Kannattaako epiduraali ottaa vai suositteletteko synnyttämistä luonnollisesti ilman lääkkeitä?

Vierailija kirjoitti:

Kun minä synnytin 1994, sitä ei saanut kuin vasta sitten kun kohdunsuu oli avautunut 3cm, ja jos halusi lisää, ei saanut jos kohdunsuu oli avautunut 7cm. Eli miten se nyt sitten lasketaan, että synnytinkö ilman epiduraalia? Kyllä todellakin kaikki kivut tuntui, silloin kun epiduraalia oli, olisin sen avautumisvaiheen kivut varmasti pärjännyt ilmankin, mutta olin päättänyt että haluan kaikki avut mitä on, koska en tiennyt synnyttämisestä yhtään mitään, muuta kuin sen, että äitini synnytti minua vuorokauden ja sitten minut vedettiin imukupilla ulos.

Tässä ehkä esimerkki siitä, miksi kannattaa ottaa asioista selvää. Ei tarvitse 30 vuotta myöhemmin kysellä, että synnytinkö epiduraalin kanssa vai ilman.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos mahdollista yritä synnyttää ilman epiä. Silloin kipu ohjaa sua oikeisiin asentoihin ja vauva voi paremmin. Jos tulee tunne ettet jaksa enää niin sitten ota se.

Äkäinen kätilö määrää ne asennot, joissa saat olla...

Asentoa pyydetään muuttamaan jos lapsen sydänäänet vaikkapa heikkenee. 

 

Itselläni vähän ristiriitaiset fiilikset epiduraalista. Ajattelin että mitä vähemmän tuntee, sitä parempi ja pyysin ja sain epiduraalin. Se vaan vei täysin tunnon supistuksista ja yritin sitten ponnistaa sen mukaan miten käyrä näytti että milloin on supistus. En tiedä onko ajoitus ollut jotenkin ihan väärä, koska revin itseni ja sain hermovaurion, josta paraneminen kesti puoli vuotta. Lisäksi tunsin kaikesta huolimatta sen repeämisen, ei se siitä vienyt tuntoa vain niistä supistuksista, joiden tunteminen olisi ollut ihan tarpeellista.

Olen miettinyt jälkeen päin olisiko homma mennyt paremmin ilman epiduraalia.

Ei se ole mikään nainen jos ei osaa edes luonnollisesti porsia, pieni tyttönen vain.

Riippuu niin siitä synnytyksestä, kuule. Mulla oli hankalassa avotarjonnassa lapsi ja tuntuu, että olisinko kuollut kipushokkiin ilman epiduraalia, kun epiduraalin kanssakin vielä sattui niin että huusin. Olin kuvitellut aivan toisenlaista synnytystä, mutta tuota kyseistä synnytystä en osaa jälkikäteenkään kuvitella ilman epiduraalia.

Kannattaa miettiä sitä, millainen ihminen noin ylipäänsä on. Jos tykkää hikoilusta ja on juossut maratoneja, todennäköisesti saa kicksejä luomusynnytyksestäkin. Sitten jos tykkää siitä että asiat menee iisisti, niin sitten ei.

En kyllä edes harkitsisi ilman kivunlievitystä noin paljon kipua tuottavaa hommaa, jos sen vaan ehtii saada... Mutta jotkut haluaa sen kokemuksen kipuineen kaikkineen, tietty niinkin saa tehdä. Mulla hampaita porattu lapsena ilman mitään puudutuksia, ja olihan se kamalaa, jos olisin osannut vaatia jotain, niin takuulla olisin, ei ois ehkä tällainen pelko hammaslääkäriä kohtaan nyt. Ja ei tässä nykymaailmassa useimmat asiat mitään luonnollisia ole, joten sen perään on kyllä lähinnä tekopyhää vonkua.

Mielestäni myös esim. suunniteltu sektio on täysin ok. Sen vaikeuttaminen muutenkin lähinnä laskee syntyvyyttä, siskoni jätti lapset tekemättä synnytyspelon vuoksi. Hänellä olisi ollut ok taloudellinen tilanne ja vakaat olot muutenkin lapsille tarjota, harkitsi pitkään puolisonsa kanssa asiaa, mutta koska ei tullut mitään vauvakuumetta, niin biologinen tarve ei määrännyt vaan jäi ihan pelon takia tekemättä. En tiedä kuinka yleistä on tällainen. Mutta ainakin yksi lapsi jäi syntymättä tämän takia.

Vierailija kirjoitti:

Ei se ole mikään nainen jos ei osaa edes luonnollisesti porsia, pieni tyttönen vain.

Kas, porsaskin tuli linjoille! 

Ilman epiduraalia synnytin ja mulle tosiaan riitti ilokaasu oikein hyvin. Oli melko kivuton synnytys. Mun supistukset ei ollu kovin kivuliaita ja varsinainen ponnistusvaihe meni myös aika mukavasti.

Se on niin yksilöllistä miten sen kivun kokee ja minkälaista kipua sietää.

Sektioon ainakin suosittelen. En tuntenut kipua ja jalatkin alkoivat liikkua normaalisti muutaman tunnin päästä synnytyksestä. Sitä ennen lepäilin pyörillä liikkuvalla sängyllä.

Käytännössä kuin puudutus hammaslääkärissä kun onnistuu.

En suosittele. Minulla oli joku sadisti kätilö, joka ei millään ehtinyt järjestää minulle mitään puudutuksia. Voin kertoa, että olin ihan pakokauhussa ja paniikissa. Jälkeenpäin hymisteli, että hyvinhän se meni ilman puudutuksiakin. No eipä siinä kohtaa mitään voi enää tehdä estääkseen lapsen syntymisen. Siinä on yksi tärkeimmistä syistä, miksi meillä on vain yksi lapsi. Toiste en mene sinne nöyryytettäväksi ja ylikäveltäväksi. 

Vierailija kirjoitti:

En kyllä edes harkitsisi ilman kivunlievitystä noin paljon kipua tuottavaa hommaa, jos sen vaan ehtii saada... Mutta jotkut haluaa sen kokemuksen kipuineen kaikkineen, tietty niinkin saa tehdä. Mulla hampaita porattu lapsena ilman mitään puudutuksia, ja olihan se kamalaa, jos olisin osannut vaatia jotain, niin takuulla olisin, ei ois ehkä tällainen pelko hammaslääkäriä kohtaan nyt. Ja ei tässä nykymaailmassa useimmat asiat mitään luonnollisia ole, joten sen perään on kyllä lähinnä tekopyhää vonkua.

Mielestäni myös esim. suunniteltu sektio on täysin ok. Sen vaikeuttaminen muutenkin lähinnä laskee syntyvyyttä, siskoni jätti lapset tekemättä synnytyspelon vuoksi. Hänellä olisi ollut ok taloudellinen tilanne ja vakaat olot muutenkin lapsille tarjota, harkitsi pitkään puolisonsa kanssa asiaa, mutta koska ei tullut mitään vauvakuumetta, niin biologinen tarve ei määrännyt vaan jäi ihan pelon takia tekemättä. En tiedä kuinka yleistä on

En edelleenkään ymmärrä, miksi kukaan vertaa luomusynnytystä hammaslääkäriin. Hyvin etenevässä luomusynnytyksessä liikut koko ajan itse ja valitset asuntosi. Ponnistusvaiheessa kätilö tukee välilihaa jos ehtii. Ei piikkejä, ei kanyyleita, ei katetreita.

Sitten sektio tai epiduraali ovat siitä piikkien pistelyä ja ronkkimista ja leikkaamista ja kiskomista - enemmän hammaslääkärissä olon tyyppistä menoa.

 

En suosittele epiduraalia. Kokeile muita kivunlievityksiä mieluummin.

Vierailija kirjoitti:

Lähtisin sillä ajatuksella, että mahdollisuuksien mukaan luonnollinen synnytys. Parasta sinulle ja myös vauvalle, toivut paremmin ja synnytyksestä jää todennäköisemmin ihana muisto.

Tämä ei kuitenkaan tapahdu pelkällä päätöksen voimalla, vaan vaatii oikeasti työtä ja perehtymistä asiaan. Älä siis lähde soitellen sotaan, vaan ota oikeasti selvää lääkkeettömistä kivunlievityskeinoista, tutustu itseesi ja opettele keinoja, joilla saat itsesi rauhoiteltua. Jos on varaa, niin suosittelen Saara Jämeksen hypnosynnytyskurssia.

En vertaisi synnytystä hampaiden paikkaamiseen, en puhuisi edes kärsimyksestä. Synnytyksessä ilmenevä kipu on aikaansaavaa kipua ja kun sen eteen on tehnyt ajatustyötä, myös kivun intensiteetti laskee. Synnytys ilman lääkkeellistä kivunlievitystä on yksi parhaimmista päätöksistä, minkä olen koskaan tehnyt ja oikein odotan, että pääsen kokemaan sen uudestaan. 

 Synnytyskipu on turhaa kipua, koska sitä voidaan vähentää tehokkaasti. Ei ole mitään aikaansaavaa tai luova kipua, on vaan kipua. Synnytys on työtä, kuten englanninkielinen termi kertoo ja tekemällä työtä siitä selviää. Itse olen synnyttänyt yhden lääkkeettä, yhden ilokaasun voimalla ja yhden epiduraalin avulla. Toivuin kaikista synnytyksistä yhtä hyvin, vauvat voivat yhtä hyvin jne. Ainut ero on siinä, kuinka paljon synnyttäjään sattuu. 

Vierailija kirjoitti:

Ilman epiduraalia synnytin ja mulle tosiaan riitti ilokaasu oikein hyvin. Oli melko kivuton synnytys. Mun supistukset ei ollu kovin kivuliaita ja varsinainen ponnistusvaihe meni myös aika mukavasti.

Se on niin yksilöllistä miten sen kivun kokee ja minkälaista kipua sietää.

Niin ja kuule sitten lisäksi se, että millaista kipua missäkin synnytyksessä tulee. Sulla oli ilmeisesti lapsi oikeassa asennossa ja synnytys eteni muutenkin sutjakkaasti. Kaikilla ei mene näin, vaikka sietäisikin kipua ihan hyvin.

En suosittele ilman lääkkeitä vai onko joku luomulääke joka tehoaa turvallisesti, ei ilmeisesti. Onko lääkeallergioita tai puuduteallergiaa, missä se selviää. En tiedä mitkä epiduraalin haitat ovat jos jokin menee pieleen, henkilö ei osaa laittaa sitä oikein tai liian myöhään tms. Ehkä pitäisi olla myös muuta vaihtoehtoina kuin se, joka on tehokasta. Mitä kaikkea.

Numerolle 33 tiedoksi, että sinua laajemmilla tilasto-otoksilla on osoitettu lääkkeettömän synnytyksen edut vauvalle.

Mutta tietenkin jokainen syntymä on yksilöllinen tapahtuma, ja tosiaan traumatisoivaa kipua ei kenenkään synnyttäjän pidä joutua kokemaan. On kuitenkin myös paljon meitä, jotka emme koe synnytyskipua sietämättömänä, joten miksipä suotta ottaisimme lääkityksen haittapuolia kun emme tarvitse sen hyötyjä.

Mulle kätilöt sanoivat luomusynnytyksen jälkeen että luomuna syntyneet vauvat ovat parampivointisia. Mutta ei ne tuota julkisesti taida huudella. 

Vierailija kirjoitti:

Numerolle 33 tiedoksi, että sinua laajemmilla tilasto-otoksilla on osoitettu lääkkeettömän synnytyksen edut vauvalle.

Mutta tietenkin jokainen syntymä on yksilöllinen tapahtuma, ja tosiaan traumatisoivaa kipua ei kenenkään synnyttäjän pidä joutua kokemaan. On kuitenkin myös paljon meitä, jotka emme koe synnytyskipua sietämättömänä, joten miksipä suotta ottaisimme lääkityksen haittapuolia kun emme tarvitse sen hyötyjä.

Kerrotko nämä edut?

Minulla on esikoinen syntynyt epiduraalin avulla, on myös täysin korvikkeella ruokittu vauvana.

Kuopus on syntynyt ilman kivunlievitystä ja oli pelkällä rintamaidolla yli 6 kk ikään saakka.

Heissä ei ole mitään eroa mitä esim terveyteen ja myöhempään kehitykseen tulee. Kumpikin on ollut terve kuin pukki, pärjänneet hyvin elämässä ja ovat jo yliopisto-opiskelijoita.

Vierailija kirjoitti:

Kysytkö tätä ennen synnytystä? Mistä tiedät oman kipukynnyksesi jo etukäteen? Tai synnytyksen keston? Menet tilanteen mukaan eli sen miten synnytys etenee ja mikä on vauvan vointi.

En kestä kipua en sitten yhtään. Saako piikin vaatimalla vai pakottavatko?

Vierailija kirjoitti:

Mulle kätilöt sanoivat luomusynnytyksen jälkeen että luomuna syntyneet vauvat ovat parampivointisia. Mutta ei ne tuota julkisesti taida huudella. 

Mulle ovat sanoneet samaa.