Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tykkäätkö jos menet liikkeeseen että myyjä kysyy heti "voisinko olla avuksi?"
12.07.2024 |
Olen itse myyjä pienessä putiikissa niin mietin tykkääkö asiakkaat tuosta vai haluavatko mieluummin että myyjä vain tervehtii
Kommentit (456)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka muka "ei kehtaa kysyä" apua? Jos on niin sosiaalisesti rajoitteiden, niin tuskin sellainen ihminen ilahtuu varsinkaan siitä että apua tullaan tarjoamaan heti sisään astuttaessa. Asiakaspalvelijoiden kannattaisi opetella lukemaan ihmisiä ja tilanteita.
Miten sinä luet paikallaan seisovasta ihmisestä tarvitseeko hän apua vai ei? Kerro ihmeessä meille kaikille tämä asia niin osaamme jatkossa nähdä jo nenän asennosta mitä asiakas haluaa meidän tekevän. Ja ihan vinkkinä: asiakkaan kannattaa ostaa verkkokaupoista, jos hän ei kestä asiakaspalvelua.
Esimerkiksi se ettei ota katsekontaktia, on kuulokkeet korvissa tai selkä myyjää päin kertoo, ettei haluta lähestymistä. Myös tervehtimässä lyhyt katsekontakti ja huomion kiinnittäminen toisaalle tervehtimisen jälkeen kertoo, ettei haluta palvelua vaan
Itse asiassa ei mene ollenkaan noin. Hyvinkin moni, joka ei ole ollut katsekontaktissa tai on (yleensä puhtaasti hyllyn sijainnin takia) selkä myyjään päin, on ilahtuneena alkanut kertoa mitä etsii, kun olen kysynyt tarvitseeko apua. Nekin, jotka eivät tarvitse, ovat osanneet kertoa sen ihan asiallisesti ja minä olen sen jälkeen poistunut sivummalle.
Tai olet kohdannut minut, joka on kohteliaisuudesta ollut kieltäytymättä, kun myyjä on vaikuttanut olevan niin innoissaan työstään ja samalla olen ollut hemmetin ärsyyntynyt, kun ei ole osattu lukea kehonkieltä ja siltä tultu myymään suu ja silmät täyteen sekä esittelemään asiantuntemustaan niin, että hyvä jos saa sanaa väliin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tai olet kohdannut minut, joka on kohteliaisuudesta ollut kieltäytymättä, kun myyjä on vaikuttanut olevan niin innoissaan työstään ja samalla olen ollut hemmetin ärsyyntynyt, kun ei ole osattu lukea kehonkieltä ja siltä tultu myymään suu ja silmät täyteen sekä esittelemään asiantuntemustaan niin, että hyvä jos saa sanaa väliin.
----
No sittenhän myyjä on toiminut ihan oikein, kun on kysynyt tarvitseko apua. Kyllähän sinä tarvitsit apua, jotta sait tuntea itsesi tarpeelliseksi ja pääsit mielessäsi kuvittelemaan, että teit myyjälle palveluksen. Oikeasti sitä myyjä ei olisi haitannut ollenkaan, jos olisit sanonut, että haluat vain katsella. Palkka juoksee joka tapauksessa ja helpommallahan siinä pääsee, jos ei tarvitse papattaa samoista tuotteista montaa kymmentä kertaa päivässä. Teossasi ei siis ollut mitään kohteliasta, mutta kiva jos sinulle tuli hyvä mieli ja koit olevasti tärkeä.
Mitäs ihmeen ärsyyntyjiä tänne ketjuun on oikein tullut? Täällä on ihan asiallisesti keskusteltu siitä, että monet haluavat katsella rauhassa ja ottaa kontaktia myyjiin itse. Joku sitten on hermostunut tästä ja väittää tällaisia henkilöitä mielenterveysongelmaisiksi jurottajiksi. Joko huono provo, tai myyjä sellaisessa putiikissa, johon en mielelläni mene.
Tervehdi pelkästään. Kyllä asiakas ottaa kontaktia kun tarvitsee apua.
Vierailija kirjoitti:
Mitäs ihmeen ärsyyntyjiä tänne ketjuun on oikein tullut? Täällä on ihan asiallisesti keskusteltu siitä, että monet haluavat katsella rauhassa ja ottaa kontaktia myyjiin itse. Joku sitten on hermostunut tästä ja väittää tällaisia henkilöitä mielenterveysongelmaisiksi jurottajiksi. Joko huono provo, tai myyjä sellaisessa putiikissa, johon en mielelläni mene.
Onhan se nyt kusipäisyyden yhdenlainen ilmentymä että vetää herneen nenään siitä, että vaateliikkeen henkilökunta tervehtii ja tarjoaa apuaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitäs ihmeen ärsyyntyjiä tänne ketjuun on oikein tullut? Täällä on ihan asiallisesti keskusteltu siitä, että monet haluavat katsella rauhassa ja ottaa kontaktia myyjiin itse. Joku sitten on hermostunut tästä ja väittää tällaisia henkilöitä mielenterveysongelmaisiksi jurottajiksi. Joko huono provo, tai myyjä sellaisessa putiikissa, johon en mielelläni mene.
Onhan se nyt kusipäisyyden yhdenlainen ilmentymä että vetää herneen nenään siitä, että vaateliikkeen henkilökunta tervehtii ja tarjoaa apuaan.
Sinä tässä olet vetänyt herneen nenään, eivät muut.
Riivaavinta ikinä. Ja he eivät nykyisin myöskään osaa olla avuksi. Jos kysyt missä on ranskankerma, niin 99% varmuudella hän ei edes tiedä mikä se on. Jos kysyt mitä öljyä tuohon Corollaan kannattaisi laittaa, niin hän alkaa googlaamaan ja tekee sen sua itseäsi huonommin. Eli ÄLÄ kysy mitään kun astun markettiisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitäs ihmeen ärsyyntyjiä tänne ketjuun on oikein tullut? Täällä on ihan asiallisesti keskusteltu siitä, että monet haluavat katsella rauhassa ja ottaa kontaktia myyjiin itse. Joku sitten on hermostunut tästä ja väittää tällaisia henkilöitä mielenterveysongelmaisiksi jurottajiksi. Joko huono provo, tai myyjä sellaisessa putiikissa, johon en mielelläni mene.
Eniten tuntuvat ärsyyntyvän ihmiset, jotka eivät pysty käsittelemään normaalia kohteliasta asiakaspalvelua. Ikävä kyllä myyjillä ei ole kykyä lukea asiakkaan ajatuksia ja siksi heidän on erikseen kysyttävä haluaako asiakas katsella rauhassa vai tarvitseeko hän heti apuja. Jos tätä ei kestä niin pakostikin on pääkopassa vikaa ja isosti. Myyjä tekee työtään, ei kiusaa tahallaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka muka "ei kehtaa kysyä" apua? Jos on niin sosiaalisesti rajoitteiden, niin tuskin sellainen ihminen ilahtuu varsinkaan siitä että apua tullaan tarjoamaan heti sisään astuttaessa. Asiakaspalvelijoiden kannattaisi opetella lukemaan ihmisiä ja tilanteita.
Miten sinä luet paikallaan seisovasta ihmisestä tarvitseeko hän apua vai ei? Kerro ihmeessä meille kaikille tämä asia niin osaamme jatkossa nähdä jo nenän asennosta mitä asiakas haluaa meidän tekevän. Ja ihan vinkkinä: asiakkaan kannattaa ostaa verkkokaupoista, jos hän ei kestä asiakaspalvelua.
Esimerkiksi se ettei ota katsekontaktia, on kuulokkeet korvissa tai selkä myyjää päin kertoo, ettei haluta lähestymistä. Myös tervehtimässä lyhyt katsekontakti ja huomion kiinnittäminen toisaalle terve
Et kai oikeasti ole tosissasi? Ei kukaan voi olla niin pihalla, että kuvittelee sen olevan jotenkin kohteliasta, jos ei osaa sanoa "ei kiitos".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Enemmän huvittaa myyjät, jotka eivät muista moikanneensa jo asiakasta. Olen mennyt liikkeeseen, joka on vähän isompi, ja myyjä on ollut tiskillään liikkeen takaosassa. Olen huudahtanut hänelle hei ja hän on vastannut. Sitten olen lähtenyt kiertelemään liikkeessä ja jossain vaiheessa myyjä on siirtynyt lähemmäksi itseäni ja sanoo uudestaan hei. Juu ei ole kauhean iso vaiva moikkailla monta kertaa, mutta kertakin riittäisi :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitäs ihmeen ärsyyntyjiä tänne ketjuun on oikein tullut? Täällä on ihan asiallisesti keskusteltu siitä, että monet haluavat katsella rauhassa ja ottaa kontaktia myyjiin itse. Joku sitten on hermostunut tästä ja väittää tällaisia henkilöitä mielenterveysongelmaisiksi jurottajiksi. Joko huono provo, tai myyjä sellaisessa putiikissa, johon en mielelläni mene.
Onhan se nyt kusipäisyyden yhdenlainen ilmentymä että vetää herneen nenään siitä, että vaateliikkeen henkilökunta tervehtii ja tarjoaa apuaan.
'Vetää herne nenään' tai 'ei tykkää' on kyllä kaksi eri asiaa. Sulla menee nyt puurot ja vellit sekaisin. Aloituksessa ei kysytty vedätkö herneen nenään/menetkö tolaltasi/saatko raivokohtauksen jne. jos myyjä kysyy tarvitsetko apua. Kysyttiin tykkäätkö vai et.
Ja moni, joka ei tykkää, onkin jo kommentoinut, että tervehtiminen riittää ja avun tarjoaminenkin on ihan okei mutta se ärsyttää jos myyjä kyttää ja jää tyrkyttämään tai kyselemään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tervehdi pelkästään. Kyllä asiakas ottaa kontaktia kun tarvitsee apua.
Ja sitten tulee hirveä ulina, kun nykynuoret ei enää osaa asiakaspalvelun alkeitakaan vaan moikkaavat vain nopeasti ja jättävät asiakkaan oman onnensa nojaan. Aspahommissa ei ole mahdollista toimia kaikkia miellyttävällä tavalla ja siksi on valittava se useimmille miellyttävä tai vähintään neutraali tapa, että kysyy tarvitseeko apua ja tekee sen perusteella johtopäätöksen, miten seuraavaksi toimitaan.
Itse tervehdin ja pyydän kertomaan jos tarvitsee apua. En tykkää itsekään liiasta avun tuputtamisesta, kysyn kyllä jos tarvin apua. Jos palvelen juuri toista asiakasta niin tervehdin ja kun vapaudun menen kysymään tarvitseeko apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En lukenut koko ketjua, mutta alkuun pisti silmään EN. Sulla pieni putiikki? Näetkö heti tulevat asiakkaat? Ajattelin, jos ilmoitat sitten tervehdyksen jälkeen vain, että Kerro vaan, jos voin olla jotenkin avuksi? tms.
Vierailija kirjoitti:
Riivaavinta ikinä. Ja he eivät nykyisin myöskään osaa olla avuksi. Jos kysyt missä on ranskankerma, niin 99% varmuudella hän ei edes tiedä mikä se on. Jos kysyt mitä öljyä tuohon Corollaan kannattaisi laittaa, niin hän alkaa googlaamaan ja tekee sen sua itseäsi huonommin. Eli ÄLÄ kysy mitään kun astun markettiisi.
Marketeissa, rautakaupoissa jne osataan kyllä opastaa. Monta kertaa olen bongannut myyjän ja kysynyt missä on sejase. Vastaus tulee usein kuin apteekin hyllyltä ja myyjä tulee usein myös opastamaan minut itse paikalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitäs ihmeen ärsyyntyjiä tänne ketjuun on oikein tullut? Täällä on ihan asiallisesti keskusteltu siitä, että monet haluavat katsella rauhassa ja ottaa kontaktia myyjiin itse. Joku sitten on hermostunut tästä ja väittää tällaisia henkilöitä mielenterveysongelmaisiksi jurottajiksi. Joko huono provo, tai myyjä sellaisessa putiikissa, johon en mielelläni mene.
Eniten tuntuvat ärsyyntyvän ihmiset, jotka eivät pysty käsittelemään normaalia kohteliasta asiakaspalvelua. Ikävä kyllä myyjillä ei ole kykyä lukea asiakkaan ajatuksia ja siksi heidän on erikseen kysyttävä haluaako asiakas katsella rauhassa vai tarvitseeko hän heti apuja. Jos tätä ei kestä niin pakostikin on pääkopassa vikaa ja isosti. Myyjä tekee työtään, ei kiusaa tahallaan.
No on se nyt tahallaan kiusaamista jos asiakas sanoo, että katselen rauhassa ja tulen sitten kysymään jos tarvin - ja myyjä haukkana aina ilmestyy jostain kertomaan itsestäänselviä, kuten että siinä on meillä mustia takkeja ja tuossa vihreitä.
Tällainen on ihannetilanne minulle:
Menen kauppaan sisälle, myyjä tervehtii iloisesti ja sanoo, että sano vain jos tarvitset apua. Katselen tavaroita ja tunnen oloni ei-kytätyksi, koska tiedän osaavani pyytää apua jos sitä tarvitsen ja sen tietää myyjäkin. Tunnen oloni tervetulleeksi ja saan myös poistua ostamatta mitään.
Joissain kaupoissa tunnen oloni syystä X huonoksi, jos en osta mitään. Erään kaupungin Stockmannilla (!) tuli tämä fiilis kun myyjät ilmeisesti vetivät omia johtopäätöksiään ostajasta, jolla ei ollut sillä hetkellä merkkivaatteita, eikä edes ostanut mitään. Jotain vanhan kansan stockamyyjiä, lähinnä säälitti.
Vierailija kirjoitti:
Tai olet kohdannut minut, joka on kohteliaisuudesta ollut kieltäytymättä, kun myyjä on vaikuttanut olevan niin innoissaan työstään ja samalla olen ollut hemmetin ärsyyntynyt, kun ei ole osattu lukea kehonkieltä ja siltä tultu myymään suu ja silmät täyteen sekä esittelemään asiantuntemustaan niin, että hyvä jos saa sanaa väliin.
----
No sittenhän myyjä on toiminut ihan oikein, kun on kysynyt tarvitseko apua. Kyllähän sinä tarvitsit apua, jotta sait tuntea itsesi tarpeelliseksi ja pääsit mielessäsi kuvittelemaan, että teit myyjälle palveluksen. Oikeasti sitä myyjä ei olisi haitannut ollenkaan, jos olisit sanonut, että haluat vain katsella. Palkka juoksee joka tapauksessa ja helpommallahan siinä pääsee, jos ei tarvitse papattaa samoista tuotteista montaa kymmentä kertaa päivässä. Teossasi ei siis ollut mitään kohteliasta, mutta kiva jos sinulle tuli hyvä mieli ja koit olevasti tärkeä.
Oi sentään. En tosiaankaan ajattele olevani myyjälle tärkeä. Silloin vain ei tahdo olla kenenkään tunnelman lytistäjä, jos hän on ilmiselvästi innoissaan. Ei minuakaan asiana kiinnosta vastata samoihin kysymyksiin päivästä toiseen ja arvostan erittäin paljon googlettamisen taitoa. Henkilökohtaisesta kokemuksesta totean ettei samoihin kysymyksiin vastaaminen tosiaankaan anna elämään merkitystä. Toisaalta en myöskään ryhdy luennoitsemaan, jos minulta kysytään yksinkertaista asiaa. Siinä on vissi ero ja myös sillä on merkitystä mitä kysytään.
Siksi, koska olen työskennellyt myyjänä ja aspassa, arvostan myös suuresti ettei tulla myymään, jos en itse kysy tai ota katsekontaktia antaen ymmärtää, että tarvitsisin opastusta. Suuri osa asioista on täysin pihalla perus elekielestä ja sävyistä. Tai sitten he ajattelevat myyntejä tajuamatta, että jos asiakas ei ole ostoaikeissa, painostaminen ja väkisin yritetty lisämyynti ainoastaan ärsyttävät.
Ja ei tosiaankaan tullut hyvä mieli vaan ärtymys, joten ivailusi meni persiillensä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitäs ihmeen ärsyyntyjiä tänne ketjuun on oikein tullut? Täällä on ihan asiallisesti keskusteltu siitä, että monet haluavat katsella rauhassa ja ottaa kontaktia myyjiin itse. Joku sitten on hermostunut tästä ja väittää tällaisia henkilöitä mielenterveysongelmaisiksi jurottajiksi. Joko huono provo, tai myyjä sellaisessa putiikissa, johon en mielelläni mene.
Eniten tuntuvat ärsyyntyvän ihmiset, jotka eivät pysty käsittelemään normaalia kohteliasta asiakaspalvelua. Ikävä kyllä myyjillä ei ole kykyä lukea asiakkaan ajatuksia ja siksi heidän on erikseen kysyttävä haluaako asiakas katsella rauhassa vai tarvitseeko hän heti apuja. Jos tätä ei kestä niin pakostikin on pääkopassa vikaa ja isosti. Myyjä tekee työtään, ei kiusaa tahallaan.
No on se nyt tahallaan kiusaamista jos asiakas sa
Nyt ei puhuttu mistään tuollaisesta. Puhuttiin vain siitä, että myyjä kysyy, tarvitseeko asiakas apua. Se ei ole missään todellisuudessa kiusaamista, vaan kuuluu hyvään asiakaspalveluun. Asiakas sitten kertoo, mitä tarvitsee ja mitä ei.
Niinpä. Vaatemyyjän kuten muittenkin pitää nykyään olla jostain kumman syystä supersosiaalinen ekstrovertti, ns. "hyvä tyyppi".
Itse käyn yhdessä pienessä sivukirjastossa jossa on kaksi "kirjastotätiä". Toinen on superekstrovertti. Aina kun sinne menee, rouva liimautuu vanaveteen ja suosittelemaan ja tyrkyttään kirjoja ja papattamaan niin omista harrastuksistaan kuin poliittisista mielipiteistään kuin maailmamenosta. Jotta ei tulisi väärinkäsityksiä niin hän on aivan ihana ja hyväntahtoinen henkilö. Hän on avoin ja sosiaalinen ekstrovertti ja "tulee hulluksi" ilman ihmiskontakteja. Toinen "kirjastotäti" on introvertti. Hän sanoo "hei" ja hymyilee ystävällisesti ja sen jälkeen on aivan hiljaa.
Eli toinen on tyyliin: anteeksi kun mä olen olemassa, Jos haluat niin voidaan olla kuin että mä en ole olemassa ja että sä et ole olemassa. Toinen on että hei! huomaa nyt että mää oon olemassa ja että sää oot olemassa!!!