Elämä jumissa...
Teen liikaa töitä, olen toivottomasti (tai ainakiin haastavasti) rakastunut, koko ajan ylivireessä ja samaan aikaan poikki. Olen niin turhautunut etten pysty itkemään ja niin kierroksilla etten saa nukuttua kunnolla...
Onko joku muu kokenut samantapaista, ja miten tästä pääsee läpi. Olen kuin suoritus- ja tunnemyrskytunnelissa, jonka loppua ei näy...
Kommentit (68)
Vierailija kirjoitti:
Pudotat sen rakkauden nyt siitä ensialkuun pois, jos kerran olette molemmat varattuja eikä siitä ole tarkoitus tulla mitään koskaan. Ihminen pois elämästäsi, mietit miksi hänellä oli tilaa tulla elämääsi jne.
Onko sinulla joku ylivilkkausongelma noin niin kuin muuten? Vaikeuksia sitoutua/ keskittyä/ olla pitkäjänteinen?
Ei sitä niin vaan pudoteta, eikä ole varmaa pitäisikö siitä tulla jotain...
Pystyn olemaan tärkeissä asioissa hyvin pitkäjänteinen, mutta saattaa mulla diagnosoimaton ADHD:kin olla...
Miten olisi yhteydenotto siihen rakastuksen kohteeseen? Olo voisi helpottua sillä. Kohtalotoverinainen
Vierailija kirjoitti:
Miten olisi yhteydenotto siihen rakastuksen kohteeseen? Olo voisi helpottua sillä. Kohtalotoverinainen
No, tilanne on haastava. Ollaan kyllä puhuttu asiasta.
Tässä on myös se, että tarvitsisin loman, mutta en tiedä koska sellainen on tarjolla...
Kertokaa muutkin kokemuksistanne. Kuulisin mielelläni
Mistä olet tienneet, että mitä tehdä?
Vierailija kirjoitti:
Jäi mainitsematta, että harrastan liikuntaa kuin hullu, osittain myös rauhoittuakseni...
Millaista liikuntaa harrastat? Jos olet ylivirittyneessä tilassa niin raskaampi liikunta lisää vaan kierroksia. Tämän nyt toki varmaan tiesit.
Onko toi mihin olet rakastunut siis sellainen, jota näet säännöllisesti, etkä voi siihen vaikuttaa? Miten oma parisuhde? Haluatko jatkaa siinä suhteessa? Selvitä mitä haluat.
Just.
Pidät kynsin hampain kiinni olemattomasta
Etkö huomaa
Mitä hyvää sinulla on
Ennenkuin sen menetät
Pakkomielteestä pääsee eroon, mutta silloin loppuu tekosyyt
Vierailija kirjoitti:
Just.
Pidät kynsin hampain kiinni olemattomasta
Etkö huomaa
Mitä hyvää sinulla on
Ennenkuin sen menetät
Pakkomielteestä pääsee eroon, mutta silloin loppuu tekosyyt
Aika kova analyysi noiden alkutietojen perusteella...
Vierailija kirjoitti:
Kertokaa muutkin kokemuksistanne. Kuulisin mielelläni
Minä jätin lopulta ihmisen ketä rakastin. En jaksanut enää sitä repivää rakkauden tunnetta rinnassani ja jatkuvaa kaipuuden tunnetta hänestä. Hän oli niin tottunut siihen, että rakastin ja ihailin häntä. Lopulta en saanut enää unta. En kaipaa häntä enää elämääni mitenkään. Olen helpottunut, kun minulla on nykyään oma elämä.
Jotenkin tuntuu, että tuo rakkauden kohde on ap:n exä...
Aloita sillä että teet vähemmän töitä. Ja opettelet tarkoituksella tekemään asioita hitaasti. Minullakin on jatkuvaa ylivireyttä ja ADHD:n takia taipumusta vetää itseni ihan piippuun. Yritän jatkuvasti muistuttaa itseäni hitaammasta elämisestä.
Jotenkin tästä ketjusta tuoksahtaa että apn avaus on alusta loppuun jonkun mielikuvituksen tuotetta. Voihan minkki sentään.
Vierailija kirjoitti:
Just.
Pidät kynsin hampain kiinni olemattomasta
Etkö huomaa
Mitä hyvää sinulla on
Ennenkuin sen menetät
Pakkomielteestä pääsee eroon, mutta silloin loppuu tekosyyt
Näin se on.
Mutta joskus Ihmisen
Täytyy päätyä pohjalle
Jotta ymmärtää mitä
Elämä oikeasti on
Ja mikä on tärkeää
AP. Sinun pitää itse ratkaista ongelmasi. Ehkä haluat olla draama kuningatar.
Ei kuulosta jumissa olemiselta :D Herran pieksut, sullahan tapahtuu nyt valtavasti asioita samaan aikaan. Kannattaa jättää pois kaikki, minkä suinkin voit, jotta voimat riittää tarpeellisen käsittelyyn.
Käytännössähän sinä pohdit eroa. Se jos mikä on ihmiselle iso kriisi. Sivusta seuranneena ja jälkiviisaana, siitä hetkestä, kun ajatus erosta ensimmäisen kerran käy mielessä (olettaen ettei parisuhteessa ole väkivaltaa tai muita isoja vikoja), varsinkin jos on lapsia, menee 1-3 vuotta lopullisen eropäätöksen tekemiseen. Yleensä viimeisin asia, joka pitää ihmisen parisuhteessa, jossa ei muuten enää haluaisi olla, on syyllisyys lasten vuoksi. Ero ei ole pikamatka, vaan vaatii valtavasti tunnepuolen asioiden käsittelyä.
Jos minä olisin sinun saappaissa, alkaisin käyttää sen ajan, jonka nyt teet ylimääräisiä töitä, päiväkirjan kirjoittamiseen. Kaikki tunteet ja ajatukset paperille. Voisi myös olla hyödyllistä lukea ero-aiheisia kirjoja. Niitä löytyy romaaneinakin, jos jännittää jättää puolison nähtäväksi tietokirjoja erosta. Ammattilaisen käyttö jutteluapuna voi helpottaa varsinkin aluksi, mutta päätös on kuitenkin sinun tehtävä.
Kun saat tuon teeman käsiteltyä, luultavasti kaikki muu sun elämässä asettuu nätisti paikoilleen ilman suurempaa vaivaa. Tsemppiä!
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin tuntuu, että tuo rakkauden kohde on ap:n exä...
Ei ole.
AP
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin tästä ketjusta tuoksahtaa että apn avaus on alusta loppuun jonkun mielikuvituksen tuotetta. Voihan minkki sentään.
Voi olisikin.
AP
Vierailija kirjoitti:
Ei kuulosta jumissa olemiselta :D Herran pieksut, sullahan tapahtuu nyt valtavasti asioita samaan aikaan. Kannattaa jättää pois kaikki, minkä suinkin voit, jotta voimat riittää tarpeellisen käsittelyyn.
Käytännössähän sinä pohdit eroa. Se jos mikä on ihmiselle iso kriisi. Sivusta seuranneena ja jälkiviisaana, siitä hetkestä, kun ajatus erosta ensimmäisen kerran käy mielessä (olettaen ettei parisuhteessa ole väkivaltaa tai muita isoja vikoja), varsinkin jos on lapsia, menee 1-3 vuotta lopullisen eropäätöksen tekemiseen. Yleensä viimeisin asia, joka pitää ihmisen parisuhteessa, jossa ei muuten enää haluaisi olla, on syyllisyys lasten vuoksi. Ero ei ole pikamatka, vaan vaatii valtavasti tunnepuolen asioiden käsittelyä.
Jos minä olisin sinun saappaissa, alkaisin käyttää sen ajan, jonka nyt teet ylimääräisiä töitä, päiväkirjan kirjoittamiseen. Kaikki tunteet ja ajatukset paperille. Voisi myös olla hyö
Ja tärkeintä on tehdä tietenkin tätä erotyötä täysin salaa puolisoltaan, pettää siitä samalla, esitttää puolisolleen että ei ole mitään vialla.
Ja sitten kun homma varmistettu niin pudottaa eropäätös kuin salama kirkkaalta taivaalta, syyttää puolisoa kaikesta mahdollisesta. Myös siitä ettei lukenut ajatuksia.
Sitten lennosta uuden matkaan. Sanoa ulospäin kuinka s*ksuaalisuus syntyi täysin uudelleen ja ei ole ikinä aiemmin tuntenut sellaista mitä nyt.
Tuossa se narratiivi kliseineen
Pudotat sen rakkauden nyt siitä ensialkuun pois, jos kerran olette molemmat varattuja eikä siitä ole tarkoitus tulla mitään koskaan. Ihminen pois elämästäsi, mietit miksi hänellä oli tilaa tulla elämääsi jne.
Onko sinulla joku ylivilkkausongelma noin niin kuin muuten? Vaikeuksia sitoutua/ keskittyä/ olla pitkäjänteinen?