Vituttaa olla perheen ainoa kuski kun vaimolla on ajopelko

Miksi se mökki on jossakin huitsin nevadassa? Max tunnin ajomatkan päässä olevan ymmärrän. Tai saaristomökin, jonne ei pääse autolla. 

Sanot et ajat mielelläs, muijan terapiaan. 

kuuppa kuntoon niin uskaltaa ajaa. 

Surullisen paljon empatiakyvyttömiä ihmisiä täällä. Mitä jos itsellänne olisi vaikka paha hämähäkkikammo ja puolisonne vaatisi vihaisena teitä menemään pariksi tunniksi suljettuun tilaan hämähäkkien kanssa? Luuletteko että pelkonne lähtisi pois tuolla tavalla?

Vierailija kirjoitti:

Vaihda eukkoa. As simple as that.

Seuraavassa vaimossa on muita vikoja, ei ole täydellistä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pistätkö hyppäämään korkealta, jos toisella on korkean paikan kammo? Ajopelko on todellinen,   ei laiskuutta. Kokemusta on.

Kaikkia pelkoja voi lieventää altistamalla. Välttelemällä kehittää itselleen vain fobian, joka kasvaa joka suuntaan ja rajoittaa elämää. 

Ajopelko on vähän eri asia. Jos pelkää niin että kädet tärisee täysiä, sydän hakkaa tuhatta ja sataa ja oksettaa ja huimaa sen pelon takia, niin onko tällöin ajokuntoinen. Minusta ei. 

 

Jos on kortin saanut, on kelpoinen liikenteeseen. Tekoselityksiä nuo kaikki. Mukavuudenhalua ettei joudu harjoittelemaan ja näkemään vaivaa ja joutua sinne mukavuusalueen ulkopuolelle. Antaa puolison passata vaan..

Oma ajopelkoni tuli vasta kortin saamisen jälkeen erään pahan kolarin vuoksi (en ollut siinä itse ratissa). Eli ei kortti ja ajopelko liity välttämättä mitenkään toisiinsa. 

Vierailija kirjoitti:

Minulla on ajopelko ja olen sen vuoksi todella huono kuski. Kun ei ole koskaan kokemustakaan kertynyt. Ja olen tietenkin aika ahdistunut ratissa. Ex-mieheni valitti samaa kuin sinä ap. Ja minä sitten lopulta vastasin, että ok, olen valmis yrittämään ajamista ja yrittämään jos saisin pelon pois. Ja lähdin ajamaan, hiljaisina kesäiltoina lähellä kotia saadakseni vähän tuntumaa. Mies mukana tietenkin. Jo ne ajot oli miehen mielestä yhtä hel vettiä, hän ei kestänyt yhtään olla kyydissäni, ja mies joka ei koskaan muuten minulle huuda niin huusi siinä kun ajoin. Ja lopulta sanoi, ettei koskaan enää tule kyytiini. Eikä tullut ja ajamiseni jäi siihen, pelko ei todellakaan myöskään poistunut. 

Mene yksin ajelemaan. Vaikka ihan kortteli kerrallaan. Ei tarvi kuunnella huutoa. Vuoden kuluttua harjoiteltuasi ahkerasti kurvaat pihaan sora lentäen käsijarrulla vinoparkkiin ;)

Vaimo uudelleen autokouluun niin saa varmuutta.Ymmärtäähän tuon "pelon"jos vuosiin ei ole ajanut.

No höh. Jos jäisitte sitten vaan kotio.

Mä en edes tykkää ajaa mieheni autolla, vaikka kuinka säätäisin penkkiä itselle mukavaksi,sillä ei silti ole minun mielestä mukava ajaa. Tottakai jonkun matkaa voin ajaa, mutta jonkun matkan jälkeen iskee koko kroppaan epämukavuus. Sitten taas omalla autollani ajoin juuri 13 tunnin reissun, eikä iskenyt epämukavuus. Jospa käytte autokaupoilla, ties vaikka vaimo tykästyisi johonkin missä on kaikenlaiset ohjaustehosteet, mukava istuma-asento yms. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pistätkö hyppäämään korkealta, jos toisella on korkean paikan kammo? Ajopelko on todellinen,   ei laiskuutta. Kokemusta on.

Kaikkia pelkoja voi lieventää altistamalla. Välttelemällä kehittää itselleen vain fobian, joka kasvaa joka suuntaan ja rajoittaa elämää. 

Ajopelko on vähän eri asia. Jos pelkää niin että kädet tärisee täysiä, sydän hakkaa tuhatta ja sataa ja oksettaa ja huimaa sen pelon takia, niin onko tällöin ajokuntoinen. Minusta ei. 

 

Vaikka ei ole, ei ole oikeutettua kuvitella, että on toisen velvollisuus hoitaa kuljetukset ja heittäytyä riippuvaiseksi toisesta. Se vie toisen va

Ai nyt niillä laiskoilla ukoilla on pyykinpesufobia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pistätkö hyppäämään korkealta, jos toisella on korkean paikan kammo? Ajopelko on todellinen,   ei laiskuutta. Kokemusta on.

Ei kukaan hyppää korkealta, vaikkei olisikaan korkean paikan pelkoa. Itselläni se on ja olen tarkoituksella hakeutunut myös korkeisiin paikkoihin.

Et oo benjistä kuullut? 

Hyppääkö kukaan enää benjiä, kun tiedetään mitä vaurioita se tekee aivoille? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ap sun vaaimo hoitaa mökkireissujen pakkaamiset ja lapset lähtökuntoon, niin satavarmasti ansaitsee hetken rennon hetken sinun ajaessa.

Joo ja meillä mies tykkää ajaa, joten hassua mutta se ajamattomomuus on taas muiden ongema enemmän kun meidän. Olen kuullut että tuota on päivitelty, että kun miesparka "joutuu" ajamaan aina. 

Emme kummatkaan ole sellaisia, että tykkäisimme mistään pitkistä autoreissuissa muutenkaan, joten enimmät ajot on hänellä kyllä työmatkoja. Lomamatkalla ajaa itse mielummin, koska en missään nimessä halua ajaa vieraassa ympäristössä ja olen huonompi ajamaan autoa Monessa muussa sitten parempi, joten ei ole itsetunto ongelmia tuon suhteen. 

Ei hän ole itse erityisemmin paheksunut, että esim. kauppateissuissa tai lomilla on kuski. Olemme sopineet niin, mutta valitettavan ei ehkä itse aina pidä sopimuksista eli alkanut otta

Mies ajaisi ihan mielellään  mökille, mutta tosiaan ei halua pistää useaa satasta mökkivuokraan.

Vierailija kirjoitti:

Jos se on tärkeä kriteeri suhteessa, että kumppani ajaa autoa, tämä pitäisi huomioida jo ennen kuin suhde vakiintuu.

Minä kerroin heti ekoilla treffeillä, että en osaa ajaa enkä aio opetella ja tykkään elää ilman autoilua. Tämä oli miehelle ok. Mutta nykyään ei, nykyään hän valittaa asiasta koko ajan. (En pyydä häneltä autokyytejä koskaan). Miksi otti minut jos en kerran kelpaakaan? En ymmärrä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pistätkö hyppäämään korkealta, jos toisella on korkean paikan kammo? Ajopelko on todellinen,   ei laiskuutta. Kokemusta on.

Kaikkia pelkoja voi lieventää altistamalla. Välttelemällä kehittää itselleen vain fobian, joka kasvaa joka suuntaan ja rajoittaa elämää. 

Ajopelko on vähän eri asia. Jos pelkää niin että kädet tärisee täysiä, sydän hakkaa tuhatta ja sataa ja oksettaa ja huimaa sen pelon takia, niin onko tällöin ajokuntoinen. Minusta ei. 

 

Jos on kortin saanut, on kelpoinen liikenteeseen. Tekoselityksiä nuo kaikki. Mukavuudenhalua ettei joudu harjoittelemaan ja näkemään vaivaa ja joutua sinne mukavuusalueen ulkopuolelle. Antaa puoliso

Uskaltaako nämä pelkoiset kuitenkin olla kyydissä?Eli jos traumoja jostain kolarista niin eikö se autossa oleminenkin jo sitten pelota?

Isäni meinasi kuolla kun sai mökillä sydänkohtauksen eikä äitini ollut ajanut autoa ajopelon takia vuosiin. Ei saanut autoa liikkeelle vaikka toki yritti. Onneksi siellä sattui olemaan ambulanssi samalla suunnalla palaamassa tehtävältä ja saatiin isä kyytiin ja suoraan sairaalaan. Hengenlähtö todella lähellä. Ilman tuuria ambulanssi vasteaika olisi ollut tuolla niin pitkä että sinne olisi kuollut. Että ihan jo tällaisten tilanteiden varalta on hyvä opetella perusajotaito.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on ajopelko ja olen sen vuoksi todella huono kuski. Kun ei ole koskaan kokemustakaan kertynyt. Ja olen tietenkin aika ahdistunut ratissa. Ex-mieheni valitti samaa kuin sinä ap. Ja minä sitten lopulta vastasin, että ok, olen valmis yrittämään ajamista ja yrittämään jos saisin pelon pois. Ja lähdin ajamaan, hiljaisina kesäiltoina lähellä kotia saadakseni vähän tuntumaa. Mies mukana tietenkin. Jo ne ajot oli miehen mielestä yhtä hel vettiä, hän ei kestänyt yhtään olla kyydissäni, ja mies joka ei koskaan muuten minulle huuda niin huusi siinä kun ajoin. Ja lopulta sanoi, ettei koskaan enää tule kyytiini. Eikä tullut ja ajamiseni jäi siihen, pelko ei todellakaan myöskään poistunut. 

Mene yksin ajelemaan. Vaikka ihan kortteli kerrallaan. Ei tarvi kuunnella huutoa. Vuoden kuluttua harjoiteltuasi ahkerasti kurvaat pihaan sora lentäen käsijarrulla vinoparkkiin ;)

Kun tarvitset sitä ajotaitoa kun eroatte eikä mies kuskaa.

Se harjoittelu pitää aloittaa uudelleen rauhallisesti ja turvallisesti. Ei ajamalla pitkää mökkimatkaa väkipakolla.

Osta vaimolleni automaattivaihteinen auto. (Esim. Toyota Prius on kuin leikkiautolla ajaisi.) Anna hänen itse valita autonsa, koeajon perusteella. Siis hän koeajaa sen auton, et sinä. Sillä sitten harjoittelee aluksi vaikka siellä mökkipaikkakunnan keskustassa aamuyöstä, jolloin ei ole muuta liikennettä.

t. ex-ajopelkoinen

Meillä mennään mökille aina kahdella autolla. Mies haluaisi, että mentäisiin yhdellä, mutta minä haluan ajaa ja lähteä mökiltä pois milloin haluan. En halua että vieressä istuu autokoulun opettajaa leikkivä mies. 

Rahalla saa kuskeja. No problem.