Elämä jumissa...
Teen liikaa töitä, olen toivottomasti (tai ainakiin haastavasti) rakastunut, koko ajan ylivireessä ja samaan aikaan poikki. Olen niin turhautunut etten pysty itkemään ja niin kierroksilla etten saa nukuttua kunnolla...
Onko joku muu kokenut samantapaista, ja miten tästä pääsee läpi. Olen kuin suoritus- ja tunnemyrskytunnelissa, jonka loppua ei näy...
Kommentit (68)
Olen lomalla. Muuten samassa pisteessä...
Ainoa rauhan tunne tulee parin kaljan jälkeen, mutta sitä ei voi koko ajan harrastaa...
Tuttua. Elämäremontin jälkeen tilanne parantunut. Lääkitystä, terapiaa ja ymmärrystä mistä olet oppinut mallin tuolle toimintatavalle.
Tulee mieleen, että toi haastava rakastuminen ja teet liikaa töitä yhdessä stressaa elämääsi, ja nukut siksi huonosti. Onko haastava rakastuminen varattu vai sinkku? Mikä siitä tekee haastavan? Toivon, että saat stressiä purettua ja nukut paremmin. Vältä kahvin juontia päivä-ilta.
No täällä ei ole rakastumista ja suorittaminenkaan johtuu pitkälti taloudellisista paineista. Nukun kyllä ja harrastan liikuntaa, mutta kaikki muu onkin pitkälti persiillänsä.
Lisänä ulkoapäin tulevat paineet valita vaihtoehdoista ne jotka eivät liiemmin kiinnosta.
Vierailija kirjoitti:
Tuttua. Elämäremontin jälkeen tilanne parantunut. Lääkitystä, terapiaa ja ymmärrystä mistä olet oppinut mallin tuolle toimintatavalle.
Millainen remonttisi oli?
Vierailija kirjoitti:
Tulee mieleen, että toi haastava rakastuminen ja teet liikaa töitä yhdessä stressaa elämääsi, ja nukut siksi huonosti. Onko haastava rakastuminen varattu vai sinkku? Mikä siitä tekee haastavan? Toivon, että saat stressiä purettua ja nukut paremmin. Vältä kahvin juontia päivä-ilta.
Molemmat varattuja...Tunne ei vaan lopu. Olen toivonut, että esim. kova työnteko uuvuttaisi riittävästi, mutta ei...
Olen ollut. En ole hyvä esimerkki läpipääsemisestä, koska sairastuin. Kannattaa hellittää ajoissa.
Vierailija kirjoitti:
Ainoa rauhan tunne tulee parin kaljan jälkeen, mutta sitä ei voi koko ajan harrastaa...
Tiedän niin mistä kirjoitat....
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut. En ole hyvä esimerkki läpipääsemisestä, koska sairastuin. Kannattaa hellittää ajoissa.
Miten hellitän?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuttua. Elämäremontin jälkeen tilanne parantunut. Lääkitystä, terapiaa ja ymmärrystä mistä olet oppinut mallin tuolle toimintatavalle.
Millainen remonttisi oli?
Ero, muutto kerrostaloon OK-talosta, OK-talon myynti, tavaroista luopuminen, työpaikan vaihto ja kevyempiin tehtäviin (=ei vastuuta juuri mistään), kulkuvälineistä luopuminen (=autot, enkä korjaa enää itse mitään), välttelen kaikkea vastuuta mitä vaan voin (tietty huolehdin jälkikasvustani). Lopetin rahan perässä juoksemisen, minulla on kaikki mitä tarvitsen.
Terapiaa, unilääkkeet ja nyt viimeisimpänä kokeilussa brintellix, jonka vaikutus hieman epävarma, voin kuitenkin liikkua nykyään ilman karmeita jälkioireita, toisin kuin ilman lääkettä.
Ajatusmaailmassa, itsensä hyväksyminen että on ok olla yksin ja minun ei tarvitse olla kehenkään "pakolla" yhteydessä. Ehkä erakoituminen vauhdissa(?)
Jäi mainitsematta tuosta elämämuutoksesta että olen miettimässä mitä haluan oikeasti tehdä, työt eivät maistu. Uusia harrastuksia ja kiinnostuksen kohteita, itsensä kehittäminen (opettelen koitan tehdä youtubeen&tiktokkiin videoita).
Vierailija kirjoitti:
Sama fiilis, mutta opiskelen.
Tai sanotaanko, että itse en löydä tarkoitusta. Tein tästä ketjun kaksplussaan, johon kirjoittaneille täytyisikin käydä vastaamassa.
Vierailija kirjoitti:
Alkuhuuman mentyä rauhoittuu.
Minkä alkuhuuman? Jos täyttymätön rakastuminen jatkuu vuosia, ei ole alkuhuumaa, joka häviää...
"Kun päätä pakottaa, rasita kehoa". Aloita pitkät retkilenkkeilyt, patikoinnit, juoksu, sauvakävely, mikä tahansa, mikä rasittaa fyysisesti ja vielä pitkäkestoisesti.
Tietenkään, jos et ole harrastanut liikuntaa, kaikki pitää aloittaa rauhallisesti ja sopivaan tahtiin lyhyillä matkoilla ja kevyemmällä rasituksella, jopa lääkärin tutkimus on joskus aiheellinen.
Kaikenlainen "maisemanvaihdos" on aina hyväksi, oli se sitten pyörälenkki tai uusi juoksu - tai kävelyreitti, puhumattakaan matkailusta ja uusista harrastuksista ja uudesta koulutuksesta tai jatkokoulutuksesta.
Aloitat vähitellen päätösten teon, ensin yhdestä asiasta, sitten toisesta, seuraavaksi käsittelet ja teet päätöksen kolmannesta ongelmasta. Päätösten tulee olla ihan ikiomiasi, vaikka tietenkin keskustelet asiasta vaikka useammankin viisaan kanssa, oli se sitten lääkäri tai joku muu tukihenkilötyyppinen luotettava ihminen.
Voitko ottaa "virkavapaata" vaikka kuukauden, pari tai puoli vuotta toipuaksesi, vaihtaa maisemaa vaikka kurssille toiselle puolelle Suomea tai hakeutua kokonaan uuteen harrastukseen tai siihen liittyvään koulutukseen. Etsi lehti-ilmoituksista, netistä tms. vaihtoehtoja, jotka voisivat olla mahdollisia. Tarvitset taukoa kaikista paineista ja rauhaa ajatella ja pohtia ja sitten tehdä päätökset uudesta elämäntavasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alkuhuuman mentyä rauhoittuu.
Minkä alkuhuuman? Jos täyttymätön rakastuminen jatkuu vuosia, ei ole alkuhuumaa, joka häviää...
Se on limerenssi, jonka suhteen voi tehdä töitä ihan älyllisesti. Terapiaan tai self help. Selvitä, mistä mättää, miksi rakastut tuolla tavalla.
Jäi mainitsematta, että harrastan liikuntaa kuin hullu, osittain myös rauhoittuakseni...
Kohtalotovereita?