Eräs vainajan puolituttu vollotti hautajaisissa tehden muiden olon kiusaantuneeksi

Vierailija kirjoitti:

On itkua ja sitten teatraalista vollotusta. Joku itkee kuollutta, joku omaa kuolevaisuuttaan.

Olen mies ja minulle kävi niin nolosti, en voinut mitään, vaan itkin isäni hautajaisissa. En arvannut itsekään että niin käy. Taustalla oli varmaan sekin että elin stressaavaa elämänvaihetta. Joo totta, en itkenyt varsinaisesti isääni vaan kun piti kantaa isän arkku kirkkoon ja alttarille ja se musiikki teki sen äärettömän tunnelmallisen tilanteen että aloin kyynelehtiä ja menin jopa osittain sekaisin ja ja jatkui myös sitten penkissä ja menoihin kuuluvat seisomaan nousutkin meni P A P I N  mielestä huonosti ja hän ikäänkuin katsoi siihen malliin että hautajaismenot nyt sitten kärsii minun takiani. Olin haittatekijä papin mielestä ja normaali toimitus ei sujunut niin jouhevasti kuin olisi pitänyt.

Olin jälkeenpäin aika pitkään vihainen papille/papeille ja muistelukin tuo vihantunteita esiin. Todellisia "leipäpappeja".  Tämä tapahtui Alajärven kirkossa pohjanmaalla viime suosikymmenellä.

Laitetaanpa paska poistoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No onhan se nyt häiritsevämpää Ap tuo sinun käytöksesi, kiukkuisena kuvata surevaa saattoväkeä ja vahtia toisten tunnereaktioita. Ehkä sinulla joku epätyypillinen tapa käsitellä omaa suruasi? Kanavoituu vihaksi?

Mikä keittiöpsykologi sinä oikein olet? Onko sinun sukulaisen hautajaisia tultu sabotoimaan?

AP

Ei sabotoimaan, mutta erään sukulaiseni hautajaisissa samankaltainen outo reaktio toisen suruun. Vainajan sisko suuttui kohtuuttomasti vainajan tyttärelle, joka hautajaisissa itki ääneen äkillisesti kuollutta hyvin läheistä isäänsä. Sisko hautajaisten jälkeen ihan raivoissaan haukkui veljensä tytärtä sukulaisille että miten se kehtasi noin kovaa siellä itkeä aikuinen ihminen. Mielestäni ihan käsittämätön tapa suhtautua asiaan!

AP kihisee kotona raivosta, kun katselee vanhaa hautajaisvideoo. Ei ole vieläkään päässyt yli siitä, että joku itkee videolla. Pitäisiköhän sun mennä vihdoin terapiaan asian vuoksi, niin voisit aloittaa uuden elämän?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuskin ymmärsi edes hävetä.

Täysin olivat hänet estot kadonneet. Käännyin katsomaan ja videoin häntä, niin teatraalista se oli. Uskomatonta röyhkeyttä.

AP

Oletpa typerys. Täällä kirjoitat jonkun ihmisen itkusta ja haukut häntä. Itse olet röyhkeä.

Miten hän kehtaa itkeä tuolla tavalla vaikka ei ollut mitenkään läheinen vainajalle? Hän vei pillityksellään kaiken huomion ja ahdisti muita. Millä oikeudella hän sabotoi hautajaisiamme?

AP

Miksi? Kävisikö hän huomioida hänen itkunsa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On luonnollista että voi itkeä puolitutun ...Onhan se aika järkyttävää olla kirkossa jossa alttarin edessä on arkku jossa joku makaa.

Tunteitaan voi hallita. Oletko seksuaalisestikin estoton muiden edessä? Meillä on ainakin tapoja kunnioitettu.

AP

 

Tekojaan voi hallita, mutta tunteita ei. Huono vertaus tuohon seksuaaliseen estottomuuteen. Tunteiden näyttämistä voi toki hillitä, mutta joskus suru vain on niin suuri, ettei itkua pysty estämään. Hautajaisissa itkeminen ei ole mitenkään tapojen vastaista. Ap nyt on selvä trolli muutenkin. 

Ukin sisko oli näitä aitoja karjalaisia itkuvirren laulajia. Hänet kutsuttiin usein hautajaisiin "veisaamaan". Olisin itsekkin halunut oppia tuon tavan. Mutta nykyäänhän ei saa enää missään näyttää tunteitaan, varsinkaan surun. 

Ei meidän kulttuurissamme ole semmoista keskustelua tarvetta herättää, ettei hautajaisissa saisi itkeä.

Kukaan siellä ei varmasti häiritsevän suurella volyymilla itke. Ihmiset ehkä liikaakin ajattekevat että pitää pitää itsensä kasassa, käytetään rauhoittavia lääkkeitäkin.

Oikeasti ei tarvitse!

Muita suku- yms jännitteitä voi olla. Juuri kuten ap kertoo itsestään, joku ihminen voi joskus harvoin erottua oudolla, esim vihamielisellä käytöksellään toisia kohtaan.

Yleisesti myös riitaisatkin suvut ja perheet osaavat laittaa asiat tärkeysjärjestykseen ja keskittyvät suremaan ja hyvästelemään. Se suru yhdistää hetkeksi.

Hautajaiset ovat kulttuurissamme sellainen viimeinen arvokkaan käyttäytymisen linnake.

Mutta eihän suru ole arvotonta käytöstä kuoleman vierailtua vaan erittäinkin asianmukalsta ja inhimillistä.

Saa itkeä!

Bassetti vauhdissa osa 25 774 444 444 444 7 ja uskoo itsekin hupatuksensa ymmärtämättä nolouttaan ikinä koska se tekee niin kipeäää..

Paitsi ettei kukaan tunne sua, eikä sun mielikuvituskavereita niin noloa silti dissata jotain mielikuvitustyyppiä edes nimettömänä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuskin ymmärsi edes hävetä.

 

'Ymmärtäkää hävetä tunnereaktioitanne ' ei nyt varmaan ole ihan se neuvo jota psykologit suosittelisivat... 

 

Älä nyt, kerran yksi psykologi sanoi minulle että "se on vaan tunne, ei kannata ottaa niin tosissaan". En käynyt uudelleen hänen vastaanotollaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuskin ymmärsi edes hävetä.

Täysin olivat hänet estot kadonneet. Käännyin katsomaan ja videoin häntä, niin teatraalista se oli. Uskomatonta röyhkeyttä.

AP

Olet sinä uskomaton idiootti näine satuinesi.

Olisi mielenkiintoista perehtyä näiden satuilijoiden psyykeen, kokevatko he olevansa oikeassa elämässä jotenkin näkymättömiä? 

Aivan käsittämätöntä tuubaa täällä monissa kommenteissa. Ette te olleet paikalla näissä hautajaisissa. Jos olisitte olleet, reaktionne olisi ollut sama. Niin häiritsevän teatraalista tuo kaikki oli. Miettikää ennen kuin kommentoitte!

AP

Joskus voi käydä niin, että padot vain aukeaa ja sitten se on menoa. Itse en ole mikään kova vollottaja, mutta viimeksi hautajaisissa kun kyynelehtiminen (ja sitä kautta kaikki siihen liittyvä tyrskintä) käynnistyi, niin eihän sitä ihan heti saanut loppumaan. Ehkä ei kannattaisi edes yrittää sinnitellä, kun tuntuu, että sitten kun "repeää", niin mikään maailman mahti ei sitä saa loppumaan.

Ja tuosta, kun joku ihmetteli, että vainajalle ei läheinen lapsi suri tms., niin sitä voi itkeä tuossa tilanteessa myös sitä, että välit ovat olleet huonot ja tietoisuus siitä, että enää niitä ei voi korjatakaan.

Ap:n ukko laitettu multiin, ja rakastajatar, jota vainaja rakasti enemmän kuin ketään tai mitään, saapui paikalle jättämään jäähyväiset..

Vierailija kirjoitti:

Aivan käsittämätöntä tuubaa täällä monissa kommenteissa. Ette te olleet paikalla näissä hautajaisissa. Jos olisitte olleet, reaktionne olisi ollut sama. Niin häiritsevän teatraalista tuo kaikki oli. Miettikää ennen kuin kommentoitte!

AP

 

Olisko sinun kannattanut miettiä ennen purkaustasi, että ehkä olisi kannattanut avata tilannetta enemmän ja kuvailla asiaa tarkemmin jos se nyt noin koville ottaa. Hautajaisissa nyt vaan yleensä itketään, jotkut eivät pysty itseään hillitsemään ja miksi edes tarvitsisi. Joten mieti itse ennen kuin avaat keskustelun johon et sitten kuitenkään nähtävästi halua keskustelua.

Vierailija kirjoitti:

Miksihän kukaan haluaa mennä puolitutun hautajaisiin? 

Aloitus on trolli. Mutta kuka toisten ihmissuhteista tietää. Voi olla vaikka rakastaja vuosikymmenten ajalta. 

 

Ja vaikkei olisikaan, saa silti itkeä. 

Toiset reagoi herkemmin, toisten suru ei näy ulospäin. Muistan, kun Anna Lindt murhattiin, eräs työkaveri itki avoimesti eikä ollut mielestäni teeskentelyä, kuten monet uutisten joukkosurijat.

Älkää sitten itkekö mun haudalla.  Tai no palstalaiset saavat itkeä tirauttaa.

Tuttu kertoi myös häpeillen, miten hänen äitinsä itki isän hautajaisissa kovaan ääneen. Miten muut katsoivat. Hautajaisista on aikaa jo noin 20 vuotta (ttu oli silloin noin 30 vuotta)  ja yhä tuttu manaa, miten äiti  60 vee mokasi. Ja tämä ei ole mikään provo. Itku hautajaisissa voi tosiaan olla joillekin ihan hirveä kasvojen menetys ja pilata muiden hautajaisvieraiden viihtymisen tapahtumassa

Vierailija kirjoitti:

Tää oli kyllä ihan uus: hautajaisissa ei saa itkeä. 

Onhan tätä ilmiötä ollut jo pidempään. Otetaan sen verran "diapamia", että ei itketä muiden nähtävillä ja sitten perään voi mennä terapeutille purkamaan tuntojaan. Näin hoidetaan ikävät asiat nykypäivänä.