Lue keskustelun säännöt.
Hesarin kk liite, meillä on niiiiin vaativa vauva
03.02.2007 |
Äiti ei ehtinyt tehdä äitiyslomalla väitöskirjaa tai vauvan kanssa pitää olla vuorovaikutuksessa. Ja ylläri oli lapsen syntymän jälkeen, että ei voi käydä joka päivä ulkona syömässä.
Mistä näitä utopistisia kuvitelmia tulee?
Kommentit (138)
Annettais nyt niiden kukkien rehottaa, ei se ole muilta pois jos joku jaksaa.
Taidan painua sohvalle, kun lapset nukkuu ja mies kokkaa. aaah!
Vierailija:
Ei siinä mitään pahaa, että on tehokas, mutta tarvitseeko silti koko ajan todistella omaa erinomaisuuttaan ja polkea muita? Ehkä tyypillä on sittenkin joku adhd, jonka vuoksi kokee alemmuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näin luin jostain stressioppaasta. Esim. it-alalla loppuun palavat nuoret on usein tällaisia superinnostuneita, jotka tekee töitä pitkin yötä. Mutta ei sitä ihminen loputtomiin kestä sitäkään.
it-alalla on monella myös huonot työsopimukset eli nuoret eivät osaa pitää puoliaan työehtojaan sopiessaan. Minä kuulun vahvaan liittoon, enkä koskaan " päivystä" iltaisin/viikonloppuisin tai vastaa edes puhelimeen ollessani vapaalla.
Ei meillä asiat vauvan tulon jälkeen ainakaan mitenkään radikaalisti muuttuneet. Minä äitinä jatkoin kouluani samalla kun olin äitiyslomalla. Koulu on kylläkin suurimmaksi osaksi etäopiskelua, mutta kuitenkin, Opiskelen MediaToimittajaksi. Lisäksi molemmat vanhemmat jatkoivat harrastuksiaan normaalisti. Kävimme/käymme noin 4-5 kertaa viikossa treenaamassa. Salille otimme vauvan yleinsä mukaan, muuten treenasimme vuoronperään. Matkustaminen jatkui normaalisti, olemme käyneet jo Brasiliassa, Thaimaaassa ja Canarialla vauvan kanssa. Käymme jokaviikko ulkona syömässä edelleen ja kahvilla ja kylässä. Lapsemme nauttii siitä, että emmem köki kotona, ilmeisesti geenit vaikuttaa siihen, koska emme itsekkään ole paikallaan pysyviä ihmisiä.
Silti lapsemme saa samaa huomoita, samaa hellyyttä ja samoja rauhallisia leikkihetkiä kotona, mitä muutkin vauvat saavat. Kyllä se on mahdollista äitiyslomalla tehdä muutakin kuin hoitaa lasta ja kotia, mutta se riippuu hieman organisoinnista. Minä en esimerkiksi puunaa kotia joka päivä. Lapsi syö välillä myös kaupan purkkiruokia, joten aina ei tarvitse ruokaa tehdä. Siivoamme, pesemme pyykkiä ym. sitten mieheni kanssa yhdessä kun hänellä on vapaa-päivä. Jokainen tuhlaa aikansa mihin itse haluaa...me emme puunaamiseen!
Se että ihmisen elämä on aikataulutettua sekunnilleen, ei saada tarpeeksi unta eikä lepoon varata lainkaan aikaan ei ole mikään normi! Eli kaikki jotka eivät näin tee, eivät todellakaan ole laiskoja vaan tavallisia ihmisiä. Jos joku jaksaa tuollaista tahtia, tarkoittaa joko sitä että kyseessä on poikkeusyksilö tai sitä että kynttilää poltetaan molemmista päistä. On lapsellista haukkua laiskoiksi niitä, jotka eivät tuollaiseen tahtiin halua tai pysty ryhtymään. Itse harrastin tuollaista elämäntapaa nuoruudessani vaihtaessani alaa. Oli hirveästi opittavaa uudessa työssä, ja tein töitä pitkin yötä. Kestin sitä pari vuotta, sitten tuli totaalinen uupumus, josta täydellinen palatuminen on kestänyt viisi vuotta. VIISI VUOTTA!!!! Nyt tunnen itseni taas jotensakin normaaliksi. Mutta muut älkää siis kuunnelko näitä tehopakkauksia, vaan koettakaa elää niin että elämänne on tasapainossa sillä lailla kuin just teidän psyyke ja kroppa kestää. Niin minä teen nykyään, ja olen onnellinen ekaa kertaa elämässäni! Tässä istun koneella, vaikka olis kotihommia vaikka kuinka paljon ;).
Vierailija:
Ei siinä mitään pahaa, että on tehokas, mutta tarvitseeko silti koko ajan todistella omaa erinomaisuuttaan ja polkea muita? Ehkä tyypillä on sittenkin joku adhd, jonka vuoksi kokee alemmuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
normaalia vähemmän aikataulutettua. Ainoa asia koko elämässäni jossa on aikataulu on esikoisen aamupäiväkerho. Muuten aikatauluja minulla ei ole.
Ja minä olen jaksanut tätä nyt noin 35 vuotta, joten en usko, että enää tulee " alkuyllätyksiä" .
Enkä ole vaatinut, että muut tekisivät niin kuin minä, vaan sanonut, että kannattaisi miettiä, onko itsessä jotain vikaa, jos yhden tavallisen lapsen hoitaminen vie voimat tyystin. Kyllä silloin oikeasti on jotain häikkää kyvyssä rytmittää/hahmottaa/hallita omaa elämäänsä.
t. se liian tehokas
Että menkää itseenne...mitäs olette masentuneet!
" Enkä ole vaatinut, että muut tekisivät niin kuin minä, vaan sanonut, että kannattaisi miettiä, onko itsessä jotain vikaa, jos yhden tavallisen lapsen hoitaminen vie voimat tyystin. Kyllä silloin oikeasti on jotain häikkää kyvyssä rytmittää/hahmottaa/hallita omaa elämäänsä.
t. se liian tehokas
[/quote]
"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
- ensinnäkin sinulle, omasta tehokkuudestasi (syystäkin) ylpeä tehopakkaus: haluatko tuollaista elämää? Ihan rehellisesti? Miksi? Olen elännyt sinun tyylilläsi n. 10 vuotta, kunnes lasten myötä oivalsin, että suuri ylpeydenaiheeni, kykyni organisoida ja olla tehokas, ei tehnyt minusta sen onnellisempaa tai parempaa kuin muistakaan, vaan minun kohdallani päinvastoin.
Lasten kanssa olen oppinut _nauttimaan_ jokaisesta asiasta minkä teen. Keskittymään joka hetkellä siihen, mitä olen tekemässä, rentoutumaan, antamaan itselleni luvan olla hidas. Aikaisemmin kaikki tekeminen ja kotityöt oli stressaavaa, kun yritin olla niin supertehokas, aivot kävi aina ylikierroksilla, pidin mielessäni kaiken ja kaikki huomioni meni organisoinnin ja suorittamisen optimointiin. Osaksi lapsilta, osaksi harvinaisen hitaalta ;-) ja elämästä nauttivalta mieheltäni olen oppinut kokonaan toisenlaisen tavan olla, ja olen niin paljon onnellisempi. Enää en tietenkään saa yhtä paljon aikaiseksi kuin ennen.
- Toinen juttu: vaativana pitämäni esikoisen ja tosihelpon kuopuksen jälkeen voin todeta, että ainakin minun vaativa esikoiseni oli varmasti vaativa minun takiani. Hänen syntyessään olin itse koko ajan stressaantunut (juuri suorituskeskeisyyteni takia) ja tietysti vauvakin siitä stressaantui, ja vaati tietysti koko ajan syliä. Koin vauvan vaativaksi ja vertasin lasta tuttavien tyytyväisinä sitterissään istuviin vauvoihin. Toki omani tuotti enemmän työtä, mutta ei luonteensa vaan minun osaamattomuuteni ja kykenemättömyyteni takia. Kakkosen syntymään mennessä olin jo oppinut toisenlaisen tavan olla. Hänen ei ole tarvinnut pyytää koko ajan syliin, kun muutenkin on ollut hyvä olla. Kaikki vaativat vauvat eivät varmasti ole vanhempiensa tuotosta, mutta itse voin kyllä tunnustaa, että omani oli. Nykyään on varsin helppo, iloinen ja hyväntuulinen nelivuotias, eikä toivottavasti saanut pahoja traumoja äitinsä tottumattomuudesta ekan elinvuotensa aikana.
jotka ei halua noudattaa valitsemaasi pakkotahtia. Oikeasti, mikä sua tässä hiertää, jos roikut täällä mollamaassa muita tehokkuudellasi. Ja turha väittää että olet asian kanssa oikeasti sinut. Itsestäni tiedän, että en jaksa kirjoitella provosoivia itsekehuja aiheista, jotka ei jotenkin ole itselle kipupisteitä. Lapsetko sua vaivaa, onko pieni kaiherrus kumminkin, että voisitko vähän enemmän olla läsnä heille, jos ei ruumilliisesti, niin sitten henkisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että se on suunnattu synnytysmasennuksesta kärsiville? Missä muka?
63
nousen viideltä, teen töitä viidestä kahdeksaan, lapset heräävät, menevät päiväunille kahdeltatoista, nukkuvat kahteen, illalla nukahtavat yhdeksän, puoli kymmenen maissa, minä teen pari tuntia töitä.
Toiset ovat laiskoja, toiset ahkeria.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ennen lasten syntymää? En käsitä kysymystäsi?
" Vierailija:
että se on suunnattu synnytysmasennuksesta kärsiville? Missä muka?63
"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Ja luettuani viimeksi sen kirjan KAKSI olin pitkään pirun vihainen kaikille miehille ja erityisesti Henrik Tikkaselle.Vierailija:
Muistan vastedes toimia kuin Jenkkilässä ja liittää kaikkiiin kirjoituksiini selkeän lakimiehen tarkistaman listan siitä, keitä kirjoitukseni ei koske, että varmasti jokainen (idioottikin) tajuaa.
" Tämä seuraava ei sitten koske kuolleita, homomiehiä, avaruusolentoja, naapurin mustaa kissaa jne."
t. äiti, jonka kolmivuotias on nukkunut koko elinaikanaan 4 kokonaista yötä ilman ongelmia, muina öinä on riittänyt jos jonkinlaista ohjelmaa
Olen myös 35-vuotias ja minä kyllä suoritin sekä maisterin että tohtorin tutkinnot ennen lasten tekemistä, nyt kun olen kotona lasten kanssa voin rauhassa keskittyä tähän rooliin ja nukkua vaikka keskellä päivää jos huvittaa. Herää tosiaankin kysymys miten sinun kaltaisesi superihminen opiskelee perustutkintoakin vasta nyt myöhemmällä iällä?
Vierailija:
Vauvanne ei ollut vaativa, oli vain allerginen ja sairas.
No ei ollut neuvolassakaan lääkärillä eikä hoitajalla hajuakaan vauvoista. Joka kerta kerroin, että lapsi itkee _ihan_ koko ajan eikä nuku öisin kuin vartin pätkissä, ja epäilen, että lapsi on jotenkin kipeä. Tähän todettiin, että vauvat itkevät ja vauvat valvovat, rouva on hyvä ja ymmärtää tämän. Yksityisellä juoksutimme lasta myös useaan otteeseen, mutta " terveen" lapsen kanssa meidät joka kerta lähetettiin kotiin. Vasta kasvun pysähtyminen sai aikaan kunnon tutkimukset ja vihdoinkin allergiat selvisivät.
Neuvolasta ei saa niin mitään apua vaativan vauvan kanssa. Johtuipa vaativuus luonteesta tai sairaudesta.
Mistä ihmeestä niin päättelet?? Pyöritän omaa menestyvää firmaa, joka sekin on ollut olemassa jo vuodesta -91...
Tikkasen kirjoja lukiessa musta aina tuntuu siltä, että maailma on mennyt ihan kamalan paljon eteenpäin jostain seitkytluvulta, kun oma äitini esimerkiksi oli nuori äiti. En olis halunnut elää silloin.
Vierailija: