Miten olette tehneet, jos toinen (esim. sinä) on halunnut lemmikin mutta puoliso ei?

Meillä otettiin hoitokoiria nyt kesällä. Kummasti koiraa haluava teini on jokaisen koiran kanssa todennut että kiva antaa se muutaman päivän päästä pois. Eli suosittelisin kokeilemaan hoitoon tulevilla eläimillä tilannetta ja saattaa olla että pian löytyykin yhteisymmärrys eli kukaan ei haluakaan eläintä tai kaikki haluaa. 

 

Niin ja koirien ulkoilutus ei maksa mitään. 

Mies ei ole lainkaan koiraihmisiä, eikä muutenkaan itse hankkisi mitään lemmikkiä. Minä olen hankkinut meidän koirat ja kissat ja hoidan ne ja niiden kulut itse, mies ei osallistu. Tai no, tuolla se parhaillaan makoilee sohvalla kissa rinnan päällä ja koira jaloissa.

Mies on koko yhdessä olon ajan eli 20v aikana noin viisi kertaa tehnyt jotain eläinten eteen. Päästänyt ulos tarpeille, antanut ruokaa, vienyt akuuttitapauksen lääkäriin.

Jos hankin lemmikin, ilmoitan että sellainen on tulossa. Miehelle se on jo ihan ok, alkuaikoina käytiin aiheesta aina isompaakin vääntöä, mutta nykyään mies tietää ettei joudu tekemään mitään niiden eteen. 

Vierailija kirjoitti:

Silloin lemmikkiä ei oteta. Lemmikki vaikuttaa kaikkien elämään, varsinkin haukkuva ja ulkoiluttamista vaativa koira. Jos kyse on pienlemmikistä, joka kököttää häkissään (eläinparka) ja toinen hoitaa sen täysin yksin, niin sitten ehkä voisi harkita. 

Itse olen niin eläinrakas, että hyväksyn lemmikeiksi ainoastaan kotia tarvitsevat hylätyt kissat eläinsuojelusyistä.

Niiiin eläinrakas, vautsi vau. Eläinsuojeluyhdistysten kissapropaganda näyttää ainakin uponneen. Muutkin eläimet voi tarvita uutta kotia, vaikka kissoja enemmistö niistä varmasti onkin. Esim itse olen ottanut uutta kotia etsiviä jyrsijöitä "kököttämään"

Vierailija kirjoitti:

Meillä on niin että puoliso haluaisi koiran mutta minä en. Ei oteta koiraa, en halua asua koira- tai muussa eläintaloudessa. Itse ajattelen, että tällaisissa asioissa kieltävä mielipide menee myöntyvän edelle. 

Tavallaan, kieltävä mielipide voi lopulta olla myös se, ettei koiran kieltävän puolison kanssa halua jatkaa. 

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se kodissa pyörivä koira tai kissa vaikuttaa kaikkiin, vaikka ei hoitaa tarvisikaan. Akvaario varmaankin sellainen, että vaivaa vaan hoitajalle.

Tai muut hiljaiset terraarioeläimet, kotilot/hyönteiset ja matelijat

Halusin koiran, mies ei. Olin tehnyt siihen saakka todella paljon kompromisseja isoista asioista, joten tästä en joustanut enää. Mies ei osallistunut koiran hoitoon tai ulkoilutukseen millään tavalla. Tavallaan jopa tykkäsi koirasta.

Meillä on useita eläimiä. Yhteenkään puoliso ei ole suostunut ja on uhannut puoli vitsillä eroa joka kerta.

 

Jos haluan uuden eläimen niin otan sen ilman toisen suostumusta. Nykyään puoliso rakastaa yli kaiken meidän elukoita. ( perheenjäseniä)

Meille tuli lemmikki vähän vahingossa. Asuinmaassamme on paljon katukissoja. Viime talvena meidän sisäpihalla värjötteli yksi kissanrääpäle. En voinut jättää tuota kissaa +5 asteeseen, kylmään tuuleen ja sateeseen. Mieheni, joka ei kissoista juurikaan pidä, rakastui kisuun parissa viikossa. Ovat nykyään ylimmät ystävät.

Vierailija kirjoitti:

Mies ei varsinaisesti ole koskaan halunnut meille koiria tai kissoja. Niitä on kuitenkin aina ollut, koiria kolmekin kerrallaan, kissoja parhaimmillaan viisi. Ihan yhdessä on hoidettu.

Nyt meille tuli uusi koira muutama viikko sitten. Sen tein niin että sovin tapaamisesta ja käytiin sitä katsomassa. Mies ei vakuuttunut mutta ylipuhuin sen myöhemmin. Ja nyt koira on meillä. Ainahan se mies noista silti tosi paljon tykkää, vaikka ei niitä alkuun olisi halunnutkaan 😊

Oletpa typerä! Mies varmaan tuntee olonsa epämukavaksi, kun joutuu ulkoiluttaa rakkia, jota ei olisi itse toivonut perheeseen... Mutta kun tuollaiset naiset kuten sinä, olette niitä joiden oma mielipide omaa miehen mielipiteen edelle. Mies ei vaan halua nostaa asiasta meteliä, siksi hyväksyy rakin perheeseen, jotta välttyisi perhehelvetiltä kanssasi. Tiedän tämän, koska oma työkaveri kestää naisen hankkiman rakin, jotta nainen ei alkaisi uhkailemaan erolla ja viedä lapset miehestä.

Nyt kun on kokemusta lemmikeistä ja siitä, että minun vastuulle se lemmikki jää joka tapauksessa, niin se on varmaan sitten ero. En halua ottaa vastuuta eläimestä, jota en taakakseni halua. 

Helppoa! En seurustele miehen kanssa, joka ei halua lemmikkejä.

N 22

Vierailija kirjoitti:

Niin ja koirien ulkoilutus ei maksa mitään. 

Kyllä se maksaa. Olen toimistopäiville hommannut koiranulkoiluttajan kaksi kertaa viikossa. Kolme päivää viikossa teen etätöitä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Silloin lemmikkiä ei oteta. Lemmikki vaikuttaa kaikkien elämään, varsinkin haukkuva ja ulkoiluttamista vaativa koira. Jos kyse on pienlemmikistä, joka kököttää häkissään (eläinparka) ja toinen hoitaa sen täysin yksin, niin sitten ehkä voisi harkita. 

Itse olen niin eläinrakas, että hyväksyn lemmikeiksi ainoastaan kotia tarvitsevat hylätyt kissat eläinsuojelusyistä.

Niiiin eläinrakas, vautsi vau. Eläinsuojeluyhdistysten kissapropaganda näyttää ainakin uponneen. Muutkin eläimet voi tarvita uutta kotia, vaikka kissoja enemmistö niistä varmasti onkin. Esim itse olen ottanut uutta kotia etsiviä jyrsijöitä "kököttämään"

Olen tosiaankin niin eläinrakas että EN HYVÄKSY  lemmikkieläimiä (enkä tuotantoeläimiä). Eläinten pitäminen ihmisten hupina ja lasten leluna ei ole millään tavoin eläinrakasta. Eläimet kuuluvat luontoon. Ihmisten armoille joutumisesta seuraa eläimelle yleensä aina jotain ikävää. Kaupallinen lemmikkikulttuuri on itsekästä ja vastenmielistä. En halua tukea sitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies ei varsinaisesti ole koskaan halunnut meille koiria tai kissoja. Niitä on kuitenkin aina ollut, koiria kolmekin kerrallaan, kissoja parhaimmillaan viisi. Ihan yhdessä on hoidettu.

Nyt meille tuli uusi koira muutama viikko sitten. Sen tein niin että sovin tapaamisesta ja käytiin sitä katsomassa. Mies ei vakuuttunut mutta ylipuhuin sen myöhemmin. Ja nyt koira on meillä. Ainahan se mies noista silti tosi paljon tykkää, vaikka ei niitä alkuun olisi halunnutkaan 😊

Miten olette kustannukset jakaneet? Viiden kissan lääkärikulut ovat hurjia. Entä koiran ulkoilutus? On ihan eri asia tykätä lemmikeistä tai myöntyä hiljaisesti puolison tahtoon kuin oikeasti joutua hoitamaan niitä lemmikkejä ja kustantamaan niiden hoitoa ja ylläpitoa.

Olen eri, mutta meillä on ollut sama tilanne. Mies on aina alkuun ollut koiria vastaan, mutta kun ne on otettu, mies on hurmaantunut niihin hetkessä.

Mies on myös halunnut niitä lenkittää ja välillä siitä on tullut lähes riitaa, kun kumpikin on halunnut viedä koiran lenkille( toinen on jäänyt vahtimaan lapsia kotiin).

Kissojakin on aina ollut, niistä mies ei niin piittaa, mutta ei niistä sille haittaamaan ole. Minä maksan eläinten lääkäri kulut ja ruuat ym.

Nyt lapset jo isoja, mutta mies on niin tottunut käymää lenkillä koiran kanssa, ettei yksin osaa lähteäkkään.

Vierailija kirjoitti:

Helppoa! En seurustele miehen kanssa, joka ei halua lemmikkejä.

N 22

Olet siis valmis luopumaan rakkaimmasta ihmisestäsi lemmikin takia, jota ei edes ole ja jonka hankkimisesta vasta haaveilet?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Helppoa! En seurustele miehen kanssa, joka ei halua lemmikkejä.

N 22

Olet siis valmis luopumaan rakkaimmasta ihmisestäsi lemmikin takia, jota ei edes ole ja jonka hankkimisesta vasta haaveilet?

No sellaisen ihmisen kanssa ei aleta edes seurustella, joka on lemmikkejä vastaan. Eri 

Vierailija kirjoitti:

Menee just niin, että mitään koiraa, kissaa, marsua tai lintuja EI OTETA JOS TOINEN EI HALUA. Piste. Ei se hitto soikoon ole vain rahanmeno (vaikka puoliso maksaisi) tai ulkoiluttaminen ja ruuan ja kissanhiekan tai kaninpaskan tai papukaijan häkin siivous vaan se kaikki MUU ROSKA ja sen lemmikin AINAINEN olo elämässä ja HAJU. Yök yök yök. 

Onneksi et ole mun puoliso. En toki olisi alunperinkään alkanut kulkemaan ihmisen kanssa joka ajattelee noin.

Tuokin on sellainen asia, josta on kannattaa keskustella jo seurustelun alussa.

Koirat on olleet mulle aina niin tärkeitä, että ilman koiraa en suostuisi olemaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Helppoa! En seurustele miehen kanssa, joka ei halua lemmikkejä.

N 22

Olet siis valmis luopumaan rakkaimmasta ihmisestäsi lemmikin takia, jota ei edes ole ja jonka hankkimisesta vasta haaveilet?

Et tainnut ymmärtää lukemaasi.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on useita eläimiä. Yhteenkään puoliso ei ole suostunut ja on uhannut puoli vitsillä eroa joka kerta.

 

Jos haluan uuden eläimen niin otan sen ilman toisen suostumusta. Nykyään puoliso rakastaa yli kaiken meidän elukoita. ( perheenjäseniä)

Näinhän se yleensä menee, lemmikeistä tulee kaikille tosi rakkaita ajan kanssa.

Jos puoliso kieltäisi minulta koiran, hän käytännössä kieltäisi minulta yhden tärkeimmistä asioista tässä maailmassa. En olisi onnellinen ilman lemmikkiä.