Kannattaako epiduraali ottaa vai suositteletteko synnyttämistä luonnollisesti ilman lääkkeitä?

Luomusynnytyksen edut lapsen vointiin: olisiko syynä että luomusynnytyksen käynnistyessä ylipäänsä asiat menevät ongelmitta? Jos on jotain hankaluutta, ei enää luomu ja silloin voi olla lapsellekin hankalampaa.

Tärkeintä että lapsi saadaan terveenä ulos.

Vierailija kirjoitti:

Luomusynnytyksen edut lapsen vointiin: olisiko syynä että luomusynnytyksen käynnistyessä ylipäänsä asiat menevät ongelmitta? Jos on jotain hankaluutta, ei enää luomu ja silloin voi olla lapsellekin hankalampaa.

Tärkeintä että lapsi saadaan terveenä ulos.

Kyllä itseä ainakin mietityttää nää synnytyksen aikana annetut opiaatit esim. Nehän menee vauvaan. Niin kuin huumeita vetäis. Ei voi olla hyvä juttu.

Vierailija kirjoitti:

En suosittele ilman lääkkeitä vai onko joku luomulääke joka tehoaa turvallisesti, ei ilmeisesti. Onko lääkeallergioita tai puuduteallergiaa, missä se selviää. En tiedä mitkä epiduraalin haitat ovat jos jokin menee pieleen, henkilö ei osaa laittaa sitä oikein tai liian myöhään tms. Ehkä pitäisi olla myös muuta vaihtoehtoina kuin se, joka on tehokasta. Mitä kaikkea.

Allergia erikseen. Jos piikki ei osu oikeaan kohtaan, tietenkään kivunlievitys ei välttämättä leviä tasaisesti molemmille puolille ja toivottuun kohtaan.

Otin itse epiduraalin koska synnytys oli nii pitkä, 36h, enkä ollut sitä ennen nukkunut tyyliin kahteen vuorokauteen kipeiden supistusten takia. Olin suunnitellut että en ota, mutta niin vain sitten otin kuitenkin. En niinkään kivun takia vaan väsymyksen. Oli ihan totaalisen poikki niin halusin ennen ponnistusvaihetta yrittää edes vähän nukkua ja levätä, siksi otin epiduraalin. 

Olen synnyttäyt ilman epiduraalia ja kipu oli jotain niin KAMALAA, että suorastaan vihasin lasta, kun näin sen ensimmäisen kerran. 

Vierailija kirjoitti:

Luomusynnytyksen edut lapsen vointiin: olisiko syynä että luomusynnytyksen käynnistyessä ylipäänsä asiat menevät ongelmitta? Jos on jotain hankaluutta, ei enää luomu ja silloin voi olla lapsellekin hankalampaa.

Tärkeintä että lapsi saadaan terveenä ulos.

Varmasti kyse on tosiaan siitä, että asiat menevät tietynlaisilla jengoilla. Jos vauvan tarjonta on hyvä, raskaus täysiaikainen, äiti terve ja supistukset napakoita, on aika suuri mahdollisuus että synnytys etenee hyvin.

Itse olen synnyttänyt kaikki lapseni ilman kivunlievitystä, ja näen aika suurena osatekijänä sen, että kaikkia synnytyksiä on edeltänyt hyvin nukuttu yö. Kaksi synnytystä käynnistettiin aamusta, yksi käynnistyi itsestään puolelta päivin. Lapset olivat maailmassa illalla. Mikäpä siinä synnytellä ilman kivunlievitystä työpäivän verran, toista olisi kärvistellä nukkumatta kaksi tai kolme yötä. 

Vierailija kirjoitti:

Olen synnyttäyt ilman epiduraalia ja kipu oli jotain niin KAMALAA, että suorastaan vihasin lasta, kun näin sen ensimmäisen kerran. 

No onpas outoa. Eikö olisi ollut hippusen loogisempaa vihata vaikka lapsen isää?

Otin kaiken mahdollisen, mutta mikään ei auttanut. Itse ponnistaminen ei sattunut, mutta edeltävät 24h ihan helvetisti huolimatta epiduraalista ja muista puudutteista ja tensistä ja suihkusta ja hieronnasta ja rukoilusta.

Ehkä niitä aineita voisi joku tutkia myös nanomikroskoopilla. Joskus. Ja kuvat suoraan koneelle. Kaikkia puudutteita.

Molemmissa synnytyksissä ajattelin, että menen ilman epiduraalia. Kummallakin kerralla avautuminen tyssäsi loppuvaiheessa ja kipu alkoi vetää kehon kramppiin. Makasin vain lamaantuneena kyljellään, tärisin ja huusin. Epiduraalin laiton jälkeen sai kerätä voimia ja nukkua hetken. Vain toisessa synnytyksessä tiputettiin epiduraalia loppuun asti, mikä vähän pitkitti ponnistusvaihetta kun ei tuntenut supistuksia kunnolla. Ekan synnytyksen ponnistusvaihe oli nopeampi, koska epiduraalin annettiin hiipua.

Ei mitään huonoa sanottavaa. Hyvä keksintö.

Itse synnytin ilman lääkkeellistä kivunlievitystä muutamasta syystä. Yksi oli se, että epiduraali vaikuttaa myös vauvaan. Toinen oli se, että ajattelin tuntevani kroppani paremmin ilman kivunlievitystä. Kolmas oli se, että olin utelias kokemaan sen, minkä naiset ovat kokeneet kautta aikain. Halusin tietää, miltä se tuntuu. 



Epiduraalin ottaminen ei kuitenkaan tee kenestäkään huonompaa tai parempaa. Olin itse avoin kaikille vaihtoehdoille, ja jos en olisi enää kestänyt, olisin ottanut kaikki mahdolliset ilman pettymystä. Vedin kuitenkin loppuun asti TENS-laitteella ja kokemus oli hyvä. 



Nyt olen raskaana 8. kuulla ja aion tehdä saman tämänkin kanssa, eli ilman kivunlievitystä ellei tule synnytyksessä tunne, että tänne kaikki ja heti :D



Monet tuttuni, joiden kanssa olen keskustellut synnytyksistä, ovat synnyttäneet esimerkiksi esikoisen epiduraalin avulla ja toisen luomuna joko tarkoituksella tai siksi, ettei epiduraalia syystä tai toisesta ole saaneet. Kaikki ovat sanoneet, että jos tekisivät kolmannen lapsen, se olisi suunnitellusti luomuna.



Epiduraali voi tosiaan vaikuttaa synnytykseen viivästyttävästi, mutta toisaalta kipukin voi tehdä sen. Siksi kannattaa kuunnella kehoaan ja mennä tilanteen mukaan ilman sen suurempia synnytyssuunnitelmia.



Tsemppiä AP! Synnytys on joka tapauksessa huima ja voimaannuttava kokemus, vaikka se tehtäisiin sektiolla nukutuksessa.

En ottanut, koska synnytyksen aikana pitäisi olla jonkinlaisessa ymmärryksessä, jotta koko hommasta tulisi mitään. Aiempien kivunlievitys- ja puudutuskokemusten perusteella luottamukseni siihen, että siitä olisi mitään hyötyä ilman, että olen aivan tillintallin, oli pyöreät nolla. Synnytyksen jälkeen puudutetta pisteltiin enemmän kuin tikkejä, kunnes käskin lopettaa ja hoitaa homman loppuun nopeasti, koska puudutus oli aivan yhtä tyhjän kanssa. Toisella kierroksella vihjailivat sektiosta, että voitaisiin tehdä kivulle jotain, mutta kun asenne oli, että leikitään ensin saadaanko puutumaan vai ei, totesin, että antaa olla, kun kyse ei ole vain minusta siinä vaiheessa. 

Mäkin ajattelin etukäteen, että en ottaisi epiduraalia jos ei ole ihan pakko. Otin, kun kätilö suositteli. Mun synnytys käynnistettiin, lääkkeellä tehdyt supistukset on kuulemma kipeämpiä kuin luonnolliset. Toivon saavani joskus vielä kokea spontaanisti alkaneen synnytyksen, mietin sitä epiduraalia sitten taas kun sen aika on.

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa miettiä sitä, millainen ihminen noin ylipäänsä on. Jos tykkää hikoilusta ja on juossut maratoneja, todennäköisesti saa kicksejä luomusynnytyksestäkin. Sitten jos tykkää siitä että asiat menee iisisti, niin sitten ei.

Olen juossut paljon maratoneja pidempiäkin matkoja, mutta kun toisessa synnytyksessä en ehtinyt saada epiduraalia syöksysynnyttäessä, kipu oli ihan järjetön, aluksi luulin oksentavani kivusta, mutta ennen kuin oksennuspussi saatiin eteeni kipu oli jo niin kovaa, etten pystynyt oksentamaan ja siitä mentiin 15 minuuttia vielä aina vaan kovempaan kipuun ilman mitään tietoa, kestääkö kipu vielä kuinka kauan. Lapsi työntyi sitten itsestään kehostani ulos rankan supistuksen voimasta, ei tarvinnut edes ponnistaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No otatko hampaan poiston ilman puudutusta? Se tenava on 1000x isompi juttu mikä kiskotaan susta ulos. Joo, on nuo marianordinit jotka saa upeita orgasmeja synnyttäessään ja kaikki on mahtavaa ja upeaa ja pinkkiä. Mutta jos et kuulu noihin kristallihörhöihin joiden mielestä kaikki luonnollinen on ainoa oikea tapa tehdä asioita, niin ota se kivunlievitys. Se että maailmasta löytyy vielä ihmisiä keiden mielestä naisten kuuluu kärsiä JA nauttia siitä, on heidän oma valintansa. Tee sinä omasi.

Synnytyksessä lasta ei yleensä kiskota ulos, vaan se tulee ihan itsestään. 

Yleensä joo, mutta ei aina. 

Vierailija kirjoitti:

En ottanut, koska synnytyksen aikana pitäisi olla jonkinlaisessa ymmärryksessä, jotta koko hommasta tulisi mitään. Aiempien kivunlievitys- ja puudutuskokemusten perusteella luottamukseni siihen, että siitä olisi mitään hyötyä ilman, että olen aivan tillintallin, oli pyöreät nolla. Synnytyksen jälkeen puudutetta pisteltiin enemmän kuin tikkejä, kunnes käskin lopettaa ja hoitaa homman loppuun nopeasti, koska puudutus oli aivan yhtä tyhjän kanssa. Toisella kierroksella vihjailivat sektiosta, että voitaisiin tehdä kivulle jotain, mutta kun asenne oli, että leikitään ensin saadaanko puutumaan vai ei, totesin, että antaa olla, kun kyse ei ole vain minusta siinä vaiheessa. 

Einepiduraali huumaa päätä, ihan selväpäisenä pysyy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa miettiä sitä, millainen ihminen noin ylipäänsä on. Jos tykkää hikoilusta ja on juossut maratoneja, todennäköisesti saa kicksejä luomusynnytyksestäkin. Sitten jos tykkää siitä että asiat menee iisisti, niin sitten ei.

Olen juossut paljon maratoneja pidempiäkin matkoja, mutta kun toisessa synnytyksessä en ehtinyt saada epiduraalia syöksysynnyttäessä, kipu oli ihan järjetön, aluksi luulin oksentavani kivusta, mutta ennen kuin oksennuspussi saatiin eteeni kipu oli jo niin kovaa, etten pystynyt oksentamaan ja siitä mentiin 15 minuuttia vielä aina vaan kovempaan kipuun ilman mitään tietoa, kestääkö kipu vielä kuinka kauan. Lapsi työntyi sitten itsestään kehostani ulos rankan supistuksen voimasta, ei tarvinnut edes ponnistaa.

Minä taas olen juossut vain puolimaratoneja, mutta koen kylläkin luomusynnytyksen olevan verrattavissa juoksusuorituksen euforiaan. Syöksynä tuli minullakin kaksi nuorinta, mutta en oksentanut eikä kauheasti edes sattunut, enemmän oli että wau, kaikkea sitä keho osaakin.

Epiduraalia ei välttämättä saa edes pyynnöstä. Suomessa kun ollaan niin äitien kivunlievitystä hoidellaan jos muilta potilailta jää aikaa. 

Mun kipukynnyksellä ei synnytetä ilman epiduraalia. Aivan hirveetä ja en pystynyt kivukta mitenkään rentoutumaan. Neljä lasta synnyttänyt joista yhden pakon edessä ilman epiduraalia kun oli mielivaltainen kätilö. Lisäksi synnytin ilman tukihenkilöä tuolloin niin minua oli helppo kyykyttää. Luonnollinen synnytyskö sanelee luontevimmat asennot? Joku noin kirjoitti alussa. Ei tasan kaikilla. Itse pystyin makaamaan liikkumatta yhdessä asennossa ja en varmaan ollut ihan tajuissanikaan. Lapsen ponnistin selällään maaten ilman että jalkoja laitettiin mihinkään telineisiin eli varmaan se kaikkein pahin asento. En vaan pystynyt kivulta liikkumaan. Oli aivan helv#tillinen kokemus ja meni vuosia että pystyin siitä puhumaan ilman että kyyneleet tuli silmiin. Pelkopolien kautta meni seuraavat synnytykset ja epiduraalit sain heti ja pystyi rentoutumaan sen mitä nyt vaan voi pystyä. Jotkut synnyttää ilman kuvunlievitystä ongelmitta. Sen tietää vasta kun itse on siinä tilanteessa että kestääkö. Eikä kannata odottaa siihen pisteeseen että suunnilleen rukoilee kuolemaa koska ei sitä välttämättä saa heti ja kivut vain pahenee supistus supistukselta. Kannattaa ennakoida.

Anteeksi suora kirjoitus mutta tämä on mun kokemus. Jos saisin nyt valita niin en synnyttäisi alakautta yhtäkään lasta. Sen verran pahat repeämät, laskeumat ja korjausleikkausten korjausleikkaukset kestänyt että sektio olisi ollut paras vaihtoehto minun kohdalla.

Vierailija kirjoitti:

No otatko hampaan poiston ilman puudutusta? Se tenava on 1000x isompi juttu mikä kiskotaan susta ulos. Joo, on nuo marianordinit jotka saa upeita orgasmeja synnyttäessään ja kaikki on mahtavaa ja upeaa ja pinkkiä. Mutta jos et kuulu noihin kristallihörhöihin joiden mielestä kaikki luonnollinen on ainoa oikea tapa tehdä asioita, niin ota se kivunlievitys. Se että maailmasta löytyy vielä ihmisiä keiden mielestä naisten kuuluu kärsiä JA nauttia siitä, on heidän oma valintansa. Tee sinä omasi.

Pelkään puudutteita, olen hyvä kuuntelemaan kehoani ja synnytin luomuna. Kipukynnyksissä ja synnytyksissä on eroa, ei ole mikään pakko etukäteen suhtautua niin, ettei ilman epiä voi synnyttää. En silti ole mikään kristallihörhö, enkä erityisesti suosittele kumpaakaan tapaa muille.  Sinulle toki suosittelisin katsantatavan laajentamista, ihmisillä on hyvin monenlaisia motivaatioita, eikä ylenkatseesi ole kovin perusteltua.

Ihminen kestää kyllä kipua halutessaan. Onneksi ei ole pakko (tai no kohta on kun synnytyssairaalat on viety) eli oman fiiliksen mukaan.