Lue keskustelun säännöt.
Vituttaa olla perheen ainoa kuski kun vaimolla on ajopelko
13.07.2024 |
En aina jaksaisi olla kuskina, mutta vaimo ei suostu ajamaan koska "pelottaa". Kai se pelottaa kun ei edes yritä. Ei minuakaan huvita istua siinä ratin takana satoja kilometrejä kun ajellaan mökille ja takaisin. Asia rassaa siinä määrin että kai se on pakotettava siihen rattiin niin saa itse rentoutua kännykän parissa pitkät mökkimatkat.
Kommentit (224)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajakaa pienempiä teitä pitkin, jolloin ajotaito pääsee karttumaan, mutta nopeudet on helpommin hallittavissa.
Kannustava asenne vaimon ajamiseen. Annat hänen itse tehdä päätökset, kommentoit vain pyydettäessä. Autat, jos pyytää.
Mitä lässytät? Ei ole ap:n tehtävä paapoa. Tässä tän kaksinaismoralismin huomaa... Heti kun on jotain, mistä nainen ei halua kantaa vastuuta, niin miehen tulee vaan auttaa ja tukea ja ymmärtää.
Sitten varmaan ap:llakin on yhtäläinen oikeus tehdä päätös siitä, ettei ala enää yksipuolisesti kuskailemaan.
Sitähän avioliitto on, toisen tukemista ja elämän jakamista. Varmasti ongelma poistuu helpoiten, kun mies on vaimonsa tukena tämän opetellessa pois pelostaan. Ei s
Vähän eri juttu jos on fobia kuin jos ei muuten vaan tee mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko teillä myös kaikki muu jaettu tasan? Sinä otat vuorovuosina täyden vastuun muksujen luistimista, monoista, kesä-, vk- ja talvikengistä, hommaat uikkarit, sadekamat, reput, liikkavaatteet, lippikset, hanskat, juhlavaatteet ja toppavaatteet koko porukalle? Nimikoit kaiken päiväkotiin? Vai rötkötätkö sohvalla kännykkä kädessä kun vaimo setvii näitä?
Hoidat säntillisesti puolet pyykeistä? Imuroinnista? Kaappien siivoamisesta? Lasten joululahjojen miettimisestä ja hommaamisesta? Selvität harrastukset ja ilmoittautumiset, hommaat tarvittavat kamat? Kaikki mahdolliset synttärilahjat suvulle ja lasten kavereille varmasti myös mietitte ja hoidatte puoliksi?
Vai onko niin, että vain tämä ajaminen pitäisi nyt puolittaa?
Mitä helvetin tekemistä muilla jutuilla on tämän pakkoajamisen kanssa?
ilmeisesti haet kysymysmäärällä vain
Ehkä ongelmana onkin se, että ap joutuu rajoittamaan kaljanjuontiaan viimeisenä mökki-iltana? Kenties hyvä putki katkeaa tuohon autoiluun 😌
Miten olet ap päätynyt tuollaiseen tilanteeseen? Ei toista voi pakottaa ajamaan, jos hän ei halua, tosin ei sinunkaan olisi pakko ajaa. Käytännössä joudut punnitsemaan, painaako vaakakupissa enemmän halu päästä mökille vai ajamisen aiheuttama vitutus. Toisaalta jos ette sen takia mene mökille, että sinäkään et halua ajaa, joutuu vaimosi punnitsemaan samaa, että painaako vaakakupissa enemmän ajamisen pelko vai halu päästä mökille. Toisaalta on kylä turvallisuusriski, jos ajamaan pakotetaan ihminen, jonka taidot ovat ruostuneet, enkä ainakaan omia lapsiani laittaisi sellaiseen kyytiin. Yksi vaihtoehto olisi myös myydä nykyinen mökki ja ostaa uusi jostain lähempää tai esim. sellaisesta paikasta, johon pääsee julkisilla. Järkyttävän kaukanahan tuo teidän mökki on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pistätkö hyppäämään korkealta, jos toisella on korkean paikan kammo? Ajopelko on todellinen, ei laiskuutta. Kokemusta on.
Kaikkia pelkoja voi lieventää altistamalla. Välttelemällä kehittää itselleen vain fobian, joka kasvaa joka suuntaan ja rajoittaa elämää.
Ajopelko on vähän eri asia. Jos pelkää niin että kädet tärisee täysiä, sydän hakkaa tuhatta ja sataa ja oksettaa ja huimaa sen pelon takia, niin onko tällöin ajokuntoinen. Minusta ei.
Vaikka ei ole, ei ole oikeutettua kuvitella, että on toisen velvollisuus hoitaa kuljetukset ja heittäytyä riippuvaiseksi toisesta. Se vie toisen vapautta tehdä asioita omalla tavallaan, kun pitää olla aina valmis kuljetuspalveluihin. Ja on stressaa
Kai ap voisi myös kieltäytyä ajamasta...? Ei kai heidän kummankaan ole pakko ajaa autoa, jos eivät halua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pistätkö hyppäämään korkealta, jos toisella on korkean paikan kammo? Ajopelko on todellinen, ei laiskuutta. Kokemusta on.
Kaikkia pelkoja voi lieventää altistamalla. Välttelemällä kehittää itselleen vain fobian, joka kasvaa joka suuntaan ja rajoittaa elämää.
Ajopelko on vähän eri asia. Jos pelkää niin että kädet tärisee täysiä, sydän hakkaa tuhatta ja sataa ja oksettaa ja huimaa sen pelon takia, niin onko tällöin ajokuntoinen. Minusta ei.
Nämä tärinät ja törinät helpottaa kun tottuu siihen ajamiseen. Ja se onnistuu vain harjoittelemalla ahkerasti.
Pelkotilaa ei auta vihainen ukko joka pakottaa rattiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mieheni ajaa mielellään sillä en ole hahmoitushäiriön takia uskaltanut ajokorttia ajaa. Tiedän että jotkut ovat silti hankkineet ajokortin eikä ole sillä tehneet sitten mitään sen autokoulu ajon jälkeen kun ei uskalla rattiin.
Mieheni on ajanut ulkomaillakin paljon, kaikissa pohjoismaissa työreisuissa. Mieheni tykkää ajamisesta ja käymme välillä ihan vain huvi ajeluillakin katselemassa maalaismaisemia ilman määränpäätä. On aivan huippu kuski ja täydelliset reaktiokyvyt äkkinäisissä tilanteissa jos sellaisia tulee. Ei ole ikinä jäänyt elämiä, lapsia tai polkupyöräilijöitä alle vaikka niitä on tullut jostain ihan yhtäkkiä eteen.
Minä en voisi enää turvallisemmassa kyydissä olla kuin puolisoni kyydissä. Kuljen myös julkisilla ja siellähän busseissa pitää olla varuillaan ollakkin ja kerran nuorena olen äkkijarrutuksessa kaatunut ja lyönyt pääni eikä kuski reagoinut mitenkään eikä edes pysähtynyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pistätkö hyppäämään korkealta, jos toisella on korkean paikan kammo? Ajopelko on todellinen, ei laiskuutta. Kokemusta on.
Kaikkia pelkoja voi lieventää altistamalla. Välttelemällä kehittää itselleen vain fobian, joka kasvaa joka suuntaan ja rajoittaa elämää.
Ajopelko on vähän eri asia. Jos pelkää niin että kädet tärisee täysiä, sydän hakkaa tuhatta ja sataa ja oksettaa ja huimaa sen pelon takia, niin onko tällöin ajokuntoinen. Minusta ei.
Jos on kortin saanut, on kelpoinen liikenteeseen. Tekoselityksiä nuo kaikki. Mukavuudenhalua ettei joudu harjoittelemaan ja näkemään vaivaa ja joutua sinne mukavuusalueen ulkopuolelle. Antaa puolison passata vaan..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Menkää sinä mökille, minä voin ajaa sitä vaimoasi sillä välin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajakaa pienempiä teitä pitkin, jolloin ajotaito pääsee karttumaan, mutta nopeudet on helpommin hallittavissa.
Kannustava asenne vaimon ajamiseen. Annat hänen itse tehdä päätökset, kommentoit vain pyydettäessä. Autat, jos pyytää.
Mitä lässytät? Ei ole ap:n tehtävä paapoa. Tässä tän kaksinaismoralismin huomaa... Heti kun on jotain, mistä nainen ei halua kantaa vastuuta, niin miehen tulee vaan auttaa ja tukea ja ymmärtää.
Sitten varmaan ap:llakin on yhtäläinen oikeus tehdä päätös siitä, ettei ala enää yksipuolisesti kuskailemaan.
Kuulostat kamalalta ihmiseltä. Parisuhteessa eletään yhdessä ja toisen auttaminen ja tukeminen ei ole mitään paapomista. Minä autan miestä ja kannustan häntä asioissa, mitkä ei täysin suju ja hän minua myös. Sillä tavalla yhdessä on hyvä olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on ajokortti, mutta paha ajopelko eikä ajokokemusta eli käytännössä en osaa ajaa. Ennen kuin tapasin mieheni elin hyvää ja ongelmatonta elämää autottomana. Täällä on hyvät julkisen liikenteen yhteydet oikeastaan kaikkialle (mihin haluan mennä), metro voi olla jopa nopeampi jonnekin kuin auto, kaupat kuljettaa edullisesti isommat jutut kotiin, taksin saa aina kun haluaa. Tulee halvemmaksikin elää ilman autoa. No mieheni tykkää mökkeillä ja ei siinä mitään, voinhan minäkin mökeille lähteä. Mutta hän valittaa nykyään samaa kuin ap, että rasittavaa olla perheen ainoa kuski. Mutta olihan hän ennen minuakin sinkkuna itsensä ainoa kuski, ja minä taas en kyytiä minnekään omaan paikkaani tarvitse kun menen julkisilla tai pyörällä. Oikeastaan ne mökkimatkat on ainoa mihin tarvii auton, mutta ne mökkimatkat on mieheni mökkeilyhalun takia, ei minun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Halusitko oikeesti istua tärisevän, tuskanhikeä pukkaavan ja panikoivan, 6kymppiä ajavan vaimosi kyydissä? Kuitenkin ohjeistaisit, kiroilisit akka tiuskisi ja lapset kirkusivat takapenkillä ja koira oksentaisi. Aja vaan itte.
Kaikki tämä on psyykkistä. Ajamiseen auttaa se että lähtee ajamaan. Ei se että kieltäytyy samantien.
On kyllä merkillistä miten eri tavalla nämä asiat nähdään. En minä sano että sille vaimolle pitää alkaa karjumaan ja väkisin sinne rattiin työntämään, mutta jos vaimo yhtään osaa asettua toisen asemaan, se voisi edes yrittää. Mikäs sen parempi kuin aloitella mökkitiellä, sieltä sitten lähikauppaan ja vähitellen isommille teille. Edes osan matkasta voisi totutella ajamaan.
Olen täysin samaa mieltä. Juuri noin vaimosi tulisi toimia, ja voit kyllä ottaa asian vakavaan keskusteluun. Mieti ensin itse, mikä osuus mökkimatkastanne olisi helpoin, ja ehdota vaimollesi sitä. Jos hän mieluummin ajaisi jonkun muun osuuden, niin toki ok. Joka kerta sama osuus, kunnes se ei enää pelota. Sitten vaihto.
Laita vaimo ajattelemaan sitäkin, että jos sinä loukkaat itsesi tai sairastut, etkä voi ajaa, milläs sitten mennään mökille.
Mulla on suvussa parikin tapausta, kun vaimo ei ole halunnut ajaa. Sitten kun mies saa viisi-kuusikymppisenä slaagin tai parkinsonin ja siltä viedään ajo-oikeus, ihmetellään että mitenkäs nyt mennään kauppaan, lääkäriin ja mökille.
Ja kyseessä on asia, joka on aivan ennakoitavissa. Terveys ei ole ikuista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos se on tärkeä kriteeri suhteessa, että kumppani ajaa autoa, tämä pitäisi huomioida jo ennen kuin suhde vakiintuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pistätkö hyppäämään korkealta, jos toisella on korkean paikan kammo? Ajopelko on todellinen, ei laiskuutta. Kokemusta on.
Kaikkia pelkoja voi lieventää altistamalla. Välttelemällä kehittää itselleen vain fobian, joka kasvaa joka suuntaan ja rajoittaa elämää.
Ajopelko on vähän eri asia. Jos pelkää niin että kädet tärisee täysiä, sydän hakkaa tuhatta ja sataa ja oksettaa ja huimaa sen pelon takia, niin onko tällöin ajokuntoinen. Minusta ei.
Jos on kortin saanut, on kelpoinen liikenteeseen. Tekoselityksiä nuo kaikki. Mukavuudenhalua ettei joudu harjoittelemaan ja näkemään vaivaa ja joutua sinne mukavuusalueen ulkopuolelle. Antaa puolison passata vaan..
Ajopelko on voinut tulla autokoulun jälkeen. Minäkin tunnen tällaisen henkilön. Hän töpeksi liikenteessä kortin saatuaan ja sen jälkeen on pelännyt ajamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajakaa pienempiä teitä pitkin, jolloin ajotaito pääsee karttumaan, mutta nopeudet on helpommin hallittavissa.
Kannustava asenne vaimon ajamiseen. Annat hänen itse tehdä päätökset, kommentoit vain pyydettäessä. Autat, jos pyytää.
Mitä lässytät? Ei ole ap:n tehtävä paapoa. Tässä tän kaksinaismoralismin huomaa... Heti kun on jotain, mistä nainen ei halua kantaa vastuuta, niin miehen tulee vaan auttaa ja tukea ja ymmärtää.
Sitten varmaan ap:llakin on yhtäläinen oikeus tehdä päätös siitä, ettei ala enää yksipuolisesti kuskailemaan.
Sitähän avioliitto on, toisen tukemista ja elämän jakamista. Varmasti ongelma poistuu helpoiten, kun mies on vaim
Jos ja kun on kortin onnistunut saamaan, ei voi olla niin ylitsepääsemätön fobia. Tai sitten menee terapiaan tai hoitaa osaltaan kuljetukset muulla tavalla. Ei ole mikään selitys heittäytyä avuttomaksi, passattavaksi, kakaraksi.
Ehdota että ajaa ensimmäisenä tyhjällä tiellä pienen pätkän. Sitten vaikka viimeisen kilsan mökille jos se ei suunnilleen ole moottoritietä. Pelokasta kuskia ei saa pakottaa tai pelästyttää. Eihän siinä itse ajaminen pelota vaan muu liikenne ja onnettomuuden mahdollisuus. Jos on lapsia niin ei heitä kyytiin kun harjoittelee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pistätkö hyppäämään korkealta, jos toisella on korkean paikan kammo? Ajopelko on todellinen, ei laiskuutta. Kokemusta on.
Kaikkia pelkoja voi lieventää altistamalla. Välttelemällä kehittää itselleen vain fobian, joka kasvaa joka suuntaan ja rajoittaa elämää.
Ajopelko on vähän eri asia. Jos pelkää niin että kädet tärisee täysiä, sydän hakkaa tuhatta ja sataa ja oksettaa ja huimaa sen pelon takia, niin onko tällöin ajokuntoinen. Minusta ei.
Vaikka ei ole, ei ole oikeutettua kuvitella, että on toisen velvollisuus hoitaa kuljetukset ja heittäytyä riippuvaiseksi toisesta. Se vie toisen vapautta tehdä asioita omalla tavallaan, kun pitää olla aina valmis kuljetuspalveluihin. Ja on stressaa
Kommenttisi on outo. Minä en osaa ajaa, mieheni osaa. En minä silti ole riippuvainen hänestä. Enkä odota häneltä kuljetuspalveluita. Kuljen bussilla. Kuten tein myös ennen häntä. Iso osa ihmisistä on autottomia täällä kaupungissa.
Vierailija kirjoitti:
Jos ap sun vaaimo hoitaa mökkireissujen pakkaamiset ja lapset lähtökuntoon, niin satavarmasti ansaitsee hetken rennon hetken sinun ajaessa.
Joo ja meillä mies tykkää ajaa, joten hassua mutta se ajamattomomuus on taas muiden ongema enemmän kun meidän. Olen kuullut että tuota on päivitelty, että kun miesparka "joutuu" ajamaan aina.
Emme kummatkaan ole sellaisia, että tykkäisimme mistään pitkistä autoreissuissa muutenkaan, joten enimmät ajot on hänellä kyllä työmatkoja. Lomamatkalla ajaa itse mielummin, koska en missään nimessä halua ajaa vieraassa ympäristössä ja olen huonompi ajamaan autoa Monessa muussa sitten parempi, joten ei ole itsetunto ongelmia tuon suhteen.
Ei hän ole itse erityisemmin paheksunut, että esim. kauppateissuissa tai lomilla on kuski. Olemme sopineet niin, mutta valitettavan ei ehkä itse aina pidä sopimuksista eli alkanut ottamaan jo aamusta ja olemme päätyneet pysynään lomatalolla koko äivön
No oma valinta tuokin. Ei haittaa niin. Hän on itse myös sitä mieltä että ei halua oääst auton rattiin ulkomailla, joten olemme samaa mieltä siitä.
Buhahaa vaan kun joillekin onghelma, jos se nainen ei aja. On kuulemma jotain tasa-arvoa huonontavaa?
Kun väkivallan seurauksena menetin näön lähes kokonaan toisesta silmästä en ole ajanut yhtään.
No mikäs siinä. Ihan kiva olla kyydissä aina. Tosin ei hirveän kiva tuo silmän tuhoaminen en ja syylliset eivöt vielä ole houtuneet kiinni. Päinvastoin valehtelevat että kyse olisi jostain muusta. Ihmiset on typeriä ja uskoo. Uskomattoman typeriä.
En aio ikinä ajaa henkilöautoa kummempaa ja sitäkin vaan jos on pakko. Pakettiautot ja rekat muille olkaa hyvä. Sekä mökille ajot.
Meille ei mökille ajot ongelma vaan koska ei omaa emme halua pistää n.600€ kolmeen vuorokauteen, kun sen voi pistää muuhunkin. Sillä saa jo lentolippuja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pistätkö hyppäämään korkealta, jos toisella on korkean paikan kammo? Ajopelko on todellinen, ei laiskuutta. Kokemusta on.
Kaikkia pelkoja voi lieventää altistamalla. Välttelemällä kehittää itselleen vain fobian, joka kasvaa joka suuntaan ja rajoittaa elämää.
Ajopelko on vähän eri asia. Jos pelkää niin että kädet tärisee täysiä, sydän hakkaa tuhatta ja sataa ja oksettaa ja huimaa sen pelon takia, niin onko tällöin ajokuntoinen. Minusta ei.
Vaikka ei ole, ei ole oikeutettua kuvitella, että on toisen velvollisuus hoitaa kuljetukset ja heittäytyä riippuvaiseksi toisesta. Se vie toisen vapautta tehdä asioita omalla tavallaan, kun pitää
Niin tai lopettaa palvelemasta toista. Niinhän turhautuneet naisetkin tekee: pesee vain omat pyykkinsä ja laittaa vain omat ruokansa.
Varsinkin jos vaimo ei ole valmis millään tavalla korjaamaan tilannetta.
Vaikka ei ole, ei ole oikeutettua kuvitella, että on toisen velvollisuus hoitaa kuljetukset ja heittäytyä riippuvaiseksi toisesta. Se vie toisen vapautta tehdä asioita omalla tavallaan, kun pitää olla aina valmis kuljetuspalveluihin. Ja on stressaavaa ym. On epäreilua olettaa, että toinen kyllä palvelee.