Lue keskustelun säännöt.
Tein huonot asuntokaupat
09.07.2024 |
Harmittaa ja hävettää. Ostin puolison kanssa ensiasunnon (70-luvun rivari Helsingistä) koronahuumassa vuonna 2021 ja remontoitiin sitä paljon. Yhteensä meni 420 000 euroa. Nyt ero tulossa ja pari välittäjää arvioinut asunnon, realistinen hinta minkä voisi saada olisi alle 350 000...
Maksettiin aivan liikaa silloin tästä eikä tajuttu että isoja remonttejakin on tulossa tähän, eikä tämänikäisille rivareille ole monia ostajia. Meillä on iso laina, eikä todellakaan olla mitään rikkaita. Tunnne itseni idiootiksi.
Olen 37 vuotias ja tuntuu siksikin hölmöltä, kun sisarukseni on ostanut asunnon paljon aikaisemmin ja tehnyt hyviä myyntivoittoja ja pystynyt siirtymään aina isompaan ja uuteen asuntoon myyntivoittojen turvin. Itse mokasin tämän homman jo heti alussa.
Kommentit (197)
Vierailija kirjoitti:
Asuntoasiat ovat kysymyksiä, joissa mielipiteet jakautuvat. Sen huomaa tästäkin ketjusta. Sama koskee ruokatottumuksia.
Ap:n tilanteesta tulee mieleen tapaus, josta pari vuotta sitten edesmennyt mummoni usein kertoi.
Mummon lapsuudenkodin lähistöllä eleli uusperhe, jossa oli pariskunta, miehen lapsia, naisen lapsia ja yksi yhteinenkin tenava. Tämän perheen äiti (äitipuoli) keitteli usein suuressa kattilassa keittoa.
Mummo kertoi, että keittoa syömään saivat tulla he naapurin mukulatkin perheen lasten lisäksi. Keitto oli ihan kelvollista, varsinkin silloiset sodanjälkeiset olosuhteet huomioon ottaen.
Siinä talon liepeillä liikkui paljon kulkukissoja ja kerran se nainen lipsautti, että niitä hän loukuilla pyydysti ja niistä hän ne keittonsa keitti. Mummo sanoi, että ei se keitto sinänsä siitä huonommaksi muuttunut, mutta kyllä hän alkoi vähän vältellä sitä paikkaa, kun tiesi, mistä liha niihin keittoihin tulee.
Supa od mačjeg mesa koju sam ponudio kao nagradu stvorila je osecaj zahvalnosti u publici.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Asuntoasiat ovat kysymyksiä, joissa mielipiteet jakautuvat. Sen huomaa tästäkin ketjusta. Sama koskee ruokatottumuksia.
Ap:n tilanteesta tulee mieleen tapaus, josta pari vuotta sitten edesmennyt mummoni usein kertoi.
Mummon lapsuudenkodin lähistöllä eleli uusperhe, jossa oli pariskunta, miehen lapsia, naisen lapsia ja yksi yhteinenkin tenava. Tämän perheen äiti (äitipuoli) keitteli usein suuressa kattilassa keittoa.
Mummo kertoi, että keittoa syömään saivat tulla he naapurin mukulatkin perheen lasten lisäksi. Keitto oli ihan kelvollista, varsinkin silloiset sodanjälkeiset olosuhteet huomioon ottaen.
Siinä talon liepeillä liikkui paljon kulkukissoja ja kerran se nainen lipsautti, että niitä hän loukuilla pyydysti ja niistä hän ne keittonsa keitti. Mummo sanoi, että ei se keitto sinänsä siitä huonommaksi muuttunut, mutta kyllä hän alkoi vähän vältellä sitä paikkaa, kun tiesi, mistä liha niihin keittoihin tulee.
Is e brot feòil cat gun atharrachadh am bracaist as fheàrr airson clann.
Vierailija kirjoitti:
En koskaan ymmärtänyt mikä silloin koronavuosina aiheutti tämän asuntohuuman? Eikö silloin ollut jo merkit vaikeimmista ajoista selvillä, miksi ihmeessä kaikki se rahantuhlaus?
Osa alkoi tehdä etätöitä ja yhtäkkiä tuli kysyntää suuremmille perheasunnoille kun piti saada se työhuonekin. Ja kun ravintolat ja elokuvateatterit oli kiinni, haluttiin että koti on sellainen paikka, missä on mukava viettää vapaa-aikaa. Ulkomaille ei päässyt matkustamaan, niin laitettiin ne rahat kodin parantamiseen.
Tietenkään kaikilla ei ollut näin, monilla oli tiukkaa. Mutta se porukka, joka ei pystynyt matkustelemaan ja huvittelemaan entiseen malliin, joutui miettimään, mihinkäs nämä kaikki rahat laitetaan ja kotiinhan ne sitten laitettiin. Sehän oli rautakauppojen kulta-aikaa ja remppamiehet oli kiireisiä.
Me ei vaihdettu isompaan asuntoon, kun meillä oli jo tarpeeksi iso asunto. Mutta ostettiin kesämökki sopivalta iskuetäisyydeltä, etätyöpisteeksi ja muuhunkin vapaa-ajan viettoon. Ei me olla vieläkään koronan jälkeen matkusteltu, kun on viihdytty mökillä niin hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Mä menin ostamaan mökin koronavuonna. En osaa vielä päättää, oliko "sijoitus" pähköhullu ja järjetön vai loistava ja tulevaisuutta ennakoiva.
Mökkiläisenä nyt kumminkin mennään eteen päin. 😄👍🏼
Mökki on myös sijoitus omaan hyvinvointiin. Siellä riittää huhkimista loppuelämän ajaksi :-D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En koskaan ymmärtänyt mikä silloin koronavuosina aiheutti tämän asuntohuuman? Eikö silloin ollut jo merkit vaikeimmista ajoista selvillä, miksi ihmeessä kaikki se rahantuhlaus?
Joku massahysteria. Onneksi meillä kesti oman myynnin kanssa vatulointi niin pitkään että ehti tulla markkinoiden sakkaus ja meni suunnitelmat jäihin.
Olisimme varmaan muuten aivan samassa kusessa kuin ap eli ylihintainen piilosokkelipommi ostettuna ja "miksi vitussa me näin tehtiin"-kysymys kaikuisi unettomina öinä mielessä.
Hei ap- asuntollasi ei ole ditäkään srvoa! Luitko sen homeisen piilosokkeli- jutun 70 l rivareissa??
Heipä hei. Keitteletkö pontikkaa siellä arvotalosi kellarissa, vai miten ne sormet huiskii minne sattuu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"eikä tajuttu että isoja remonttejakin on tulossa tähän"
Ette tajunneet 😂😂😂😂 Kannattaisi varmaan opetella lukemaan, niin ymmärtää niitä taloyhtiön dokumenttejakin, eivätkä päivänselvät asiat tule yllätyksenä. 🤦🏼 Päivänselvät, koska joka ikinen tiedossa oleva remontti lukee niissä papereissa. Jos tiedossa ei ole mitään remonttia, niin ei sitä yhtään kukaan voi tajuta muutenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Olen myös vaihtanut voitoilla isompaan. Nyt ostin rivitalosta kolme kolmiota ja yhdistin ne 9h+kolme keittiötä ja kylpyhuonetta. Ei jäänyt velkaa.
Hyvin usein, oikeastaan aina, kun näitä "voitolla myyviä" hieman avaa niin korkomenot unohdetaan huolellisesti. Helposti 250000 - 300000 lainassa se korko on 10 v ajalta esim 75000 euroa mutta "unohtuu" siinä hurmassa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et sinä huonoa asuntokauppaa tehnyt vaan huonon parisuhdekaupan.
Asunnon arvo olisi kova kymmenen vuoden päästä, samoin kuin hyvän parisuhteen.
Minusta tämä on jotenkin lohdullista. Itsekin totesin näin avioeron jälkeen. Joskus sitä vaan veikkaa väärää hevosta. Sellaista se on. Ap, järjessäsi ei ole mitään vikaa, eikä ole mitään hävettävää, elämä vaan teki nyt tuollaisen koukkauksen.
Jos normi hyvätuloinen perhe sitoo asuntoon 420k niin onhan siinä tiedossa ikävyyksiä. Ei välttämättä eroa, ei konkurssia, ei mitään taloudellista mutta; Asuntoon ei kannata sijoittaa 420.000 euroa! Jos ei rahalle parempaa kohdetta kekkaa niin voi hyvää päivää!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä teissä nuorissa on vikana, kun tuo teidän touhu on niin tempoilevaa. Yhtenä päivänä onnessaan ostetaan yhteistä kotia ja sitä yhdessä innolla laitetaan, ja jo kohta onkin tosta vain ero tulossa. EIkö teillä ole mitään sinniä? Yritättekö te edes tulla toimeen, vaan meneekö lusikat jakoon heti ensimmäisestä riidasta? Ei voi ymmärtää. Kas kun elämässä sattuu kaikenlaista, ja ihmissuhteissa. Jotain edes pitäis kestää kun yhteen on menty.
Nykyään ihmiset on sellaisia, että niillä on arvot ja periaatteet. Ja niistä ei jousteta.. sama homma kuin politiikassa.
Sitten kun mitään joustoa ei ole mihinkään suuntaan niin elo käy mahdottomaksi.
Ei niiden arvojen ja periaatteiden vuoksi erota, niiden vuoksi mennään yhteen. Sitten erotaan, kun arvoja tai periaatteita ei olekaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asuntokaupat olisi aiheellista tehdä järjen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et sinä huonoa asuntokauppaa tehnyt vaan huonon parisuhdekaupan.
Asunnon arvo olisi kova kymmenen vuoden päästä, samoin kuin hyvän parisuhteen.
Minusta tämä on jotenkin lohdullista. Itsekin totesin näin avioeron jälkeen. Joskus sitä vaan veikkaa väärää hevosta. Sellaista se on. Ap, järjessäsi ei ole mitään vikaa, eikä ole mitään hävettävää, elämä vaan teki nyt tuollaisen koukkauksen.
Jos normi hyvätuloinen perhe sitoo asuntoon 420k niin onhan siinä tiedossa ikävyyksiä. Ei välttämättä eroa, ei konkurssia, ei mitään taloudellista mutta; Asuntoon ei kannata sijoittaa 420.000 euroa! Jos ei rahalle parempaa kohdetta kekkaa niin voi hyvää päivää!
Mä olen sijoittanut 3 asuntoon yhteensä vajaa puoli milliä. Voihan se olla tyhmääkin, mutta asunnot ovat kasvukeskuksissa hyvillä sijainneilla. Jokaisen pitää asua jossakin, eli nämä ovat hyödyllisiä sekä nykyisille vuokralaisille että omille lapsilleni, joille nämä jäävät minulta. Toki saavat myydä, jos rahalle parempaa käyttöä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En koskaan ymmärtänyt mikä silloin koronavuosina aiheutti tämän asuntohuuman? Eikö silloin ollut jo merkit vaikeimmista ajoista selvillä, miksi ihmeessä kaikki se rahantuhlaus?
Sama vaan toistui mikä alkoi -80 luvun lopussa. Itse kyllä selvisin voittajana siitä (tuurilla) ja sain hyvän pesä munan.
Minkä helvetin takia kirjoitat "-80 luvun" ?????????? 🙄🙄🙄
Elämä heittelee. Kaikki, mistä selviää rahalla, on kuitenkin aika kevyttä lopulta todellisiin ongelmiin nähden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uusvanha sananlasku: Kalliit on eroavan palstamamman lunnaat.
Kuulin bestikseltäni että jos tulee ero ja on alaikäiset lapset niin ex-miehen palkasta saa puolet kunnes lapset tulevat täysikäisiksi.
Jos edes 1980-luvun rivaria ei "saisi" ostaa, niin taidan jäädä kerrostaloasukiksi loppuiäkseni. Täältä ei nimittäin uudempia rivariasuntoja saa alle 250 000 euron.
Ei elämä aina mene suunnitellusti.