Lue keskustelun säännöt.
Ystävän omituinen vitsailu kustannuksellani
12.07.2024 |
Olen jo pitkään miettinyt, olenko täysin vailla huumorintajua, jotenkin yliherkkä loukkaantuja jne., kun en pysty pitämään hauskana sitä, että ystäväni vitsailee minusta aika usein, sellaista aika...hmmm...typerää vitsailua.
Annan esimerkin. Olen pukeutunut mekkoon, ystäväni tulee luokseni ja lähdemme yhdessä ulos. Sanon ystävälleni kadulle astuessamme, että onpa täällä tuulista, toivottavasti helmat pysyy alhaalla. Ystäväni tarttuu siihen ja alkaa nauraa ja kikatellen maalailla, mitä kaikkia ihan hirveitä komelluksia minulle helmojeni kanssa tapahtuisi. Kaikkien ihmisten edessä helmat nousisivat tuulessa korviin, vessassa käydessäni helma jäisi alushousujen sisään takana, tai helma tarttuisi jonnekin ja repeäisi hahhahhaa, hihhihhiiiii, joo Tiina täydessä vauhdissa, Tiinalla mekkopäivä hohhohhoo!
Miten itse suhtautuisit? Tällaista on ollut jo vuosia.
Kommentit (85)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onhan tuo ihan selvää veetuilua. Ihan jopa piiloaggressiivista. Puettuna "huumoriksi". Miten hän mahtaisi suhtautua samaan?
Ystäväsi vaikuttaa oudolta. En tykkäis tuommoisesta j a t k u v a s t a pilailusta enkä kyllä osais olla luontevasti ystävän seurassa.
Tuollaiset vitsit voisivat olla suht ok, jos ne puettais me-muotoon. Aattele, jos me oltais Tallinnan laivalla ja aallokossa ruuat ja juomat kaatuis syliin, eikä olis vaihtovaatteita ja siinä me sit oltais ihan märkinä ja likaisina blaablaablaa.
Mutta sinä-muodossa tulee ihan toinen tunnelma juttuun.
Ystävälläsi on vilkas mielikuvitus ja luova ajattelutapa. Sinulla ei.
Ystäväsi on monen sukupolven pölpöttävä karjalaistyyppi ja sinä monen sukupolven tosikko pohjanmaalainen.
Ystäväsi haluaa keventää tunnelmaa sinä et.
Elämä on sinulle vakavaa puurtamista, kun taas ystäväsi näkee monessa asiassa iloa ja valoa.
Pitääkö jatkaa pitempään?
Kerro hänelle olevasi mielesi pahoittaja, koet ahdistusta ja haluat hänen muuttuvan sinun vuoksesi ihan toisenlaiseksi ihmiseksi,
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teillä ei vaan huumorintajut kohtaa. Mulla on pari kaveria jonka kans heitellään just tollasta vitsiä toisillemme, toki siinä on aina molemmat mukana ja kumpikin yrittää pistää paremmaksi. Eli jos mä sanon et toivottavasti nää mun helmat ei nouse ylös, niin kaveri just alkaa maalailemaan et no mut aatteles jos jäiskin helma sukkahousuihin ja mä sit voin heittää siihen vielä et joo, ja sit vielä vessapaperia roikkuis pitkä pätkä siellä takana. Kaveri sit siihen lisäisi et ja just sillä hetkellä mun unelmien mies ilmestyisi paikalle jne jne jne.
Eikö tuo ole peruspessimistin huumoria, mikä kaikki voi mennä pieleen. Mieluummin ehkä kuitenkin harrastaisin tuollaista niin, että olen itse kohteena. Ehkä teillä on vaan erilainen huumorintaju.
Kokeile miten hän reagoi, jos teet hänelle samoin. Vaikea nyt sanoa tarkemmin, kun ei ole ollut paikalla kuulemassa kuulostaako jotenkin ilkeältä tai alentavalta, onko ilme ivallinen. Vai yrittääkö vain olla hauska.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis et halua ystäväsi puhuvan aiheesta, jonka itse aloitit? Ehkä teidän kummankin kannattaa olla hiljaa, kun olette keskenänne, niin herkät tunteesi eivät loukkaannu.
En tajua mitä pahaa mielikuvituksen käytössä on. Olet tosikko.
Vierailija kirjoitti:
Teillä ei vaan huumorintajut kohtaa. Mulla on pari kaveria jonka kans heitellään just tollasta vitsiä toisillemme, toki siinä on aina molemmat mukana ja kumpikin yrittää pistää paremmaksi. Eli jos mä sanon et toivottavasti nää mun helmat ei nouse ylös, niin kaveri just alkaa maalailemaan et no mut aatteles jos jäiskin helma sukkahousuihin ja mä sit voin heittää siihen vielä et joo, ja sit vielä vessapaperia roikkuis pitkä pätkä siellä takana. Kaveri sit siihen lisäisi et ja just sillä hetkellä mun unelmien mies ilmestyisi paikalle jne jne jne.
Ymmärrän., tuollainen yhteinen vitsailu on minustakin hauskaa. Tällaista se hänen vitsailu juuri on, mutta aina minusta. Hänestä ei vitsailla. Minä olen aina se uunoturhapuro. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siis et halua ystäväsi puhuvan aiheesta, jonka itse aloitit? Ehkä teidän kummankin kannattaa olla hiljaa, kun olette keskenänne, niin herkät tunteesi eivät loukkaannu.
En tajua mitä pahaa mielikuvituksen käytössä on. Olet tosikko.
En mitenkään aloittanut, vaan kommentoin vaan ohimennen. En tiennyt sanoessani, että siitä taas riemu repeää. Ap
Minun mielestäni olet aika tosikko. Kyllä jokaisen pitäisi osata itselleen edes vähän nauraa. Kun kyse ei ole edes mistään oikeasta asiasta vaan ajatuksella leikittelystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei pidä rääkätä itseään sellaisessa seurassa joka aiheuttaa pelkkää mielipahaa.
Oli sitten huumorintajua tai ei niin kaikkien ihmisten huumori ei vaan nappaa. Itse en voi sietää kaksimielistä tai ulkonäköön ja pukeutumiseen kohdistuvaa ns. huumoria.
Vierailija kirjoitti:
Ystävälläsi on vilkas mielikuvitus ja luova ajattelutapa. Sinulla ei.
Ystäväsi on monen sukupolven pölpöttävä karjalaistyyppi ja sinä monen sukupolven tosikko pohjanmaalainen.
Ystäväsi haluaa keventää tunnelmaa sinä et.
Elämä on sinulle vakavaa puurtamista, kun taas ystäväsi näkee monessa asiassa iloa ja valoa.
Pitääkö jatkaa pitempään?
Kerro hänelle olevasi mielesi pahoittaja, koet ahdistusta ja haluat hänen muuttuvan sinun vuoksesi ihan toisenlaiseksi ihmiseksi,
Asia voisi olla näin jos nämä vitsit olisi puettu me-muotoon - tai itseasiassa - passiiviin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teillä ei vaan huumorintajut kohtaa. Mulla on pari kaveria jonka kans heitellään just tollasta vitsiä toisillemme, toki siinä on aina molemmat mukana ja kumpikin yrittää pistää paremmaksi. Eli jos mä sanon et toivottavasti nää mun helmat ei nouse ylös, niin kaveri just alkaa maalailemaan et no mut aatteles jos jäiskin helma sukkahousuihin ja mä sit voin heittää siihen vielä et joo, ja sit vielä vessapaperia roikkuis pitkä pätkä siellä takana. Kaveri sit siihen lisäisi et ja just sillä hetkellä mun unelmien mies ilmestyisi paikalle jne jne jne.
Ymmärrän., tuollainen yhteinen vitsailu on minustakin hauskaa. Tällaista se hänen vitsailu juuri on, mutta aina minusta. Hänestä ei vitsailla. Minä olen aina se uunoturhapuro. Ap
Sinullakin on lupa vitsailla hänen kustannuksellaan. Ei ole niin vakavaa. Sellaista en kyllä itse ymmärrä, jos kaveri nauraa katketakseen, jos oikeasti käy jotain ikävää tai noloa. Miehet taitaa enemmän harrastaa sellaista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis et halua ystäväsi puhuvan aiheesta, jonka itse aloitit? Ehkä teidän kummankin kannattaa olla hiljaa, kun olette keskenänne, niin herkät tunteesi eivät loukkaannu.
En tajua mitä pahaa mielikuvituksen käytössä on. Olet tosikko.
En mitenkään aloittanut, vaan kommentoin vaan ohimennen. En tiennyt sanoessani, että siitä taas riemu repeää. Ap
Jos sanot, että toivottavasti helmat pysyy alhaalla, ja kaveri alkaa vitsailla aiheesta, niin kyllähän sinä silloin valitsit aiheen. Jos kaveri vitsailee kaikesta, ja sinusta vitsailu on typerää, niin olette liian erilaisia ihmisiä.
Kärsitkö peräsuolen laskeumasta vai mitä salattavaa sinulla on helmojen alla?
Vierailija kirjoitti:
Onhan tuo ihan selvää veetuilua. Ihan jopa piiloaggressiivista. Puettuna "huumoriksi". Miten hän mahtaisi suhtautua samaan?
Ihan kevyttä huumoria minusta
Vierailija kirjoitti:
Minun mielestäni olet aika tosikko. Kyllä jokaisen pitäisi osata itselleen edes vähän nauraa. Kun kyse ei ole edes mistään oikeasta asiasta vaan ajatuksella leikittelystä.
Ja jatkan vielä. Jotkut vitsailee enemmän ja jotkut vähemmän. Ap:lla ei kohtaa kommunikointitavat kaverinsa kanssa. Ap on totisempi eikä koe tarvetta "jatkuvaan" vitsailuun. Ei kai siinä sinänsä mitään pahaa ole, koska kukaan ei pakota ap:ta hengaamaan kyseisen kaverin kanssa.
Ystäväsi ei ehkä tajua sitä, milloin vitsailu lakkaa olemasta hauskaa eli on sillä tavalla sosiaalisesti kömpelö. Haluaa hauskuuttaa mutta tilannetaju puuttuu eikä hän osaa asettua sinun asemaasi. Toisaalta se, että sinä olet aina vitsailun kohde mutta hän ei ikinä kertoo siitä, ettei hän todennäköisesti arvosta sinua kovinkaan paljoa. Kenties ei edes viihdy seurassasi mutta ei jostain syystä osaa lopettaa ystävyyssuhdettanne ja pitää sinua jonkinlaisena maskottina. Oli kyse sitten sosiaalisten taitojen puutteesta tai pahantahtoisuudesta niin kehottaisin sinua miettimään, kannattaako tällaista ystävyyttä enää pitkittää. Touhu on jatkunut jo vuosia ja se tuskin tulee tuosta enää paranemaan.
Siis miten suhtautuisin siihen faktaan, että kaikki tuo voi tapahtua ja selkeästi itsekin sitä pelkään, koska tuon asian esille?