Mitä ajattelet leskestä, jolla on 6 kuukauden päästä uusi mies edellisen kuolemasta.

Vierailija kirjoitti:

Tällaisiin tulee aina kommentteja, että elämän on jatkuttava ja eteen päin on mentävä. Eipä siinä mitään, mutta eikö sinkkuna eläminen ole elämää lainkaan?

Mietipä itse. Itse jäin leskeksi neljäntoista vuoden avioliiton jälkeen. Olimme menneet yhteen kun olin nuori, käytännössä koko sen astinen aikuisikä sitten oltu parisuhteessa. Luuletko, että minua kiinnosti tai halutti olla sinkku? En halunnut jäädä yksin enkä missään muotoa nauttinut siitä. Vihasin asua yksin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ex-anoppini kuoli yllättäen. Ex-appiukolla oli uusi nainen 4kk päästä ja sen kanssa sitten piti kahvipöydässä turista kun lapset vielä suri äitinsä yllättävää poismenoa.

Ei mulla muuta, kaikki suree tavallaan, mut olis nyt edes sen verran ollut hienotunteinen ettei olis lapsiaan pakottanut heti tutustumaan uuteen "äitipuoleen".

Tässä kait ne lapset olleet jo aikamiehiä.

 

No nuoria aikuisia, mutta ei poista sitä että oli todella tahditon veto. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tällaisiin tulee aina kommentteja, että elämän on jatkuttava ja eteen päin on mentävä. Eipä siinä mitään, mutta eikö sinkkuna eläminen ole elämää lainkaan?

 

Mietipä itse. Itse jäin leskeksi neljäntoista vuoden avioliiton jälkeen. Olimme menneet yhteen kun olin nuori, käytännössä koko sen astinen aikuisikä sitten oltu parisuhteessa. Luuletko, että minua kiinnosti tai halutti olla sinkku? En halunnut jäädä yksin enkä missään muotoa nauttinut siitä. Vihasin asua yksin.

 

Aika vihamielinen vastaus ja vieläpä hieman ohi kysymyksen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

tarkoittaa että toinen mies ollut jo olemassa aiemmin

Kyllä.  Ainakn jos  puolisolla  on ollut jokin kuolemaan johtava sairaus, on jo terffaliilut puolisonsa eläessä. Muutoin ei puolessa vuodessa  uutta löydy.  

Eihän se uuden löytäminen välttämättä vaadi kuin yhdet hyvät treffit. Omituinen ajatus ettei puolessa vuodessa voisi löytyä ketään.

 

Kyllä se useimmilta vaatii muutakin.  Jos sinulta ei ole vaatinutkaan.  Puhunet omasta kokemuksestasi.

 

Jäin aikanani leskeksi pitkäaikaisesta avioliitosta. Vuoden päästä uskaltauduin ensimmäisille treffeille. Olin todellakin tehnyt sen vaatimuslis

Yksitä treffistähän se sopivan henkilön kanssa lähtee, jos on lähteäkseen.  Oli leski tai ei. Älä kuitenkaan yleistä. Useimmat eivät hommaa uutta heti entisen kuoltua.  On muutakin ajateltavaa ja järjesteltävää kuin uudet ukot nurkissa pyörimässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

tarkoittaa että toinen mies ollut jo olemassa aiemmin

Kyllä.  Ainakn jos  puolisolla  on ollut jokin kuolemaan johtava sairaus, on jo terffaliilut puolisonsa eläessä. Muutoin ei puolessa vuodessa  uutta löydy.  

Eihän se uuden löytäminen välttämättä vaadi kuin yhdet hyvät treffit. Omituinen ajatus ettei puolessa vuodessa voisi löytyä ketään.

Voihan nenä, olen ollut leskenä 11 vuotta, en  ole vielä löytänyt uutta. Ihmettelen usein miten jotkut ihmiset löytävät uuden joko erottuaan tai leskeksi jäätyään niin pian. En minä tuomitse sehän on vain hyvä mutta itse olen sitä onnea jäänyt paitsi. Jos kirjautuu freffisivustoille siellä on vain 40 v miehiä jotka tiedän mitä he haluavat. Mitään kunnollista en ole löytänyt. Kaikki on kaukana maan toisessa päässä tai jotain muuta etsivät.

Kerkesikö entinen edes jäähtyä?

Lasten pitää saada surra? Ymmärrän riippuu ihan lapsista ja paljon myös lasten iästä. Usein lapsille parasta surutyötä on elämän jatkuminen. Lapsi ei sure samalla tavalla kuin aikuiset ajattelee, että on tietty aika milloin surraan eniten ja sitten suru alkaa helpottaa. Esimerkiksi siskoni alkoi oireilla äidin kuolemaa vasta 5-10 vuoden kuluttua tapahtumasta.

Joskus luin jonkun tutkimuksen jonka mukaan lesket selviävät keskimäärin yllättävän nopeasti ja kivuttomasti puolisonsa kuolemasta. Parissa kuukaudessa tapahtuu uudelleen orientoituminen. Sit jos puoliso on esim. ollut vaikka pitkään sairaana, on surutyötä tehty jo ennen kuolemaa ja kuolema voi olla jopa helpotus. Aika karua ja epäromanttista, mutta näin se usein menee. 

Vierailija kirjoitti:

Joskus luin jonkun tutkimuksen jonka mukaan lesket selviävät keskimäärin yllättävän nopeasti ja kivuttomasti puolisonsa kuolemasta. Parissa kuukaudessa tapahtuu uudelleen orientoituminen. Sit jos puoliso on esim. ollut vaikka pitkään sairaana, on surutyötä tehty jo ennen kuolemaa ja kuolema voi olla jopa helpotus. Aika karua ja epäromanttista, mutta näin se usein menee. 

Niin, leskeksi jäämistä on arvioitu myös kaikkien elämänkriisien osalta toiseksi pahimmaksi, mitä ihmiselle voi tapahtua. Oman lapsen kuolema on tietenkin pahin.

Vierailija kirjoitti:

Lasten pitää saada surra? Ymmärrän riippuu ihan lapsista ja paljon myös lasten iästä. Usein lapsille parasta surutyötä on elämän jatkuminen. Lapsi ei sure samalla tavalla kuin aikuiset ajattelee, että on tietty aika milloin surraan eniten ja sitten suru alkaa helpottaa. Esimerkiksi siskoni alkoi oireilla äidin kuolemaa vasta 5-10 vuoden kuluttua tapahtumasta.

Elämän jatkuminen ei kyllä tarkoita sitä, että uusi ukko muuttaa taloon samalla oven avauksella kun isä lähtee ruumisauton kyytiin.

Vierailija kirjoitti:

Moni on löytänyt jo ennen kuolemaa uuden.

Tuli mieleen tarina, kun mies kuolinvuoteellaan pyysi vaimoltaan, että ethän anna vaatteitani uudelle miehellesi. Ei ne sille sovikaan, vastasi vaimo.

Puhutko Pajarista ja herra Harkimosta? 

Vierailija kirjoitti:

Tällaisiin tulee aina kommentteja, että elämän on jatkuttava ja eteen päin on mentävä. Eipä siinä mitään, mutta eikö sinkkuna eläminen ole elämää lainkaan?

Puoliso kuoli yllättäen. Olin aivan shokissa ja jos ensimmäisen puolen vuoden aikana olisi tullut vastaan joku sopiva, olisin varmaan tarttunut heti kiinni. Luultavasti monella muullakin leskeksi jääneellä on ollut sama tunne, kun on totuttunut siihen, että on toinen rinnalla, niin yksinäisyys pelottaa. Minulla ei tullut heti sopivaa vastaan ja totuin taas yksin olemiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lasten pitää saada surra? Ymmärrän riippuu ihan lapsista ja paljon myös lasten iästä. Usein lapsille parasta surutyötä on elämän jatkuminen. Lapsi ei sure samalla tavalla kuin aikuiset ajattelee, että on tietty aika milloin surraan eniten ja sitten suru alkaa helpottaa. Esimerkiksi siskoni alkoi oireilla äidin kuolemaa vasta 5-10 vuoden kuluttua tapahtumasta.

Elämän jatkuminen ei kyllä tarkoita sitä, että uusi ukko muuttaa taloon samalla oven avauksella kun isä lähtee ruumisauton kyytiin.

Vaikka nykyään poliisia toki pitää odotella kohtuuttoman pitkiäkin aikoja  hautajaisten järjestelyissäkin kestää koska seurakunnilla ei ole vapaita aikoja, niin yleensä puolessa vuodessa poliisit on jo käyneet paikalla ja isä jo lähtenyt ruumisauton kyytiin, siihen mennessä kun äidillä on uusi mies.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joskus luin jonkun tutkimuksen jonka mukaan lesket selviävät keskimäärin yllättävän nopeasti ja kivuttomasti puolisonsa kuolemasta. Parissa kuukaudessa tapahtuu uudelleen orientoituminen. Sit jos puoliso on esim. ollut vaikka pitkään sairaana, on surutyötä tehty jo ennen kuolemaa ja kuolema voi olla jopa helpotus. Aika karua ja epäromanttista, mutta näin se usein menee. 

Niin, leskeksi jäämistä on arvioitu myös kaikkien elämänkriisien osalta toiseksi pahimmaksi, mitä ihmiselle voi tapahtua. Oman lapsen kuolema on tietenkin pahin.

Tähän vaikuttaa ikä ja sukupuoli. Vanhemmille miehille leskeksi jääminen on pahin. 

Isälläni oli uusi naisystävä ennenkun äiti oli saatu hautaan. Olivat 50 vuotta yhdessä. En kyllä hirveästi arvostanut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lasten pitää saada surra? Ymmärrän riippuu ihan lapsista ja paljon myös lasten iästä. Usein lapsille parasta surutyötä on elämän jatkuminen. Lapsi ei sure samalla tavalla kuin aikuiset ajattelee, että on tietty aika milloin surraan eniten ja sitten suru alkaa helpottaa. Esimerkiksi siskoni alkoi oireilla äidin kuolemaa vasta 5-10 vuoden kuluttua tapahtumasta.

Elämän jatkuminen ei kyllä tarkoita sitä, että uusi ukko muuttaa taloon samalla oven avauksella kun isä lähtee ruumisauton kyytiin.

Vaikka nykyään poliisia toki pitää odotella kohtuuttoman pitkiäkin aikoja  hautajaisten järjestelyissäkin kestää koska seurakunnilla ei ole vapaita aikoja, niin yleensä puolessa vuodessa poliisit on jo käyneet paikalla ja isä jo lähtenyt ruumisauton kyytiin, siihen mennessä kun äidillä on uusi mies.

No tässä kritisoimassani tapauksessa äiti oli tullut paksuksi heti miehen kuoleman jälkeen kun vauva syntyi alle vuosi kuoleman jälkeen. Ei siinä ajassa yksikään lapsi ole ehtinyt surra riittävästi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuttuni sai vauvan uuden miehensä kanssa alle vuosi aviomiehensä kuoleman jälkeen. Ei siinä muuten mitään, mutta hänellä oli kouluikäisiä lapsia tämän kuolleen aviomiehen kanssa. Kyllä paheksuin tätä lasten vuoksi.

Tämä loputon tarve sotkeutua toisten elämään ei koskaan lakkaa hämmästyttämästä minua.

Jos asia ei mitenkään koske sinun elämääsi, miksi pohtia sitä?

Jaahas asianomainen taisi löytää tiensä keskusteluun. Jotkut osaavat ajatella myös lapsia siinä tilanteessa. He ovat menettäneet juuri isänsä ja äiti päättää puskea uutta vauvaa tulemaan uuden ukon kanssa. Kyllä se on ihan älyttömän ajattelematonta. Huono äiti.

Mistä sä tiedät, kuka sen vauvan pani alkuun, ja oikeesti, mitä vttua se sulle kuuluu?

Onnekas

Jos on sattunut sopiva kohdalle ja uusi rakkaus löytynyt, niin olen iloinen puolestaan. Lähteehän moni heti etsimään uutta eronkin jälkeen. Suru tulee monin tavoin.