Missä teitä yksinäisiä sinkkunaisia oikein kohtaisi?

Ihminen voi olla sinkku vaikka siitä syystä, että on torjutuksi tulemisen pelkoa, välttelevää kiintymysmallia, traumoja menneisyydestä tms. Kaikenlaisia juttuja, joiden kanssa pitää luovia. Et sä tuollaisella suoraviivaisella lähestymistavalla heitä ainakaan parisuhteeseen saa. 

Voisitko sitten avata asiaa? Eli miten kuvailemasi kaltainen ihminen sitten rohkaistuisi?

Oma taktiikkani on, että jos näen jossain yksikseen olevan naisen, joka on ulkoisesti mieleeni, niin yritän saada katsekontaktin. Jos saan sellaisen, niin hymyilen ja tarkkailen naisen reaktiota. Jos nainenkin hymyilee ja vilkuilee useasti takaisin, niin sitten tiedän, että lähestymiseni on toivottu. Jos nainen ei hymyile, eikä katso enää uudelleen, niin en todellakaan lähesty.

Vierailija kirjoitti:

Oma taktiikkani on, että jos näen jossain yksikseen olevan naisen, joka on ulkoisesti mieleeni, niin yritän saada katsekontaktin. Jos saan sellaisen, niin hymyilen ja tarkkailen naisen reaktiota. Jos nainenkin hymyilee ja vilkuilee useasti takaisin, niin sitten tiedän, että lähestymiseni on toivottu. Jos nainen ei hymyile, eikä katso enää uudelleen, niin en todellakaan lähesty.

Eli ulkonäön perusteella.

Vierailija kirjoitti:

Oma taktiikkani on, että jos näen jossain yksikseen olevan naisen, joka on ulkoisesti mieleeni, niin yritän saada katsekontaktin. Jos saan sellaisen, niin hymyilen ja tarkkailen naisen reaktiota. Jos nainenkin hymyilee ja vilkuilee useasti takaisin, niin sitten tiedän, että lähestymiseni on toivottu. Jos nainen ei hymyile, eikä katso enää uudelleen, niin en todellakaan lähesty.

Kuinka monta kertaa olet tuolla tavalla onnistuneesti iskenyt naisen julkisella paikalla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta nelikymppisten naisten kanssa touhu on kuin bluffaamista pokerissa.



Naiset eivät tee aloitteita koska "en ole etsimässä ketään, se joka on kiinnostuneempi tekee aloitteen". Kuitenkin ko. nainen on Tinderissä. Eli kun miestä ei ole löytynyt, niin ei sellaista olla etsimässäkään, koska sehän olisi noloa jos etsii miestä muttei löydä?



No Tinderissä sitten pitäisi laskea rima nilkan korkeudelle, naiset kun saavat parempiakin. Exääkin lähestyi ammattifutari ja ison firman toimitusjohtaja. Mutta kummasti parisuhde löytyi ylipainoisen apukokin kanssa, joka on kyllä mukava ja sydämellinen mies, mutta ei rikas tai atleetti. Eli saavatko naiset parempia, jos ei lasketa panojuttuja?



Koko touhu haiskahtaa siltä, että naisille on tärkeämpää suojella omaa egoa kuin löytää kumppani. Olisi vaihteeksi ha

ps. tuo Tinder-esimerkki tulee tapauksesta jossa vanha tuttavani kertoi, millaiset miehet häntä Tinderissä yrittivät (tässä asiassa ei ollut edes ainoa, samaa Tinder-kehuskelua olen kuullut jopa...Tinder-treffeillä) ja kuinka eräs julkkis yritti flirttailla keikalla, mutta hän ei lämmennyt koska ei ole todellakaan etsimässä miestä.



No ei siinä mitään. Hyvä tietää, etten yritä mitään kun miehet eivät kiinnosta, enkä varmasti pärjäisi kisassa muutenkaan kun julkkismiehet matchailevat ja kaikkea.



Mutta oli kiva, että nainen ajeli yli 100km tapaamaan minua ihan kaverina, koska halusi että näytän hänelle yhden lammen josta puhuin silloin kun olimme lukiossa. Vähän yllätyin, kun emme ole nähneet tai edes jutelleet sitten kouluaikojen kun meillä oli jonkinlaista flirttiä keskenämme.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma taktiikkani on, että jos näen jossain yksikseen olevan naisen, joka on ulkoisesti mieleeni, niin yritän saada katsekontaktin. Jos saan sellaisen, niin hymyilen ja tarkkailen naisen reaktiota. Jos nainenkin hymyilee ja vilkuilee useasti takaisin, niin sitten tiedän, että lähestymiseni on toivottu. Jos nainen ei hymyile, eikä katso enää uudelleen, niin en todellakaan lähesty.

Eli ulkonäön perusteella.

Ja mikähän ratkaisee, että kuinka nainen reagoi katsekontaktiin?



Miehen luonne ja kultainen sydän?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma taktiikkani on, että jos näen jossain yksikseen olevan naisen, joka on ulkoisesti mieleeni, niin yritän saada katsekontaktin. Jos saan sellaisen, niin hymyilen ja tarkkailen naisen reaktiota. Jos nainenkin hymyilee ja vilkuilee useasti takaisin, niin sitten tiedän, että lähestymiseni on toivottu. Jos nainen ei hymyile, eikä katso enää uudelleen, niin en todellakaan lähesty.

Eli ulkonäön perusteella.

Olen eri, mutta pakko kysyä: 

Paheksutko ulkonäköön perustuvaa lähestymistä? Kykenetkö sinä siis näkemään tuntemattoman ihmisen luonteen ja sielun jollain röntgen katseella?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen kotona. Ei kai sitä kukaan luuhaa kaupungilla yksinäisenä naisena iltaisin. Tosin en sinun ikäluokkaasi edes ole. Mutta samaa epäilen sinunkin ikätovereillasi, että kotoa he löytyvät.

Kannattaa olla arjessa aktiivinen, vaikka ihan kaupungilla tai kaupassa yms., jos näkee jonkun kiinnostavan yksin olijan, vaikka hymyilee hänelle.

Onnistuisi arjessa vaan kohtaamaan yksin olijan, näkee arjessa pelkästään pariskuntia, lapsiperheitä, kaveriporukoita. Tuntuu vähän että olen ainut yksin liikkeellä oleva. Pitäisi onnistua osumaan samaan aikaan muiden yksin olijoiden kanssa samaan paikkaan. ap

Suurimmalla osalla on tuossa iässä jo lapsia, joten lapsettomia on vähän. Nettitreffeiltä löytää varmaan helpoimmin.

Ei taida nykyään olla suurimmalla osalla lapsia kolmevitosena, olisiko liki puolet lapsettomia, en tosin tiedä varmasti. 

Täällä mä oon kotona ollu koko viikonlopun. Pikaisesti piipahtanu juoksemassa. Tuu ottaa seuraavalla kerralla kiinni, jos saat.

Harrastusten parissa (taide, hevoset) mutten ole enää kiinnostunut löytämään miestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma taktiikkani on, että jos näen jossain yksikseen olevan naisen, joka on ulkoisesti mieleeni, niin yritän saada katsekontaktin. Jos saan sellaisen, niin hymyilen ja tarkkailen naisen reaktiota. Jos nainenkin hymyilee ja vilkuilee useasti takaisin, niin sitten tiedän, että lähestymiseni on toivottu. Jos nainen ei hymyile, eikä katso enää uudelleen, niin en todellakaan lähesty.

Eli ulkonäön perusteella.

Jos tarkoitus on lähestyä julkisella paikalla, niin minkä muun perusteella sitten...? Siinä jutellessa sitten selviää, natsaako muutenkin.

- eri

Vierailija kirjoitti:

Harrastusten parissa (taide, hevoset) mutten ole enää kiinnostunut löytämään miestä.

Oliko tämä kysymys nyt sitten sinua varten...?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen kotona. Ei kai sitä kukaan luuhaa kaupungilla yksinäisenä naisena iltaisin. Tosin en sinun ikäluokkaasi edes ole. Mutta samaa epäilen sinunkin ikätovereillasi, että kotoa he löytyvät.

Kannattaa olla arjessa aktiivinen, vaikka ihan kaupungilla tai kaupassa yms., jos näkee jonkun kiinnostavan yksin olijan, vaikka hymyilee hänelle.

 

Tuo lihavoimani kommenttisi sai ainakin omat suupieleni hieman ylös. - Ilahduttavaa lukea tuollaista; sen sijaan, että kehotettaisiin menemään Tinderiin tms ja tai jonnekin, missä alkoholi on enemmän ja vähemmän läsnä. - En ole absolutist mutta en oikein viihdy baareissa tai yökerhoissa, vaikka olenkin niistä saattanut seuraa illaksi löytää. Niin sanottuja yhdenyön seikkailuja en harrasta lainkaan, koska pelkään jääväni niiden osalta, jotenkin vain entistä nälkäsiemmäksi. - Tai sitten en vain ole ko

OT kannattaa opetella se että lihavointi ja kursivointi on kaksi eri asiaa. Et anna itsestäsi ihan moukan kuvaa mikäli joku nainen joskus sattuu kiinnostumaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos kaikille niille ihmisille kirjoitetaan resepti, jotka eivät halua että tuntemattomat ihmiset tulevat häiritsemään heitä julkisilla paikoilla, niin Suomesta loppuu lääkkeet kesken.

Mitä jos suomalaiset opettelisi vähän keskustelemaan ja ihan vaan käytöstapoja?

Jos uskoo jokaisesta vieraasta niin pahaa, että ahdistuu jo kohdatessa, on jotain vialla.

Oletko käynyt ulkona viime aikoina? Tai edes tällä vuosituhannella? Ihmiset nimenomaan eivät osaa enää kommunikoida. Tai hallitse edes perus käytöstapoja. Jos edes yrittää aloittaa keskustelua jonkun kanssa, on siinä ja siinä jutteleeko seuraavaksi vartijan vai poliisin kanssa.

Just olen tulossa ulkomailta, latinalaisesta kulttuuripiiristä. Helppo aloittaa keskusteluja sukupuoleen ja ikään katsomatta. Jopa nuorehkojen naisten kanssa voi keskustella ilman pelkoa setämieheksi haukkumisesta.

Yökerhot ja tanssiminen ihan oma luku. Mukavaa sekin. Antoisampaa mitä Suomessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma taktiikkani on, että jos näen jossain yksikseen olevan naisen, joka on ulkoisesti mieleeni, niin yritän saada katsekontaktin. Jos saan sellaisen, niin hymyilen ja tarkkailen naisen reaktiota. Jos nainenkin hymyilee ja vilkuilee useasti takaisin, niin sitten tiedän, että lähestymiseni on toivottu. Jos nainen ei hymyile, eikä katso enää uudelleen, niin en todellakaan lähesty.

Eli ulkonäön perusteella.

Olen eri, mutta pakko kysyä: 

Paheksutko ulkonäköön perustuvaa lähestymistä? Kykenetkö sinä siis näkemään tuntemattoman ihmisen luonteen ja sielun jollain röntgen katseella?

Voihan kuule Veeti... kylmälukemalla ventovieraita on tienattu suuriakin summia rahaa maailman sivu ja tienataan yhä. Ei se ole edes vaikeaa.

"Olen eri, mutta pakko kysyä: 

Paheksutko ulkonäköön perustuvaa lähestymistä? Kykenetkö sinä siis näkemään tuntemattoman ihmisen luonteen ja sielun jollain röntgen katseella?"

Olen eri eri, mutta pakko kysyä kysyä:

Ajatteletko, että niillä viehättävillä ja hyvin pukeutuvilla ihmisillä luonne ja sielu jotenkin vastaavat ulkokuorta? Ja siitä huolimatta, että käytäntö on todistanut sen tulkinnan virheelliseksi kerta toisensa jälkeen, toistat samaa kaavaa uudestaan ja uudestaan?

Niin en tiedä, jos haluaa elämänsä rakkauden, onko parhain tapa ottaa se parhaimman näköisin kadulla? Harmittaako sitten jos joku sopivampi tulee myöhemmin vastaan? Vai onko tarkoitus että yleensä on joku?

Vierailija kirjoitti:

Niin en tiedä, jos haluaa elämänsä rakkauden, onko parhain tapa ottaa se parhaimman näköisin kadulla? Harmittaako sitten jos joku sopivampi tulee myöhemmin vastaan? Vai onko tarkoitus että yleensä on joku?

Ei kai kukaan nyt ota ketään pelkästään ulkonäön takia. Mutta tokihan kumppanin pitää viehättää silmää. Sitten tutustuessa selviää, osuvatko muutkin asiat kohdilleen.

Vierailija kirjoitti:

"Olen eri, mutta pakko kysyä: 

Paheksutko ulkonäköön perustuvaa lähestymistä? Kykenetkö sinä siis näkemään tuntemattoman ihmisen luonteen ja sielun jollain röntgen katseella?"

Olen eri eri, mutta pakko kysyä kysyä:

Ajatteletko, että niillä viehättävillä ja hyvin pukeutuvilla ihmisillä luonne ja sielu jotenkin vastaavat ulkokuorta? Ja siitä huolimatta, että käytäntö on todistanut sen tulkinnan virheelliseksi kerta toisensa jälkeen, toistat samaa kaavaa uudestaan ja uudestaan?

Pakko kysyä: ovatko vain rumat sisäisesti kauniita? Ovatko he sitä aina?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos kaikille niille ihmisille kirjoitetaan resepti, jotka eivät halua että tuntemattomat ihmiset tulevat häiritsemään heitä julkisilla paikoilla, niin Suomesta loppuu lääkkeet kesken.

Mitä jos suomalaiset opettelisi vähän keskustelemaan ja ihan vaan käytöstapoja?

Jos uskoo jokaisesta vieraasta niin pahaa, että ahdistuu jo kohdatessa, on jotain vialla.

Oletko käynyt ulkona viime aikoina? Tai edes tällä vuosituhannella? Ihmiset nimenomaan eivät osaa enää kommunikoida. Tai hallitse edes perus käytöstapoja. Jos edes yrittää aloittaa keskustelua jonkun kanssa, on siinä ja siinä jutteleeko seuraavaksi vartijan vai poliisin kanssa.

Just olen tulossa ulkomailta, latinalaisesta kulttuuripiiristä. Helppo aloittaa keskusteluja sukupuoleen ja ikään katsomatta. Jopa nuorehkojen naisten kanssa voi keskustella ilman pelkoa setämieheksi haukkumisesta.

Yökerhot ja tanssiminen ihan oma luku. Mukavaa sekin. Antoisampaa mitä Suomessa.

Muut maat ovatkin oma lukunsa. Suomessa ainakin on somen myötä syntynyt parikin sukupolvea, joilla tuo livenä tapahtuva keskustelu hiljalleen katoaa historiaan. Some taas ei minua kiinnosta lainkaan, joten tilanne on lähestulkoon mahdoton.