Lue keskustelun säännöt.
Vituttaa olla perheen ainoa kuski kun vaimolla on ajopelko
13.07.2024 |
En aina jaksaisi olla kuskina, mutta vaimo ei suostu ajamaan koska "pelottaa". Kai se pelottaa kun ei edes yritä. Ei minuakaan huvita istua siinä ratin takana satoja kilometrejä kun ajellaan mökille ja takaisin. Asia rassaa siinä määrin että kai se on pakotettava siihen rattiin niin saa itse rentoutua kännykän parissa pitkät mökkimatkat.
Kommentit (224)
Vierailija kirjoitti:
Isäni meinasi kuolla kun sai mökillä sydänkohtauksen eikä äitini ollut ajanut autoa ajopelon takia vuosiin. Ei saanut autoa liikkeelle vaikka toki yritti. Onneksi siellä sattui olemaan ambulanssi samalla suunnalla palaamassa tehtävältä ja saatiin isä kyytiin ja suoraan sairaalaan. Hengenlähtö todella lähellä. Ilman tuuria ambulanssi vasteaika olisi ollut tuolla niin pitkä että sinne olisi kuollut. Että ihan jo tällaisten tilanteidenv varalta on hyvä opetella perusajotaito.
Ei todellakaan sydänkohtauksen saanutta lähdetä omalla autolla viemään minnekään. Aina se on ambulanssin soittamisen paikka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isäni meinasi kuolla kun sai mökillä sydänkohtauksen eikä äitini ollut ajanut autoa ajopelon takia vuosiin. Ei saanut autoa liikkeelle vaikka toki yritti. Onneksi siellä sattui olemaan ambulanssi samalla suunnalla palaamassa tehtävältä ja saatiin isä kyytiin ja suoraan sairaalaan. Hengenlähtö todella lähellä. Ilman tuuria ambulanssi vasteaika olisi ollut tuolla niin pitkä että sinne olisi kuollut. Että ihan jo tällaisten tilanteidenv varalta on hyvä opetella perusajotaito.
Ei todellakaan sydänkohtauksen saanutta lähdetä omalla autolla viemään minnekään. Aina se on ambulanssin soittamisen paikka.
Joo se on kai ihan virallinen ohjeistus, että sydänkohtauksen saanutta ei saa lähteä kuskaamaan mihinkään vaan on odotettava ambulanssia.
Toivottavasti joku nauraa sun peloilles kuset houssa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pistätkö hyppäämään korkealta, jos toisella on korkean paikan kammo? Ajopelko on todellinen, ei laiskuutta. Kokemusta on.
Ei kukaan hyppää korkealta, vaikkei olisikaan korkean paikan pelkoa. Itselläni se on ja olen tarkoituksella hakeutunut myös korkeisiin paikkoihin.Et oo benjistä kuullut?
Hyppääkö kukaan enää benjiä, kun tiedetään mitä vaurioita se tekee aivoille?
No, ainakin on tänäkin kesänä mahis Kaivarissa siihen, korkeus 100 m. Tuskin tappiolla tekevät. Itse en ikinä hyppäis neverever.
Tee kuten lähisukulaiseni teki akalleen aikoinaan. Pysäytät auton tien reunaan ja sanot että auto ei liiku metriäkään jos sinä et aja. Oli sama tausta, muija ei suostunut ajamaan vaikka oli ajokortti. Jälkeen päin tämä oli miehelleen kiitollinen, että voitti pelkonsa ja laiskuutensa ja sai tärkeän arkisen taitonsa takaisin.
Itselläni on vaikeaa olla toisen kyydissä. Parasta on kun saa itse ajaa.
N56
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajakaa pienempiä teitä pitkin, jolloin ajotaito pääsee karttumaan, mutta nopeudet on helpommin hallittavissa.
Kannustava asenne vaimon ajamiseen. Annat hänen itse tehdä päätökset, kommentoit vain pyydettäessä. Autat, jos pyytää.
Mitä lässytät? Ei ole ap:n tehtävä paapoa. Tässä tän kaksinaismoralismin huomaa... Heti kun on jotain, mistä nainen ei halua kantaa vastuuta, niin miehen tulee vaan auttaa ja tukea ja ymmärtää.
Sitten varmaan ap:llakin on yhtäläinen oikeus tehdä päätös siitä, ettei ala enää yksipuolisesti kuskailemaan.
Kuulostat kamalalta ihmiseltä. Parisuhteessa eletään yhdessä ja toisen auttaminen ja tukeminen ei ole mitään paapomista. Minä autan miestä ja kannustan häntä asioissa, mitkä ei täysin suju ja
No sinä sen sijaan olet hirveen mukava, toisia haukkumassa täällä.
Edelleen: on myös VAIMON tehtävä tukea tässä miestään, joka ei ole tilanteeseen tyytyväinen. Tämä toimii molempiin suuntiin nimittäin. Vaimohan tässä on epäreilu, kun heittäytyy palveltavaksi. Jos tuo mies menettää ajokykynsä, miten tuo aikuinen nainen pärjää? Varsinkin jos on lapsia. Pakkohan hänen on joku keino keksiä.
Olen itsekin pitkässä parisuhteessa ja kyllä mulla on ajopelostani riippumatta kyky nähdä toisen näkökulma. Ei ole reilua vedota pelkoon ja viitata kintaalla sille, että toinen joutuu kantamaan kuorman puolestani. Varsinkin kun eletään muuten tasa-arvoisesti. Ei se vaan ole ok, että toinen heittäytyy avuttomaksi ja riippuvaiseksi.
Tukea ja auttaa voi, ja hyvä olisikin, mutta sen on oltava vastavuoroista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isäni meinasi kuolla kun sai mökillä sydänkohtauksen eikä äitini ollut ajanut autoa ajopelon takia vuosiin. Ei saanut autoa liikkeelle vaikka toki yritti. Onneksi siellä sattui olemaan ambulanssi samalla suunnalla palaamassa tehtävältä ja saatiin isä kyytiin ja suoraan sairaalaan. Hengenlähtö todella lähellä. Ilman tuuria ambulanssi vasteaika olisi ollut tuolla niin pitkä että sinne olisi kuollut. Että ihan jo tällaisten tilanteidenv varalta on hyvä opetella perusajotaito.
Ei todellakaan sydänkohtauksen saanutta lähdetä omalla autolla viemään minnekään. Aina se on ambulanssin soittamisen paikka.
Kaverin jääräpää -faija ajoi itse henkitoreissaan sairaalaan kun oli sydäri. Pääs hoitoon ja selvisi. Ei mikään optimaalinen tapa toimia kylläkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on kyllä kortti mutta paha ajopelko eli en aja. Se koskee myös kyydissä olemista, pelkään olla autossa jos vauhti on yli 70 km/h enkä halua siksi olla kyydissä. Syynä kaksi kolaria, joihin olen kyydissä joutunut. Olen käynyt psykologillakin, mutta eipä ole pelko hellittänyt. Pelko pahenee mitä enemmän yritän olla autossa eli ei tuollainen altistaminenkaan auta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos se on tärkeä kriteeri suhteessa, että kumppani ajaa autoa, tämä pitäisi huomioida jo ennen kuin suhde vakiintuu.
Minä kerroin heti ekoilla treffeillä, että en osaa ajaa enkä aio opetella ja tykkään elää ilman autoilua. Tämä oli miehelle ok. Mutta nykyään ei, nykyään hän valittaa asiasta koko ajan. (En pyydä häneltä autokyytejä koskaan). Miksi otti minut jos en kerran kelpaakaan? En ymmärrä.
Sullon varmaan hyvä pilu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Kommenttisi on outo. Minä en osaa ajaa, mieheni osaa. En minä silti ole riippuvainen hänestä. Enkä odota häneltä kuljetuspalveluita. Kuljen bussilla. Kuten tein myös ennen häntä. Iso osa ihmisistä on autottomia täällä kaupungissa"
Joo mutta jos on se mökki, niin sellaiselle harvemmin edes pääsee bussilla, ja jos on perhettä ja paljon tavaraa vietävänä, ruuat kolmessa kylmäkassissa ja remppatavaraa ja lautoja peräkärryssä, niin miten sen bussilla hoidat 350 km päähän järven rantaan???
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos se on tärkeä kriteeri suhteessa, että kumppani ajaa autoa, tämä pitäisi huomioida jo ennen kuin suhde vakiintuu.
Minä kerroin heti ekoilla treffeillä, että en osaa ajaa enkä aio opetella ja tykkään elää ilman autoilua. Tämä oli miehelle ok. Mutta nykyään ei, nykyään hän valittaa asiasta koko ajan. (En pyydä häneltä autokyytejä koskaan). Miksi otti minut jos en kerran kelpaakaan? En ymmärrä.
Sullon varmaan hyvä pilu.
En osaa arvioida onko vai ei, mutta oli tai ei niin on väärin valittaa ominaisuudestani (ajamattomuus), jonka on alusta asti tiennyt ja hyväksynyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun olette pakanneet ja valmiita lähtöön, sano että nyt et voi ajaa kun päätä särkee niin kovasti, pakko voida pitää silmiä kiinni. Vaimo ajamaan, kun kerran kortti on. Ei pulinoita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos se on tärkeä kriteeri suhteessa, että kumppani ajaa autoa, tämä pitäisi huomioida jo ennen kuin suhde vakiintuu.
Minä kerroin heti ekoilla treffeillä, että en osaa ajaa enkä aio opetella ja tykkään elää ilman autoilua. Tämä oli miehelle ok. Mutta nykyään ei, nykyään hän valittaa asiasta koko ajan. (En pyydä häneltä autokyytejä koskaan). Miksi otti minut jos en kerran kelpaakaan? En ymmärrä.
Sullon varmaan hyvä pilu.
En osaa arvioida onko vai ei, mutta oli tai ei niin on väärin valittaa ominaisuudestani (ajamattomuus), jonka on alusta asti tiennyt ja hyväksynyt.
Ota ero.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun mieheni ajaa mielellään sillä en ole hahmoitushäiriön takia uskaltanut ajokorttia ajaa. Tiedän että jotkut ovat silti hankkineet ajokortin eikä ole sillä tehneet sitten mitään sen autokoulu ajon jälkeen kun ei uskalla rattiin.
Mieheni on ajanut ulkomaillakin paljon, kaikissa pohjoismaissa työreisuissa. Mieheni tykkää ajamisesta ja käymme välillä ihan vain huvi ajeluillakin katselemassa maalaismaisemia ilman määränpäätä. On aivan huippu kuski ja täydelliset reaktiokyvyt äkkinäisissä tilanteissa jos sellaisia tulee. Ei ole ikinä jäänyt elämiä, lapsia tai polkupyöräilijöitä alle vaikka niitä on tullut jostain ihan yhtäkkiä eteen.
Minä en voisi enää turvallisemmassa kyydissä olla kuin puolisoni kyydissä. Kuljen myös julkisilla ja siellähän busseissa pitää olla varuillaan ollakkin ja kerran nuorena olen äkkijarrutuksessa kaatunut ja lyönyt pääni eikä kuski reagoinut mitenkään eikä edes pysähtynyt.
Miksi tätä joku alapeukuttaa niin että pitäisikö kaikkien hahmoitushäiriöisten vaan ajella väkisin tuolla liikenteessä aiheuttamassa vaara tilanteita. Eihän sitä kaikki työkään sovi ihan kenelle tahansa. Minun puolisoni todellakin tykkää auton ajamisesta eikä ole koskaan valittanut ja vaatinut minua ajamaan korttia. Asumme vielä ainakin sellaisella alueella jossa julkiset kulkee tuosta nurkalta ja pääsen julkisilla tarpeen tullen omiin menoihini niin etten kaikkeen tarvitse kuskia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isäni meinasi kuolla kun sai mökillä sydänkohtauksen eikä äitini ollut ajanut autoa ajopelon takia vuosiin. Ei saanut autoa liikkeelle vaikka toki yritti. Onneksi siellä sattui olemaan ambulanssi samalla suunnalla palaamassa tehtävältä ja saatiin isä kyytiin ja suoraan sairaalaan. Hengenlähtö todella lähellä. Ilman tuuria ambulanssi vasteaika olisi ollut tuolla niin pitkä että sinne olisi kuollut. Että ihan jo tällaisten tilanteidenv varalta on hyvä opetella perusajotaito.
Ei todellakaan sydänkohtauksen saanutta lähdetä omalla autolla viemään minnekään. Aina se on ambulanssin soittamisen paikka.
Kaverin jääräpää -faija ajoi itse henkitoreissaan sairaalaan kun oli sydäri. Pääs hoitoon ja selvisi. Ei mikään optimaalinen tapa toimia kylläkään.
Työkaveri tilasi itselleen taksin kun pumppu tilttasi, ei halunnut ambulanssia koska "ei tässä mitään". Taksikuski soitti sitten lanssin vastaan kun äijä meni takapenkillä violetiksi.
Mulla ei ole edes ajokorttia.
Mitä jos hakisitte apua tuohon?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isäni meinasi kuolla kun sai mökillä sydänkohtauksen eikä äitini ollut ajanut autoa ajopelon takia vuosiin. Ei saanut autoa liikkeelle vaikka toki yritti. Onneksi siellä sattui olemaan ambulanssi samalla suunnalla palaamassa tehtävältä ja saatiin isä kyytiin ja suoraan sairaalaan. Hengenlähtö todella lähellä. Ilman tuuria ambulanssi vasteaika olisi ollut tuolla niin pitkä että sinne olisi kuollut. Että ihan jo tällaisten tilanteidenv varalta on hyvä opetella perusajotaito.
Ei todellakaan sydänkohtauksen saanutta lähdetä omalla autolla viemään minnekään. Aina se on ambulanssin soittamisen paikka.
Ambulanssia vastaan voidaan lähteä, jos ei voi odottaa.
Vierailija kirjoitti:
"Kommenttisi on outo. Minä en osaa ajaa, mieheni osaa. En minä silti ole riippuvainen hänestä. Enkä odota häneltä kuljetuspalveluita. Kuljen bussilla. Kuten tein myös ennen häntä. Iso osa ihmisistä on autottomia täällä kaupungissa"
Joo mutta jos on se mökki, niin sellaiselle harvemmin edes pääsee bussilla, ja jos on perhettä ja paljon tavaraa vietävänä, ruuat kolmessa kylmäkassissa ja remppatavaraa ja lautoja peräkärryssä, niin miten sen bussilla hoidat 350 km päähän järven rantaan???
No. Koska en osaa ajaa en koskaan hankkisi enkä hanki sellaista mökkiä, jonne en pääse julkisilla. En myöskään osaa rempata niin en koskaan hankkisi mökkiä jonne joudun kuskaamaan remppatavaraa. Jos mies välttämättä haluaa mökin kauempaa tai rempattavan mökin, niin en minä sitä estä, mutta ehto hankinnalle on että hän on sitten valmis ajamaan ne ajot.
Olen aina ihmetellyt miehiä jotka hommaa auton. Ei se ajaminen ole mitään herkkua. Sitä varten on ammattikuskit jotka hoitaa robottimaisen työn, jossa ei aivoja vaadita. Hölmöläisen hommaa.
Kyllähän sen näki jo lapsuudessa miten vanhemmilla oli raskasta autossa istua ja valvoa.
Tän takia en koskaan hommannut autoa ja myös automaattisesti talous päätti siitä itsestään. Ei palkoilla osteta autoa tai ylläpidetä kustannuksia. Helpompi ostaa ne junaliput ja maksaa taksimaksu kerran pari vuodessa, kun käy mökillä. Käy halvemmkasi ja on paljon rennompaa. Tulee myös mietittyä tarkkaan kuinka paljon paskaa tarvitsee raahata mökille.
Riippuu ihmisestä. Itse todistin kerran lapsena kolaria ja sen jälkeen pelkäsin vuosia olla ihan vaan auton kyydissä. Pelko hellitti iän myötä.