Kerro miten poikkeat stereotyyppisestä naisesta/miehestä.
Kommentit (657)
Missä en ole:
- olen enemmän asia- kuin ihmiskeskeinen
-en ihastele, kun nään vauvan tai koiranpennun
-en muista merkkipäiviä (myöskään niitä parisuhteen)
- en ota päävastuuta juhlista enkä muistamisista
-en käytä hymiöitä viesteissäni
-olen hyvä matematiikassa
-olen kiinnostunut sotahistoriasta
- en ole koskaan orastavassa parisuhteessa ollut se, jolle on ollut tärkeää sitouttaa toinen itseensä (aina mies on kysellyt, että voitaisiinko tätä jo sanoa seurusteluksi ja nykyinen kumppani oli meistä se, jolle ole tärkeää päästä naimisiin)
Olen jonkin sortin autisti mutta aika hyvä lukemaan ihmisiä. Olen opetellut sen taidon. Saan ihmiset puhumaan ja tuntemaan itsensä maailman tärkeimmäksi ihmiseksi. Monet naiset tuntevat kanssani löytäneensä sielunkumppanin ja jotkut haluavat palkita sen seksillä ja enemmänkin. Oikeasti en ole heille sielunkumppani enkä halua heiltä seksiä, en saa siitä mitään. Monet naiset ovat pettyneitä kun tuntevat, etteivät kelpaakaan. Oikeasti kukaan ihminen ei kelpaa, en tarvitse toista ihmistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan jahdannut naisia.
En ole kiinnostunut autoista, lätkästä tai hevimusiikista.
Tykkään laittaa ruokaa, kokea taidetta ja lukea kirjoja. Tykkään myös käydä kävelyillä, havainnoida erilaisia poikkeuksellisia asioita ja nauttia maailman kauneudesta. Pohdin myös usein elämää, maailmankaikkeutta ja yleisesti olemassaoloa. Tämä saa minut usein myös tunteelliseksi, surulliseksi ja melankoliseksi.
Kuulostat ihannemieheltä, näin naisena.
Silti hän lienee sinkku...
Sivusta
Vierailija kirjoitti:
Olen tosi itsenäinen (sinkku), hoidan oman talouteni, minulla on auto. Muistan, miten oma auto piti saada, kun veri on aina vetänyt ajamaan :D. Muuten olen tosi naisellinen, en ole mikään auton laittaja äijä-tyyppi kuitenkaan.
Kaikkien sinkkujen täytyy hoitaa oma taloutensa. Eihän sitä kukaan muukaan hoida. Auto on myös ihan yleinen naisten omistama esine. Taidat olla kotoisin 1800-luvulta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuuntelen metallia, käyn keikoilla ja festareilla reippaasti yli viisikymppisenä eikä tippaakaan kiinnosta muiden mielipiteet siitä asiasta
Eroatko tällä stereotyyppisestä miehestä vai stereotyyppisestä naisesta? Miten he mielestäsi toimivat?
Olen eri mutta mielestäni stereotyyppiset viisikymppiset, olivat sitten miehiä tai naisia, eivät käy festareilla tai kuuntele metallia. Siis stereotyyppiset. Minusta on hienoa että elää kuten haluaa!
Minä ja mieheni taas ollaan jo reippaasti yli kuusikymppisiä metallifaneja ja käydään edelleen festareilla. Valitettavasti kunto vaan alkaa jo pikkasen osoittaa rapistumisen merkkejä... Seitsenkymppisten jälkeen voi jo joutua lähtemään rollaattoreilla liikenteeseen.
En voi naisena sietää ajatusta että mies elättäisi minut tai että olisin kiinnostunut miehen tuloista/varallisuudesta. Toisaalta taas pelkään että joku mies on kiinnostunut minusta pelkästään siksi koska olen varakas. Varakkuus ei ole perittyä vaan hankittua.
Olen tehny lapset nuorena.
En odota, että minusta tulee mummi.
En leivo, ruokaa teen, että pysyn hengissä, en halua eläimiä enkä lapsia hoidettavaksi.
En meikkaa, en värjää hiuksia, en matkustele, käy baareissa, enkä käy festareilla. En katso telkkaria.
Inhoan sukujuhlia.
En käy treffeillä. En juopottele.
Viihdyn paljon yksin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuuntelen metallia, käyn keikoilla ja festareilla reippaasti yli viisikymppisenä eikä tippaakaan kiinnosta muiden mielipiteet siitä asiasta
Eroatko tällä stereotyyppisestä miehestä vai stereotyyppisestä naisesta? Miten he mielestäsi toimivat?
Olen nainen. Musiikkimakuni eroaa lähes kaikista tuntemistani samanikäisistä, etenkin naisista eikä siellä keikoillaan heitä juuri näy😄
En tiedä, en ole ajatellut koko asiaa.
Poikkea tosi paljon Suomalaisista naisista jopa hiukan ulkonäön mutta erityisesti luonteen vuoksi. Olen erittäin empaattinen, tunteellinen ja tulinen jos suututetaan. Ja kova ääninen. En tasa paksu vaan muodokas ja aika tumma vaikka vaalea. En ole koskaan tuntenut kuuluvani kokonaan tänne tai oikeastaan mihinkään. Tulen helposti väärinymmärretyksi, minkä takia välillä eristän itseni muista etten loukkaa muita. Kuitenkin pidän sosiaalisuudesta, mutta kaipaan yksinoloa vastapainoksi. Perhe on minulle tärkeä. Suhteet ovat tärkeämpiä kuin mammona. Pidän itseäni seksuaalisempana kuin moni muu tavallinen nainen, jopa jo ihan omista sukulaisistakin erotun. Mutta minkäs teet näillä mennään. Ja aikuisena sain kuulla että isovanhemmat ei ehkä kaikki olleetkaan 100pros Suomi. Mielenkiintoista mutta näkihän ja ties sen jo muutoinkin. Elämä on seikkailu ja kaikki me ollaan arvokkaita yksilöitä.
En omista korkokenkiä, merkkilaukkuja, jakkupukua, naisellisia vaatteita, en pidä romanttisista elokuvista
Maksan puolet avovaimoni lapsen kuluista. Asumme kolmestaan, biologisia lapsia minulla ei ole. Arjessa asiaa ei edes huomaa, kun lapsi oli vielä vauva kun muutimme yhteen. Nyt on 13 vuotta yhteiseloa takana.
M39
Olen mies mutta inhoan jääkiekkoa ja jalkapalloa. Typeriä väkivaltaisia turhia "urheilumuotoja".
En uhriudu enkä ole läski. En pompota miestäni järjettömillä vaatimuksilla. En nalkuta.
En meikkaa. Ja alunperin mieheni ehdotuksesta ja nyt jo 9v naturellina.
En ole kuten muut naiset, olen uniikki lumihiutale.
Vierailija kirjoitti:
Ei kiinnosta ryyppääminen ja pettäminen.
siis juurikin sama. Vaikka vaimo pihtaa huolella tai oikeastaan seksi ei häntä enää kiinnosta, ei itsellä ole mitään intoa lähteä esim baariin vetämään kännejä ja vonkaamaan naisia vaikka muuten panohaluja ois.
Pidän ihan normaalista perhearjesta. Lisäksi autot ei kiinnosta yhtään vaikka sellaisen omistankin, minulle se on vain kulkuväline paikasta toiseen.
Olen eri mutta mielestäni stereotyyppiset viisikymppiset, olivat sitten miehiä tai naisia, eivät käy festareilla tai kuuntele metallia. Siis stereotyyppiset. Minusta on hienoa että elää kuten haluaa!