Missä teitä yksinäisiä sinkkunaisia oikein kohtaisi?

Vierailija kirjoitti:

Miten sitä saisikin rohkeutta lähestyä jotain naista julkisella paikalla. Pitäisi vain yrittää omaksua asenne, ettei maailma lopu pakeista, vaikka niitä tulisikin paljon.

M39 burgha pääle, poikaiseni. Minuua ainahi inhoittaa että joku kathoo mua ja tahtoosinki koetaa iskeä jotaakuta sanoin. Ei kekään nainen kiihkotu näkemästään, jollei hänelle livertele pashtu tahi joruba. Rumam miehem kandeaa laitta burga ja harjoitella puhueniskentä, koska plikha  viehättyy äänjestä ja sanoista, t psykolokian emeritustohtori

Minua jännittää. Jännittämisen taustalla on kulttuuriin pesiytyneitä käsityksiä siitä, millainen ihmisen tulisi olla ja kuinka pitäisi käyttäytyä. Ahdistavuus tulee siitä ettei tunnu luontevalta olla vuorovaikutuksessa ja syyllistän itseäni kun se ei toimi. Toisen ihmisen läsnäolo tuottaa runsaasti ärsykkeitä, jotka on vaikea sulkea pois. Kun oma käsittelykyky ylittyy, stressi ja ahdistus lisääntyvät. Vielä 80 luvulla liika puheliaisuutta olisi pidetty sopimattomana. Tunnen noloutta ja häpeää. Vertaan jatkuvasti itseäni toisiin ja tässä valossa näytän säännönmukaisesti huonommalta kuin muut. On huono itsetunto eli suhde itseeni on vaativa, kielteinen, arvioiva ja tuomitseva. Siitä seuraa masennus eli tunnen olevani kelvoton, arvoton, ei rakastettava, riittämätön, luuseri, surkimus ja yleisesti huono. Ihanneminäni pitäisi pystyä vapautumaan kaikesta epävarmuudesta. Toiveissa olisi ihannetilanne, jossa kaikki ongelmat ovat ratkenneet ja epävarmuudet poistuneet. 

Kun välttelen kontakteja, en myöskään pääse kokemaan hyviä hetkiä toisten kanssa enkä kehittämään taitojani selvitä hankalista paikoista. Näin uskomus sosiaalisten tilanteiden pelottavuudesta ja sietämättömyydesrä jatkaa olemassaoloaan.

Vierailija kirjoitti:

Niin en tiedä, jos haluaa elämänsä rakkauden, onko parhain tapa ottaa se parhaimman näköisin kadulla? Harmittaako sitten jos joku sopivampi tulee myöhemmin vastaan? Vai onko tarkoitus että yleensä on joku?

Ei se elämäsi rakkaus tiedä edes olemassaolostasi, ellet anna sille mahdollisuutta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Olen eri, mutta pakko kysyä: 

Paheksutko ulkonäköön perustuvaa lähestymistä? Kykenetkö sinä siis näkemään tuntemattoman ihmisen luonteen ja sielun jollain röntgen katseella?"

Olen eri eri, mutta pakko kysyä kysyä:

Ajatteletko, että niillä viehättävillä ja hyvin pukeutuvilla ihmisillä luonne ja sielu jotenkin vastaavat ulkokuorta? Ja siitä huolimatta, että käytäntö on todistanut sen tulkinnan virheelliseksi kerta toisensa jälkeen, toistat samaa kaavaa uudestaan ja uudestaan?

Pakko kysyä: ovatko vain rumat sisäisesti kauniita? Ovatko he sitä aina?

Eikö ihmistä voi kohdata sellaisena, kun hän on? Miksi se pinta on aina tärkeämpi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten sitä saisikin rohkeutta lähestyä jotain naista julkisella paikalla. Pitäisi vain yrittää omaksua asenne, ettei maailma lopu pakeista, vaikka niitä tulisikin paljon.

M39 burgha pääle, poikaiseni. Minuua ainahi inhoittaa että joku kathoo mua ja tahtoosinki koetaa iskeä jotaakuta sanoin. Ei kekään nainen kiihkotu näkemästään, jollei hänelle livertele pashtu tahi joruba. Rumam miehem kandeaa laitta burga ja harjoitella puhueniskentä, koska plikha  viehättyy äänjestä ja sanoista, t psykolokian emeritustohtori

ota ja matkusta vihun monta kertaa junalla, joitain pitkiäkin matkoja, toivoen aina että vieruspenkkisi sattuisi onni määräämään jonkun nastan eukkosen olinpaikaksi. Se oli minullekin viimein se keino joka pakoitti munt puhummaan jollekulle

Vierailija kirjoitti:

Minua jännittää. Jännittämisen taustalla on kulttuuriin pesiytyneitä käsityksiä siitä, millainen ihmisen tulisi olla ja kuinka pitäisi käyttäytyä. Ahdistavuus tulee siitä ettei tunnu luontevalta olla vuorovaikutuksessa ja syyllistän itseäni kun se ei toimi. Toisen ihmisen läsnäolo tuottaa runsaasti ärsykkeitä, jotka on vaikea sulkea pois. Kun oma käsittelykyky ylittyy, stressi ja ahdistus lisääntyvät. Vielä 80 luvulla liika puheliaisuutta olisi pidetty sopimattomana. Tunnen noloutta ja häpeää. Vertaan jatkuvasti itseäni toisiin ja tässä valossa näytän säännönmukaisesti huonommalta kuin muut. On huono itsetunto eli suhde itseeni on vaativa, kielteinen, arvioiva ja tuomitseva. Siitä seuraa masennus eli tunnen olevani kelvoton, arvoton, ei rakastettava, riittämätön, luuseri, surkimus ja yleisesti huono. Ihanneminäni pitäisi pystyä vapautumaan kaikesta epävarmuudesta. Toiveissa olisi ihannetilanne, jossa kaikki ongelmat ovat ratkenneet ja epä

Harjoittele, harjoittele, harjoittele. Ja aina vain uutta matoa koukkuun.

Ulkomailtakin voi löytää mukavan ihmisen.

Ei kannatta naisiin seota, se voi olla syntiä, yksinpuhelu on kivenpää

Jeesuskaan ei mennyt naimisiin ja pääsi taivaaseen, eli mitä voimme hänen esimerkistään päättellä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten sitä saisikin rohkeutta lähestyä jotain naista julkisella paikalla. Pitäisi vain yrittää omaksua asenne, ettei maailma lopu pakeista, vaikka niitä tulisikin paljon.

M39 burgha pääle, poikaiseni. Minuua ainahi inhoittaa että joku kathoo mua ja tahtoosinki koetaa iskeä jotaakuta sanoin. Ei kekään nainen kiihkotu näkemästään, jollei hänelle livertele pashtu tahi joruba. Rumam miehem kandeaa laitta burga ja harjoitella puhueniskentä, koska plikha  viehättyy äänjestä ja sanoista, t psykolokian emeritustohtori

Onko sinulla aivohalvaus käynnissä? Pystytkö soittamaan ambulanssin itsellesi?

Vierailija kirjoitti:

Niin en tiedä, jos haluaa elämänsä rakkauden, onko parhain tapa ottaa se parhaimman näköisin kadulla? Harmittaako sitten jos joku sopivampi tulee myöhemmin vastaan? Vai onko tarkoitus että yleensä on joku?

Hyvä ulkonäkö sytyttää kiinnostuksen. Luonne sitten määrittelee sen että syventyykö kiinnostukseni ihastumiseksi.

Kyllä juttelun aloitukselle täytyy olla joku hyvä havaittava ja koko niille huudein kanssasi kokoontuneen seurakunnan nähtävissä oleva pätevä hyväksyttävä pakottava syy, muuten on se noloa ja saanttaa kieliä siinttä jutulle pyrkivä on vain panetuksen riivauksessa

Hymyileminen jollekulle yhtäkkiä vain,  on hyvinkin sylettävän tuntoista toimintaa naamalle. Aivan yhtä kuvoottavaa kuin mitä olisi vaikka väkisin itkeminen. Sen täytyy syntyä refleksinä, pakoittamati, esimekriksi kun katselee yksin yöllä Juutuubasta rättiväsyksissä jotain hauskaa vireeota. Hymyyillessään tuntee issensä tyhmmän näkööseks mutta siintä kyllä tykkään jos mulle hymyillään äkkiä nätillä naamalla muttei tuo hymynsä suonut jää kuitenkaan kyttäämään peloittavasti että vastaanko ilmeilyyn jotenki vaan lipsauttaa silmänsä oitin jonnehi mujale

Vierailija kirjoitti:

Jeesuskaan ei mennyt naimisiin ja pääsi taivaaseen, eli mitä voimme hänen esimerkistään päättellä?

Että taivas on täynnä neitsyitä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten sitä saisikin rohkeutta lähestyä jotain naista julkisella paikalla. Pitäisi vain yrittää omaksua asenne, ettei maailma lopu pakeista, vaikka niitä tulisikin paljon.

M39 burgha pääle, poikaiseni. Minuua ainahi inhoittaa että joku kathoo mua ja tahtoosinki koetaa iskeä jotaakuta sanoin. Ei kekään nainen kiihkotu näkemästään, jollei hänelle livertele pashtu tahi joruba. Rumam miehem kandeaa laitta burga ja harjoitella puhueniskentä, koska plikha  viehättyy äänjestä ja sanoista, t psykolokian emeritustohtori

Onko sinulla aivohalvaus käynnissä? Pystytkö soittamaan ambulanssin itsellesi?

Nauttinut muutakin kuin vissyä...

Vierailija kirjoitti:

Miksi sinkkunainen olisi yksinäinen? En minä ainakaan ole ja varsin tyytyväinen olotilaani näin.

Minä olen sekä sinkku että yksinäinen, mutta silti onnellisempi näin kuin huonoissa ihmissuhteissa itselleni ihan vääränlaisten ihmisten kanssa. Tietenkin se olisi mukavaa, että olisi omanlaista seuraa mutta toisaalta en tiedä olisiko minusta enää ystäväksi saati sitten parisuhteeseen. Ne huonot/vääränlaiset ihmissuhteet sekä lopulta tämä yksinäisyys (vaikka onkin isolta osin oma valinta) on jättänyt jälkensä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jeesuskaan ei mennyt naimisiin ja pääsi taivaaseen, eli mitä voimme hänen esimerkistään päättellä?

Että taivas on täynnä neitsyitä? niin, viisaita neitsyitä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin en tiedä, jos haluaa elämänsä rakkauden, onko parhain tapa ottaa se parhaimman näköisin kadulla? Harmittaako sitten jos joku sopivampi tulee myöhemmin vastaan? Vai onko tarkoitus että yleensä on joku?

Hyvä ulkonäkö sytyttää kiinnostuksen. Luonne sitten määrittelee sen että syventyykö kiinnostukseni ihastumiseksi.

Kiitos tästä. Ulkonäön pitää olla priimaa, jotta edes vaivautuu tutustumaan. Luonteen pitää olla priimaa, jotta siitä tutustumisesta päästään eteenpäin. Onnea täydellisen ihmisen etsintään. Ihan pikkuinen ongelma tosin tuli mieleen. Miksi tämä täydellinen ihminen tyytyisi yhtään vähempään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten sitä saisikin rohkeutta lähestyä jotain naista julkisella paikalla. Pitäisi vain yrittää omaksua asenne, ettei maailma lopu pakeista, vaikka niitä tulisikin paljon.

M39 burgha pääle, poikaiseni. Minuua ainahi inhoittaa että joku kathoo mua ja tahtoosinki koetaa iskeä jotaakuta sanoin. Ei kekään nainen kiihkotu näkemästään, jollei hänelle livertele pashtu tahi joruba. Rumam miehem kandeaa laitta burga ja harjoitella puhueniskentä, koska plikha  viehättyy äänjestä ja sanoista, t psykolokian emeritustohtori

Onko sinulla aivohalvaus käynnissä? Pystytkö soittamaan ambulanssin itsellesi?

Nauttinut muutakin kuin vissyä...Ei poikaseni, olen vesiselvillä, mutta plasmat meni vaan aamulla sekaisin kun ulkonäköäni dissattiin rutosti vain muutamalla sanalla ja sanoja teki sen tietämättään ja olen siinttä äkämystyneenä ollut raivokas ja touhukas viimme tunnit tuhoten ja myöskin aikaansaaden kaikenlaista. Tunteet olivvat kerenneet olla lukossa hyvän aikaa muta nuo muttamat ulkonäkönidissaus-sanaset pakoittivat munt raivostumaan vaikken tokikaan ilomoittanut siinttä kuinkaan raivostuttajalleni. Nää on näitä häpeäraivokohtauksia

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin en tiedä, jos haluaa elämänsä rakkauden, onko parhain tapa ottaa se parhaimman näköisin kadulla? Harmittaako sitten jos joku sopivampi tulee myöhemmin vastaan? Vai onko tarkoitus että yleensä on joku?

Ei kai kukaan nyt ota ketään pelkästään ulkonäön takia. Mutta tokihan kumppanin pitää viehättää silmää. Sitten tutustuessa selviää, osuvatko muutkin asiat kohdilleen.

Miksi vastakkaiseen sukupuoleen ja ihmisiin ylipäätään ei voi tutustua ihan muuten vaan ja ilman mitään parisuhdeajatuksia? Miksei voi jutella ihan niitä näitä ja jos juttu luistaa molemmin puolin, niin sitä juttua voi taas jatkaa jos sattuu taas samaan aikaan samaan paikkaan? Siinähän sitten tutustuessa voikin vaikka kiinnostua jostain enemmästäkin ja toinen alkaakin olla varsin vastustamaton vaikka ei alkujaan iskenyt ulkoisesti yhtään. Ja vaikka ei sitten tulisikaan molemmin puolin se "klik" niin sillä juttukaverilla voikin olla vaikka sisko/veli tai työkaveri jonka kanssa sitä onkin ihan täydellinen mätsi.

Ylipäätään ihmiset pelkää ja välttelee hirmuisesti muita ihmisiä ja sellaista hyvänpäiväntuttuutta. Kuitenkin just tuollainen sosiaalisten ympyröiden laajentaminen on varmaan se luontevin keino kohdata ihan live-elämässä sellainen ihminen jonka kanssa päätyy mahdollisesti parisuhteeseen asti. Niinhän se meni nuorenakin että jonkun mukana tuli vaikka harrastuskaveri ja toisen mukana serkku ja sen kaveri ja kas, siinä sitten taas tutustuttiin uusiin ihmisiin ilman sen kummempia taka-ajatuksia. 

Jos Ap (ja muut) ei ole allerginen ja koirat on ok niin katso joku kiva böönä, joka lenkkeilee koiransa kanssa ja ota katsekontaktia ensin koiraan. Koira tulee luoksesi ja sitten rapsutat sitä ja sitten katsekontaktia naiseen ja kehut kuinka kiva koira hänellä on. Keskustelu on alkanut... Ja ainakin minä tykkään, kun minun koiraa kehutaan. Ja minun sosiaalinen koira tulee heti luokse, kun joku sitä vähän vilkaiseekin. 

Me koiranulkoiluttajat yleensä pyöritään samoja lenkkejä ja suunnilleen samoihin aikoihin, et seuraava tapaaminen on taattu... Sit voikin jo vaikka kysellä, et saanko liittyä lenkkiseuraksi.

Itse en ainakaan panisi pahitteeksi jos mies on mukava ja vaikuttaa "normaalilta"

N. 40.v