Lue keskustelun säännöt.
Miten olette tehneet, jos toinen (esim. sinä) on halunnut lemmikin mutta puoliso ei?
11.07.2024 |
Oletteko ottaneet lemmikin ja se joka on sen halunnutkin on hoitanut sen?
Vai oletteko olleet kokonaan ottamatta lemmikkiä?
Kommentit (117)
Vierailija kirjoitti:
Minulla kävi niin että nuorena tutustuin mieheeni, ja tein jo alussa selväksi että pidän lemmikeistä. Minulla oli tuolloin kissa, mutta ei vielä koiraa koska opiskelut vielä kesken. Mies lupasi minulle ostaa myöhemmin sen koiran.
Vuosien kuluttua saimme 2 lasta ja miehen mielestä ei vielä kannattaisi sitä koiraa hommata kun lapset vielä pieniä. Aikaa kului ja selitys oli että asumme liian ahtaasti.
Nyt asumme isossa omakotitalossa ja lapsetkin jo kasvaneet. Molemmat lapsetkin toivovat lemmikkiä, mutta mies ei halua. Tämä nyt tietenkin aiheuttaa riitaa meidän perheessä, sillä koen itseni jollain tavalla petetyksi. Mies taas sanoo että mieli on muuttunut 17 vuodessa (mikä voi tietenkin pitää paikkansa).
En kuitenkaan haluaisi perhettä rikkoa tämän takia. Vinkkejä?
Kysyisin mieheltä, haluaako hän mieluummin eron, kuin koiran. Jos haluaa, niin kyllähän se kertoo hänestä ja hänen "rakkaudestaan" paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla kävi niin että nuorena tutustuin mieheeni, ja tein jo alussa selväksi että pidän lemmikeistä. Minulla oli tuolloin kissa, mutta ei vielä koiraa koska opiskelut vielä kesken. Mies lupasi minulle ostaa myöhemmin sen koiran.
Vuosien kuluttua saimme 2 lasta ja miehen mielestä ei vielä kannattaisi sitä koiraa hommata kun lapset vielä pieniä. Aikaa kului ja selitys oli että asumme liian ahtaasti.
Nyt asumme isossa omakotitalossa ja lapsetkin jo kasvaneet. Molemmat lapsetkin toivovat lemmikkiä, mutta mies ei halua. Tämä nyt tietenkin aiheuttaa riitaa meidän perheessä, sillä koen itseni jollain tavalla petetyksi. Mies taas sanoo että mieli on muuttunut 17 vuodessa (mikä voi tietenkin pitää paikkansa).
En kuitenkaan haluaisi perhettä rikkoa tämän takia. Vinkkejä?
jos mies ei allerginen ole niin kyllä sen koiran hankkisin
Otin ja hoidan, en yksin hoida koska hurmasi miehenkin.
Meillä mies haluaisi mieluiten elää ilman ainuttakaan lemmikkiä. Ja helpottaisihan se matkustelua ja muuta vapaa-aikaa joskus, kun ei tarvitsisi miettiä että pitää palata kotiin ettei koirat ole liian kauaa yksin, tai ettei voida lähteä, koska koirille ei ole hoitopaikkaa. Vaikka ollaankin järkätty asioita niin että paljon reissataan koirien kanssa. Kun ei onneksi olla mitään kaukomatkailijoita.
Mutta vaikka mies ei niitä lemmikkejä periaatteessa halua, niin tietää hyvin miten tärkeitä ne on mulle, ihan jo oman mielenterveyteni takia. Mies on osan viikosta pois työnsä takia, ja tulisin hulluksi kotona yksin. Koirat pelastaa mut siltä.
Eli, saan ottaa koiria, hän ei ole sitä estämässä. Ja hän yhtä lailla hoitaa niitä kotona ollessaan, maksaa ruokia, käyttää lääkärissä. Yhteinen juttu.
Vierailija kirjoitti:
Meillä mies haluaisi mieluiten elää ilman ainuttakaan lemmikkiä. Ja helpottaisihan se matkustelua ja muuta vapaa-aikaa joskus, kun ei tarvitsisi miettiä että pitää palata kotiin ettei koirat ole liian kauaa yksin, tai ettei voida lähteä, koska koirille ei ole hoitopaikkaa. Vaikka ollaankin järkätty asioita niin että paljon reissataan koirien kanssa. Kun ei onneksi olla mitään kaukomatkailijoita.
Mutta vaikka mies ei niitä lemmikkejä periaatteessa halua, niin tietää hyvin miten tärkeitä ne on mulle, ihan jo oman mielenterveyteni takia. Mies on osan viikosta pois työnsä takia, ja tulisin hulluksi kotona yksin. Koirat pelastaa mut siltä.
Eli, saan ottaa koiria, hän ei ole sitä estämässä. Ja hän yhtä lailla hoitaa niitä kotona ollessaan, maksaa ruokia, käyttää lääkärissä. Yhteinen juttu.
Hyvä mies.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies ei varsinaisesti ole koskaan halunnut meille koiria tai kissoja. Niitä on kuitenkin aina ollut, koiria kolmekin kerrallaan, kissoja parhaimmillaan viisi. Ihan yhdessä on hoidettu.
Nyt meille tuli uusi koira muutama viikko sitten. Sen tein niin että sovin tapaamisesta ja käytiin sitä katsomassa. Mies ei vakuuttunut mutta ylipuhuin sen myöhemmin. Ja nyt koira on meillä. Ainahan se mies noista silti tosi paljon tykkää, vaikka ei niitä alkuun olisi halunnutkaan 😊
Miten olette kustannukset jakaneet? Viiden kissan lääkärikulut ovat hurjia. Entä koiran ulkoilutus? On ihan eri asia tykätä lemmikeistä tai myöntyä hiljaisesti puolison tahtoon kuin oikeasti joutua hoitamaan niitä lemmikkejä ja kustantamaan niiden hoitoa ja ylläpitoa.
Meilläkin on ollut 4 kissaa ja 2 koiraa samaan aikaan. Ei ne eläinlääkärikulut nyt niin hurjat ole. Joskus tulee jotain isompaa, mutta ei edes joka vuosi. Rokotukset hoidetaan kaikille kerralla, tulee halvemmaksi. Ylipäätään kun kaikki ostetaan isoissa erissä, niin ruoka kuin hiekatkin, säästää pitkän pennin.
Mies ulos. Samoin lastensaannin kanssa. Eikun reikä kortonkiin ja ukko ulos, jos alkaa marina raskausuutisen jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mies ulos. Samoin lastensaannin kanssa. Eikun reikä kortonkiin ja ukko ulos, jos alkaa marina raskausuutisen jälkeen.
Jos marisee, niin tapaamiskielto lapsen kanssa. Elarit kehiin.
En ole koskaan halunnut yhtään elukkaa meille. Niitä on kuitenkin jo ollut 7. Yhtään niistä en ole hoitanut, paitsi muutaman päivän kerrallaan, jos muu perhe ollut poissa kotoa. Ja muu perhe vinkuu lisää...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä halusin koiran, vaimo ei.
Otettiin koira mutta hoidan sen yksin (kuten edellisetkin koirat, meen mielelläni lenkille). Mikäli olen estynyt sairauden tai menon takia vaimo kyllä hoitaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies ei varsinaisesti ole koskaan halunnut meille koiria tai kissoja. Niitä on kuitenkin aina ollut, koiria kolmekin kerrallaan, kissoja parhaimmillaan viisi. Ihan yhdessä on hoidettu.
Nyt meille tuli uusi koira muutama viikko sitten. Sen tein niin että sovin tapaamisesta ja käytiin sitä katsomassa. Mies ei vakuuttunut mutta ylipuhuin sen myöhemmin. Ja nyt koira on meillä. Ainahan se mies noista silti tosi paljon tykkää, vaikka ei niitä alkuun olisi halunnutkaan 😊
Miten olette kustannukset jakaneet? Viiden kissan lääkärikulut ovat hurjia. Entä koiran ulkoilutus? On ihan eri asia tykätä lemmikeistä tai myöntyä hiljaisesti puolison tahtoon kuin oikeasti joutua hoitamaan niitä lemmikkejä ja kustantamaan niiden hoitoa ja ylläpitoa.
Meilläkin on ollut 4 kissaa ja 2 koiraa samaan aikaan. Ei ne eläinlääkärikulut nyt niin hurjat ole. Joskus tulee jotain isompaa, mutta ei edes joka vuosi. Rokotukset hoidetaan kaikille kerralla, tulee halvemmaksi. Ylipäätään kun kaikki ostetaan isoissa erissä, niin ruoka kuin hiekatkin, säästää pitkän pennin.
Minäkin ihmettelen, miten joku kuvittelee että lääkärikulut olisivat jotenkin hurjia? Esimerkiksi meidän 14v kissalla on ollut eläissään yksi patti, yksi haava jonka vuoksi käyty lääkärissä. Kastraatio maksoi viisi kymppiä. Sitten vaan rokotukset. Ei tuosta hurjaa saa millään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä mies haluaisi mieluiten elää ilman ainuttakaan lemmikkiä. Ja helpottaisihan se matkustelua ja muuta vapaa-aikaa joskus, kun ei tarvitsisi miettiä että pitää palata kotiin ettei koirat ole liian kauaa yksin, tai ettei voida lähteä, koska koirille ei ole hoitopaikkaa. Vaikka ollaankin järkätty asioita niin että paljon reissataan koirien kanssa. Kun ei onneksi olla mitään kaukomatkailijoita.
Mutta vaikka mies ei niitä lemmikkejä periaatteessa halua, niin tietää hyvin miten tärkeitä ne on mulle, ihan jo oman mielenterveyteni takia. Mies on osan viikosta pois työnsä takia, ja tulisin hulluksi kotona yksin. Koirat pelastaa mut siltä.
Eli, saan ottaa koiria, hän ei ole sitä estämässä. Ja hän yhtä lailla hoitaa niitä kotona ollessaan, maksaa ruokia, käyttää lääkärissä. Yhteinen juttu.
Sama.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mies halusi koiran, minä en - pidän koirista, mutta en siitä vaivasta, joka niistä seuraa. Mies otti koiran ja kaksi viikkoa myöhemmin alkoi kysely, että voisinko minä huolehtia siitä aamuisin, kun hän joutuu heräämään aivain liian aikaisian ehtiäkseen töihin klo 7 ja sitä ennen olisi koiranpissitys jne. Vastasin, että en, minä en aio huolehtia eläimestä, jonka sinä taloon halusit. Sitten mies alkoi laistaa koiranhoidosta ja minun oli pakko se käyttää ulkona ja ruokkia, koska eihän eläintä voi hoidotta jättää.
Seuraavana viikonloppuna muutin pois. Mies myi koiran muutaman kuukauden kuluttua pitovaikeuksien takia.
Kaikki voittivat
Olemme ottaneet lemmikin. Mieheni kun uskoo, että happy wife, happy life.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla kävi niin että nuorena tutustuin mieheeni, ja tein jo alussa selväksi että pidän lemmikeistä. Minulla oli tuolloin kissa, mutta ei vielä koiraa koska opiskelut vielä kesken. Mies lupasi minulle ostaa myöhemmin sen koiran.
Vuosien kuluttua saimme 2 lasta ja miehen mielestä ei vielä kannattaisi sitä koiraa hommata kun lapset vielä pieniä. Aikaa kului ja selitys oli että asumme liian ahtaasti.
Nyt asumme isossa omakotitalossa ja lapsetkin jo kasvaneet. Molemmat lapsetkin toivovat lemmikkiä, mutta mies ei halua. Tämä nyt tietenkin aiheuttaa riitaa meidän perheessä, sillä koen itseni jollain tavalla petetyksi. Mies taas sanoo että mieli on muuttunut 17 vuodessa (mikä voi tietenkin pitää paikkansa).
En kuitenkaan haluaisi perhettä rikkoa tämän takia. Vinkkejä?
jos mies ei allerginen ole niin kyllä sen koiran hankkisin
Se tuppaa ne aamulenkitykset siirtyvän miehelle ja iltapissitykset,
Minulla kävi niin että nuorena tutustuin mieheeni, ja tein jo alussa selväksi että pidän lemmikeistä. Minulla oli tuolloin kissa, mutta ei vielä koiraa koska opiskelut vielä kesken. Mies lupasi minulle ostaa myöhemmin sen koiran.
Vuosien kuluttua saimme 2 lasta ja miehen mielestä ei vielä kannattaisi sitä koiraa hommata kun lapset vielä pieniä. Aikaa kului ja selitys oli että asumme liian ahtaasti.
Nyt asumme isossa omakotitalossa ja lapsetkin jo kasvaneet. Molemmat lapsetkin toivovat lemmikkiä, mutta mies ei halua. Tämä nyt tietenkin aiheuttaa riitaa meidän perheessä, sillä koen itseni jollain tavalla petetyksi. Mies taas sanoo että mieli on muuttunut 17 vuodessa (mikä voi tietenkin pitää paikkansa).
En kuitenkaan haluaisi perhettä rikkoa tämän takia. Vinkkejä?