Kerro miten poikkeat stereotyyppisestä naisesta/miehestä.
Kommentit (657)
En ole ollut koskaan se klassinen naisen prototyyppi, joka pyrkii näkyvästi miellyttämään ja mielistelemään miehiä (ikään katsomatta).
Tarkoitan eteenkin silloin kun oltiin vielä iskemässä miehiä, eli etsittiin kumppania jne. En osaa sellaista "hempukkamaista" kikattaja/kihertäjä /hymy korvissa dekolte paljaana miesten edessä keimailua ollenkaan. Olen aina toivonut ja odottanut että ihan vaan perus ok ulkonäköni ruskeilla silmillä, hillitty käytös, tyylikäs pukeutuminen, nokkelus, fiksus ja uskollisuus riittäisi. ..... pakko tunnustaa, aina ei ole riittänyt, olisi tarvittu muitakin avuja, eli ehkä juuri sitä itsensä esille tuomista tai suoranaista tyrkyttämistä.
Olen nainen, inhoan shoppailua. Työni on melko fyysistä, joudun kantamaan painavia laatikoita pitkin päivää.
Olen hyvin tarkka yksityisyydestäni ja vihaan sitä kun jokapuolella udellaan henkilökohtaisia asioita. Ihan jopa esim pomon kysymys siitä onko viikonloppusuunnitelmia ärsttää minua, tulee heti ajatus "hemmettiäkö se sulle kuuluu, älä utele". En kysele koskan muiden henk koht juttuja, jokainen kertoo sen mitä itse haluaa ja silloinkaan en yleensä esitä mitään tarkentavia kysymyksiä.
Töissä olen hyvin asiakeskeinen, minua ei kiinnosta pätkääkään työkavereiden siviilielämä enkä jaksaisi yhtään kuunnela kun kollega puhuu jatkuvasti mitä läpsenlapset nyt tekivät ja mihin niiden perheet onkaan menossa, tai toinen kertoo typeristä karavaanarireissuistaan tai joku puhuu joka ikinen kerta lounaalla lastensa fudisharrastuksesta.
Nainen 50+
Olen naiseksi todella laiska kotioissa. En ole se perheen pyyteetön työmyyrä joka pitää kulissit pystyssä ja huushollin kunnossa. Lojun mielelläni sohvalla ja katsonkin paljon telkkaria, tosi mielelläni dokumentteja, asiaohjelmia, leffoja ja muutamia sarjoja. En ole kiinnostunut mistään hömppärealitystä enkä musiikki tai tanssii tähtien kanssa ohjelmista, eli tyypillisestä naisten ohjelmista.
Kotona rakastan rauha ja hiljaisuutta, mutta kuuntelen salilla ja autossa usein kovalla kasaridiscoa, -rokkia, texas boogieta, jopa ac/dc pärähtää koskus soimaan kun moottoritielle kurvaan. Rakastan basson jytkettä (se poistaa muuten stressiäkin). Ajan mielelläni paljon, pitkiä matkoja ja jujaa ja motarilla ratsastan vasenta kaistaa.
Olen aina kiinnittänyt huomiota autoihin, nuorena kisattiin poikakaverin kanssa kumpi saa lukea ensin V8 magazinen. Rakastan V8 koneen ääntä ja vanhoja jenkkirautoja, ne saa vereni kiertämään.
T. Jo reippaasti keski-ikäinen nainen
Vierailija kirjoitti:
Olen naiseksi todella laiska kotioissa. En ole se perheen pyyteetön työmyyrä joka pitää kulissit pystyssä ja huushollin kunnossa. Lojun mielelläni sohvalla ja katsonkin paljon telkkaria, tosi mielelläni dokumentteja, asiaohjelmia, leffoja ja muutamia sarjoja. En ole kiinnostunut mistään hömppärealitystä enkä musiikki tai tanssii tähtien kanssa ohjelmista, eli tyypillisestä naisten ohjelmista.
Kotona rakastan rauha ja hiljaisuutta, mutta kuuntelen salilla ja autossa usein kovalla kasaridiscoa, -rokkia, texas boogieta, jopa ac/dc pärähtää koskus soimaan kun moottoritielle kurvaan. Rakastan basson jytkettä (se poistaa muuten stressiäkin). Ajan mielelläni paljon, pitkiä matkoja ja jujaa ja motarilla ratsastan vasenta kaistaa.
Olen aina kiinnittänyt huomiota autoihin, nuorena kisattiin poikakaverin kanssa kumpi saa lukea ensin V8 magazinen. Rakastan V8 koneen ääntä ja vanhoja jenkkirautoja, ne saa vereni kiertämään.
Kyllä minä vähän kotihommia teen, en siedä sotkua mutta muuten tuo yllä oleva kuvaa myös juurikin minua.
T. melkein sielunsisko
Olen entinen pääministeri eikä minulla ole lainkaan rintoja. En ole perushetero. Lastakaan minulla ei ole riesanani.
Olen nyt 40v mies enkä ole koskaan halunnut seurustella, vaan olen ajautunut suhteisiin. Nyt kun lapset tehty niin mahtava saada olla ilman puolisoa ja sitä että pitäisi huomioida toista kaikessa, kun ei suomalaisissa parisuhteissa miehellä ole muuta arvoa kuin se että pystyy kustantamaan ja mahdollistamaan. En voisi kuvitella sitoutuvani oman ikäiseen naiseen, vaan deittailen 20-25 -vuotiaita naisia kun itselle sopii.
Nykymenoa kun seuraa niin taidan olla poikkeava, koska haluan suunnilleen ikäiseni naisen. Sellaisen tavallisen, mitä näkee esim. Prismassa.
Et ole yksin, täällä samanmoinen mies, tosin 38v. Vaikkakin haluja olisi.
Ostan kengät kun entiset hajoaa, en tykkää korkokengistä. En ole kiinnostunut laittamaan kynsiä, enkä kiinnitä toisten kynsiin huomiota. En laitata ripsiä/kulmia tms. Käyn pari-kolme kertaa vuodessa kampaajalla, siinä on kauneudenhoitoni. En ole kiinnostunut vaatemerkeistä/seuraa mikä merkki on pinnalla. En omista Marimekko-laukkua. Sisustus ei kiinnosta.
En varmaankaan sovi perinteiseen naisen stereotypiaan seuraavien piirteiden ja ominaisuuksien kautta (joskaan ne eivät ehkä modernimman naisen stereotypiaan peilattuna ole mitenkään tavattomiakaan)
- En ole koskaan voinut sietää lapsia, enkä ole koskaan halunnut niitä. Tämä oli minulle intuitiivisella tasolla selvää jo ennen kouluikää. Tietoisemmin sitten myöhemmin.
- En välitä juurikaan ihmisistä. Olen hyvin välinpitämätön muita paitsi lähipiiriäni kohtaan.
- En pidä huomiosta. Uralla vetelen naruja kulisseissa ja annan muiden kerätä kiitokset.
- Olen kerännyt huomattavan varallisuuden - yksin ja itse kehittämilläni strategioilla (sijoittaminen, treidaus, säästäminen).
- En näytä varallisuutta mitenkään ulospäin. Nautiskelen "salaa". Saatan lähteä muutaman päivän reissuille Pariisiin, Roomaan, Tokioon jne sanomatta kenellekään mitään. Somessa tai muuten. Käyn usein yksin ravintoloissa syömässä. Joskus otan kaverin mukaan, mutta nautin enemmän yksin.
- En pidä shoppailusta. Omistan hyvin vähän tavaroita (ehkä 500-600 kpl, mutta huippulaatua).
- En ole tunteellinen. Olen koulutukseltani tutkija (tohtori kahdelta alata) ja minun on helppoa kytkeä objektiivinen (sikäli kun se on inhimillisesti mahdollista) moodi päälle esim uutisia katsellessa, jolloin mikään ei herätä mitään mielipiteitä tai tunteita, pelkästään havainnoin asioita ja pyrin arvioimaan niitä an sich.
- Olen antinationalisti ja minulla ei ole mitään kansallistunnetta. Ajatus suomalaisuudesta on äärettömän vastenmielinen ja pakotettu. Näin on ollut niin kauan kuin muistan, lapsesta asti. Jos kansallisuudesta voisi luopua, luopuisin välittömästi.
- Olen keski-ikäinen nainen, enkä liho. Olen samoissa mitoissa kuin 18-v, joskin nahka on hieman löystynyt ja lihakset pehmentyneet. Hoikka/laiha ja melko pitkä. Laittamatta ok-näköinen.
Onhan noita. Tuossa muutama.
n.45
En ole niin varovainen ja epäluuloinen kuin naiset yleisesti, ja ymmärrän miesten tapaa toimia. Otan riskejä enkä pelkää juuri mitään.
En voi sietää naisten tapaa paheksua ja kontrolloida sitä, että joku toimii tai ajattelee eri tavalla kuin he.
En myöskään tavoittele kenenkään ihailua, vaikka sekin on mielestäni ainakin nuoremmille naisille tyypillistä. Jotkut osaavat jo pienenä tyttönä keimailla ja haluavat huomiota. En tiedä, onko se stereotyyyppistä mutta tyypillisempää naissukupuolelle kuitenkin.
Mussa ei ole naisellista vetovoimaa, en pukeudu nätisti enkä meikkaa. En harrasta irtosuhteita.
Vierailija kirjoitti:
En ole ollut koskaan se klassinen naisen prototyyppi, joka pyrkii näkyvästi miellyttämään ja mielistelemään miehiä (ikään katsomatta).
Tarkoitan eteenkin silloin kun oltiin vielä iskemässä miehiä, eli etsittiin kumppania jne. En osaa sellaista "hempukkamaista" kikattaja/kihertäjä /hymy korvissa dekolte paljaana miesten edessä keimailua ollenkaan. Olen aina toivonut ja odottanut että ihan vaan perus ok ulkonäköni ruskeilla silmillä, hillitty käytös, tyylikäs pukeutuminen, nokkelus, fiksus ja uskollisuus riittäisi. ..... pakko tunnustaa, aina ei ole riittänyt, olisi tarvittu muitakin avuja, eli ehkä juuri sitä itsensä esille tuomista tai suoranaista tyrkyttämistä.
Sama täällä. Ja ikinä en ole ollut sillain palavasti ihastunut/rakastunut kehenkään mieheen, edes laulajiin yms. Olen hetero mutta en ole just sellainen paljastaviin mekkoihin pukeutuva ja pakkelit naamassa kiherrelijä/itsensä tyrkyttäjä. En osaa flirttailla tai mielistellä miehiä.
Selvennys: stereotyyppinen on suomeksi kaavamainen käsitys tai ennakkoluulo. Miksi viljellä fingelskaa?
Vierailija kirjoitti:
Olen autisti.
Olen keskivertoa älykkäämpi, mutta en halua tehdä Mensan pääsykoetta, koska kyseinen kuppikunta ei kiinnosta.
Vihaan sitä, että minut nähdään ensisijaisesti naisena, myös työelämässä. Työelämässä haluan tulla nähdyksi osaamiseni ja työn kannalta oleellisten vahvuuksieni kautta.
Olen harrastanut seksiä vain yhden ihmisen (miehen) kanssa, ja olen ollut hänen kanssaan parisuhteessa jo yli 25 vuotta. Jos parisuhteemme päättyy, en halua uutta kumppania.
Ystävissäni on enemmän miehiä kuin naisia.
En pidä itseäni tyypillisenä autistina.
Minäkin olen Picasson tasoinen maalari, mutta en vain halua näyttää sitä kenellekään, jotta en "joutuisi" mihinkään "kuppikuntiin"
Vierailija kirjoitti:
En osaa käyttää tamponia xD
Vaimoni sisko kertoi 16-vuotiaana, ettei vain saa tamponia sisäänsä. En silloin osannut kysyä tarkemmin. Onko syy jonkinlainen kuivuus tai kramppi vai mikä?
Olen autismin kirjolla, ja siitä seuraa paljonkin asioita missä en ole 'stereotyyppinen' ihminen oikeastaan millään tavalla. Näillä mennään, ai äm ön eilien.
Vierailija kirjoitti:
En ole niin varovainen ja epäluuloinen kuin naiset yleisesti, ja ymmärrän miesten tapaa toimia. Otan riskejä enkä pelkää juuri mitään.
En voi sietää naisten tapaa paheksua ja kontrolloida sitä, että joku toimii tai ajattelee eri tavalla kuin he.
En myöskään tavoittele kenenkään ihailua, vaikka sekin on mielestäni ainakin nuoremmille naisille tyypillistä. Jotkut osaavat jo pienenä tyttönä keimailla ja haluavat huomiota. En tiedä, onko se stereotyyyppistä mutta tyypillisempää naissukupuolelle kuitenkin.
Kommenttisi kiinnitti huomiotani, koska kirjoitit, ettet tavoittele kenenkään ihailua. Minustakin ihailun halu vaikuttaa kuuluvan naisen perusluonteeseen, ja olen usein tuonut esiin kommenteissani, että naisilla on siksi jopa OIKEUS ja TARVE olla ihailtuna. Jotkut naiset ovat kiivaasti hyökänneet minua vastaan.
Olen myös miettinyt, ovatko jotkut naiset todella haluttomia ihailuun, vai onko kysymys kulttuurin tuomasta roolista, joka pakottaa olemaan vaatimaton. Kynis.mies
No varmasti se klassinen etten ole koskaan halunnut lapsia enkä voi oikeastaan edes sietää kakaroita, eteenkään niiden itkua, kitinää, kiukuttelua, kiljumista. Tiesin jo 13v etten halua lapsia (sukurasite ja ehkä oman lapsuuteni tulosta). Miehen ja parisuhteen halusin kyllä.
Jotenkin tuntuu että naisia pidetään helposti uhrautuvaisina jotka ei osaa sanoa ei ja ajattelevat pääsääntöisesti aina muiden etua, asettavat muiden hybinvoinnin oman edelle. Ei, tässä olen myös poikkeus. Pidän kiinni omista rajoistani, minun ei ol koskaan tehnyt tiukkaakaan sanoa EI, pidän ensisijaisesti kiinni omasta hyvinvoinnistani sillä ei sitä tee kukaan muu kuin minä itse. Minulla ei ole mitään tarvetta passata, paapoa, elättää ja hyysätä muita..... ekukaan tee minullekaan niin.
N 54v