Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Lapsen fobia. Miten toimia asian kanssa?
15.07.2024 |
Ollaan kyllä jonossa tutkimuksiin mutta jonot pitkiä. Kouluterveydenhuollossa ei otettu oikein asiaan kantaa eikä selvästikään ymmärretty että kyse ihan fobiasta joka rajoittaa elämää eikä vaan jostakin pelosta. Ekaluokan aloittava lapsi ja ekaluokan terveystarkastuksessa otin puheeksi.
Lapsi pelkää pimeää mutta se mihin tämä fobia kohdistuu on eräs tietty kuva. Se saattaa lävähtää eteen youtubessa ja nyt ei enää olekaan katsonut youtubesta mitään hetkeen. Kuva tuli aikanaan myös televisioon säännöllisesti myttei onneksi enää pariin vuoteen. Telkasta sen kuvan pienenä näki ja siitä sai trauman. Kuvassa poika joka erikoisen näköinen.
Lapsi nukkuu meidän välissä kun ei uskalla nukkua omassa sängyssään joka on meidän makuuhuoneessa. Jossain vaiheessa siinä suostui nukkumaan mutta pelko on taas viime aikoina aktivoitunut (varmaan youtubea katsottu kaverin kanssa) ja nyt taas pelkää niin paljon että ei suostu omaan sänkyyn. E edes kävele minkään huoneen ohi jos siellä ei valoja ole, hämärästä puhumattakaan eli jos vaikka vessassa ei ole valoja niin ne täytyy mennä laittamaan ja sen jälkeen olla vessassa mukana.
Saa lähes paniikkikohtauksen, itkee hysteerisenä ja tarrautuu kiinni.
Olen koittanut selittää että se poika on lapsi siinä missä hänkin ja leikkii leluilla kuten hän jne mutta kun kyse on fobiasta niin eihän tuo auta.
Me vanhemmat nukutaan huonosti kun keskellä levoton nukkuja.
Onko kenenkään lapsella ollut voimakasta elämää rajoittavaa pelkotilaa ja miten siitä on päästy yli? Tämä ollut vuosia jo ja aina väliin pahenee älyttömiin mittasuhteisiin. Esim oli pitkä aika ettei suostunut menemään yhdelle kaverille kylään kun pelkäsi että kuva saattaa ilmestyä näkyviin.
Kommentit (51)
Mielestäni juuri kukaan vastaajista ei ymmärrä, mistä on kyse. Peilataan tilannetta omien lapsuusmuistojen kautta tyyliin kaikkihan pimeää pelkäävät. Tai että ongelma ratkeaa selittämällä lapselle, ettei ole pelättävää. Valitettavasti tilanne tuskin on niin yksinkertaisesti ratkottavissa varsinkaan, kun se on kroonistunut.
Toivottavasti ap saisi vastauksia myös niiltä vanhemmilta, joilla on kokemusta lapsen poikkeuksellisen vaikeista ja elämää rajoittavista fobioista.
Suosittelisin melkein hakeutumaan avun piiriin yksityiselle puolelle, jotta lapsi saa hoitoa mieluummin ennemmin kuin myöhemmin. Lasten psykiatria on julkisen terveydenhuollon kuormittuneimpia aloja, jonot ovat pitkät ja vain vaikeimmat tapaukset hoidetaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Fobioita hoidetaan altistamalla ja siedättämällä. Ei auta, että estät lasta näkemästä kuvaa. Jos suinkin mahdollista, yrittäisin altistusta kotona.
Kerro lapselle, että tavoite on pikkuhiljaa opetella katsomaan kuvaa.
Tulosta kuva. Sopikaa, että et ikinä näytä sitä varoittamatta ja etenette vähitellen. Ensimmäinen vaihe voi olla, että lapsi on samassa huoneessa kuvan kanssa, joka on esimerkiksi kirjekuoressa. Altistusta ei saa lopettaa, ennen kuin ahdistus helpottaa, muuten harjoitus pahentaa tilannetta. Voitte harjoitella hengittämistä. Voit pitää kädestä tai sylissä, kunnes paha olo väistyy. Seuraava vaihe on pitää kuorta kädessä. Sitten ottaa se kuoresta väärin päin pöydälle. Lopulta katsotaan osittaista kuvaa vähitellen ja toivottavasti sitten koko kuvaa.
Tähän prosessiin voi mennä päiviä tai viikkoja. Ottakaa vaihe kerrallaan. On erittäin tärkeää, että kukin altistus loppuu siihen, että lapsi rauhoittuu. Eli kuva on edelleen huoneessa tai kädessä, mutta tunnelma on rauhallinen. Näin hän oppii, ettei kuva ole oikeasti vaarallinen.
Muista kehua lasta pelon kohtaamisesta. Kerro etukäteen, että harjoitellaan altistumista kussakin tilanteessa niin, että paha olo helpottaa. Näin lapsi oppii itsekin pyrkimään tavoitteeseen, eikä esimerkiksi siihen, että tilanne loppuu itkemiseen tmv.
Kun lapsi oppii katsomaan kuvaa, siitä kannattaa jutella ja kuvaa on hyvä katsoa silloin tällöin uudestaan, jotta fobia ei palaa.
Näin lapsi voi rauhassa katsoa telkkaa tmv pelkäämättä.
Lapsi ollut varmaan kolmevuotias kun näki sen mainoksen televisiosta ekan kerran ja ainoastaan siihen kuvaan reagoi. Ei pelkää oudon näköisiä ihmisiä kuten joku sotäkin epäili. Vain tuota kuvaa kuten sanoin. Pelkää että se kuvan poika tulee pimeästä ja välillä pelkää ihan valoisallakin jos kuva sattunut mainoksessa vilahtamaan. Kuvan nähtyään menee ihan hysteeriseksi ja tarrautuu minuun. Kuten jo sanoin niin se on fobia. Ei normaali pelko mikä juttelemalla hälventyy. En voi edes ääneen sanoa "Apua mikä tauti" kun se jo aiheuttaa reaktion. Terkkarille tästä sanoin ja olin lapselle etukäteen sanonut että sanon ääneen sen ohjelman nimen siellä terkkarilla ja siihen oli henkisesti ehtinyt varautua mutta selvästi jännitti sitä silti. Minusta se pelko on sen asteinen että kyllä se täytyy jotenkin hoitaa lievemmäksi eli pelkästään jo tuon takiakin voisi psykologilla käydä.
Ilmeisesti tämä on tosi harvinaista että on tuollainen voimakas pelko kun kukaan ei osaa oikein samaistua? Itsestäkin tuo on älytöntä mutta kuten fobioissa on niin ne ei ole järjellä selitettävissä sellaiselle joka siitä kärsii ja onhan niitä vaikka mitä ihmeellisiä pelkoja. Sillat, avarat paikat, peilit... Ei noita ymmärrä kuin sellainen joka fobian kokenut. Itsellä on ollut koirat mutta nykyään en pelkää niin paljoa että elämää kovin rajoittaisi. Itse olen siedättänyt itseäni mutta en ole lasta hirveästi nyt altistanut tälle etten vaan pahenna sitä entisestään.
Ap
Olet parantanut itsesi altistamalla, mutta lapsen kanssa toimit päinvastoin. Miksi? Onko se auttanut? Tyhmyyden määritelmä on tehdä uudestaan ja uudestaan samalla tavalla ja odottaa eri lopputulosta. Tilanne on jatkunut vuosia ja tuottaa lapselle suurta kärsimystä. Johan tuo on lastensuojeluasia, kun lapsi ei saa apua!
Vierailija kirjoitti:
Fobioita hoidetaan altistamalla ja siedättämällä. Ei auta, että estät lasta näkemästä kuvaa. Jos suinkin mahdollista, yrittäisin altistusta kotona.
Kerro lapselle, että tavoite on pikkuhiljaa opetella katsomaan kuvaa.
Tulosta kuva. Sopikaa, että et ikinä näytä sitä varoittamatta ja etenette vähitellen. Ensimmäinen vaihe voi olla, että lapsi on samassa huoneessa kuvan kanssa, joka on esimerkiksi kirjekuoressa. Altistusta ei saa lopettaa, ennen kuin ahdistus helpottaa, muuten harjoitus pahentaa tilannetta. Voitte harjoitella hengittämistä. Voit pitää kädestä tai sylissä, kunnes paha olo väistyy. Seuraava vaihe on pitää kuorta kädessä. Sitten ottaa se kuoresta väärin päin pöydälle. Lopulta katsotaan osittaista kuvaa vähitellen ja toivottavasti sitten koko kuvaa.
Tähän prosessiin voi mennä päiviä tai viikkoja. Ottakaa vaihe kerrallaan. On erittäin tärkeää, että kukin altistus loppuu siihen, että lapsi rauhoitt
Kiitos tästä vastauksesta ja kiitos myös edelliselle joka ymmärsi mistä kyse.
Olen miettinyt tuota altistusta mutta se miten sen toteutan on ollut hakusessa. Tämä voisi toimia että kuvan tulostaa ja se laitataan kirjekuoreen!
Muistan lapsuudesta sen oman koirapelon ja sen kuinka hirveetä se oli kun väkisin tuotiin se "kiltti" koira siihen hyppimään. Se vaan pahensi tilannetta ja johti siihen että lopetin kyläilyn koirapaikoissa. Eka kysymys oli aina että onko teillä koira ja jos oli en mennyt. Sillä ajattelin etten vaan pahenna tuota pelkoa omilla amatöörin altistuksilla. Mutta tuo kirjekuorijuttu voisi toimia ja juttelen siitä toki ensin lapsen kanssa ja sanon että näin voisi toimia.
Sitäkin miettinyt että joku ei niin kiva kaveri joskus huomaa tuon pelon niin mitä siitä seuraa... Että nyt olisi aika ottaa härkää sarvista ja voittaa se pelko. Olen ymmärtänyt että kauheinta siinä kuvassa on ne silmät. Lapsella on siitepölyallergia ja oireena tietysti se että silmät turpoaa. Pientä hysteriaa aina ilmassa kun oireet alkaa 😬 Nyt onneksi alkaa siedätyshoito niin jos ensi kevät olisi senkin suhteen helpompi. Lapsi siis pelkää että hänen silmät muuttuu sellaisiksi mitä siinä kuvassa. Onneksi antihistamiinilla oireet on kadonneet nopeasti. Mutta täytyy se pelko saada kuriin kun haittaa jo normi elämää se.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kouluun aloitus on lapselle todella iso asia ja lapsi voi oireilla ihan siihen liittyen. Ensimmäinen puoli vuotta koulussa on vielä ihan totuttelua. Että anna aikaa ja seuraa tilannetta.
Hyvä neuvo. Ja antakaa lapselle luoa tuntea pelkoa ja jännitystä. Pahin on Jos pitää vaan olla peloton ja reipas. Kyllä se siitä menee ohi ajan kanssa. Kaikilla lapsilla enemmän ja vähemmän noita pelkoja.
Jos pelkää pimeää, niin siihenkin voidaan totuttaa. Suostuuko lapsi sulkemaan silmiä, jos pyydät? Jos suostuu, niin voidaan harjoitella yhdessä jonkun leikin avulla. Kun suostuu olemaan silmät kiinni, kokeile laittaa silmälaput silmille. Jos saat sen toimimaan, seuraavaksi etene siitä eteenpäin vaikkapa kävelyttämällä huoneen ohi, josta sammutetaan valot siinä vaiheessa, kun lapsi on sen ohittanut ja sitten aina vaan lähempänä ja lähempänä lasta. Pikkuhiljaa hyvää tulee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olet parantanut itsesi altistamalla, mutta lapsen kanssa toimit päinvastoin. Miksi? Onko se auttanut? Tyhmyyden määritelmä on tehdä uudestaan ja uudestaan samalla tavalla ja odottaa eri lopputulosta. Tilanne on jatkunut vuosia ja tuottaa lapselle suurta kärsimystä. Johan tuo on lastensuojeluasia, kun lapsi ei saa apua!
Oletko sinä vähän typerä? Osaatko lainkaan ymmärtää lukemaasi?
Täällä juuri kysyn kokemuksia kuinka toimia. Ei taida sinullakaan olla keinoja? Tuolla nyt annettiin hyvä vinkki kuinka altistus voitaisiin toteuttaa. Mistä teet lasun? Jos ymmärtäisit lukemaasi niin olemme jonossa tutkimuksiin joissa myös tämä pelkoasia on ollut tarkoitus käsitellä. Asiasta olen maininnut kouluterveydenhuollossa muttei ymmärretty asian vakavuutta. Myös muille ammattilaisille olen puhunut saamatta mitään konkreettista neuvoa.
Ap
Juttelin lapselle tästä kuvan laitosta kirjekuoreen ja hänelle tämä kävi. Selitin kuinka toimitaan ja että hänen ehdoilla mennään. Kysyi koska aloitetaan! Täytyy nyt vaan jossakin se kuva tulostaa. Ei olisi kyllä itselle tullut tämä mieleen ja olen itsekin nyt optimistinen että tästä vielä päästäisiin eroon 🙏
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Juttelin lapselle tästä kuvan laitosta kirjekuoreen ja hänelle tämä kävi. Selitin kuinka toimitaan ja että hänen ehdoilla mennään. Kysyi koska aloitetaan! Täytyy nyt vaan jossakin se kuva tulostaa. Ei olisi kyllä itselle tullut tämä mieleen ja olen itsekin nyt optimistinen että tästä vielä päästäisiin eroon 🙏
Ap
Hienoa että keksitte ratkaisun.
Alue: Aihe vapaa
Tarkoitin kommentoijaa, "että persu tulee"..