Lue keskustelun säännöt.
Tein huonot asuntokaupat
09.07.2024 |
Harmittaa ja hävettää. Ostin puolison kanssa ensiasunnon (70-luvun rivari Helsingistä) koronahuumassa vuonna 2021 ja remontoitiin sitä paljon. Yhteensä meni 420 000 euroa. Nyt ero tulossa ja pari välittäjää arvioinut asunnon, realistinen hinta minkä voisi saada olisi alle 350 000...
Maksettiin aivan liikaa silloin tästä eikä tajuttu että isoja remonttejakin on tulossa tähän, eikä tämänikäisille rivareille ole monia ostajia. Meillä on iso laina, eikä todellakaan olla mitään rikkaita. Tunnne itseni idiootiksi.
Olen 37 vuotias ja tuntuu siksikin hölmöltä, kun sisarukseni on ostanut asunnon paljon aikaisemmin ja tehnyt hyviä myyntivoittoja ja pystynyt siirtymään aina isompaan ja uuteen asuntoon myyntivoittojen turvin. Itse mokasin tämän homman jo heti alussa.
Kommentit (197)
161/197
|
14.01.2025 |
Vastaa
Lainaa
Ilmoita asiattomaksi
Vierailija kirjoitti:
Olisihan tuossa ajassa jäänyt aika paljon tappiolle, jos olisit asunut vuokralla. 35 tonnia/naama. Sen kun jakaa neljälle vuodelle niin reilut 700 euroa/kk tappiota. Ei sillä kummoista korsua saa Helsingistä vuokrattua. Paljon hoettu manta "omistusasuminen kannattaa aina" on tietämättömien höpötystä
Ei se ole tietämättömien höpötystä, vaan ihan tarkoituksellista myyntipuhetta. Pyramidi tarvitsee uutta verta koko ajan, muuten se romahtaa. Onneksi Suomessa ongelma on vielä pieni verrattuna esimerkisi Australiaan.
Aloittajan pääongelma on ero, jolloin realisointi pitänee tehdä lyhyessä aikaikkunassa. Toisaalta myös vaihdossa on saatavissa nyt korvaavaa asumista halvemmalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Et sinä huonoa asuntokauppaa tehnyt vaan huonon parisuhdekaupan.
Asunnon arvo olisi kova kymmenen vuoden päästä, samoin kuin hyvän parisuhteen.
Asunto on kuin sijoitus, sitä ei kannata myydä huonoon aikaan.
Terveisin OP
Fiksu laillistettu kiinteistövälittäjä näyttää aloittajalle sen alueen toteutuneet kauppahinnat. Ne on myös ympäristöministeriön keräämiä tietoja.
Noitten tietojen perusteella sitten myyntiin kunnon välittäjälle. Eikä pidä odotella parempia aikoja.
ROM ROM ROMMAA!
Suorat housut silitän, slipoverin tuuletan.
Katson pörssikurssit ja nyökkään.
Pian alkaa asuntojen ale -20% pyynneistä tänä keväänä, pian pääsee ostamaan ja kuin kevään lauha sää, kiinteistövälittäjän hikoilun halvan parfyymin alta tunnen nenässäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En koskaan ymmärtänyt mikä silloin koronavuosina aiheutti tämän asuntohuuman? Eikö silloin ollut jo merkit vaikeimmista ajoista selvillä, miksi ihmeessä kaikki se rahantuhlaus?
Vierailija kirjoitti:
En koskaan ymmärtänyt mikä silloin koronavuosina aiheutti tämän asuntohuuman? Eikö silloin ollut jo merkit vaikeimmista ajoista selvillä, miksi ihmeessä kaikki se rahantuhlaus?
Joku massahysteria. Onneksi meillä kesti oman myynnin kanssa vatulointi niin pitkään että ehti tulla markkinoiden sakkaus ja meni suunnitelmat jäihin.
Olisimme varmaan muuten aivan samassa kusessa kuin ap eli ylihintainen piilosokkelipommi ostettuna ja "miksi vitussa me näin tehtiin"-kysymys kaikuisi unettomina öinä mielessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikä teissä nuorissa on vikana, kun tuo teidän touhu on niin tempoilevaa. Yhtenä päivänä onnessaan ostetaan yhteistä kotia ja sitä yhdessä innolla laitetaan, ja jo kohta onkin tosta vain ero tulossa. EIkö teillä ole mitään sinniä? Yritättekö te edes tulla toimeen, vaan meneekö lusikat jakoon heti ensimmäisestä riidasta? Ei voi ymmärtää. Kas kun elämässä sattuu kaikenlaista, ja ihmissuhteissa. Jotain edes pitäis kestää kun yhteen on menty.
Nykyään ihmiset on sellaisia, että niillä on arvot ja periaatteet. Ja niistä ei jousteta.. sama homma kuin politiikassa.
Sitten kun mitään joustoa ei ole mihinkään suuntaan niin elo käy mahdottomaksi.
Vierailija kirjoitti:
Minä en muuttaisi 70-luvun rivariin, vaikka saisin ilmaiseksi asua.
Miten asut nyt? En minäkään muuttaisi Helsinkiin vaikka muutama tonni maksettaisiin asumisesta/kk
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toisaalta muiden asuntojen hinnat ovat laskeneet joten se kompensoi tappiota eli voit maksattaa osan tappiosta muilla.
Vierailija kirjoitti:
En koskaan ymmärtänyt mikä silloin koronavuosina aiheutti tämän asuntohuuman? Eikö silloin ollut jo merkit vaikeimmista ajoista selvillä, miksi ihmeessä kaikki se rahantuhlaus?
Sama vaan toistui mikä alkoi -80 luvun lopussa. Itse kyllä selvisin voittajana siitä (tuurilla) ja sain hyvän pesä munan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kai 70-lukulainen rivitalo ole välttämättä huono. Öljykriisin on sanottu vaikuttaneen monilla tavoin yhteiskuntaan ja se oli -73. 1970, -71, -72 lienevät hyviä taloudellisen ajan vuosia.
Toki riskirakennejutut on asia erikseen.
Mä menin ostamaan mökin koronavuonna. En osaa vielä päättää, oliko "sijoitus" pähköhullu ja järjetön vai loistava ja tulevaisuutta ennakoiva.
Mökkiläisenä nyt kumminkin mennään eteen päin. 😄👍🏼
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En koskaan ymmärtänyt mikä silloin koronavuosina aiheutti tämän asuntohuuman? Eikö silloin ollut jo merkit vaikeimmista ajoista selvillä, miksi ihmeessä kaikki se rahantuhlaus?
Ihmiset halusivat pienemmistä asunnoista suurempiin, kun aikaa vietettiin paljon kotona. Ja moni asuntokaupoille ryntäämätönkin remontoi kotia. Eräällä alueella rakennettiin vaikka kuinka monta terassia, kun ihmiset innostuivat rakentamisesta. Ja nekin kustannukset nousivat. :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä teissä nuorissa on vikana, kun tuo teidän touhu on niin tempoilevaa. Yhtenä päivänä onnessaan ostetaan yhteistä kotia ja sitä yhdessä innolla laitetaan, ja jo kohta onkin tosta vain ero tulossa. EIkö teillä ole mitään sinniä? Yritättekö te edes tulla toimeen, vaan meneekö lusikat jakoon heti ensimmäisestä riidasta? Ei voi ymmärtää. Kas kun elämässä sattuu kaikenlaista, ja ihmissuhteissa. Jotain edes pitäis kestää kun yhteen on menty.
Nykyään ihmiset on sellaisia, että niillä on arvot ja periaatteet. Ja niistä ei jousteta.. sama homma kuin politiikassa.
Sitten kun mitään joustoa ei ole mihinkään suuntaan niin elo käy mahdottomaksi.
Hullunkurista mutta lienee totta.
Silloin kun elettiin arvotyhjiössä ja moniarvoisuudessa, oltiin avarampia ja katsottiin pikkukupruja läpi sormien.
Eiku.
Arvot sinänsä eivät ole hyve, vaan MILLAISET ne arvot on. On myös arvottomia arvoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En koskaan ymmärtänyt mikä silloin koronavuosina aiheutti tämän asuntohuuman? Eikö silloin ollut jo merkit vaikeimmista ajoista selvillä, miksi ihmeessä kaikki se rahantuhlaus?
Joku massahysteria. Onneksi meillä kesti oman myynnin kanssa vatulointi niin pitkään että ehti tulla markkinoiden sakkaus ja meni suunnitelmat jäihin.
Olisimme varmaan muuten aivan samassa kusessa kuin ap eli ylihintainen piilosokkelipommi ostettuna ja "miksi vitussa me näin tehtiin"-kysymys kaikuisi unettomina öinä mielessä.
Hei ap- asuntollasi ei ole ditäkään srvoa! Luitko sen homeisen piilosokkeli- jutun 70 l rivareissa??
Vierailija kirjoitti:
70-luvun rivarit ovat purkujätettä.
Hiljattain oli artikkeli, että 0- arvoisia!
Vai että rivari Helsingistä olisi menettänyt arvostaan lähes 20 prosenttia. Uskoo ken haluaa. Varsinkin tuossa hintaluokassa kuulostaa erittäin epätodennäköiseltä. Asuntojen hinnat ovat laskeneet ehkä 5-10 prosenttia ja näissäkin lasku osuu lähinnä pienimpiin kerrostaloasuntoihin, joita on ostettu sijoitukseen. Rivari Helsingissä ei menetä arvostaa tuollaista määrää.
Asuntoasiat ovat kysymyksiä, joissa mielipiteet jakautuvat. Sen huomaa tästäkin ketjusta. Sama koskee ruokatottumuksia.
Ap:n tilanteesta tulee mieleen tapaus, josta pari vuotta sitten edesmennyt mummoni usein kertoi.
Mummon lapsuudenkodin lähistöllä eleli uusperhe, jossa oli pariskunta, miehen lapsia, naisen lapsia ja yksi yhteinenkin tenava. Tämän perheen äiti (äitipuoli) keitteli usein suuressa kattilassa keittoa.
Mummo kertoi, että keittoa syömään saivat tulla he naapurin mukulatkin perheen lasten lisäksi. Keitto oli ihan kelvollista, varsinkin silloiset sodanjälkeiset olosuhteet huomioon ottaen.
Siinä talon liepeillä liikkui paljon kulkukissoja ja kerran se nainen lipsautti, että niitä hän loukuilla pyydysti ja niistä hän ne keittonsa keitti. Mummo sanoi, että ei se keitto sinänsä siitä huonommaksi muuttunut, mutta kyllä hän alkoi vähän vältellä sitä paikkaa, kun tiesi, mistä liha niihin keittoihin tulee.
Se liitto oli alkanut uskottomuudesta (mummo tosin käytti siitä rumempaa sanaa), mutta alkoholia se pariskunta ei käyttänyt pisaraakaan. Eikä käyttänyt mummokaan ja mistä hän olisi sitä voinut saadakaan, kun oli vasta lapsi.
Kaikenlaista voi siis sattua ja joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa, kuten mummo aina opetti.