhentua arvokkaasti ja suhtautua uuteen elämänvaiheeseen avoimuudella. Nuoruutta tavoitellaan vaikka väkisin steroidien avulla. Puhumattakaan tuosta, että antaa siittää itseään vastoin kehonsa selkeitä viestejä siitä, että se ei halua tulla siitetyksi

Nivelkivut johtuvat vääränlaisesta syömisestä. Lääkkeet eivät todellakaan korjaa ongelmaa. Absurdia kukkua selittää "itsensä näköisestä elämästä" kun se itse on oikeasti kuivahtanut, hedelmätön korppu, mitä yrittää feikata steroideilla

Minulla ei ole vaihdevuodet vieneet haluja, mutta huono parisuhde vei. Vaihtamalla paranee, mutta silloin joutuu tietenkin tekemään kokonaisarvion elämästään ja arvoistaan. 

Eli onko huono suhde korjattavissa vai paranisiko elämänlaatu erolla. 

Ja tietenkin tähänkin ketjuun änkeilivät vakiotrollit "hormonivihaaja" ja "Huoris" psyykensä sairauksia esittelemään.

N 59

Vierailija kirjoitti:

Tunto tosiaan alkoi vähentyä siinä kohtaa kun ovikset vetelivät viimeisiä. Se lienee kutakuinkin nornaalia. Aina ennen olin halukas ja innostunut mutta nyt ei enää huvita.

Hormonivalmisteisiin en koske. En halua edes teoreettista rintasyövän lisääntymisen riskiä. Miehen on nyt vaan pärjättävä tässä seksittömässä liitossa. Itse en siitä enää välitä enkä siitä kärsi. Elämä on myös luopumista. Johan sain olla himokas monta kymmentä vuotta.

Juuri näin, ja estrogeenivalmisteet lisäävät myös alapään syöpien riskiä. Eikä siinä mitään jos haluaa kuolla syöpään, mutta idiootin hommaa syödä steroideja ja sitten sädettää syöpää