Missä teitä yksinäisiä sinkkunaisia oikein kohtaisi?

Vierailija kirjoitti:

Jos Ap (ja muut) ei ole allerginen ja koirat on ok niin katso joku kiva böönä, joka lenkkeilee koiransa kanssa ja ota katsekontaktia ensin koiraan. Koira tulee luoksesi ja sitten rapsutat sitä ja sitten katsekontaktia naiseen ja kehut kuinka kiva koira hänellä on. Keskustelu on alkanut... Ja ainakin minä tykkään, kun minun koiraa kehutaan. Ja minun sosiaalinen koira tulee heti luokse, kun joku sitä vähän vilkaiseekin. 

Me koiranulkoiluttajat yleensä pyöritään samoja lenkkejä ja suunnilleen samoihin aikoihin, et seuraava tapaaminen on taattu... Sit voikin jo vaikka kysellä, et saanko liittyä lenkkiseuraksi.

Itse en ainakaan panisi pahitteeksi jos mies on mukava ja vaikuttaa "normaalilta"

N. 40.v Oletko neitsyt ja pitääkö lirkuttelian näyttää avaruuspankkiiri-pashtulta tai noobelijorubalta?

Sitähän ei kerrota. Halutaan olla ihan rauhassa.

Itse Tampereella. :) Näin lomalla vien paljon koiraa ulos ja helppo tulla juttelemaan ja koiraa rapsuttelemaan. Kaupassa voi auttaa jos en ylety ylimmälle hyllylle tai voi avata oven yms. ystävällistä ja jutella samalla. Käyn paljon myös kahviloissa ja rannalla ja olisi kiva jos joku, jonka kanssa katseet kohtaa jäisi juttelemaan. 

Mut löytää kävelyltä, metsästä tai muuten luonnosta, kuuntelen ja katselen lintuja sun muuta..   Kirjastossakin käyn usein. Ennen hain naapurin koiran kaveriksi kun oma menehtyi mutta nyt kuljen yksin, tai no on mulla kävelysauvat mukana.    Hae koira lenkkikaveriksi niin löytyy juttuseuraa varmasti.. Kannattaa tietää koiran ikä ym kun niitä kysytn ensin.. 

Vierailija kirjoitti:

Kyllä myös minä kannustaisin olemaan arjessa aktiivinen, lenkillä, kaupassa... missä nyt kuljetkaan.

Ei toimi pk-seudulla, jossa vähänkin rohkeampi tuntemattoman naisen lähestyminen koetaan tyyliin "varmaan joku hullu", vaikka miehen ulkonäkö/olemus miellyttäisikin.

1 esimerkki yllä olevasta: autoin kerran tuntematonta naista pyynnöstä pyöränsä kanssa. Ilmassa oli pientä flirttiä. Annoin numeroni ja ehdotin kahville menoa, niin hänestä ei ikinä kuulunut mitään. 

Käytännössä vaatii jonkun ennakkotutustumisen vaikka jonkun yhteisön (harrastus, kirkko tms.) tai somen kautta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä myös minä kannustaisin olemaan arjessa aktiivinen, lenkillä, kaupassa... missä nyt kuljetkaan.

Ei toimi pk-seudulla, jossa vähänkin rohkeampi tuntemattoman naisen lähestyminen koetaan tyyliin "varmaan joku hullu", vaikka miehen ulkonäkö/olemus miellyttäisikin.

1 esimerkki yllä olevasta: autoin kerran tuntematonta naista pyynnöstä pyöränsä kanssa. Ilmassa oli pientä flirttiä. Annoin numeroni ja ehdotin kahville menoa, niin hänestä ei ikinä kuulunut mitään. 

Käytännössä vaatii jonkun ennakkotutustumisen vaikka jonkun yhteisön (harrastus, kirkko tms.) tai somen kautta.

Ikävää, että ei viestannut sulle. Suomeen tarvitaan lisää tällaista rentoa tutustumiskulttuuria. Miettikää nyt että baarissa umpihumalassa tutustuminen on se "normaali"....

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä myös minä kannustaisin olemaan arjessa aktiivinen, lenkillä, kaupassa... missä nyt kuljetkaan.

Ei toimi pk-seudulla, jossa vähänkin rohkeampi tuntemattoman naisen lähestyminen koetaan tyyliin "varmaan joku hullu", vaikka miehen ulkonäkö/olemus miellyttäisikin.

1 esimerkki yllä olevasta: autoin kerran tuntematonta naista pyynnöstä pyöränsä kanssa. Ilmassa oli pientä flirttiä. Annoin numeroni ja ehdotin kahville menoa, niin hänestä ei ikinä kuulunut mitään. 

Käytännössä vaatii jonkun ennakkotutustumisen vaikka jonkun yhteisön (harrastus, kirkko tms.) tai somen kautta.

Ikävää, että ei viestannut sulle. Suomeen tarvitaan lisää tällaista rentoa tutustumiskulttuuria. Miettikää nyt että baarissa umpihumalassa tutustuminen on se "normaali"....

Nimenomaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä myös minä kannustaisin olemaan arjessa aktiivinen, lenkillä, kaupassa... missä nyt kuljetkaan.

Ei toimi pk-seudulla, jossa vähänkin rohkeampi tuntemattoman naisen lähestyminen koetaan tyyliin "varmaan joku hullu", vaikka miehen ulkonäkö/olemus miellyttäisikin.

1 esimerkki yllä olevasta: autoin kerran tuntematonta naista pyynnöstä pyöränsä kanssa. Ilmassa oli pientä flirttiä. Annoin numeroni ja ehdotin kahville menoa, niin hänestä ei ikinä kuulunut mitään. 

Käytännössä vaatii jonkun ennakkotutustumisen vaikka jonkun yhteisön (harrastus, kirkko tms.) tai somen kautta.

No itse olen kyllä suurimman osan treffeistäni sopinu pääkaupunkiseudulla nimenomaan ihan sattumalta kohtaamieni naisten kanssa, vaikka kaupassa, kirjastossa, julkisissa jne. Ehkä tällä daamilla meni pupu pöksyyn tai ei vain kolahtanut (eikä osannut/viitsinyt olla kohtelias).  Minulla on muutenkin sellainen näppituntuma että yleensä on parempi pitää aloite omissa käsissä ja pyytää naisen numero eikä toisinpäin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä myös minä kannustaisin olemaan arjessa aktiivinen, lenkillä, kaupassa... missä nyt kuljetkaan.

Ei toimi pk-seudulla, jossa vähänkin rohkeampi tuntemattoman naisen lähestyminen koetaan tyyliin "varmaan joku hullu", vaikka miehen ulkonäkö/olemus miellyttäisikin.

1 esimerkki yllä olevasta: autoin kerran tuntematonta naista pyynnöstä pyöränsä kanssa. Ilmassa oli pientä flirttiä. Annoin numeroni ja ehdotin kahville menoa, niin hänestä ei ikinä kuulunut mitään. 

Käytännössä vaatii jonkun ennakkotutustumisen vaikka jonkun yhteisön (harrastus, kirkko tms.) tai somen kautta.

No itse olen kyllä suurimman osan treffeistäni sopinu pääkaupunkiseudulla nimenomaan ihan sattumalta kohtaamieni naisten kanssa, vaikka kaupassa, kirjastossa, julkisissa jne. Ehkä tällä daamilla meni pup

Miehet, jotka saavat kylmillä lähestymisillä romanttisia kontakteja kaupassa ja kirjastossa, eivät hengaile vauvapalstalla.

No, minä olen jo 44v. Mä olen kotona, töissä, kaupassa, koiran kanssa kävelemässä. Joskus harvoin jossain muualla, ja jos olen, monesti jonkun ystävän kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

Olen kotona. Ei kai sitä kukaan luuhaa kaupungilla yksinäisenä naisena iltaisin. Tosin en sinun ikäluokkaasi edes ole. Mutta samaa epäilen sinunkin ikätovereillasi, että kotoa he löytyvät.

Kannattaa olla arjessa aktiivinen, vaikka ihan kaupungilla tai kaupassa yms., jos näkee jonkun kiinnostavan yksin olijan, vaikka hymyilee hänelle.

Tosiaan, hymyily on hyvä tapa. Yleensä nämä menevät kuitenkin niin, että nainen ei edes huomaa miestä, ja mies huutaa perään tai juoksee kiinni. Itselle käynyt näin useamman kerran. Sanomattakin selvää, ettei kiinnosta mies, jota en edes huomaa ilman ölinää. Joten järki käteen siviilissä, kauniillakin naisilla on oikeus elää rauhassa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä myös minä kannustaisin olemaan arjessa aktiivinen, lenkillä, kaupassa... missä nyt kuljetkaan.

Ei toimi pk-seudulla, jossa vähänkin rohkeampi tuntemattoman naisen lähestyminen koetaan tyyliin "varmaan joku hullu", vaikka miehen ulkonäkö/olemus miellyttäisikin.

1 esimerkki yllä olevasta: autoin kerran tuntematonta naista pyynnöstä pyöränsä kanssa. Ilmassa oli pientä flirttiä. Annoin numeroni ja ehdotin kahville menoa, niin hänestä ei ikinä kuulunut mitään. 

Käytännössä vaatii jonkun ennakkotutustumisen vaikka jonkun yhteisön (harrastus, kirkko tms.) tai somen kautta.

Ikävää, että ei viestannut sulle. Suomeen tarvitaan lisää tällaista rentoa tutustumiskulttuuria. Miettikää nyt että baarissa umpihumalassa tutustuminen on se "normaali"....

Kännissä örveltäminen kapakassa niin, että sylki lentää ja kuola valuu, eikä edes puheesta saa selvää (mutta selkeästi sisältää ainakin yhden loukkaavan sanan tahi lauseen): normaali lähestyminen, joka voi johtaa jopa parisuhteeseen, perheeseen ja lapsiin

Selvin päin kaupassa/kadulla/julkisessa liikennevälineessä ystävällisesti jutusteleminen: erittäin epäilyttävää, suorastaan pelottavaa - parempi poistua äkkiä paikalta/kutsua vartijat/poliisi/kaivaa kassista pippurisumute/tms: huokaisee helpotuksesta, että vältti karmean kohtalon (paloittelusurman?)

Vain Suomessa

Joo, tuohon (miesten) small talk -taitoon viitaten olen huomannut, että monet ovat niin tuppisuita, että menee jo epäkohteliaisuuden puolelle. Ei siis vastata yhtään mitään, oteta ns. koppia ja syötetä takaisin, jos ihan arkipäiväisessä tilanteessa sanotaan jotain lähellä olevalle ihmiselle. 

Esimerkkinä tästä päätin jokin aika takaperin tehdä paikallisilla kuntoportailla seuraavan testin, jos vaikka tutustuisi uuteen mukavaan mieheen: Kävelin siis niitä portaita eestaas ja jäin aina hetkeksi venyttelemään ylätasanteelle. Kolmelle eri miehelle siinä sitten venyttelyn ohessa sanoi Onpas kivan viileä tuuli täällä ylhäällä. Se on mukava palkinto, kun jaksaa kiivetä tänne ylös. Yksi vastasi Joo., toinen hymähti naurahtaen, kolmas sanoi Hmph. 

Kaikille kolmelle vielä jatkoin Ja onpa harvinaisen kaunis auringonlasku., johon sain kutakuinkin samat vastaukset - ei muuta.

Joo, vaikka ei olisi vapaa tai muuten vaan kiinnostaisi, niin voisi sitä nyt vähän jutella siinä sportin lomassa. Luulisi, että olisi ihan kiva puhua ihmisille. 

 

Ja täytyy sanoa, että en varmaan edesmenneeseen mieheenikään olisi silloin aikanaan tutustunut, ellei hän olisi ollut hieman hiprakassa ja siksi normaalia puheliaampi. Muuten hänkin oli uusien ihmisten seurassa melkoinen tuppisuu😅 Kotona ei kuulema ollut tapana turhia jutella

Vierailija kirjoitti:

Joo, tuohon (miesten) small talk -taitoon viitaten olen huomannut, että monet ovat niin tuppisuita, että menee jo epäkohteliaisuuden puolelle. Ei siis vastata yhtään mitään, oteta ns. koppia ja syötetä takaisin, jos ihan arkipäiväisessä tilanteessa sanotaan jotain lähellä olevalle ihmiselle. 

Esimerkkinä tästä päätin jokin aika takaperin tehdä paikallisilla kuntoportailla seuraavan testin, jos vaikka tutustuisi uuteen mukavaan mieheen: Kävelin siis niitä portaita eestaas ja jäin aina hetkeksi venyttelemään ylätasanteelle. Kolmelle eri miehelle siinä sitten venyttelyn ohessa sanoi Onpas kivan viileä tuuli täällä ylhäällä. Se on mukava palkinto, kun jaksaa kiivetä tänne ylös. Yksi vastasi Joo., toinen hymähti naurahtaen, kolmas sanoi Hmph. 

Kaikille kolmelle vielä jatkoin Ja onpa harvinaisen kaunis auringonlasku., johon sain kutakuinkin samat vastaukset - ei muuta.

Joo, vaikka ei olisi vapaa tai muuten

Melko heikko suoritus tarinan miehiltä. 

Ainut syy, jonka vuoksi itse olisin ollut tilanteessa passiivinen / sivuuttanut sen, olisi ollut harjoitukseen keskittyminen. Siinäkin tapauksessa voisi sanoa, että jutellaanko treenin jälkeen, jos vielä täällä tms. 

Vierailija kirjoitti:

Joo, tuohon (miesten) small talk -taitoon viitaten olen huomannut, että monet ovat niin tuppisuita, että menee jo epäkohteliaisuuden puolelle. Ei siis vastata yhtään mitään, oteta ns. koppia ja syötetä takaisin, jos ihan arkipäiväisessä tilanteessa sanotaan jotain lähellä olevalle ihmiselle. 

Esimerkkinä tästä päätin jokin aika takaperin tehdä paikallisilla kuntoportailla seuraavan testin, jos vaikka tutustuisi uuteen mukavaan mieheen: Kävelin siis niitä portaita eestaas ja jäin aina hetkeksi venyttelemään ylätasanteelle. Kolmelle eri miehelle siinä sitten venyttelyn ohessa sanoi Onpas kivan viileä tuuli täällä ylhäällä. Se on mukava palkinto, kun jaksaa kiivetä tänne ylös. Yksi vastasi Joo., toinen hymähti naurahtaen, kolmas sanoi Hmph. 

Kaikille kolmelle vielä jatkoin Ja onpa harvinaisen kaunis auringonlasku., johon sain kutakuinkin samat vastaukset - ei muuta.

Joo, vaikka ei olisi vapaa tai muuten vaan kiinnostaisi, niin voisi sitä nyt vähän jutella siinä sportin lomassa. Luulisi, että olisi ihan kiva puhua ihmisille. 



 

Ja täytyy sanoa, että en varmaan edesmenneeseen mieheenikään olisi silloin aikanaan tutustunut, ellei hän olisi ollut hieman hiprakassa ja siksi normaalia puheliaampi. Muuten hänkin oli uusien ihmisten seurassa melkoinen tuppisuu😅 Kotona ei kuulema ollut tapana turhia jutella

Tuolla tavalla saat huomiota sellaiselta yhden yön juttuja haluavalta mieheltä, jolle riittää että sinulla on pulssi. Mitään vakavampaa etsivä kokisi sinut lähinnä noloksi. Tai rasittavaksi.

Mitenkä meinasit, että muuten tutustuisi uusiin ihmisiin kuin aloittamalla heille juttelun? Suoraanko syvään päätyyn vaan ja diippiä keskustelua vakavista aiheista kehiin vai kenties kosinta?

Up, tää kiinnostaa!

Feministisen puolueen puoluekokouksessa.

Hautausmaalla ainakin. Avioliitotkin kun päättyvät viimeistään kuolemaan...

Ei varmaan haittaa, jos puoliso on vähän kankea ja meno muutenkin ihan hengetöntä?

Ap ei kannata täällä kysellä mitään. Sekopääakkoja, joilla on mt-lääkkeet ottamatta.