Miten olette tehneet, jos toinen (esim. sinä) on halunnut lemmikin mutta puoliso ei?

Jos mies ei halua elää lemmikkien kanssa, hän on vapaa lähtemään.

Vierailija kirjoitti:

Helppoa! En seurustele miehen kanssa, joka ei halua lemmikkejä.

N 22

Lemmikki kannattaa hankkia jo yksin asuessa, karsii väärät kandidaatit heti kättelyssä pois. Miehet ihmettelee, miksi naisilla on tinder kuvissa aina ne eläimet mukana - no, juuri tämän vuoksi.

Mies tiesi että minulla on aina koiria. Silti minun kanssa valitsi olla. Valitusoikeutta ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies ei varsinaisesti ole koskaan halunnut meille koiria tai kissoja. Niitä on kuitenkin aina ollut, koiria kolmekin kerrallaan, kissoja parhaimmillaan viisi. Ihan yhdessä on hoidettu.

Nyt meille tuli uusi koira muutama viikko sitten. Sen tein niin että sovin tapaamisesta ja käytiin sitä katsomassa. Mies ei vakuuttunut mutta ylipuhuin sen myöhemmin. Ja nyt koira on meillä. Ainahan se mies noista silti tosi paljon tykkää, vaikka ei niitä alkuun olisi halunnutkaan 😊

Oletpa typerä! Mies varmaan tuntee olonsa epämukavaksi, kun joutuu ulkoiluttaa rakkia, jota ei olisi itse toivonut perheeseen... Mutta kun tuollaiset naiset kuten sinä, olette niitä joiden oma mielipide omaa miehen mielipiteen edelle. Mies ei vaan halua nostaa asiasta meteliä, siksi hyväksyy rakin perheeseen, jotta välttyisi perhehelvetiltä kanssasi. Tiedän tämän

Tunnen juuri samalta kuulostavan naisen, joka oli lopulta yllättynyt kun mies halusi avioeron. Loppuvaiheessa oli VIISI koiraa, joista yhtäkään mies ei olisi halunnut ja ilmaisi myös tahtonsa, mutta vaimo vähät välitti. 

Olen mankununut, painostanut, kiristänyt ja uhkaillut puolisoa hankintaan ja sitten on hankittu mutta tovin jälkeen ei ole kummallakaan enää ollut kiinnostusta.

Sama homma kuin lasten hankkimisessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä siitä pitää olla yhteinen päätös vaikka koira/lemmikki olisi komman kumman. Kuitenkin joutuu samassa asunnossa asumaan. Jos se on itselle deal-breaker, niin pitää valita sopiva puoliso. Itse haluan pitää lemmikkiä ja ohitin kaikki miehet joille se ei sovi.

Onko se yhteinen päätös jos mies sanoo että en haluaisi koiraa, mutta suostun että sellainen tulee?

Kysyisin varmaan tuollaisessa tapauksessa mitä tarkoittaa sanavalinnallaan. Suostumus siinä on annettu mutta voi olla, että asiasta nuristaan kuitenkin jälkikäteen - mitä en lähtökohtaisesti hyväksyisi itse. Marttyyrit seurustelkoot keskenään. 

Mun edesmenneen tädin silloinen avomies aikoinaan alkoi hinkua koiraa ja he ostivat sen sillä ajatuksella, että se on sitten yhteinen vaikka mies oli se, joka ensisijaisesti halusi koiran . Sitten kuitenkin se mies ei koskaan ulkoiluttanut koiraa eikä osallistunut ruokaokuluihin tai maksanut eläinlääkärilaskuja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä siitä pitää olla yhteinen päätös vaikka koira/lemmikki olisi komman kumman. Kuitenkin joutuu samassa asunnossa asumaan. Jos se on itselle deal-breaker, niin pitää valita sopiva puoliso. Itse haluan pitää lemmikkiä ja ohitin kaikki miehet joille se ei sovi.

Onko se yhteinen päätös jos mies sanoo että en haluaisi koiraa, mutta suostun että sellainen tulee?

Kysyisin varmaan tuollaisessa tapauksessa mitä tarkoittaa sanavalinnallaan. Suostumus siinä on annettu mutta voi olla, että asiasta nuristaan kuitenkin jälkikäteen - mitä en lähtökohtaisesti hyväksyisi itse. Marttyyrit seurustelkoot keskenään. 

Meillä mies siis sanoo noin. Eikä ole nurissut jälkikäteen. Aloin vaan miettiä voiko tuon tulkita yhteiseksi päätökseksi 😄

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä siitä pitää olla yhteinen päätös vaikka koira/lemmikki olisi komman kumman. Kuitenkin joutuu samassa asunnossa asumaan. Jos se on itselle deal-breaker, niin pitää valita sopiva puoliso. Itse haluan pitää lemmikkiä ja ohitin kaikki miehet joille se ei sovi.

Onko se yhteinen päätös jos mies sanoo että en haluaisi koiraa, mutta suostun että sellainen tulee?

Kysyisin varmaan tuollaisessa tapauksessa mitä tarkoittaa sanavalinnallaan. Suostumus siinä on annettu mutta voi olla, että asiasta nuristaan kuitenkin jälkikäteen - mitä en lähtökohtaisesti hyväksyisi itse. Marttyyrit seurustelkoot keskenään. 

Meillä mies siis sanoo noin. Eikä ole nurissut jälkikäteen. Aloin vaan miettiä voiko tuon tulkita yhteiseksi päätökse

Yhteinen päätös on se, että molemmat haluaa sen koiran hankkia.

Jos minulla olisi puoliso, joka ei suostu koiraan, olisi hän pian entinen puoliso. Minulle ei myöskään aseteta yhden koiran rajaa tai vaatimusta ottaa pieni koira. Koira-asia on minulle niin tärkeä kun toisille on lapsi asia. Harva lapsista haaveilevakaan tuskin suostuu kiltisti siihen, ettei puoliso halua lapsia. 

Tiedän, että puolisini pitää käärmeistä. Pelkäsin niitä ennen, mutta olen pikkuhiljaa pyrkinyt pelostani eroon. Nyt ajatus lemmikkikäärmeestä tuntuu ihan mukavalta. 

Aina voi keskustella ja tehdä kompromissin.

Vierailija kirjoitti:

Jos mies ei halua elää lemmikkien kanssa, hän on vapaa lähtemään.

Jos puolisoni sanoisi mulle noin, hän saisi lähteä. Tämä on minun kotini eikä minua heitetä täältä ulos eläimen takia.

Tulee mieleen se putous vitsi, missä perheen isä oli allerginen koiralle ja se piti viedä lopetettavaksi. Isä siis. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos mies ei halua elää lemmikkien kanssa, hän on vapaa lähtemään.

Jos puolisoni sanoisi mulle noin, hän saisi lähteä. Tämä on minun kotini eikä minua heitetä täältä ulos eläimen takia.

Uffaffaa. Täältä pääsisit kyllä ulos hyvin nopeasti, etkä olisi edes ensimmäinen. Eläimet ensin, ihmiset sitten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies ei varsinaisesti ole koskaan halunnut meille koiria tai kissoja. Niitä on kuitenkin aina ollut, koiria kolmekin kerrallaan, kissoja parhaimmillaan viisi. Ihan yhdessä on hoidettu.

Nyt meille tuli uusi koira muutama viikko sitten. Sen tein niin että sovin tapaamisesta ja käytiin sitä katsomassa. Mies ei vakuuttunut mutta ylipuhuin sen myöhemmin. Ja nyt koira on meillä. Ainahan se mies noista silti tosi paljon tykkää, vaikka ei niitä alkuun olisi halunnutkaan 😊

Oletpa typerä! Mies varmaan tuntee olonsa epämukavaksi, kun joutuu ulkoiluttaa rakkia, jota ei olisi itse toivonut perheeseen... Mutta kun tuollaiset naiset kuten sinä, olette niitä joiden oma mielipide omaa miehen mielipiteen edelle. Mies ei vaan halua nostaa asiasta meteliä, siksi hyväksyy rakin perheeseen, jotta v

Tunnen juuri samalta kuulostavan naisen, joka oli lopulta yllättynyt kun mies halusi avioeron. Loppuvaiheessa oli VIISI koiraa, joista yhtäkään mies ei olisi halunnut ja ilmaisi myös tahtonsa, mutta vaimo vähät välitti. 

Voi sun tuttujasi 😄 Mä nyt kuitenkaan en ottaisi eläimiä, jos mies kieltäisi. Kyllä me toisemme tunnemme ja mies tietää että olen onnellisempi koirien kanssa kuin niitä ilman, ja mä tiedän että mies tykkää meille tulleista lemmikeistä sitten kuitenkin. Uusi koira nyt varsinkin on päässyt miehen suosioon, eka koira josta mies oli sitä mieltä että koira saa tulla sänkyyn. Eikä vieläkään ole minusta eroa ottamassa 😂

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos mies ei halua elää lemmikkien kanssa, hän on vapaa lähtemään.

Jos puolisoni sanoisi mulle noin, hän saisi lähteä. Tämä on minun kotini eikä minua heitetä täältä ulos eläimen takia.

Uffaffaa. Täältä pääsisit kyllä ulos hyvin nopeasti, etkä olisi edes ensimmäinen. Eläimet ensin, ihmiset sitten.

Puolisoni on vapaa vaihtamaan minut koiraan, kissaan tai muuhun itse valitsemaansa eläimeen. Minä en kuitenkaan lähde omasta kodistani sen takia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä ja lapset haluttaisiin kissa  tai pupu. Mies ei. Ei siis olla otettu lemmikkiä, haaveiltu vaan. 

Meillä sama juttu. Kaksi vuotta suostuteltu miestä uuteen lemmikkiin kissamme kuoleman jälkeen. Ei halua, ei suostu. Kunnioitan puolisoani sen verran, etten toimi hänen tahtoaan vastaan. Ihmetyttää vastaukset, joissa vedotaan enemmistön päätökseen. Aikuisethan sen eläimen hankkivat, ovat vastuussa siitä ja kustantavat kulut, eivät lapset. 

Minä sain lapsena eläimiä (kaneja ja kilpikonnia). Hoidin ne todellakin täysin itse ja kilpikonnat ovat minulla vieläkin (olleet siis yli 30 vuotta). Jos lapsella on halua ja kiinnostusta riittävästi niin kouluikäinen kyllä pystyy huolehtimaan lemmikin. Ei tietenkään mitään isoa koiraa tai maksamaan suuria kuluja, mutta monien lemmikkien hoitaminen onnistu

Lapset eivät koskaan ole vastuussa lemmikeistä vaan aikuiset. Vaikka lapsella olisi miten halua ja kiinnostusta lemmikkiin niin se voi nopeasti karista kun työläys selviää, jolloin lemmikin hoito siirtyy vanhempien, yleensä äidin, vastuulle. Vaikka Juuri Sinä satuit huolehtimaan lemmikeistäsi ei tarkoita, että muut niin tekevät.

En ikinä olisi ottanut miestä, joka ei tykkää koirista ja halua niitä. Mulla on aina ollut koiria ja haaveena perustaa oma kenneli lähivuosina, joten ei sopis koiravastainen mies minulle.

Onneksi ei ole ollut sitä ongelmaa, koska mulla oli kaksi koiraa jo kun mieheni tapasin. Ei ollut ongelma hänelle, vaan hän sanoi jopa tutustuessamme että koirat on vain plussaa, koska hänkin haluaisi koiran.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on niin että puoliso haluaisi koiran mutta minä en. Ei oteta koiraa, en halua asua koira- tai muussa eläintaloudessa. Itse ajattelen, että tällaisissa asioissa kieltävä mielipide menee myöntyvän edelle. 

Minä tykkään kissoista, mies koirista.

Mies haluaisi vielä koiran (hänellä ollut aiemminkin), mutta tuntuu etten voi suostua vaikka koen että ihmisellä on oikeus saada lemmikki jos todella tuntuu siltä.

Mutta luulen etten suostu. Koen niin suurta vastenmielisyyttä punkkeihin, toisen koiran kakkojen haisteluun, ulkoa tuleviin bakteereihin, ja sosiaaliseen koirakulttuuriin. 

Ollaanhan mekin oikeastaan tehty kompromissi. Mies kun ei ole aikoihin halunnut mitään eläimiä, niin on tullut vain koiria. En ole ottanut kanoja ja lampaita, vaikka haluaisin, koska niissä on isompi homma, kuin koirissa. Eli mies joutuisi auttamaan tosi paljon, eikä töiltään pysty. Eikä kanoja ja lampaita voi ottaa mukaan reissuille 😄

Tosin, jos joskus lakataan reissaamasta, niin sitten meille tulee kanoja 😊