Elämä jumissa...
Teen liikaa töitä, olen toivottomasti (tai ainakiin haastavasti) rakastunut, koko ajan ylivireessä ja samaan aikaan poikki. Olen niin turhautunut etten pysty itkemään ja niin kierroksilla etten saa nukuttua kunnolla...
Onko joku muu kokenut samantapaista, ja miten tästä pääsee läpi. Olen kuin suoritus- ja tunnemyrskytunnelissa, jonka loppua ei näy...
Kommentit (68)
Vierailija kirjoitti:
On jännä, niten ilkeitä viestejä tähänkin ketjuun osa kirjoittaa. Aloittaja on kuitenkin selvästi todella stressaantunut.
Täysin itseaiheutettua stressiä tuossa tarinassa. Aloittaja voisi keksiä jotain raikkaampaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On jännä, niten ilkeitä viestejä tähänkin ketjuun osa kirjoittaa. Aloittaja on kuitenkin selvästi todella stressaantunut.
Täysin itseaiheutettua stressiä tuossa tarinassa. Aloittaja voisi keksiä jotain raikkaampaa.
Ööö...rakastuminen ei yleensä ole jotain minkä itse valitsee. Myös työelämä voi asettaa hirveät paineet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On jännä, niten ilkeitä viestejä tähänkin ketjuun osa kirjoittaa. Aloittaja on kuitenkin selvästi todella stressaantunut.
Täysin itseaiheutettua stressiä tuossa tarinassa. Aloittaja voisi keksiä jotain raikkaampaa.
Ööö...rakastuminen ei yleensä ole jotain minkä itse valitsee. Myös työelämä voi asettaa hirveät paineet.
Limerenssi johtuu yleensä hoitamattomista lapsuuden traumoista, ei nykyisistä ihmisistä ympärillä. Joita toki on helppo syyttää omista pään sisäistä ongelmistaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On jännä, niten ilkeitä viestejä tähänkin ketjuun osa kirjoittaa. Aloittaja on kuitenkin selvästi todella stressaantunut.
Täysin itseaiheutettua stressiä tuossa tarinassa. Aloittaja voisi keksiä jotain raikkaampaa.
Ööö...rakastuminen ei yleensä ole jotain minkä itse valitsee. Myös työelämä voi asettaa hirveät paineet.
Limerenssi johtuu yleensä hoitamattomista lapsuuden traumoista, ei nykyisistä ihmisistä ympärillä. Joita toki on helppo syyttää omista pään sisäistä ongelmistaan.
Entäpä, jos kyse onkin jostain muusta kuin limerenssistä? Jos olisi kyse siitä, niin henkilöhän purjehtisi yhdestä hullusta rakkaudesta toiseen läpi elämänsä. Emme kuitenkaan tiedä ap:n menneisyydestä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On jännä, niten ilkeitä viestejä tähänkin ketjuun osa kirjoittaa. Aloittaja on kuitenkin selvästi todella stressaantunut.
Täysin itseaiheutettua stressiä tuossa tarinassa. Aloittaja voisi keksiä jotain raikkaampaa.
Ööö...rakastuminen ei yleensä ole jotain minkä itse valitsee. Myös työelämä voi asettaa hirveät paineet.
Limerenssi johtuu yleensä hoitamattomista lapsuuden traumoista, ei nykyisistä ihmisistä ympärillä. Joita toki on helppo syyttää omista pään sisäistä ongelmistaan.
Entäpä, jos kyse onkin jostain muusta kuin limerenssistä? Jos olisi kyse siitä, niin henkilöhän purjehtisi yhdestä hullusta rakkaudesta toiseen läpi elämänsä. Emme
Juu, näitä rakkaus on ikuista mutta kohde vaan vaihtuu ihmisiä. Näitä jotka draamailevat läpi elämänsä mutta sisäistä rauhaa eivät löydä koskaan. Eipä siinä. Tarinat ovat oivallinen keino paeta sisäistä levottomuutta ja rauhatttomuitta.
Kaikki intohimoinen rakastuminen ei kuitenkaan ole patologisoitavissa
Pikkulapset leikkii hiekkalaatikolla
Vierailija kirjoitti:
Pikkulapset leikkii hiekkalaatikolla
Jep, jotkut eivät pysty koskaan kasvamaan vakaiksi aikuisiksi henkisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pikkulapset leikkii hiekkalaatikolla
Jep, jotkut eivät pysty koskaan kasvamaan vakaiksi aikuisiksi henkisesti.
Miten liityyy tähän keskusteluun? Onko vakaa aikuisuus sitä, että ei tunne enää mitään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pikkulapset leikkii hiekkalaatikolla
Jep, jotkut eivät pysty koskaan kasvamaan vakaiksi aikuisiksi henkisesti.
Miten liityyy tähän keskusteluun? Onko vakaa aikuisuus sitä, että ei tunne enää mitään?
Sulle varmaan on. Hoitamattomat traumat ja dopamiinivaje. Riippuvuuttahan se on. Mutta ei koskaan rakkautta. Loppu viimein ketään kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pikkulapset leikkii hiekkalaatikolla
Jep, jotkut eivät pysty koskaan kasvamaan vakaiksi aikuisiksi henkisesti.
Miten liityyy tähän keskusteluun? Onko vakaa aikuisuus sitä, että ei tunne enää mitään?
Sulle varmaan on. Hoitamattomat traumat ja dopamiinivaje. Riippuvuuttahan se on. Mutta ei koskaan rakkautta. Loppu viimein ketään kohtaan.
Jaahas. Mihin diagnoosiin tuntemattomien diagnosoiminen nettikeskustelussa viitteellisten tietojen perusteella sitten sopii?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pikkulapset leikkii hiekkalaatikolla
Jep, jotkut eivät pysty koskaan kasvamaan vakaiksi aikuisiksi henkisesti.
Miten liityyy tähän keskusteluun? Onko vakaa aikuisuus sitä, että ei tunne enää mitään?
Sulle varmaan on. Hoitamattomat traumat ja dopamiinivaje. Riippuvuuttahan se on. Mutta ei koskaan rakkautta. Loppu viimein ketään kohtaan.
Jaahas. Mihin diagnoosiin tuntemattomien diagnosoiminen nettikeskustelussa viitteellisten tietojen perusteella sitten sopii?
Älä nyt noin vakavasti ota. Täähän on vaan kommenttipalsta. Mitäpä tuosta. Elämä on muualla.
Ärsytyää vaan tämä ainainen diagnoosien jakaminen tällä palstalla...
Vastuunotto on myös aikuisille ominaista. Vaikka tuntee tunteita.
Vierailija kirjoitti:
Ärsytyää vaan tämä ainainen diagnoosien jakaminen tällä palstalla...
No sittenhän voit vain ohittaa sellaiset kommentit. Tai mennä sellaisille sivustoille jotka sopivat sinulle. Miksi olla jossain itselleen sopimattomassa kun voi tehdä toisinkin?
Vierailija kirjoitti:
Kertokaa muutkin kokemuksistanne. Kuulisin mielelläni
Taisi tulla jälleen kerran tyhjä arpa täällä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kertokaa muutkin kokemuksistanne. Kuulisin mielelläni
Taisi tulla jälleen kerran tyhjä arpa täällä.
Jep, täällä ei kyllä koskaan onnistu aikuinen keskustelu, vaikka suurin osa kuvitteleekin olevansa niin aikuisia ja hallittuja...
Vierailija kirjoitti:
Vastuunotto on myös aikuisille ominaista. Vaikka tuntee tunteita.
No siksihän ap varmaan onkin jumissa, kun ei vaan toimi impulsiivisesti tunteidensa varassa. Missä sanottiin, että hän ei ota vastuuta?
Sivusta
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vastuunotto on myös aikuisille ominaista. Vaikka tuntee tunteita.
No siksihän ap varmaan onkin jumissa, kun ei vaan toimi impulsiivisesti tunteidensa varassa. Missä sanottiin, että hän ei ota vastuuta?
Sivusta
No eikös AP juuri näin toimi, toimii impulsiivisesti tunteidensa varassa? Jos lukee 1 sivulta kommentteja.. vastuuta yrittää itse ulkoistaa johonkin diagnoosiin..
On jännä, niten ilkeitä viestejä tähänkin ketjuun osa kirjoittaa. Aloittaja on kuitenkin selvästi todella stressaantunut.