Miten olette tehneet, jos toinen (esim. sinä) on halunnut lemmikin mutta puoliso ei?
Oletteko ottaneet lemmikin ja se joka on sen halunnutkin on hoitanut sen?
Vai oletteko olleet kokonaan ottamatta lemmikkiä?
Kommentit (117)
"Olen eri, mutta meillä on ollut sama tilanne. Mies on aina alkuun ollut koiria vastaan, mutta kun ne on otettu, mies on hurmaantunut niihin hetkessä.
....Kissojakin on aina ollut, niistä mies ei niin piittaa, mutta ei niistä sille haittaamaan ole."
Meillä mies ei piitannut kissoista yhtään, kunnes meille syntyi pentuja. Yhdellä pennulla oli synnytyksessä ongelmia ja päätin heti että se jää meille. Sitten mies ihastui toiseen pentuun niin että kielsi etsimästä sille kotia. Kysyin vielä että tosiaanko olet sitä mieltä että meille jää tästä pentueesta KAKSI kissaa? Kyllä 😂 Sitten kissoja olikin viisi.
Vierailija kirjoitti:
"Olen eri, mutta meillä on ollut sama tilanne. Mies on aina alkuun ollut koiria vastaan, mutta kun ne on otettu, mies on hurmaantunut niihin hetkessä.
....Kissojakin on aina ollut, niistä mies ei niin piittaa, mutta ei niistä sille haittaamaan ole."
Meillä mies ei piitannut kissoista yhtään, kunnes meille syntyi pentuja. Yhdellä pennulla oli synnytyksessä ongelmia ja päätin heti että se jää meille. Sitten mies ihastui toiseen pentuun niin että kielsi etsimästä sille kotia. Kysyin vielä että tosiaanko olet sitä mieltä että meille jää tästä pentueesta KAKSI kissaa? Kyllä 😂 Sitten kissoja olikin viisi.
Kissavauva korvaa vauvan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Olen eri, mutta meillä on ollut sama tilanne. Mies on aina alkuun ollut koiria vastaan, mutta kun ne on otettu, mies on hurmaantunut niihin hetkessä.
....Kissojakin on aina ollut, niistä mies ei niin piittaa, mutta ei niistä sille haittaamaan ole."
Meillä mies ei piitannut kissoista yhtään, kunnes meille syntyi pentuja. Yhdellä pennulla oli synnytyksessä ongelmia ja päätin heti että se jää meille. Sitten mies ihastui toiseen pentuun niin että kielsi etsimästä sille kotia. Kysyin vielä että tosiaanko olet sitä mieltä että meille jää tästä pentueesta KAKSI kissaa? Kyllä 😂 Sitten kissoja olikin viisi.
Kissavauva korvaa vauvan?
No omat lapset oli jo kouluikäisiä, että voihan se niinkin olla. Mutta tuskin kuitenkaan.
Ymmärrän akatuksen että jos toinen ei lemmikkiä halua niin se haluava sen sitten hoitaa. Mutta sitä en ymmärrä että jos lemmikin omistaja vaikka sairastuu niin toinen kieltäytyy vaikka käyttämästä koiraa ulkona. Se on jo kiusaamista.
Saa olla omat harrastukset. Miehen harrastus on moottoripyörä ja minun harrastus on koirat. Osallistutaan molempiin. En sanoisi että koirat enempää maksaa.
Vierailija kirjoitti:
Minusta lemmikin haluava saa ottaa lemmikin, kamalaa, jos ei voi puolison kieltämisen takia ottaa.
Ehtona on, että hän huolehtii siitä ihan itse.
Ei se ihan niin mene. Ehtona myös ettei siitä.tule.karvaa, se ei ole sohvilla ja pöydillä, eikä varsinkaan sängyssä. Lomamatkat voidaan tehdä siitä.huolmatta ja kumppanin koko aika ja huomio ei mene siihen. Ja ettei se eläin häiritse keräämällä rapstusta tai leikkimistä tms. Tai haise.
Ja olen kyllä eläinrakas. En vain tajua valtavaa lemmikkien määrää ja omistamishalua. Jos käy töissä, lemmikki jää vajaalle seuralle.
Lemmikit on itsekkäiden ihmisten asia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta lemmikin haluava saa ottaa lemmikin, kamalaa, jos ei voi puolison kieltämisen takia ottaa.
Ehtona on, että hän huolehtii siitä ihan itse.
......
Ja olen kyllä eläinrakas. En vain tajua valtavaa lemmikkien määrää ja omistamishalua. Jos käy töissä, lemmikki jää vajaalle seuralle.
Lemmikit on itsekkäiden ihmisten asia.
Siksi niitä lemmikeitä on useita, että niillä on seuraa myös silloin kun omistaja on töissä. Olisi itsekästä ottaa vain yksi koira tai kissa, joka joutuu sitten olemaan yksin kotona pahimmillaan viitenä päivänä viikossa melkein puolet vuorokaudesta.
Siinä tapauksessa on väärä puoliso
Mun mielestä lasten pitää saada lemmikkejä. Miehen on siihen ollut sopeuduttava. Tosin olen minäkin lemmikkejä saanut, ja kerran yhden tietynroduisen koiran halusi mies itse. Minun koulutettavaksi se kuitenkin jäi.
Minä päätän. Sen tuleeko eläin ja sen minkä rotuinen se on.
Minä en asu samassa taloudessa eläimen kanssa, joten asiasta ei ole tarvinnut edes neuvotella.
Vierailija kirjoitti:
Minä en asu samassa taloudessa eläimen kanssa, joten asiasta ei ole tarvinnut edes neuvotella.
Sama, paitsi etten asu kodissa, jossa ei ole koiria.
Kun nykyisen mieheni kanssa treffailtiin, puhuttiin asioista jotka on tärkeitä: Uskonto, politiikka, lemmikkieläimet (allergiat), lapset ja yleinen elämisen malli, mitä siis toivoo ja haluaa elämältä. Kun näissä ei tullut mitään sellaista vastaan mitä ei olisi voinut sopia tai hyväksyä, niin seurustelu jatkui. Nyt ollaan naimisissa. Ne ongelmat mitkä elämässä nykyisin on, eivät liity näihin aiheisiin. Eläimiä on ja elämäntyyli on yhteinen. Uskon että ollaan yhdessä jatkossakin, eläinten kanssa.
Lempannut puolison. En halua puolisoa, joka ei pidä eläimistä, erityisesti koirista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta lemmikin haluava saa ottaa lemmikin, kamalaa, jos ei voi puolison kieltämisen takia ottaa.
Ehtona on, että hän huolehtii siitä ihan itse.
Ei se ihan niin mene. Ehtona myös ettei siitä.tule.karvaa, se ei ole sohvilla ja pöydillä, eikä varsinkaan sängyssä. Lomamatkat voidaan tehdä siitä.huolmatta ja kumppanin koko aika ja huomio ei mene siihen. Ja ettei se eläin häiritse keräämällä rapstusta tai leikkimistä tms. Tai haise.
Ja olen kyllä eläinrakas. En vain tajua valtavaa lemmikkien määrää ja omistamishalua. Jos käy töissä, lemmikki jää vajaalle seuralle.
Lemmikit on itsekkäiden ihmisten asia.
Et sinä ole eläinrakas, jos eläin sinua häiritsee, kun se haluaa rapsutuksia. Siitä ei myöskään saisi tulla karvaa eikä se saisi haista eikä viedä kumppanin huomiota. Eläinrakkaus on sinusta kaukana.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän akatuksen että jos toinen ei lemmikkiä halua niin se haluava sen sitten hoitaa. Mutta sitä en ymmärrä että jos lemmikin omistaja vaikka sairastuu niin toinen kieltäytyy vaikka käyttämästä koiraa ulkona. Se on jo kiusaamista.
Mies halusi koiran, minä en. Nyt meidän koira on 4v. Minä en halunnut, koska olisi vihdoinkin lasten kasvettua ollut mahdollisuus mennä ja tulla vapaammin, ja vaikka viikonlopuksi johonkin ihan extempore. Nyt ollaan pahemmassa jumissa kuin lasten kanssa. Ja kotona kulku vähemmän sujuvaa koiraporttien takia.
Minä olen aina pääsääntöisesti yksin hoitanut kotihommat ja siivouksen. Mies lupasi hoitaa koiran karvoineen (imuroida 2xiikko). Ei ole tapahtunut. Kertaakaan. Siitä lähtee järkyttävästi karvaa (musta). Eteisen seinät on kokoaikaroiskeissa (turkin ravistelu ja seinien vieressä oleilu märkänä).
En tähän päivään mennessä ole saanut vastausta siihen, kuka ulkoiluttaa, jos mies sairastuu tai loukkaa itsensä (esim. jalka murtuu tms.). Minä se en ole. Koira on iso, enkä sitä pysty pitelemään. Kyse ei ole kiusaamisesta. Tai jos on, niin korkeintaan minun kiusaamisesta.
Koira on nuori, minä en. Ja joku viisasteli parinvalinnasta ja sopimuksista etukäteen. Joopa joo. Yhdessä ollaan oltu 27v. En menisi vannomaan, etteikö koira voisi vielä johtaa eroon, ja kaiken sen hajottamiseen, mitä ollaan yhdessä rakennettu (talon myyminen + muu).
Minä olen toistaiseksi toimintakykyinen 50+, ja voisin matkustella, käydä kokopäivän tapahtumissa jne., mutta en välttämättä enää sitten, kun koira on kuollut vanhuuteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän akatuksen että jos toinen ei lemmikkiä halua niin se haluava sen sitten hoitaa. Mutta sitä en ymmärrä että jos lemmikin omistaja vaikka sairastuu niin toinen kieltäytyy vaikka käyttämästä koiraa ulkona. Se on jo kiusaamista.
Mies halusi koiran, minä en. Nyt meidän koira on 4v. Minä en halunnut, koska olisi vihdoinkin lasten kasvettua ollut mahdollisuus mennä ja tulla vapaammin, ja vaikka viikonlopuksi johonkin ihan extempore. Nyt ollaan pahemmassa jumissa kuin lasten kanssa. Ja kotona kulku vähemmän sujuvaa koiraporttien takia.
Minä olen aina pääsääntöisesti yksin hoitanut kotihommat ja siivouksen. Mies lupasi hoitaa koiran karvoineen (imuroida 2xiikko). Ei ole tapahtunut. Kertaakaan. Siitä lähtee järkyttävästi karvaa (musta). Eteisen seinät on kokoaikaroiskeissa (turkin ravistelu ja seinien vieressä oleilu märkänä).
En tähän päivään menne
Tuohonhan ON helppo ratkaisu. Ero. Sitten sun ei tarvitse kotonasi sietää koiraa eikä noin huonoa miestä, jota noin halveksut. Kotisikin on aina siisti ja puhdas. Jos nyt itsekään siellä ehdit edes käydä, menoiltasi.
Niin miten nämä tosiaan menee kun yhteiset rahat? Se joka ei halua lemmikkiä maksaa siitä?
Vierailija kirjoitti:
Mies ei halunnut koiraa. Yhdessä hoidetaan ja jos koira vinkuu yöllä ulos niin mies vie ihan käytännön syistä.
Aivan kuin meillä. Ei kuulemma tarvitse hoitaa ja taluttajaa on jonoksi asti. Eipä ole vielä näkynyt,
Akin ja Ritan tapauksessa Rita ilmoitti että uusi koira tulee tai Aki lähtee.
Voi hyvä provo, ei mies niitä JOUDU ulkoiluttamaan, vaan tekee sen ihan vapaaehtoisesti. Eilenkin, aloin tehdä ruokaa niin mies totesi että hänpä käy koirien kanssa lenkillä ennen kuin syödään. Ja kävi, teki suht pitkänkin lenkin. Samoin hoksasi uudesta koirastamme, että hän saa siitä hyvän juoksukaverin 😄
Kyllä mies sen tietää, etten kykene ilman koiria olemaan. Vaikka joskus sanoin ettei nykyisen jälkeen enää koiraa tule, ei yllättynyt yhtään kun aloin puhua uudesta koirasta 😄 Silloin häneltä kysyin onko asia niin vastentahtoinen että mieluummin eroaisi niin ei kuulemma ole, ei todellakaan koira voisi olla eron syy, ikinä. Ja nyt tosiaan tykkää tästä uusimmasta koirasta vielä enemmän kuin aiemmista! Ei siis ongelmia.